Ankan ja Ferrarin pennuista

Ankka synnytti 16.12.10 kolme kuvankaunista pentua, kaksi urosta ja yhden nartun. Isänä toimi monitoimiuros Ferrari ja vanhempien tittelirivejä tuijottaessani toivoin näistä pennuista todella menestyksekkäitä kisakenttien tähtösiä, jotka hoitaisivat hommat lajissa kuin lajissa ja etenisivät nopeasti. Aivan puhtaasti voin sanoa, että näin ei käynyt.

Ternen Umberta

Aloitetaan vaikka  Natusta. Alkuperäiseltä nimeltään Naakka, joka asusti Marin luona. Tämä neiti oli ehdottomasti pentueen lupaavin, mutta valitettavasti terveyspuolelta löytyi lonkissa heittoa B/C. Väriltään todella punainen narttu. Marin lopettaessa kasvattamisen hän luopui Natusta ja tyttö muutti Serenan luokse. Serenan luona Natu on uusinta kuvattu lonkilta B/B:ksi ja nyt nartulle on suunnitteilla pentue. Natun tittelirivi: BH Jk1 Hk2 RH-W A vFIN NVA. Neidiltä löytyy myös jokunen mejätulos ja toivonkin, että Natusta joskus saataisiin jonkun maan JVA.

Ternen Un

Toisena voisin esitellä Viiman. Viima on ollut useita kertoja hoidossa, jolloin uroksen kanssa on tullut kisattua jonkun verran. Lupaavan kisauran aloittanut uros, jolla on saumaa erityisesti mejässä. Viimalta löytyykin vSWEJM-11 titteli. Aloittanut myös kivan agiuran (II-luokassa) ja tanssahdellut freestylessä. Näyttelyistä erinomainen ja luokkavoitto. Sijoitusuros, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan. Kyynärät 0/1, mutta muuten terve. Tittelirivi: vSWEJM-11 vFIN NVA.

Ternen Usé

Sitten aivan omaa luokkaansa oleva Nuge. Uros, jonka PAKK suorittamiskertojen laskemiseen ei riitä edes yhden käden sormet ja vepen soveakin on yritetty suorittaa 3-5kertaa ja tuloksena aina vain hylätty. Nugen paras puoli on se, että se on kaikin puolin terve. pasa on tosissaan paininut tän uroksen kanssa ja hän onkin sanonut, että kun tuntuu, että tulokset ei näy missään. Jalostustarkastuksessakin tuli esille Nugen kovapäisyys ja se, että se ei hae tukea omistajastaan.

Nugehan ei omista miellyttämishalua yhtään, mutta namipalkalla sen on saanut tekemään. Näin vanhemmiten Nuge on kuitenkin alkanut nirsoilemaan ja ei meinaa enää kiinnostaa tehdä edes namipalkalla. Palkkana pitää olla tyyliin jotain hanhenmaksapalleroita kermakastikkeessa haudutettuna. Nuge on äärimmäisen kova eikä se hetkahda mitään. Jos se saa turpiinsa joltain koiralta niin se ei jää painamaan tämän uroksen mieltä ja se ei jää muistelemaan muitakaan huonoja asioita. Sille saa & joutuu välillä korottamaan ääntä eikä tunnu missään.

Mullahan on Nugeen jalostusoikeus ja se on yhteisomistuksessa mulla pasan kanssa. Se on kahta VOI1:stä vaille NVA, siltä löytyy mejästä ykkösiä ja se onkin Norjasta VOI1:stä vaille JVA ja VOI-luokkaan löytyy oikeudet Saksasta & Virosta, näiden lisäksi Nuge on kohtuullinen agikoira (II-luokassa) ja se pitää koiratanssista. Nugen suhteen koomista tuntuu olevan se, että pakk ei meinaa luonnistua millään, mutta melkein samat jutut suorittaa koiratanssissa kuin tyhjää vaan eikä Nugella ole tullut pisteitten takia hylkyä kun kerran tai pari freestylessä. Uroksen ainoa VOI-luokan ykkönen on mestaruusmittelöstä.

Nugen kovuuden takia en tiedä haluaisinko käyttää sitä jalostukseen. Onhan mulla kuitenkin Viima, mutta kuitenkin Nuge omaa mahtavan riistavietin ja se nauttii käyttää nenää. Nugen omin laji tuntuukin olevan mejä, sit agi & tanssi, jonka jälkeen nome. Haittaako se, että Nuge ei oo saanut suoritettua PAKKia useista yrityksistä huolimatta? SOVE mua ei niin haittaa, mutta tuo PAKK. Tän lisäksi tokokokeista on (nopealla katsauksella) haettu 154p. ALO2, 2x 168p. ALO2 (2x tulos, joka on parin pisteen päässä ykkösestä....), 99p. ALO0 & 127p. ALO3. Ihme luupää koko Nuge.

Syy miksi halusin Nugesta kirjottaa enemmänkin on se, että uros on ollut mulla parisen viikkoa ja oon ihan tosissani kiristellyt hermoja tän herran kanssa. Ihmettelen miten pasa jaksaa sitä joka päivä. pasa pyysi mua kouluttamaan urosta sen verran, että ne voisivat läpäistä PAKK:n, koska pasalle (& minulle) se on tärkeää. Me ollaankin nyt kaksi viikkoa treenattu tuon pässin kanssa pelkästään PAKK-koetta varten. No okei, olen mä yhden jäljen sille vetänyt ja harjoitellut noutoja pari kertaa. Sivuharrastuksena on ollut uimista. Voin sanoa, että treenaaminen on ollut yhtä tuskaa. Eka pitää saada herra työskentelemään ja kahden viikon aikana ollaan palkkana käytetty kuivattua maksaa & sydäntä eri eläimistä. Myös jotain kuivattuja kanafileitä on mennyt. Ja sit niinkin normaalia kuin hirvenlihasta tehtyjä lihapullia! Näillä Nuge on työskennellyt hyvin ja sen kanssa on saanut jotain aikaan. Ruokaansa tuo ei ole syönyt (nappuloita), mutta on treenattu niin paljon, että tuo on varmasti syönyt päivässä ainakin yhen ruuan verran lihaa.

Nuge on vähän leikkinyt tyttöjen kanssa, mutta urosten kanssa oon ollut todella varovainen. Meidänkin remmistä löytyy jokunen paukapää, joka ei hyväksy vierailta uroksilta uhittelua eikä varsinkaan toista luupäätä, joka on yhtä määrätietoinen kuin omat pojat. Nuge on pärjännyt hyvin Donin kanssa, koska Don mielummin väistää kuin alkaa uhittelemaan. Nugen parhaat naiskaverit on Dixi ja Jolla. Naisia Nuge arvostaa ja kohtelee hyvin, joten vaikka Torsti on alistanut tuota taliaivoa niin Nuge on nöyrtynyt. Torsti on muutenkin kertonut Nugelle aika selkeästi, että sinähän et mun perheen seassa ala ryppyilemään.

Jollalla on ollut hyvä vaikutus Nugeen. Jollan superinnokas tekeminen on välillä (hyvin pieneksi ajaksi, sekunneiksi) tarttunut Nugeen. Kun Jollan kanssa tekee ensin ja Nuge odottaa sen aikaa niin se varmaan imee Jollan energistä olemusta. Jolla onkin niin paras harrastuskaveri ja siitä tuli todella nopeasti tokovalio! Jolla on huomattavasti pehmeämpi kuin Nuge, joten tässähän voisi olla kiva yhdistelmä.

Mutta takaisin Nugeen. Voisin sanoa, että se on edennyt jonkun verran tämän parin viikon aikana. Siihen on tullut ehkä joku tuhannesosa % lisää innokkuutta ja sen työskentely on muuttunut parempaan päin. Kun saadaan nuo PAKK-jutut kuntoon niin eiköhän tästä suunnata seuraavaksi tokokokeeseen.

Ternen Choisy-le-Roi

Roi on ollut vähän lyhyemmällä esittelyllä, mutta ei anneta sen häiritä. Roi on käynyt kahdessa mejäkokeessa saadeen Ranskasta AVO1-tuloksen ja Ruotsista AVO0-tuloksen. Yhdessä tokokokeessa yritettiin käydä, mutta valitettavsti paikat oli täynnä. Kahteen näyttelyyn tämä lupaava uros on ilmoitettu, mutta muuten ollaan aika heikoilla kisaamisen suhteen. NOU-luokka yritettiin suorittaa ja tuloksena hylky, mutta nyt on ilmoittauduttu kahteen uuteen kokeeseen, jos vaikka saataisiin menestystä.

Roi tuntuu olevan perheen huomaamattomin. Se on luonteeltaan todella rauhallinen ja mitään sanomaton. Roi on koira, joka on helppoa unohtaa. Siksi olenkin päättänyt etsiä urokselle kodin, jossa sille löytyisi aikaa ja rakkautta! Kuvien kanssa tälläinen höpönassu kivaan kotiin.

!! RYP 1 !!

Ensimmäisenä voin hehkua Ruotsin voittajasta, jossa käytiin ryhmäkehässä kilpailemassa Norman kanssa. BB:n tilan omistaja ei halunnut itse mennä testaamaan esittämistaitojaan kehään vaan pääsin itse juoksemaan sinne. Syynä oli se, että tuomarina oli arvostettu tollerituomari Jenna, joka oli jo yksilöarvostelussa pitänyt Normasta hyvin paljon niin hän ei halunnut pilata Norman menestystä. Suuntasin siis rennoin mielin kehään ja vähän oli sellainen tuntuma persiissä, että nyt tullaan pärjäämään, vaikka tämän vuoden puolella ei ole tainnut tulla yhtään ryhmäsijoitusta novascoteille.

Tuomari katseli ensin tarkkaan ja vaativasti arvosteltavia koiria. Norma seisoi kauniisti eikä sen esittämisen kanssa ollut mitään ongelmia. Kilpailemassa oli toisen toistaan hienompia koiria. Noh, olivathan ne kaikki olleet rotunsa parhaita, joten ei varmaan ihme, että ne näyttivät hyvälle. Juostessa edellämme oli todella kaunis cockeri, jonka omistajan kanssa tulikin pari sanaa vaihdettua ja sain kuulla, että tämä oli sen cockerin ensimmäinen ROP-voitto, jota ihmettelin suuresti, koska minusta se näytti hyvälle! Valitettavasti cockeri tippui eikä sijoittunut ryhmässä, mutta me jäimme kehään! Tässä vaiheessa oli jo voittajafiilis. Olimme NELJÄN PARHAAN joukossa! Mahtavaa! Kilpakumppaneinamme oli Hensun menestystä niittänyt Peppi, Serenan kehitysvaiheessa oleva Kiuta ja Spunkyn flätti Vellu. Mielestäni oli hienoa, että tuomari oli ottanut jatkoon kaksi junnua, NUO-luokkalaisen ja meidän AVO-nartun eli koirat eivät olleet täysin valmiita, mutta tuomari näki niissä potentiaalia!

Siinä sitä sitten juostiin kehässä. Jännitys hiveli kattoa ja kuulin tolloharrastajien kannustavat huudot: "HYVÄ NORMA!" Ihmiset taputtivat ja yleisö tuntui olevan aivan huumassa. Tämä tuntui olevan tolloharrastajien yhteinen voitto, kun tolleri oli pääsemässä sijoille ryhmäkehässä. Neljänneksi osoitettiin flätti Avénless High Voltage. Seuraavaksi juostiinkin kolmisin ympyrää ja tunne oli aivan mahtava, koska kolmen parhaan joukkoon oli menossa täysin tutut tolleriharrastajaystävät! Tosin minä vain "oikean rotuisella" koiralla. Hensulla ja Serenalla oli jotain feikkitollereita hihnan päässä :D RYP3:ksi osoitettiin walesinspringeri Lasipisaran Kiutaköngäs (joka muuten on kasvattini!). En tiedä oliko tuomari päättänyt jo RYP1:n ja RYP2:n, mutta juoksutti hän meitä ainakin niitten sijojen eteen. RYP2-sijalle osoitettiin labradori Avénless Be My Hunter ja meidät osoitettiin ykköseksi! Halasin tuomaria varmaan vähän turhan rajusti ja voi sitä riemuhuutoa! ME OLLAAN RYHMÄN VOITTAJA!!!!!!!!! MAHTAVAA!

Siitä suunnattiin sitten BIS-kehään, jossa olikin mukana pk collie, leonberginkoira, walesinterrieri, lyhytkarvainen mäyräkoira, siperianhusky, beagle, punainen irlanninsetteri, isovillakoira, saluki, shiloh shepherd ja meidän Norma! Tuomarina toimi melko tiukaksi tuomariksi tiedetty Eros. Eipä siinä sijoitusta tullut, mutta oli hieno tunne päästä juoksemaan isoon kehään! BIS-kasvattaja, BIS-junnu eikä BIS-vetsku kisoissa tullut minkäänlaisia saavutuksia. Tosi harmi, mutta yritystä ainakin oli! Neljässä BIS-kehässä käytiin ja tuloksena ei yhtäkään sijoitusta.

Kolmen kopla

Ruotsin voittajan jälkeen oli taas hyvää aikaa matkustaa rakkaasen kotimaahani Suomeen, joten pakkasin itseni lentokoneeseen ja lähdin, mutta ilman koiria. Onneksi on ihania kasvattajatuttavia joille voi ripotella osan ja sitten osaa tulee hoitamaan kotio. Rahaa menee, mutta ei voi mitään. Sellaista se elämä vain on.

Tarkoitukseni oli alkuun hakea vain kotikasvattajalta Iitu, mutta tilanne vähän muuttui paikan päällä Suomessa. Iitu on varsin päheä nuori miekkonen, jonka vanhemmat ovat terveet, mutta niiden kanssa ei ole kisattu yhtään. Tässä vaiheessa totesin itselleni, että parempi terveet vanhemmat kuin kisatut ei-terveet vanhemmat. Hain Iitun Tiinan luota, joka sen oli kasvattanutkin. Paikan päällä sain nähdä myös Iitun emän. joka oli todella ihana luonteinen ja rakastettava. Naapurin tolleriuros toimi pentueen isänä, joten sain nähdä myös senkin enkä todellakaan löytänyt mitään pahaa sanottavaa siitäkään. Kumpikin sellaisia melko tavallisia tolliaisia, mutta todella hyvä luonteisia ja terveitä, joten Iitun ottaminen tuli sillä sekunnilla täysin selväksi. Iitu käyttäytyi myös varsin hienosti ja reippaana nuorena miehenä tervehti minut iloisesti häntä heiluen. Tiina joutui luopumaan uroksesta, koska ei jaksanut pelata enää juoksujen kanssa ja sen lisäksi Iitulla ja sen emällä oli alkanut olemaan vähän kahinoita, kun tämä nuorukainen haluaisi kauheasti leikkiä ja emä sitten ei.

Tiinan luota lähdettyäni suuntasin melkoisessa kiireessä A.t.:n luokse. Olin luvannut olla paikalla jo aikaisemmin ja jouduin soittamaan myöhästyväni. Monen mutkan kautta pääsinkin paikan päälle, jossa minua odotti Roki ja Putty. Omaan silmääni todella upea tollerikaksikko, joidenka uraa olen saanut seurata alusta alkaen. Olen myös joskus tuomaroinut Rokin ja kysellyt sitä jalostuslainaan, mutta A.t.:lla oli silloin vielä omia suunnitelmia urosta kohtaan. Minulle oli täysin selvää minkälaiset pojat olivat kyseessä, koska olin niiden kanssa ollut jo tekemisissä ja nähnyt niiden koesuorituksia. Paikan päällä ollessani tuli poikien kanssa leikittyä, mutta enemmän keskityin keskustelemaan A.t.:n kanssa. Parin tunnin siellä olon jälkeen jouduin kiirehtimään takaisin lentokentälle, että pääsisin Ranskaan kolmen uuden kanssa.

Tullessani Suomeen koiratilanne 0 - lähtiessani Suomesta koiratilanne 3. Eiköhän tässä ala olemaan uroksia joksikin aikaa ja seuraavaksi voisi ihan nartun hankkia. Parin kuukauden sisään olen hankkinut itselleni jalostuskäyttöön kuusi evm. sukuista urosta. Näiden kolmen lisäksi Batterin Uolevi, Shadyn Roope ja Miiran Vallu, joista kolmesta Unto-Uolevi on sijoitettu kahden pentueen sopimuksella. Muutama uusi jalostuskappale kuitenkin.

Ruotsin voittaja

Tätä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Jännitys kehän laidalla oli aivan käsin kosketeltava. Me muka suuret käyttöharrastajat odotettiin, että saataisiin "käyttötuomarin" mielipide meidän tollereista. :D Uusia koiria oli tullut viimeisen Jennan tuomaroinnin jälkeen, joten tottakai halusimme kuulla tuomion niille! Porukka (tai minä ja Hensu nyt ainakin) oli aivan hileillä kehän laidalla ja stepattiin ympyrää ja ootettiin vaan, että koko kehä olis ohi, että saataisiin vain tietää tulokset!

Pentuluokassa Dixi sai ensimmäisen kunniapalkintonsa! Tosin hävisi Peggylle, mutta Peggy olikin roppipentu. Jeejee hyvä Peggy! Pentukehän jälkeen tunnelma oli jo aivan katossa ja fiilistelin yksikseni, kun muut ootteli junnuja.

Junnuluokka oli kokonaisuudessaan yllätys urosten osalta. "Omista koirista" vain Zeepo sai erittäin hyvän ja Batterin Suke. Aloitetaampa vaikka siitä, että Batterin F-pennuista Finn ja Fraasi saivat erinomaiset ja Fraasi SA:nkin. Ville & Touko olivat päässeet ekaan näyttelyynsä eikä näyttelyura alkanut huonosti! Ville luokkansa toinen ja sijoittui PU-kehässä neljänneksi. Touko sai pelkän erin. Oscari luokkansa kolmas kera SA:n. Arvatkaapa kuka voitti koko junnu-urokset! Ja sijoittui vielä PU-kehässä TOISEKSI! Marsilla asustava sijoitusurokseni Virke!!! Uroshan sai samalla myös SERTin. Virke on ollut sellainen superkoira kaikessa mitä se on kokeillut, joten ei huonosti saada vieläpä näyttelyistä voittajatitteliä! Tämä taisi olla myös Virken eka näyttely, jos en aivan väärin muista. Maximissaan kuitenkin toinen.

Junnunarttujahan mulla ei tätä nykyä ole enää montaa, mutta onneksi muut on pitänyt huolen niistä. Junnunarttuja on sellainen vajaa kolmekymmentä (27 jos oikein laskin), joten siellä on saavutus menestyä! Ternejähän siellä oli kymmenen, joista yksi ilmoitettu oli Jennan oma, joten Kikka jätettiin tuomatta. Kaikki junnunarttu Ternet saivat vähintään erin, paitsi V-pentueen tytöt Viiri ja Via, joista Via sai erittäin hyvän ja Viiri hyvän. SA:n saivat Unia, Aesha ja Zaza, joista Unia oli luokkansa neljäs ja Zaza kolmas. Endi, joka alkujaan minun piti ottaa itselle, lähti MARSILLE NÄYTTELYKOIRAKSI - meidän todellisena käyttöharrastajana tunnettu Marsi otti näyttelykoiran. Järkyttävää. :D He aloittivat näyttelyuransa Ruotsin voittajassa ja Marsi todellakin sai sitä mitä tilasi! Endi repäisi melkein koko porukan nurin olemalla ROP-juniori ja PN2 (SERTIIIIIII!+SAAAAA). Ei huono aloitus tälläkään neidillä näyttelyuralle. Omista koiristani paras oli Serre, joka sai SA:n ja oli luokkansa toinen. Ei sen suurempaa menestystä.

Kehäsihteerillä taisi palaa vähän käämit esittäjiin, kun ei meinattu millään saada NUO-uroksia kehään. Meillä oli niin kiire onnitella hienosta menestyksestä muita! NUO-uroksissa näyttelyuransa aloitti Serenan Aba. Ei huono aloitus - erinomainenhan sieltä tuli! NUO-luokassa nähtiin myös sijoituspoikani Roope, joka sai erin ja Vallu, joka sai hyvän liian pitkästä valkoisesta sukasta. En ole edes kiinnittänyt huomiota (tyhmä kasvattaja), että Vallulla on liian pitkä sukka jalassa, mutta valitaan sitten vastapainoksi lähes punainen narttu. Ternet ei niittänyt mitään ihmeellistä - ei omat eikä kasvatit, mutta nostetaan esille Yadi, joka oli luokkansa toinen ja samalla sai SA:n. NUO-urosten yllättäjä oli vahinkolapsi Topi!!! En olisi ikinä uskonut, että tämä uros voisi voittaa luokkansa lisäksi KAIKKI UROKSET eli vahinkolapsi Topi PU1, VSP & vSWEW-12!!!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Nyt voin hyvillä mielin ehkä jopa uskaltautua käyttämään tätä vahinkolasta jalostukseen. Lisäksi Otto sai ERI:n ja SA:n.

Topin menestystä tuuletellessani en huomannut seurata NUO-luokan narttuja kunnolla ja Hensu sekä Batter tulivat minua tönimään huutaen "NÄITKÖ? NÄITKÖ?????? EFFY PÄRJÄS!!!" Vihdoin kuin noista kahdesta huutavasta naisesta sai tolkkua niin selvisi, että Batterin sijoitustyttö (joka arvatenkin asuu Hensulla) oli voittanut luokkansa ja narttujen päättyessä se kiri itsensä PN3:ksi! Omissa koirissa ja kasvateissa ei oikein mitään ihmeellistä. Jokunen erinomainen, mutta myös pari kappaletta erittäin hyviä.

AVO-uroksissa voisin nostaa esille Latkon, joka kiri itsensä ihan PU3:nksi asti! Parille kasvatille hyvät ja muut omat ja kasvatit sitten erittäin hyvää ja erinomaista. Latkon lisäksi kolmelle kasvatille SA ja yksi luokkasijoitus neljänneksi.

AVO-nartuissa löytyikin sitten päivän yllättäjä. Omat koirat nappasi oikeastaan erinomaisia ilman SA:ta, mutta osalla luokkasijoitus.  Kettu kuitenkin sai myös SA:n, oli luokkansa toinen ja PN-kehässä neljäs! Jamma sai hyvän, koska silläkin korkeat valkoiset sukat + jotain muuta. Kuitenkin se päivän yllättäjä - vahinkolapsien äiti Norma. Norman luokkavoitto ja SA oli jo suuri juttu minulle. Eihän sen pentueesta ollut edes loppujen lopuksi kovin pitkä aika. Oletin, että PN-kehässä voidaan sijoittua, mutta se menestys mikä saatiin oli aivan päätä huimaava! Norma voitti aivan kaikki. Se kiskaisi itsensä ROP:ksi. MAHTAVAA NORMA! Hieno tyttö.

