Taas on aika kääntää pää menneeseen ja miettiä mitä sitä viime vuonna saavutettiinkaan vai saavutettiinko mitään.
Otetaan ikävät uutiset ensiksi. Menetin monta mahtavaa koiraa! Tänä vuonna meni kuusi koiraa joista neljä (Willy, Rosa, Tini & Eikka) oli täysin omiani, yksi sijoitusnarttu (Vega) ja oma kasvatti (Bibe).
Neljästä omasta koirastani remmissä mukana oli ollut alusta asti Rosa ja Willy sekä vähän myöhemmin tullut Tini. Eikka olikin sitten kaikista uusin. Rosan ja Willyn kuolema tuntui äärettömän pahalle juuri sen takia, että he olivat opettamassa minua alkuun tollojen parissa ja aiheuttivat sen, että aloin kasvattamaan tolloja.
Sitten siirrytään iloisempiin aiheisiin!
Pentueita meillä syntyi tänä vuonna kahdeksan joissa oli yhteensä 25pentua, 12urosta ja 13narttua.
N-pentue syntyi heti alkuvuodesta ja sen pentueen pennut ovat loistaneet kisakentillä sekä näyttelyissä. Neljästä hyvästä pennusta on vaikeuksia valita ketä sitä haluaisikaan käyttää jalostukseen koska itselläni on mahdollisuus käyttää kolmea pentua joten valinnan vaikeus on suuri.
O-pojat syntyivätkin sitten heti huhtikuun alussa. Onni on ollut vähän kisatauoilla, mutta Olli on painanut menemään sitäkin enemmän. Tuloksina vFIN KVA nomesta ja erinomaisia näyttelyistä (pari sertiäkin on tullut).
P-pentue syntyi sitten viides toukokuuta eli samana päivänä kun itsekin vietän syntymäpäiviäni. Tämä pentue oli sellainen jota olen odottanut kauan! Harmikseni kuitenkin yksi tytöistä etsii kotia ja muita on näkynyt hyvin vähän kisakentillä.
Q-pentue oli toinen pentue mitä odotin kuin kuuta nousevaa. Suvultaan se on ihan keskiverto, mutta minulle siitä tekee tärkeän se, että siellä on omia kasvattejan! Q-pennut ovat aloittaneet ihan lupaavasti kisauran ja kyllä niistä varmasti vielä tulee jotain suurta kuhan kerkiävät vähän vielä kasvamaan. Pennut kun kuitenkin ovat syntyneet vasta elokuun alussa.
R-pentue on sitten se kolmas pentue mitä olen odottanut kuin kuuta taivaalta! R-pennut syntyivät syyskuun puolessa välissä. Ehdottomasti käyttölinjaisista vanhemmista tullut pentue josta olen kovin ylpeä. Kaikki kolme pääsivät vanhemmille harrastajille ja ovat vähän saaneet kisaillakin, mutta aika laiskasti. Kaikista pennuista on kasvanut ihanan jalkavia ja erinomaisesti käyttöön soveltuvia yksilöitä luonteensakin puolesta.
S-pennut ovat olleet aika pettymys. Yhdellä pennuista ei ole vieläkään sivuja vaikka ovat syntyneet lokakuussa ja toisen sivuissa kesti kohtuuttoman kauan. Pentueesta jäi kotio kasvamaan Sauli jolta odotan paljon, että voi sitten jatkaa tuota ihanaa sukua.
Marraskuulle piti sijoittua vuoden viimeinen pentue T-pentue joka oli suvultaan aivan mahtava ja odotin tätä, mutta sitten alkoi harmittamaan kun pennuista pyörii edelleen kaikki kotona. Tarkoitushan oli jättää vain yksi pentu kotiin, mutta nyt ne ovat kaikki täällä.
Vaikka T-pentueen piti olla vuoden viimeinen pentue niin kerkisi U-pentuekin vielä syntymään tänä vuonna joulukuun puolessa välissä. Tätä pentuetta odotin valtavasti myös! Olen alusta asti halunnut yhdistää nuo vanhemmat.
