Vähän jotain treenin tynkää

Nautiskelin tänään Mandon kadonneista tanssitaidoista. Kuhan vaan kokeilin mitenkä homma toimi ja voin kertoa, että se ei toiminut lainkaan hyvin. Treenattiin samalla myös vähän tokon VOI-luokan liikkeitä. Ne oli poitsulla tosi hyvin hallussa! Ei mitään valittamista. Se on sitten vain kokeisiin kun keritään.

Viime viikko on treenattu tosi aktiivisesti agia, koska Lars lähti käymään Ruotsissa kahden viikon mittaisella lomalla ja toi Yeyen tänne jonka agitaidot olivat todellakin pahasti ruosteessa. Lars & Yeye eivät olleet kuukauteen treenanneet agia minkä näki Yeyestä.

Viime viikon hinkkasimme ihan perusjuttuja. Ei Yeyellä mitään hirveän kauaa mennyt siinä, että palautti mieleen, mutta parin ekan päivän treenit oli aivan järkyttävää säätämistä. Siellä tuli aivan turhia kämmejä ja Yeye tuntui välillä olevan ihan pihalla siitä mitä halusin siltä. Useilla toistoilla päästiin siihen mitä oltiin kuukausi sitten. Tänään tyttö tykitti radalla! Yeye oli todella loistava eikä se tehnyt ollenkaan virheitä ja aikakin oli mitä mainioin. Yeyessä riittää vauhtia eikä se ole todellakaan mikään lahna vaan vetelee samoja aikoja kuin monet paimenagit.

Agia kokeilin myös Zeepon kanssa joka on saanut itselleen oikeudet III-luokkaan ja sieltä jo yhden vKUMA:n. Harvemmimpa treenailen Zeepon kanssa, koska Elisia on hoitanut sen puolestani. Muuttelin vähän rataa haastavammaksi. Zeepolla ei ollut mitään vaikeuksia! Se tykitti menemään.

Ihan piruuttani päätin koittaa, että toimisiko Yeye III-luokkalaiselle tarkoitetulla radalla. Pyörittelin sitä vaikka kuinka ja mistä sekä keppikulma oli todella jyrkkä mikä on ollut aika haaste Yeyelle. Ekalla kerralla meni vasta tokasta välistä kepeille. Uusinta yritys ja enemmän jämäkkyyttä kehiin. Yeye suoritti puhtaasti radan!

Jo edes menneen Willyni sisko Gaia etsi sulhoa. Keskustelin Knossosien kanssa Ferrarin kolmannesta pentueesta eikä heillä ollut mitään Gaiaa vastaan joten lupasin Deneolle, että hän voi käyttää Ferraria, jos vain haluaa. Nyt vain jännityksellä odottelemme, koska Gaialla alkaa juoksut ja onnistuuko astutus.

Mando the vähemmän suuri vepekoira

Täällä elellään jänniä hetkiä. Ihan koska tahansa Vautsi saattaa pyöräyttää Ternen V-pentueen maailmaan. Vautsi käytettiin ultrassa jossa näkyi ainakin yksi pentu. Eläinlääkäri selitti kuinka mahassa on aivan maksimissaan kaksi pentua. Vähän harmittaa, että näin hyvän yhdistelmän pentumäärä jää pieneksi.

Me ollaan Mandomiehen kanssa hinkattu vepeä ihan törkeitä määriä. Kaikki on toiminut kotona aivan loistavasti (vähän kuin koiratanssi.....), mutta kisoissa sitten tekee jonkun jäätymisen. En tiedä tuleeko Mandomiehestä koskaan mitään supermahtavaa vepekoiraa. Vepe vaan ei tunnu olevan sen laji. Kuitenkin ollaan nyt kisattu jonkun verran vepeä ja ½vuoden yrittämisen jälkeen saatiin toinen ALO1:n ja siirto AVO-luokkaan! Oon tosi ylpeä poitsusta. Agista Mandomies on pitänyt vähän taukoa, mutta nyt olisi tarkoitus palata entistä treenatumpana agikentille!

Ehkä Mandomies kerkiää joskus ajattelemaan naisiakin. Sitten kun siitä on leivottu agilityvalio eli menee todennäköisesti vielä piiiiiiiitkäääääään. Mun suuret haaveeni olisi saada Mandosta ennen tytön etsintää vepe-, toko-, flyball- ja agivalio. Saa nähdä saadaanko me noista edes puolia (no ainakin toko- & agivalio!). Mandoo kohtaan oon asettanut tavoitteet todella korkealle. Se on mun yksi parhaimpia harrastuskoiria ja se on kuitenkin saanut näyttelyistäkin kaksi voittajatitteliä.

Raka on tosissaan kunnostautunut ns. turhissa lajeissa, mutta on se sen lisäksi menestynyt nomessa. Rakan nimen eteen saatiin lisätä kuun alussa vFIN KVA-titteli nomesta ja uskon, että kohta siinä komeilee vAVA-titteli. Meiltä puuttuu vain yksi vKUMA valion arvosta, että eiköhän se tässä joskus tulla saamaan!

Vani sai kodin! Neiti on S-pentueesta ja etsinyt todella pitkään kotia. Olin aivan mielissäni kun Batter suostui tytön ottamaan Catacogeriin. Vanin lisäksi hänen mukaansa lähti Tuffe etsimään Suomeen kotia. Tuffe on siis edelleen myynnissä. Oon nähnyt Batterin ja Tuffen agitreenivideoita! Ne on aivan mahtavia. Tytsy on edistynyt valtavasti vaikka se ei aikaisemminkaan mikään huono ollut.

Pitkästä aikaa!

Meillä on uusi agilityvalio! Pitkästä aikaa ihan omassa talossa ja oma kisaama (Ferraria ei lasketa kun eihän se meillä asu).

Arvatkaas kuka tää neiti on? No HYLJE! OOn niin supertyytyväinen Hylkeeseen. Se on aivan loistosti menestynyt kaikessa mitä sen kanssa on kokeiltu (no mejässä ollaan edetty aika huonosti). Koiratanssisssakin Hylje on käynyt tanssahtaankin saaden 24pistettä.

En vähään aikaan ole jaksanut kertoilla hyviä näyttelytuloksia, mutta tämän haluan julkistaa ihan ehdottomasti! Kyllä varmaan joskus saadaan koko näyttelyntulokset myös blogiin kaikkien ihasteltavaksi, mutta näin kiireesti haluan kertoa tämän!

Vierailtiin Suomen voittajassa jossa tuomarina oli Veera S.
Rotunsa parhaaksi ylsi Mandomies! Joten saatiin lisätä nimen eteen vFINW-10 titteli. Olin todella ylpeä kun Mando pääsi rotunsa parhaaksi. Ryhmäkehässä käytiin juoksemassa, mutta ei sieltä mitään menestystä tullut. VSP-junnuksi pääsi Laura. PN-sijoituksia ei junnukehässä tullut.

VSP:ksi ylsi Kettu! Voitteko kuvitella.. K-e-t-t-u! Ketusta tulikin sillä reissulla vFIN MVA! Kaksi Ketun SERTeistä on Voittajanäyttelyistä. Toinen Suomen voittajasta (Veera S.) ja toinen Maailman voittajasta -09 (Pilvi)!!! Yksi SERT on sitten kainsainvälisestä näyttelystä (Kati).
PN-kehässä sijoittu Ketun lisäksi Nala PN4:ksi. PU-kehässä yllätyin, että Ola ylsi PU2:ksi.

Kasvattajaryhmäkin saatiin kasaan. Mukana oli Ux (Nerveux EH4), Laura (Laure VSP-jun), Narkki (Narcose ERI4) ja Nala (Maintenir PN4). Ryhmä oli musta kiva, mutta yllätti, että ryhmään otettiin erittäin hyvän saanut Ux eikä erinomaisen saanutta Ollia tai Sania. Sijoituttiin toiseksi (ei huonolle hävitty, Nuuskuttajat KASV1 (ryhmässä oli myös Mando)) ja KP saatiin!

Siinäpä olikin ne suurimmat uutiset Suomen voittajasta. Todellakin ollaan tyytyväisiä!

revittyä sisälmystä

Tänään tokoiltiin oikein urakalla Lootuksen kanssa. Pakkasin autoon myös Mandon ja Rakan. Siitä sit hurautin kolmen koiran voimin n. 70kilometriä, että päästiin tokoilemaan ihan kunnon ryhmään, että saataisiin kunnolla häiriötä. Mike tuli myös Gurun kanssa sinne.

Raahasin yhden kevythäkin seinän viereen ja saivat Raka & Mando siellä odotella vuoroaan. Ryhmäämme kuului kahdeksan koirakkoa: minä & Lootus, Mike & Guru, saksanpaimenkoirat uros Romeo & narttu Quinta, valkoinenpaimenkoirauros Mercedes, islanninlammaskoirauros Rabie, bullmastiffinarttu Babe ja schipperkeuros Vito. Kaikki osasivat vähintään ALO-luokan liikkeet ja kaikki olivat saaneet (paitsi Guru) jo vähintään yhden I-tuloksen tokosta.

Alussa koirille (tai ainakin Lootukselle & Gurulle) täysin vieras ohjaaja testasi koirien luoksepäästävyyden. Lootuksella & Gurulla ei mitään moitittavaa. Hyvin meni!

Seuraavaksi otettiin paikallamakuu. Hyvin meni maahan ja makasi muutenkin hienosti paikallaan, vaikka Vito lähtikin vierestä ja tuli nuuskuttamaan tytsyä. Hyvin silti keskittyi eikä häiriintynyt yhtään Vitosta. Viton omistajalla vähän taisi kärähtää siihen, että EVL:ssä kisaava koira päätti lähteä paikallaolosta. Sen näki hänen kasvoiltaan.

Gurun paikallaolo näytti toimivan hyvin. Yllätyin suorastaan, koska poika ei ole koskaan ollut vieraitten koirien seassa paikallaan vaan aina pelkästään tuttujen. Mikekin kehui treenien jälkeen kuinka hienosti Guru oli ollut koko ajan!

Seuraavaksi ohjelmistossa oli irtona seuraaminen. Omistajat mutkittelivat koiriensa kanssa kaikkien muitten välistä. Mike & Guru olivat ainoot jotka menivät hihnassa ensin. Guru meni aivan loistosti ja piti koko ajan katsekontaktia. Vähän seurasi kyllä vinosti, mutta muuten hyvä! Toisella kerralla Mike päätti koittaa meneekö Guru irtona yhtä hyvin ja itse väittäisin, että Guru meni jopa paremmin ilman hihnaa.

Lootuksen seuraaminen oli vino ja katsekontakti tippui parikin kertaa. Tyttö ei oikein muutenkaan ollut ihan huippuvireessä. Siksi vaihdoinkin puolessa välissä treenejä Rakaan joka olikin ihan tykki! Saatiin Rakankin kanssa pujotella muut koirat ja se meni tosi hyvin. En oo koskaan nähnyt Rakalla niin hyvää seuraamista.

Koitettiin treenien aikana myös estehyppyä. Rakalta se onnistui aivan loistosti. Oon tosi tyytyväinen siihen! Gurua ei oikein kiinnostanut ja hyppäs kauheen vinosti eikä millään olis enää kiinnostanut tulla takasin. Taisi olla vähän liian pitkät treenit Gurulle.

Loppuun otettiin vielä paikallaolo. Gurua ei osallistunut siihen, koska Mike päätti lopettaa siihen, kun pojalla oli vielä edes vähän kivaa. Raka oli mieletön. En oo nähnyt sillä koskaan niin hyvää paikkaoloo mitä se oli treeneissä! Rakalla olikin tälläinen "en oo koskaan nähnyt"-päivä ja olin tosi tyytyväinen treenien jälkeen tytöstä. Vaihdoin Rakan kesken paikallaolon Mandoon ja Mando pysyi paikallaan kuin tatti.

Treenien päätteeksi poikkesin pikaisesti Miken pihassa. Hän haki Ruun ulos. Poika oli muuttunut viime kerrasta kun sen olen nähnyt. Se oli saanut massaa enemmän ja sillä oli aivan järkyttävä karvanlähtö. Karvanlähtö ei kuitenkaan haitannut (koskapa haittaisi..) Rakan, Mandon, Lootuksen & Gurun leikkimistä. Oli ilo nähdä kuinka koirat leikkivät niin riemuissaan keskenään ja vauhtiakin riitti. Jouduin kuitenkin lähtemään melko nopeasti, odottihan minua melko pitkä kotimatka!

Ja kotona odotti kaaos. En kyllä sillain tiedä, ei se kaaos kovin paha ollut. Eteisessä minua oli vastassa revitty koirien peti. Kaikki sisälmykset tuhantena silppuna. Sen vieressä istui iloisesti häntää heiluttaen Don. No ihan sama! Ei sillä nyt niin kauheasti ole väliä kuka sen repi ja muutenkin se oli tarkoitus heittää roskiin.

vuosi 2010

Taas on aika kääntää pää menneeseen ja miettiä mitä sitä viime vuonna saavutettiinkaan vai saavutettiinko mitään.

Otetaan ikävät uutiset ensiksi. Menetin monta mahtavaa koiraa! Tänä vuonna meni kuusi koiraa joista neljä (Willy, Rosa, Tini & Eikka) oli täysin omiani, yksi sijoitusnarttu (Vega) ja oma kasvatti (Bibe).

Neljästä omasta koirastani remmissä mukana oli ollut alusta asti Rosa ja Willy sekä vähän myöhemmin tullut Tini. Eikka olikin sitten kaikista uusin. Rosan ja Willyn kuolema tuntui äärettömän pahalle juuri sen takia, että he olivat opettamassa minua alkuun tollojen parissa ja aiheuttivat sen, että aloin kasvattamaan tolloja.

Sitten siirrytään iloisempiin aiheisiin!

Pentueita meillä syntyi tänä vuonna kahdeksan joissa oli yhteensä 25pentua, 12urosta ja 13narttua.
N-pentue syntyi heti alkuvuodesta ja sen pentueen pennut ovat loistaneet kisakentillä sekä näyttelyissä. Neljästä hyvästä pennusta on vaikeuksia valita ketä sitä haluaisikaan käyttää jalostukseen koska itselläni on mahdollisuus käyttää kolmea pentua joten valinnan vaikeus on suuri.
O-pojat syntyivätkin sitten heti huhtikuun alussa. Onni on ollut vähän kisatauoilla, mutta Olli on painanut menemään sitäkin enemmän. Tuloksina vFIN KVA nomesta ja erinomaisia näyttelyistä (pari sertiäkin on tullut).
P-pentue syntyi sitten viides toukokuuta eli samana päivänä kun itsekin vietän syntymäpäiviäni. Tämä pentue oli sellainen jota olen odottanut kauan! Harmikseni kuitenkin yksi tytöistä etsii kotia ja muita on näkynyt hyvin vähän kisakentillä.
Q-pentue oli toinen pentue mitä odotin kuin kuuta nousevaa. Suvultaan se on ihan keskiverto, mutta minulle siitä tekee tärkeän se, että siellä on omia kasvattejan! Q-pennut ovat aloittaneet ihan lupaavasti kisauran ja kyllä niistä varmasti vielä tulee jotain suurta kuhan kerkiävät vähän vielä kasvamaan. Pennut kun kuitenkin ovat syntyneet vasta elokuun alussa.
R-pentue on sitten se kolmas pentue mitä olen odottanut kuin kuuta taivaalta! R-pennut syntyivät syyskuun puolessa välissä. Ehdottomasti käyttölinjaisista vanhemmista tullut pentue josta olen kovin ylpeä. Kaikki kolme pääsivät vanhemmille harrastajille ja ovat vähän saaneet kisaillakin, mutta aika laiskasti. Kaikista pennuista on kasvanut ihanan jalkavia ja erinomaisesti käyttöön soveltuvia yksilöitä luonteensakin puolesta.
S-pennut ovat olleet aika pettymys. Yhdellä pennuista ei ole vieläkään sivuja vaikka ovat syntyneet lokakuussa ja toisen sivuissa kesti kohtuuttoman kauan. Pentueesta jäi kotio kasvamaan Sauli jolta odotan paljon, että voi sitten jatkaa tuota ihanaa sukua.
Marraskuulle piti sijoittua vuoden viimeinen pentue T-pentue joka oli suvultaan aivan mahtava ja odotin tätä, mutta sitten alkoi harmittamaan kun pennuista pyörii edelleen kaikki kotona. Tarkoitushan oli jättää vain yksi pentu kotiin, mutta nyt ne ovat kaikki täällä.
Vaikka T-pentueen piti olla vuoden viimeinen pentue niin kerkisi U-pentuekin vielä syntymään tänä vuonna joulukuun puolessa välissä. Tätä pentuetta odotin valtavasti myös! Olen alusta asti halunnut yhdistää nuo vanhemmat.

Monta pentuetta oli taas tänäkin vuonna, mutta kaikki sellaisia suuresti suunniteltuja enkä ole pettynyt yhteenkään pentueeseen sukujen puolesta. Kaikki pentueet ovat olleet täydellisiä, mutta kotien kanssa on ollutkin sitten vähän ongelmia. Aika moni pentu tai nuori aikuinen on vailla kotia, että jos kiinnostaa niin heitelkää mailia vaikka.

Perheeseen muutti uusia tolloja, kuusi urosta ja kahdeksan narttua + mäykkynarttu. Sijoituskoiria lähti enemmän kuin riittävästi. Prêtin nimen alle syntyi myös Ruusulaji-pentue josta jäi yksi mäykkytyttönen kotio kasvamaan. Burb on tässä hoitanut enemmän sylikoiran virkaa kuin kisakoiran.

Vuoden ehdottomasti paras hankinta oli Mando kenenkään muun kasvatteja väheksymättä. Mandomiehen lellimisestä voin varmaan vaan syyttää sen superaktiivista treenaamista jonka takia muut koirat ovat jääneet vähän varjoon ja Mandomies on niittänyt menestystä kun muut ovat homehtuneet kotona. Mandomies oli sellainen minkä ostopäätöksen kanssa seilailin tosi pahasti. Kiinnostus oli aika nollissa kaikkeen ja olisi tehnyt mieli vain löhöillä ulkona koirien kanssa ilman mitään kisoja ja treenejä. Kuitenkin kun aina katsoin pojan sukua niin mun oli pakko saada tämä pentu! Mandon oton jälkeen en ole kyllä hetkeäkään katunut päätöstäni, uros on osoittautunut niin mahtavaksi kisakaveriksi.

Ehdottomasti vuoden suurimmat epäonnistumisen hetket tuntu tulevan Mandon tanssiharrastuksen kanssa. Joku varmaan muistaakin meidän koiratanssiputkessa vierailun ja sen kuinka mulla paloi koko reissuun kiinni (& Mandoon) ekoina päivinä. Mando on vaan niin tahvo välillä, että ei hyvä tosikaan! Mando kuitenkin kerkisi keräämään alle puolessa vuodessa seuraavan näköisen tittelirivin BH RH-E TK1 VOVP-10 vKTV NOU1 vNM-10 vFIN KVA vESTW-10. Vaikka suurimmat epäonnistumisen hetket on ollut Mandon kanssa niin kanssa suurimpia onnistumisen hetkiäkin on ollut sen kanssa (mm. vKTV!).

Vuoden toiseksi suurimmat epäonnistumiset on tuntunut tulevan Rakan kanssa. Ainut missä tyttö pärjää ihan suhteellisen hyvin on nome (eli mitä valitan tässä?). Rakalla on nomesta oikeudet VOI-luokkaan ja sehän on tolloille se omin lajin joten eihän mulla pitäisi olla mitään ongelmaa. Muissa lajeissa kisaamisen olen melkein ajatellut hylkääväni kun tässä tytössä on vaan liikaa vauhtia ja liian vähän ajattelukykyä.

Vuodessa saavutettiin paljon. Saatiin lukuisia uusia valioita monissa eri lajeissa ja voittajatitteleitä. Hyvä luonteisia muksujakin on lähtenyt maailmalle ehkä jopa vähän liikaa. Kamala kun ei enää edes muista mitä kaikkea hienoa on tapahtunut 2010 vuonna!

Voisin nostaa vielä esille Mandon RYHMÄSSÄ SIJOITTUMISEN Viron voittajassa! Kyl RYP2 on ihan muistamisen arvoinen juttu. Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on Peggyn BIS2-pentu sijoitus Islannissa Jailbreakin KV-näyttelyssä!
Käyttöpuolelta mieleen jäi Vuoden vesipelastaja - 10 kisassa saavutettu sijoitus 2/7 kasvattajaryhmällä! Ei nämä Ternet ihan huonoja pelastajia ole.

Todella pentujen tuoksuinen vuosi on ollut ja olenkin nauttinut täysin rinnoin kun olen saanut leikkiä muksujen kanssa ja pyöritellä niitä ympyrää! On ollut niin hienoa roudata juuri luovutusikään tulleita muksuja kaupunkikävelyille.

Mitähän mä keksisin ens vuodelle? Ainakin nimiin pitäisi keksiä joku uusi juttu :D

Hukkujien pelastamista vai hukuttamista..

Käytiin vähän hukkumassa marraskuun lopussa. No ei, kyl se oli ihan onnistunut reissu vuoden vesipelastajaan. Suorastaan yllättävä kun miettii kuinka vähän omat koirani ovat vepeä tässä reilun vuoden sisään harrastaneet. Olisimmeko käyneet kahdessa kokeessa ALO-luokissakin ja sitten kolmas taisi olla sellainen mihin ilmoitin vain SOVE-luokkaan.

ALO: Mando LKV 99p. & Laura LKV 92p. & Lexa ALO1 VOVP-10
Ferrari, Ux, Hellu & Nala ALO2
Cici, Hylje, Lellu, Sani & Klasse ALO3
Bruno, Raka, Miri, Trolli & Sauli ALO0
AVO: Beke, Ankka & Hupu AVO3

ALO-luokkalaiset yllätti. Olin ihan varma, että ilmoitin turhaan omat koirani vepeen, mutta en selvästikään ilmoittanut ja olihan se hyvää treeniä. Mando yllätti. Ihmettelin sen täydellisyyttä hipovaa suoritusta ja työskentelyhalua. Tai siis kyllähän Mandomies tykkää työskennellä, mutta jotenkin koiratanssiputki söi vähän luottoa näihin vieraampiin lajeihin. Oon niin tyytyväinen Mandomieheen! Se on vaan niin paras. Oottakaas kun päätetäänkin yhtäkkiä, että haetaan koiratanssista erikoisvalionarvo niin seuraavalla kerralla manaan kuinka huonosti Mando suoritti. MUTTA EI TODELLAKAAN olla hakemassa erikoisvalionarvoa koiratanssista, ei mulla ole yhelläkään koiralla sitä valionarvoa kun musta se on niin turha. Pelkkä koiratanssivalion arvo kertoo jo mulle, että se koira osaa tanssia ja on hallittavissa ainakin osan ajasta.

Batterista näki, että hänellä oli hyvä päivä tai Catacogerilaisilla oli hyvä päivä. Kippistettiin Lauran luokkavoitolle ja Lexan ykköspalkinnolle! Hellu hoiti tyylikkäästi, mutta Miri ja Trolli vähän kämmäilivät. Kippistellessä ei kuitenkaan murehdittu huonoja tuloksia vaan mahtavia menestyjiä! Mandon, Lauran ja Lexan tulokset olivat kyllä aivan kippistämisen arvoisia! Kolme VOVP-10 "kotona".

AVO-luokkalaiset oli pettymys. Ankalta odotin paljon, PALJON enemmän. Toiveena oli vähintään AVO2, mutta AVO3.. Ei ei.. Toisaalta se oli Ankan toinen kerta kun starttasi AVO-luokassa, mutta kun ekalla kerralla sai sieltä ykköstuloksen 93pisteellä niin ajattelin, että nyt olis mennyt lähes yhtä hyvin. Nyt sitten AVO3 68pisteellä. No ei onneksi AVO0 käynyt pasan kanssa hakemassa. pasa oli myös pettynyt tyttöön, mutta näyttäkäämme vihreää valoa tuleville vepekokeille Kyllä se tytsy vielä itsensä valioksi taistelee. Ja tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen takapakki Ankan vepeuralla. Eikös takapakit kuulu kaikille?

Hupu oli kyllä vielä pahempi pettymys kuin Ankka. Hupu on kuitenkin kisannut jo AVO-luokassa pisemmän aikaa ja viime vuonna (auts...) kun olemme viimeksi kisanneet nappasi täydet sata pistettä ja sai tittelin VOVP-09. Odotin siis vähän enemmän kun Hupun treenimäärät ovat kuitenkin olleet aika suuret. Eipä se mitään, ehkä me jatkellaan vepeä hyvänä vapaa-ajan hömpötyksenä.

Oli helmi saada tänäkin vuonna kasvattajaryhmä kasaan. Viime vuonna sijoitus oli 5/7 Fionan (0-tulos 53p.), Klassen (0-tulos 56p.), Veetin (2-tulos 86p.) & Hupun (3-tulos 72p.) kanssa.

Tänä vuonna menestys oli paljon parempi ja suorastaan yllättävä! Mukana oli melkein täysin eri ryhmä kuin viime vuonna. Tänä vuonna mukaan uusina pääsi Marin Nala, pasan Ux ja oma Saulini. Viime vuodesta tuttu Klasse oli mukana Iivin kanssa.
1-tuloksen porukasta sai Sauli (91p.) & Ux (97p.). Yllätti aivan todella Saulin kanssa, koska ALO-luokassa poika repäisi ALO0:n. Ux menestyi todella hyvin myös ALO-luokassa saaden sieltä ALO2:n ja nyt sitten tyttö loisti! Hienoa työtä pasa ja Ux!
2-tuloksen sai Nala 82pisteellä. Taisi olla aikalailla samat asiat mistä rokotettiin kuin ALO-luokassa, mutta ei se mitään. Onhan Nala saanut jo yhden ALO1:n vepessä. Hienoa, jatkakaa samaan malliin.
3-tuloksen sai Klasse melkein samoin pistein. ALO-luokasta sai 78pistettä ja kasvattajaryhmässä 77pistettä. Aika epeli. Välillä Klasse toimii kuin unelma vepessä (olen seurannut sivusta!), mutta sitten aika usein on sellaisia päiviä, että poika näyttäisi ajattelevan "Selvitkää omin avuin, mä en auta!" Klasse on kuitenkin saanut yhden ALO1:n vepestä joten ei se ihan toivoton ole. Ehkä Klasse ei kuitenkaan ole paras vepekoira vaan se loistaa enemmän muissa lajeissa. Pakko kuitenkin kehua, että Iivi on jaksanut nähdä vaivaa Klassen kanssa vaikka takapakkia on tainnut välillä tullakin. Jatkakaa vain, kyllä varmasti vielä menestytte vepessäkin! :)

Kasvattajaryhmän tuloksena oli 2/7 pistein 347. Hävittiin vain 20pisteellä voittajaryhmälle joka koostui Bordeskyn bordercollieista. Aivan mahtavaa! Oli niin hieno tunne saada kuulla, että Ternet olivat kakkosia. Kippisteltiin vähän tällekin tulokselle. Oli kyllä yhtä kippistelyä koko päivä, mutta onneksi pidettiin alkoholiton-linja ja kippisteltiin vain mehuilla :D

Mandomies pääsi pelleilemään myös Nuuskuttajan kasvattajaryhmään. Oli tainnut pojalle menestys nousta jo päähän, kun ei millään olisi kiinnostanut enää pelastaa ketään (mielummin olisi nukkunut vain autossa). Mando kuitenkin saavutti parhaat pisteet Nuuskuttajan ryhmästä 2-tuloksessa ja pistein kahdeksankymmentäkuusi.
Oli hienoa nähdä KOLMEN eri tollokasvattajan ryhmät mukana kasvattajaluokassa. Aivan mahtavaa!

tanssin taikaa

Oltiin jokunen aika sitten Blood on the Dance Floor!!-koiratanssiputkessa joka kesti seitsemän päivää. Mukanahan mulla oli elämäni epävarmin tanssija Mando ja Diiva joka on välillä niin diiva, että ei voi tanssia..

Ekan päivän jälkeen olin jo valmis pakkaamaan laukut ja myymään Mandon pois. Kiehahti niin totaalisesti Mandoon.. Se kun on niin tykki kaikissa lajeissa normaalisti ja ihan oikeasti tykkää tanssia, mutta vain kotona. Ekan päivän pistesaalis oli molemmilta YHTEENSÄ 10pistettä (Diiva 6pistettä ja Mando 4). Diiva päätti olla vähän diiva eikä mikään kelvannut tälle arvon neidille.

Toinen päivä oli jo Diivan osalta vähän onnekkaampi, mutta toi toinen hirviö.. Diiva sai 24pistettä ja arvatkaas mitä... Mando sai kahdeksan pistettä ja hylättyhän sieltä tuli. Olin ihan hiiltynyt koko illan ja ainut minkä takia en päättänyt jättää koko leikkiä kesken oli Diiva. Halusin, että Diiva saisi edes mahdollisuuden kerätä pisteet koiratanssivalion arvoon.

Kolmantena päivänä menin ajatuksella "Diiva on paras ja Mando on Mando.. Kun joku haluaa hyvän harrastuskoiran niin sijoitan Mandon heti!" Diiva tosissaan tanssi ja tuomarin mielestä se oli luokkansa kolmanneksi paras (30p.!!!) vaikka minusta Diiva vain sähläsi, mutta se oli varmaan tuonut jotain hienoa lisämakua tanssiin. Mandon kanssa aloittaessani ajattelin vain "Menee miten menee..." ja poika yllätti minut. Tällä kertaa se ihan tosissaan teki ja oli ihana oma itsensä (eli yksi maailman parhaita harrastuskoiria). Mandon panostuksen tuloksena poika sai 25pistettä. Tämä oli aivan superhieno päivä.

Neljäntenä päivänä menin todella suurella luotolla Mandon kanssa kisaamaan. Mikään ei voisi mennä vikaan. Suorituksen jälkeen olin enemmän kuin tooooooodella pettynyt. Ihan kuin joku olisi hakannut minut.. Mando sai kokonaiset seitsemän pistettä ja hylättyhän sieltä tuli. Olin taas ihan kypsä koko koiratanssiin ja vannoin lopettavani koko lajin.. Diiva vaistosi kiukkuisuuteni, mutta panosti silti tosi hyvin ja oli todella iloinen ja reipas oma itsensä. Tytsy pelastikin osan päivästäni saaden 28pistettä.

Viidentenä päivänä lähdin kisapaikalle "Jep, Mando on hyvä sijoittaa jollekin joka jaksaa tehdä sen kanssa" ajatuksen kanssa. Olin ihan kypsä Mandoon. Ihan tosissani suunnittelin antavani sen vaikka Batterille sijoitukseen... Saisipa tapella Mandon ja sen temppujen kanssa. Kävin Diivan kanssa ensin tanssahtelemassa ja tyttö sai 15pistettä. Eka ajatus mikä oli mielessä "Eipä Mando voi yhtään sen parempia pisteitä saada". Olisin voinut hakata päätä seinään ennen suoritusta ja ajattelinkin vakaasti hakkaavani pääni tiiliseinän lävitse Mandon suorituksen jälkeen. Mando tanssahteli tosi hienosti ja se yllätti aivan minutkin. Tuomarista Mando oli luokkansa PARAS (50p.)!! Yllätyin, koska se toi meille seitsemmänelle päivälle kisan. Tosi helmi, nyt saattoi olla toivoa Mandon valioitumisesta.

Kuudetta päivää en odotellut mitenkään ihmeellisemmin. Olin jo niin tyytyväinen Mandon viiteenkymmeneen pisteeseen, että voisin joskus jopa saada siitä valion vaikka se keräisi kaikista lopuista kisoistaan 10pistettä. Päivä oli kuitenkin ehdottomasti paras aamufiiliksistä lähtien. Mentiin eka Diivan kanssa ja olin tyytyväinen tytön suoritukseen. Mandon kanssa tanssahdellessa ajattelin, että poika on yllättävän hyvä ja silläkin tuntui olevan normaali oma kisafiiliksensä päällä. Pisteet olivatkin sitten aivan huiput! Diiva sai 29pistettä ja Mando 40pistettä!!! AIVAN TOSI MAHTAVAA!

Seitsemänteen päivään heräsin iloisen pirteästi. Kuhan yli 10pistettä saataisiin niin olisin todella tyytyväinen. Mando tanssahteli oikein iloisesti eikä ollut enään mitään hajuakaan sen omalaatuisesta "vihaan kisata koiratanssia"-asenteesta. Sijoitus olikin sitten sen mukainen eli 9/17 ja pisteitä ropisi kakskytä neljä.

Enpä tehnyt Mandosta sijoituskoiraa eikä se muuttanut Batterin hoiviin enkä lennättänyt sitä Suomen maalta (missä koiratanssiputki oli) johkin Uuteen-Seelantiin enkä hylännyt koiratanssia harrastuksena tai kisalajina. Kotona Ranskassa laskeskelin molempien pisteet ja MOLEMMISTA KOIRATANSSIVALIOITA! Mando pistein 274 ja Diiva 286.

Säike on startannut mahtavasti koiratanssiuransa. Ekasta kisasta viiskytä pistettä ja seuraavista kakskytäviis ja kakskytä seitsemän. Tytsyllä on kasassa kolmesta kisasta vähän reilu sata pistettä. Säike tosiaankin tykkää tanssia!
Repo on myös tanssahdellut kolmen kisan verran. Sillä on taskussaan 2x 28pistettä ja yksi hylätty (7pistettä).

Tälläinen pelkkää koiratanssia postaus :D No, yrittäkää kestää!

Koiratanssista joskus ehkä valioituva Mando?

S-pennut ovat kasvaneet aivan valtavasti. Enää kaksi viikkoa kun tytöt lähtevät omiin koteihinsa Zellien ja Tanian luokse. Sauli on esitellyt jo taitojaan, poika ottaa mahtavasti katsekontaktia! Ehkä tästä pojasta voisi tulla jotain tokossa.. Tai sitten ei.

Huomasimpa juuri, että seuraavat pentueet (jotka ajoittuvat vielä tälle vuodelle) ovat T- ja U-pentue. Kohtahan meiltä loppuu kirjaimet.. Mitäs sitten? Onko Ternen ura siinä vai jatketaanko uusilla nimillä (vaikka ranskalaisilla etunimillä)? Vai siirtyykö Terne vaan kisaamaan ja antaa koirat sitten jalostukseen muille?

Ensi vuodelle on suunnitteilla pentuja ainakin seuraavista yhdistelmistä
Hero x Vautsi
Capo x Nala
Hensu lupasi kivasti lainata sijoituksessa olevalle Vautsille Heroaan ja Mari lupasi lainata sijoituksessa olevalle Nalalle Capoaan. Vähän lentelen tässä siivellä, kun sijoituspennun omistajat lainaavat myös uroksen nartuille. Kiitos <3 Mandomiehen koiratanssikalenteria. En muistanutkaan, että meillä oli alkuun noin suuria vastoinkäymisiä. Neljästä ensimmäisestä kisasta hylätty :D Ihme, että olen jaksanut jatkaa pojan kanssa kisaamista. Koiratanssiurallaan Mando on käynyt tällä hetkellä kymmenessä kisassa joista KUUDESTA on tullut hylätty, mut sit taas kun poika pärjää, niin se oikeasti pärjää! Ollaan saatu neljästä hyväksytystä 2x 29, 25 ja 14pistettä eli yks tollanen mikä on mennyt alle 20pisteen.
Mando on ilmoitettu kuuteen koiratanssiin. Jos niistä kaikista tulee hylätty, niin voisin suunnitella koiratanssiuran lopettamista Mandon kanssa. En vaan ymmärrä miksi noita hylättyjä tulee tai mikä koiratanssikisoissa on niin paha.. Mandomies rakastaa tanssimista (kotona), mutta koiratanssikisoissa se on jotenkin solmussa. Kaikki muut kisat tykittää menemään, mutta koiratanssi.. Ihan ihme otus.

Päätin samalla päivitellä myös Diivan koiratanssikalenterin. Samalla nauroin omalle tyhmyydelleni. Olen pyörittänyt Mandoa kisoissa ja Diivaa vain muutamassa. Tokassa kisassaan Diiva nappasikin vaatimattomasti 50pistettä.. Miksi siis en ole ilmoitellut Mandon tilalla Diivaa?
Sitten järkeennyin ja huomasin, että kyllä Diivakin niitä hylkyjä on napsinut (tosin vain neljä) ja on ollut useammassa kisassa samaan aikaan kun Mando. Diivalla on 115pistettä ja Mandolla 97pistettä useammasta kisasta. Saa nähdä kumpi valioituu ensin vai nauranko "huippu tanssijoilleni" jotka eivät koskaan saa 250pistettä täyteen.

Meinasin juuri alkaa mollaamaan Lellun tanssitaitoja, mutta sitten laskinkin tytön pisteen. Hups.. Niitähän on kertynyt jo 271! Hienosti on saavutettu uusi koiratanssivalio! Olkaamme siis onnellisia ja toivokaamme, että Diiva ja Mandomies yltävät joskus samaan. Onneksi en ilmoittanut Lellua koiratanssiputkeen nimeltä Blood on the Dance Floor!!.. Olisi voinut ketuttaa, kun olisi ajatellut, että tytön tilalle olisi voinut saada jonkun joka ei ole vielä valioitunut (tai aloittanut edes uraansa).

Shamppanjaa!

Täällä juhlistetaan shampanjan kanssa taas uutta käyttövaliota! Meillä harvemmin nykyään kisataan pk:ssa joten tämäkin valio tuli nomen puolelta. Tänään tulikin sitten heiteltyä taas useampi valioanomus menemään, että saadaan vFIN KVA titteleistä virallisia.

Tästä uusimmasta valion arvosta teki hienon se, että kyseessä oli oma kasvattini Olli. Ensimmäinen kasvattini jonka olen itse alusta asti kouluttanut NOME:ssa ja joka on yltänyt valioksi!

Sit mainostelen mun tulevaa flyballvaliota tai siis eihän se vielä ole allekirjoitettu, että pojasta vFBV tulee, mutta odotukset on suuret :D Onhan pojalla jo kuitenkin 20pistettä. Mandomieshän se jolle odottelen suuria! Eikä muuten ole ainut laji missä on odotukset enemmän kuin todella korkealla. Oottelisin muuten pojasta suurta tokovaliota, mutta noi tokokokeet ei oo mennyt ihan hanskaan joten ajattelin pistää tavoitteeksi viimeistään 2015 agilityvalioitumisen. Pitäähän tavoitteet asettaat riittävän kauvaksi, että ne on oikeasti mahdollista joskus saada täytettyä. Onhan Mandomiehellä jo yksi vKUMA.

liitotreeniä

Romeo ja Lysti ovat lähteneet jo aika päiviä sitten koteihinsa ja ovat aloittaneet treenailunsa jo hyvin :)

Kävin heti aamusta laittamaan agiradan kuntoon tai itseasiassa tein pari erilaista rataa jotka saisi helposti yhdistettyä ja kauemmaksi löin pari normaalia estettä. Lyhyitä pätkiä, mutta tiukkoja mutkia. Cirxo kun tarvitsee välillä vähän treeniä noihin mutkiin. Olin myös sopinut Knossosien kanssa, että Elisia tulee agittamaan Ferrarin kanssa, että ei vedetä kisoihin ihan silmät ummessa. Yhtään harjoittelematta kisoihin tuottaa yleensä aina toivotun tuloksen, silloin ajattelen vaan "Jos ei hylkyä tule, niin olen tyytyväinen".

Alkuun otettiin vähän noutoja leikin merkeissä. Elisia heitteli Ferrarille lelua ja käski hakemaan. Kaikki lelut saatiin nätisti käteen. Sitten heitin lelun johonkin metsään ja annoin Cirxolle luvan mennä (en käskenyt hakea lelua) ja Elisiakin vapautti Ferrarin. Ferrari lähti juoksemaan Cirxon perään aivan intoa puhkuen ja riehuen ja yrittäen saada lelun pois. Kun pojat juoksivat, niin kävin ulkotarhasta hakemassa Mandon, vaikka tiesinkin, että tuo ratapätkä olisi sille aivan liian hankala, eihän se ollut koskaan vielä edes kisannut. Kuhan treenaillut vain.

Mando liittyi poikien riehakkaaseen leikkiin. Cirxo oli taistellut voiton lelusta ja toi sen minulle käteen. Ihmettelin tätä suuresti, koska Cirxo ei noutoja treenatessa yleensä tuo käteen asti mitään. Yhtäkkiä viereeni pöllähti erittäin innokas nuorukainen (olin todennäköisesti jättänyt sen pihaan irtona), meinaan Q-pentueen Zeepo. Se innokkaasti häntää heiluttaen hyppi vasten ja katseli nappisilmillään "MÄÄ KANSSA! HALUUN! TEHÄÄN JOTAIN!" Kun kerta oli näin paljon innokkaita agittajia, niin päätin hakea sisältä pari häkkiä.

Elisia otti alkuun Ferrarin kanssa pari hyppyä kauemmilla esteillä ja esteen jälkeen piti päätyä suoraan putkeen. Hyvimpä Ferrari pärjäsi. Sitten Elisia kävi pienen hölkkälenkin Zeepon kanssa jonka aikana otin Cirxon kanssa tätä meidän tiukka käännöksistä pätkää. Poika suoritti hyvällä vauhdilla renkaan ja kepit, mutta putkessa sen vauhti hiipui. Jankattiin niin kauan ja suurilla kannustuksilla, että pojan vauhti pysyi hyvänä putkessakin. Virheitä Cirxo ei tehnyt ja se agitti loppu ajastaan ihan täysillä. Ai että kun olin ylpeä pojasta, käännöksetkin sujuivat aivan mallikkaasti!

Hypytin Ferraria parilla esteellä vielä ennen pätkää ja Elisia meni kauemmille esteille Zeepon kanssa jossa he ottivat muutamia hyppyjä sillä välin, kun Ferrari ja minä painatettiin radalla. A-esteen poika meni loistavasti ja tuli alaskin todella hyvin! Keinullakaan ei ollut vaikeuksia, mutta kepeillä vauhtia oli vähän liian vähän. Vauhdittomuuden takia otimme keppejä useampaan kertaan, niin kauan, että vauhtia alkoi löytyä. Ferrari meni jopa lujempaa loppu ajasta kuin Cirxo. Se on aika ihmeellistä, koska yleensä Cirxo on se meidän agitykki joka painattaa aivan täysillä (ja joskus se kuulokin unohtuu).

Kun nämä "vanhukset", II-luokan konkarit, oli agitettu siirryttiin nuorisoon. Juostiin eka ulkotarhoille viemään pojat sinne leikkimään ja sitten äkkiä takaisin Zeepon ja Mandon kanssa. Mando oli aivan täpinöissään, mutta laitoin pojan odottamaan silti.
Zeepo pääsi näyttämään taitojaan agiradalle. Sen kanssa on vähän keritty treenailemaan, mutta mullahan ei ole tapana hinkata kaikkia asioita ihan tip top kuntoon vaan koittaa vähän keskeneräisenä kaikkia. Joku sanoisi tätä hulluksi, koska se kaikki työhän voi mennä pilalle mitä on tehnyt, mutta mullahan ei ole kuin aikaa. Varmaan kaikki koiranikin lähtenyt keskeneräisinä kisakentille kokeilemaan ja jollain onnen kantamoisella on saatu tittelit kasaan.

Sehän on hyvä aloittelijan kanssa aloittaa melko tiukoilla mutkilla. Siirtelin esteitä ihan vähäsen ja sit lähettiin. Zeepo tykitti aivan mahtavasti kepit (joita on harjoiteltu hyvin vähän, mutta meni silti joka välistä!) ja siitä suoraan putkeen. Vauhti oli aivan mahtava! Putken jälkeen piti kiitää pari normi estettä ja sitten pöydälle. Tähän topattiin ihan kokonaan ja käskin Zeepon maahan. Poikahan tottelikin heti kuin unelma. Siitä sitten vapautin ja käskin A-esteelle ja sieltä pari normi estettä ja pienellä mutkalla renkaalle. Hienon suorituksen jälkeen poika sai paljon kehuja ja hyppäsi suoraan syliin! Pitkä tuo on radaksi (ainakin meidän (treeni)radaksi, en tiedä miten muilla), mutta olen aivan supertyytyväinen Zeepon hienoon rataan (varsinkin kun tiedän kuinka "paljon" sitä on treenattu), koska moni treenatuista koiristani ei olisi yltänyt samaan. Elisia lähti taas hölkötteleen Zeepon kanssa pienen lenkin ja minä sitten otin sillä välin Mandon.

Käskin Mandon odottamaan siksi aikaa, että siirtelin esteet takaisin paikoilleen. Kyllähän nyt Mandon pitäisi pärjätä, jos kerta Zeepokin osaa! Kutsuin Mandon luokse ja hyvä ettei se hyppinyt paikallaan innostuksesta. Tästä tulisi rumaa jälkeä, ei tuo varmasti kuule yhtään mitään..

Lähdettiin kiitään ja kepit meni hyvin, vauhti tosin vähän himmas, mut muuten hyvin. Siitä Mando vähän himmaili lisää vauhdin kanssa ja painatti putkeen jossa vauhtia taas alkoi löytyä. Normi esteet meni ihan suht, hyvin, mutta rima tippu tokasta esteestä. Siitä sitten painatettiin A-esteelle jonka kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sen jälkeen hukku korvat ja ampaisi putkeen. Siihen stop ja alotettiin alusta. Alku meni taas hyvin eikä rimakaan pudonnut ja A-esteen jälkeen löytyi oikea reitti eikä putki ollutkaan enää niin houkutteleva. Normi esteet meni hyvin ja rimat pysyi edelleen paikallaan, sit suoraan putkesta! Mahti poika. Siitä ihan piruuttani pyöräytin Mandon ympäri ja käskin sen putkeen. Jonka jälkeen vedettiin jostain aivan ihme kulmasta kepit, mutta se meni silti tosi hyvin! Tän jälkeen lopetettiin ja lähettiin hölkötteleen Elisiaa ja Zeepoo vastaan.

Kun Elisia ja Zeepo tuli vastaan, niin käännyttiin takas kentälle ja käytiin hakemassa häkit pois. Sit sisälle kahvitteleen ja lyötiin koirat ulos juoksemaan. Me aina päädytään juttelemaan Knossosien kanssa pentusuunnitelmista, niin tälläkin kertaa. Ferrarin ja Ankan pennut.. Niitä he odottavat todella innolla (pennun kuva silmissään). He kyselivät oliko minulla mitään muita jalostussuunnitelmia Ferraria kohtaan ja kerroin, että kyseltiin sitä jalostukseen, mutta se ei ole vielä varmaa.

Michael (Ferrarin kasvattaja) ilmoitti juuri kahvittelujen keskellä, että Ferrarin kahdesta pojasta ja yhdestä tytöstä oli tullut kansainvälisiä muotovalioita sekä kolme pentueesta on saanut BH:n & NOU1:n. Oltiin Knossosien kanssa aivan riemuissamme! Ferrari oli jättänyt hyvää jälkikasvua ja varsinkin, kun kaikki pennut oli kuvattu lonkiltaan A/A:ksi tai B/B:ksi ja muuten täysin terveitä yksilöitä. VAU!

Knossosit alkoivat kyselemään Zeeposta kahvittelun lomassa. Heitä niin kovasti kiinnostaisi toinen tolleriuros. Sitten he miettivät, että voisivatko ottaa Zeepon kokeiluun ja sitten jos pelittää hyvin kahden koiran kanssa, niin voisivatko he lainata minulta vaikka jotain koiraa, että koittaisivat kolmen koiran kanssa. Lupasin innokkaasti, että kyllä he Zeepon saavat, mutta sitten isäntä ilmoitti "Ei se onnistu ainakaan vähään aikaan. Tämän piti olla yllätys, mutta pakkohan se on nyt kertoa. Olemme lähdössä parin viikon päästä Kreikkaan viikon lomamatkalle ja Ferrari pitäisi saada tänne hoitoon joten ei tähän väliin toista eikä kolmatta koiraa." Pöydässä vaihdettiin paljon merkittäviä katseita, mutta sanoin sitten "Tuoko íhmeessä Ferrari tänne! Kyllä me varmasti hyvin pärjäämme ja voidaan treenailla tolloputkea varten." Knossosit nyökkäsivät hyväksyvästi. Sitten olikin jo kahvit juotu ja he lähtivät kotiinsa.

Mandomies & Raka

Saanen esitellä teille uusimman urokseni Mandoliinimiehen. Rakastan Mandoa jo nyt, se on niin ihastuttavan reipas. Mulla on sellainen tunne, että tästä pojasta tulee jotain suurta. Ainakin mejän ja nomen osalta.

Mando on jotenkin niin ihana. Se on aina valmis tekemään, mutta osaa rauhoittua. Uudet asiat se kohtaa suurella innolla ja asiat mitkä muita pelottaa, on Mandosta enemmän kun todella kiinnostavia. "Lähistöllä" asuva Jenny & Pedro ovat käyneet hakemassa Mandoa lenkille ja kehuneet kuinka kiva koira se on ja kuinka ihana sen kanssa on lenkkeillä, kun voi huoletta pitää irti.

Jenny & Pedro ovat käyneet Mandon & Rakan kanssa myös keskustassa. Pedro on vienyt vähän hihnassa sinkoilevaa Rakaa ja Jenny ihanasti kävelevää Mandoa. He ovat kulkeneet julkisilla ja molemmat nuorisosta ovat julkisilla kulkemisessa jo kuin vanhoja konkareita.
Pedro on sanonut, että Raka vähän alkuun arasteli julkiseen menemistä, mutta sitten taas Mando käveli sisään kuin olisi omistanut koko paikan.

Poika suoritti hyväksytysti NOU-luokan heti ensimmäisessä nomekokeessaan ja sai ekassa kokeessa nimensä eteen BH:n, samassa kisassa Diiva sai myös BH:n nimensä eteen. Käytiin myös Rakan ja Mandon kanssa koittamassa tokoa. Mando sai ALO2:n pistein 156 ja Raka hylätty 94pisteellä.

Mandoon olin todella tyytyväinen, koska en pojan kanssa ole vielä erityisemmin kerinnyt treenaamaan ja ihan yllättäen vain päätin pojan & Rakan ilmoittaan tokoon asenteella "no, katsotaan." Mandolla oli paikalla makuu vähän hakusessa ja nousi seisomaan siinä, toinen mikä meni huonosti oli maahanmeno. Sit jostain muista puuttui vähän pisteitä.
Sitkö mietitään mikä meni Rakan kanssa hyvin :D Ainut missä Raka loisti oli paikalla makuu. Siinähän se oli kuin tatti eikä liikkunut mihkään ja katsekontakti oli tosi hyvä. Kaikki muut menikin sitten ihan penkin alle.