Käyttöluokka oli aika normaali. Omista kasvateista käy-uroksissa kaikki saivat erinomaisen ja SA:n paitsi  Viima, joka sai erittäin hyvän. Luokkansa paras Scot, toinen Raidi ja kolmas Dusty. Ja kaikille kolmelle tosiaan SA:t. Käyttöluokan paras narttu oli Lysti, joka sai myös SA:n. Luokkansa toinen + sa Batterin kasvatti Seela. Kolmantena Happy, mutta ilman SA:ta. Sani erittäin hyvä.

Ketään ei varmaan yllätä, että mukana oli vanhapiika  Miri. Ainoana veteraanina voitti luokkansa ja oli ROP-vet, mutta yllätyksenä se sai myös SA:n! Hieno vanhus. Niin sitä pitää.

Ennen kasvattajaryhmiä alettiin juoksemaan ROP&VSP-sijoja. Itse pääsin pinkomaan Topin kanssa ja Norman 2omistaja juoksi sen kanssa. Äiti ja poika pistivät parastaan ja muut kiljuivat reunalla ja taputtivat. Äiti ROP ja poika VSP. Mahtava saavutus! Kummankin kakkosomistajana toimii BB:n tila (= eli minun virtuaalimaatilani), mutta kummankin jalostusoikeus on minulla. Topi on Norman vahinkopennuista enkä ottanut niitä omiin nimiini, mutta toimin pentujen varaäitinä.

Kasvattajaluokan kanssa ei ollut ongelmaa, että koiria ei olisi ollut riittävästi. Terne ROP-kasvattaja ja kunniapalkinto napsahti! Mukana oli Virke (PU2), Scot (ERI1 SA), Lysti (ERI1 SA) ja Latko (PU3). Sinäänsä kovin historiallista, kun Hensun koirista ei ollut yhtään ja kaikki koirat olivat eri omistajien. Usein kasaantuu saman omistajan koiria hirveästi, mutta hieno saavutus! Hyvä fiilis saada KP ja valiutua rop-kasvattajaksi! Catacogerin ryhmä oli kolmas ja sai KP:n ja de Veranot vetäisivät kakkoseksi! ONNNEEEEAAAA!

Suuret menestyshalit kaikille. Aivan mahtava päivä. Liian hyvät tulokset kun ei meinannut jaksaa kirjoittaa! Joten ei kannata ihmetellä, jos joku puuttuu!

Käyttöharrastaja Marsin superfifit vähän jyräs. Kannattais päättää Marsi ottaa pelkästään niitä KÄYTTÖkoiria eikä tollaisia feikkikäyttiksiä, jotka kiskoo aina vähintään yhden voittajatittelin näyttelyistä :D Mutta Endin menestys! Senhän sä halusitkin ihan näyttelyfifinä. ;)

Ankkatarhan Uolevi

Tottakai koko ajan etsin sopivia koiria sijoitettavaksi, mutta en ollut ajatellutkaan tätä urosta. En ollut tutustunut kunnolla sukuun enkä kasvattajaan, joten olin aika kielteisellä asenteella tähän. Batter kuitenkin tuli luokseni ruinaamaan "Voisitko sijoittaa minulle näyttelypennun? Olis tosi kiva yhdistelmä!" Pidin kyllä pentueen isästä, mutta en sen vanhemmista. Pennun isän lonkat on A/A, mutta sen isän lonkat C/C ja emän lonkat C/B, joten tämä vähän haittasi elämääni. Kuitenkin yritin muistuttaa itselleni, että emän puolen suku oli lonkiltaan terve, joten miksi ei.

Lensin Suomeen katsomaan viiden pennun pentuetta, joista Batter himoitsi urospentua. Sain tavata isän ja emän, jotka molemmat todella hyvä luonteisia. Koska minua epäilytti pentueen isän vanhemmat niin tein varta vasten matkan Rovaniemelle tutustuakseni isään Santtuun (Santtu). Alku aina hankalaa. Sydämeni ei lämmennyt uroksen ulkonäölle. Simo oli todellinen näyttelykoira. Vähän turhan massiivinen makuuni ja jalkoja olisi saanut olla enemmän. Toisaalta olihan uros kansainvälinen muotovalio. Kuitenkin luonteeltaan Simo oli aivan puhdasta kultaa ja aikalailla samanlainen kuin kaikki muutkin noutajat. Rohkea ja reipas sekä miellyttämishaluinen.

Simon luota suuntasin takaisin Etelämpää (silti kasvattajan luota n 200km päähän), jossa kävin tutustumassa isänemään Matoon (Merikotkan Unohtumaton). Simon tavoin myös kansainvälinen muotovalio sekä erityisen menestynyt RYP- & BIS-kehissä. Mato samanlainen reipas tättähäärä kuin Simokin. Todella kiva luonteinen narttu. Mato on vanhempana niittänyt menestystä vetskukehissä.

Vietin aikaa myös kasvattajan Antin luona. Tutustuin kunnolla myös pentueen emään ja isään, joka sattumalta nyt oli vielä hoidossa Antilla. Molemmat olivat todella ihania! Kaikki pennut juoksivat iloisesti luokse heti niiden luokse tullessani ja kaikki roikkuivat iloisesti kimpussa. Hännät pyörivät kuin tropellit ja nenät kävivät parhaansa mukaan. Antin kanssa jutellessani tein päätöksen. Voin sijoittaa Unton Batterin luokse.

Ternen Jaloux

Haluan tutustuttaa teidät yhteen kasvattiini. Varmasti olisi joukossa myös monia muita, jotka ansaitsisivat oman esittelytekstin, mutta nyt on Lexan aika saada osuutensa parrasvaloista.

Lexa on  J-pentueesta, jonka suvusta en voi sanoa olevani kovinkaan ylpeä. Yleisesti ottaen minua harmittaa jokainen pentueeni, joka on suvultaan yleisempi (Sunlit Put, Hole in the Head, Very Sexy Girl, Utuhaukun-koirat yms) ja sitä ei voi aivan suruttomasti käyttää jalostukseen, mutta kuitenkin olen kaikessa viisaudessani tullut tulokseen, että pakko jonkun on pitää näitä vanhempiakin linjoja hengissä, koska hyvin monet nykyän karttavat näitä, koska ne ovat yleisiä ja sieltä löytyy tiettyjä koiria. Mielestäni kuitenkin virtuaalitollerien kanta on niin hyvä, että sinne mahtuu saman sukuisia koiria useampikin kappale.

Lexa on J-pentueen se paremmin menestynyt, koska valitettavasti sen siskon Jolien (T. Joie) matka tässä maailmassa oli aivan liian lyhyt. Oikeastaan en odottanut J-pennuilta mitään sen suurempaa ja Lexan muuttaessa Batterille sanoinkin, että älä nyt siitä mitään ihmeellistä odota. Lexa kuitenkin on ollut ihmeellinen. Uros ylitti kaikki odotukseni aivan heittämällä.

Lexan isä on Punasuden-kasvatti. Heille taisi syntyä vain yksi pentue, jossa oli 4 tai 5pentua ja kahta vain on taidettu käyttää jalostukseen. Lexan isän vanhemmat ovat evm. sukuisia. Lexan isä on BH Vk2 NOU1 vFIN JVA Punasuden Hav "Renny" ja sen emä BH Jk3 Hk2 vFIN KVA vjLTW-07 Queenmaker's Finnish Flash ja isä BH Hk2 Blastoise Dreams Come True. Punasuden-pentue oli sellainen pentue mistä halusin itsekin pennun, mutta varaukset olivat sormia napsauttamalla täynnä. Onneksi olen kuitenkin saanut kummankin jalostukseen käytetyn koiran jälkikasvua itselleni. Tämä taisi olla vielä sitä kultaista aikaa kun vanhemmilta ei odotettu joka lajista valion arvoa.

Lexan emä onkin sitten suvultaan se pahempi puolisko. Pidän kovasti Sexystä, joten minusta olisi ollut väärin jättää käyttämättä sitä jalostukseen. Sexy on kolmen maan muotovalio sekä jälki- ja nomevalio. Viralliselta nimeltään siis BH RH-E vFIN NVA & JVA vFIN, vLT & vDK MVA Spring Sexy Girl. Sexyn suvusta löytyy mm. Sunlit Put, Hole in the Head ja Very Sexy Girl, mutta toisaalta ovathan nuokin hyviä koiria ja esimerkiksi Very Sexy Girl "Nicci" saavutti itselleen hyvinkin kunnioitettavan tittelirivin: BH vWW-04 vTS-04 vTRW-04 vSPAW-04 vGBRW-04 vKREW-04 vKRE, vIT, vIR, vIS & vKANS MVA. J-pentujen sukutaulun voi katsoa täältä.

Tosiaan kerroin Batterille heti kättelyssä, että en usko Lexasta voivan tulla mitään suurta ja ihmeellistä, mutta ehkä siitä melko hyvän mejäkoiran voisi saada. Uros kun tykkää kuitenkin käyttää nenäänsä. Lexasta kuitenkin on kasvanut fiksu miekkonen, joka ei osaa käyttäytyä näyttelykehässä. Lexasta maailman hirveintä onkin käydä näyttelyissä ja sieltä paras tulos onkin erittäin hyvä. Hyvää on myös saatu ja evaa (= kuvat on huonot). Lexa on kotioloissa rauhallinen, mutta treenikentällä se syttyy melko hyvin.

Batter on ehkä yksi parhaimmista mejäkouluttajista mitä tiedän. Aina kun hän vaan viitsii ilmoittaa koirat mejäilemään niin aina sieltä tulee ykkösiä! En edes muista yhtään mejäkoetta missä heille ei olisi irronnut ykköstulosta. Batterin vaan pitäisi olla innokkaampi kisaaja niin saisin useamman mejävaliokasvatin :D No, ehkä tämä hoituu myös näin hitaasti, mutta varmasti.

Kuitenkin Lexasta on kasvanut mahtava mejä- ja nomekoira. Uros on valioitunut nomesta ja ollut KOLMENA VUONNA PERÄKKÄIN nomemestari! Aivan mieletön saavutus. Kuitenkin mejäkoiran saavutukset ovat paljon suuremmat Lexalla. -09 vuoden jälkimestari Suomesta, -10 vuoden jälkimestari Norjasta ja 2011 vuoden jälkimestari Saksasta, Tanskasta ja Virosta. Tämän lisäksi Lexa on saavuttanut itselleen jälkivalion arvot kaikista muista maista paitsi Tanskasta, josta siltä puuttuu VAIN yksi VOI1-tulos valionarvosta. Uroksen mejätittelirivi näyttää tältä: vJM-09 vNJM-10 vGERJM-11 vDJKM-11 vESTJM-11 vFIN, vFRA, vGER, vSWE, vNOR, vEST JVA, vPOHJ & vKANS JVA. Kuuden eri maan mejävaliouden lisäksi Lexa on saavuttanut myös Pohjoismaitten ja Kansainvälisen mejävalion arvon.

Rodulle ominaisten lajien lisäksi Lexa on menestynyt myös pk:ssa ja vesipelastuksessa. Lexa on 2010vuoden oppinut vesipelastaja! Pk-jäljeltä & hausta sillä on oikeus VOI-luokkaan ja pk-viestissä AVO-luokkaan. Agista löytyy myös kaksi vKUMAa.

Lexa on mielestäni yksi aikansa parhaita mejätollereita. Vielä kun se saavuttaa Tanskasta viimeisen VOI1-tuloksensa niin se on tähän mennessä parhaiten menestynyt mejäkoira ikinä!

C-nappulat

Riia tuli meille jo jokunen tovi sitten, mutta kävin Suomessa sen astuttamassa. Otto hoiti hommansa varsin mallikkaasti ja jäimme odottamaan pentuja. Vähän haaveilin saavani itselleni narttupennun, mutta ultrassa näkyi valitettavasti vain kolme pentua, joihin kaikkiin oli tullut varaus: Riian omistaja Zema, Oton kasvattaja Hensu & käyttöharrastajana tuttu Marsi. Olin jo luopunut toivosta saada itselleni pentua, mutta kaikki sormet pystyssä toivoin itselleni sitä narttupentua, vaikka aiemmin olinkin ollut vähän uroksen kannalla. Kaikki muut kun olivat varanneet uroksen niin aloin toivoa edes yhtä narttua. Riia aloitti synnyttämään tänään neljän aikaan aamuyöllä. Ensimmäinen pentu (pienin uros Ternen Chaville "Ville") syntyi 04.15, seuraava uros (toisteksi isoin uros Ternen Créteil "Tette") syntyi puolituntia myöhemmin 04.43 Seuraavaa pentua (suurin uros Ternen Clermont-Ferrand "Touko") ei jouduttu kauaa odottelemaan vaan se pyörähti maailmaan 04.58 Riia ei osoittanut enää mitään merkkejä neljännestä pennusta eikä sitä ultrassakaan ollut näkynyt. Jäin kuitenkin seuraamaan Riiaa ja reilun puolentunnin päästää 05.39 se pyöräytti maailmaan vielä yhden pennun. Olin varsin yllättynyt, että sieltä pyörähti vielä se neljäs! Vähän jäi harmittamaan, että sekin melko pieni uros (Ternen Choisy-le-Roi "Roi"), mutta toisaalta olinhan ihan alkujaan sen urospennun halunnut. Tärkeintä kuitenkin on se, että emä ja pennut voivat hyvin! Eihän tässä kauaa kulukaan kun 8viikkoa on mennyt ja pennut lentäneet omiin koteihinsa. Paitsi Roi, joka jää ilostuttamaan arkeani tänne. Pakkohan minunkin on saada omaa linjaani edustava pentu!