Monta pentuetta oli taas tänäkin vuonna, mutta kaikki sellaisia suuresti suunniteltuja enkä ole pettynyt yhteenkään pentueeseen sukujen puolesta. Kaikki pentueet ovat olleet täydellisiä, mutta kotien kanssa on ollutkin sitten vähän ongelmia. Aika moni pentu tai nuori aikuinen on vailla kotia, että jos kiinnostaa niin heitelkää mailia vaikka.
Perheeseen muutti uusia tolloja, kuusi urosta ja kahdeksan narttua + mäykkynarttu. Sijoituskoiria lähti enemmän kuin riittävästi. Prêtin nimen alle syntyi myös Ruusulaji-pentue josta jäi yksi mäykkytyttönen kotio kasvamaan. Burb on tässä hoitanut enemmän sylikoiran virkaa kuin kisakoiran.
Vuoden ehdottomasti paras hankinta oli Mando kenenkään muun kasvatteja väheksymättä. Mandomiehen lellimisestä voin varmaan vaan syyttää sen superaktiivista treenaamista jonka takia muut koirat ovat jääneet vähän varjoon ja Mandomies on niittänyt menestystä kun muut ovat homehtuneet kotona. Mandomies oli sellainen minkä ostopäätöksen kanssa seilailin tosi pahasti. Kiinnostus oli aika nollissa kaikkeen ja olisi tehnyt mieli vain löhöillä ulkona koirien kanssa ilman mitään kisoja ja treenejä. Kuitenkin kun aina katsoin pojan sukua niin mun oli pakko saada tämä pentu! Mandon oton jälkeen en ole kyllä hetkeäkään katunut päätöstäni, uros on osoittautunut niin mahtavaksi kisakaveriksi.
Ehdottomasti vuoden suurimmat epäonnistumisen hetket tuntu tulevan Mandon tanssiharrastuksen kanssa. Joku varmaan muistaakin meidän koiratanssiputkessa vierailun ja sen kuinka mulla paloi koko reissuun kiinni (& Mandoon) ekoina päivinä. Mando on vaan niin tahvo välillä, että ei hyvä tosikaan! Mando kuitenkin kerkisi keräämään alle puolessa vuodessa seuraavan näköisen tittelirivin BH RH-E TK1 VOVP-10 vKTV NOU1 vNM-10 vFIN KVA vESTW-10. Vaikka suurimmat epäonnistumisen hetket on ollut Mandon kanssa niin kanssa suurimpia onnistumisen hetkiäkin on ollut sen kanssa (mm. vKTV!).
Vuoden toiseksi suurimmat epäonnistumiset on tuntunut tulevan Rakan kanssa. Ainut missä tyttö pärjää ihan suhteellisen hyvin on nome (eli mitä valitan tässä?). Rakalla on nomesta oikeudet VOI-luokkaan ja sehän on tolloille se omin lajin joten eihän mulla pitäisi olla mitään ongelmaa. Muissa lajeissa kisaamisen olen melkein ajatellut hylkääväni kun tässä tytössä on vaan liikaa vauhtia ja liian vähän ajattelukykyä.
Vuodessa saavutettiin paljon. Saatiin lukuisia uusia valioita monissa eri lajeissa ja voittajatitteleitä. Hyvä luonteisia muksujakin on lähtenyt maailmalle ehkä jopa vähän liikaa. Kamala kun ei enää edes muista mitä kaikkea hienoa on tapahtunut 2010 vuonna!
Voisin nostaa vielä esille Mandon RYHMÄSSÄ SIJOITTUMISEN Viron voittajassa! Kyl RYP2 on ihan muistamisen arvoinen juttu. Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on Peggyn BIS2-pentu sijoitus Islannissa Jailbreakin KV-näyttelyssä!
Käyttöpuolelta mieleen jäi Vuoden vesipelastaja - 10 kisassa saavutettu sijoitus 2/7 kasvattajaryhmällä! Ei nämä Ternet ihan huonoja pelastajia ole.
Todella pentujen tuoksuinen vuosi on ollut ja olenkin nauttinut täysin rinnoin kun olen saanut leikkiä muksujen kanssa ja pyöritellä niitä ympyrää! On ollut niin hienoa roudata juuri luovutusikään tulleita muksuja kaupunkikävelyille.
Mitähän mä keksisin ens vuodelle? Ainakin nimiin pitäisi keksiä joku uusi juttu :D
lauantai 1. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti