Bracolle teki todella hyvää kesällä ollut koulutus, siksi olenkin aikonut lähettää orin estekoulutukseen. Ollaan me kotona harjoiteltu esteitä, mutta tuntuisi paremmalta, että joku kokeneempi kouluttaisi Bracoa. Kun Bracosta saadaan kunnon ratsu ja pojalla alkaa olemaan kunnolla ikää (sellainen 5v.-10v.) astutetaan joku kiva tamma sillä. Viuhti tai Mardi vois olla ihan kiva tamma Bracolle. (:
Päivällä päätin, että oli aika lähteä ratsastamaan Bracolla. Ennen talliin lähtöä etsin Nancyn ja päätin ottaa tytön mukaan reippaalle ratsastusretkelle. Tallissa laitoin Bracon kuntoon josta sitten lähdettiin suoraan maastoilemaan. Nancy lähti reippaasti juoksemaan Bracon vierellä ja ihmettelinkin, että missä se oli kerännyt niin hyvänkunnon juoksemiseen. Oteltiin vähän siirtymisiä orin kanssa jotka menivät tosi hyvin. Käynti -> ravi -> laukka -> ravi -> käynti -> laukka -> ravi -> käynti -> stop -> laukka -> ravi -> käynti. Nancy oli ihan sekaisin mitä me oikein hosuttiin. Käveltiin Bracon kanssa sitten yhdelle pellolle. Annoin pojalle pitkät ohjat ja nostin laukkaan. Annoin Bracon laukata niin kovaa kuin halusi enkä yhtään jarrutellut sitä. Nancy jäi reippaasti jälkeen ja pellon toisessa päässä odottelimmekin sitä.
Braco oli ihan innoissaan laukkaspurtin jälkeen eikä sitä meinannut enään millään hallita. Pieniä ilopukkeja tuli sitten vedeltyä ja kovasti yritti ryöstää. Sain kyllä koko ajan vahtia pojan liikkeitä ja olla valmiina mitä ihmeellisimpiin tempauksiin. Nancykin huomasi nopeasti, että oli parempi pitää pieni hajurako Bracoon ja minuun. Pellolta kävelimme loppumatkan kotiin käynnissä ja tallissa hoitelin pojan kuntoon, että pääsisi köpöttelemään pihaan loimensa kanssa.
Loppupäivä menikin koirien kanssa treeniä ottaessa ja käytiin myös todella pitkä metsälenkki irtona juosten. Siinä olikin melskettä ja meininkiä kun tämän suurlauman kanssa meni irtona, kaikki kuitenkin pysyivät kiltisti mukana eikä kukaan karannut.
torstai 29. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Vilho
Ajattelimpa kertoilla Vilhosta. Hän on siis minun 'vanhukseni', -07 vuonna Portugalista tuotu kiva luonteinen uros.
Virallisesti hänet tunnetaan BH TK1 RH-F A RH-T B vFIN & vFRA JVA Miúdo Filho, mutta ihan vain ystävien kesken hän on Vilho. Vilhoa voisi sanoa ensimmäiseksi tuonniksini 'alkukoirieni' jälkeen. Viimeisimpiin savutuksiimme kuuluu toinen JVA titteli joka saatiin Ranskasta (vFRA JVA). Kyllä olen ollut ylpeä pojasta (:
Pojalle piti tulla joskus -07 vai -08 pennut Juskun Peikonpesän Jääräpään kanssa, mutta musta kyllä tuntuu, että ei taida tulla pentuja, kun Juskun kenneli on poistettu geolta. Pitäisi varmaan alkaa ettimään Hupulle (T. Ahneuden Huippu) ja Eetulle (T. Cabinet M) uusia koteja. Hupun kanssa on kiva kisauspohja, esim. vepessä sillä on oikeudet AVO-luokkaan. Nyt kun Jusku on ollut tauolla, olen kisautellut Hupua vähän palveluskoirakokeissa ja pelastuskoirakokeissa. Uudella omistajalla ei siis olisi mikään hankala jatkaa Hupun kanssa vaikka miksi valioksi.
Ja takaisin taas Vilhoon. Harjoiteltiin tänään kovasti pojan kanssa tokon AVO-luokan liikkeitä. Onhan meillä sieltä yksi ykköstulos, mutta toinenkin tarvittaisiin. Eipä meillä mitään kisoja ole tulossa, mutta ei treenaaminen koskaan ole pahasta. Ja onhan meillä ollut Vilhon kanssa enemmän ja vähemmän pitkiä treenitaukoja. Palveluskoirakokeisiinkin on tarkoitus jossain välissä ilmottautua ja toivoa hirvittävää menestystä. No ei, olisi hienoa jos poika saisi jonkun muun kuin nollan.
Voisin lainailla Vilhon jollekin kivalle tytölle. Onhan se kivasti kisannut uros. Ja onhan poika suorittanut hyväksytysti noutajien taipumuskokeenkin. Vois toki kattella, jos pojalle hakis evm. tytön astuttavaksi ulkomailta, niin saisi vähän uutta linjaa. Tai sitten käyttäs sitä Doralla tai Nellalla. Tai tarjoaisi sitä jollekin muulle. No, pitääpä tätä kattella, jos vaikka saisi kisattua Vilhon pk-jäljessä tai jossain muussa VOI-luokkaan. Eipä Vilholla mikään kiire ole löytää tyttöä. Jos teitä jotakuta kiinnostaa pojan lainaaminen, niin heittäpääkä vaikka yv'llä vNNYn foorumilla ;)
Virallisesti hänet tunnetaan BH TK1 RH-F A RH-T B vFIN & vFRA JVA Miúdo Filho, mutta ihan vain ystävien kesken hän on Vilho. Vilhoa voisi sanoa ensimmäiseksi tuonniksini 'alkukoirieni' jälkeen. Viimeisimpiin savutuksiimme kuuluu toinen JVA titteli joka saatiin Ranskasta (vFRA JVA). Kyllä olen ollut ylpeä pojasta (:
Pojalle piti tulla joskus -07 vai -08 pennut Juskun Peikonpesän Jääräpään kanssa, mutta musta kyllä tuntuu, että ei taida tulla pentuja, kun Juskun kenneli on poistettu geolta. Pitäisi varmaan alkaa ettimään Hupulle (T. Ahneuden Huippu) ja Eetulle (T. Cabinet M) uusia koteja. Hupun kanssa on kiva kisauspohja, esim. vepessä sillä on oikeudet AVO-luokkaan. Nyt kun Jusku on ollut tauolla, olen kisautellut Hupua vähän palveluskoirakokeissa ja pelastuskoirakokeissa. Uudella omistajalla ei siis olisi mikään hankala jatkaa Hupun kanssa vaikka miksi valioksi.
Ja takaisin taas Vilhoon. Harjoiteltiin tänään kovasti pojan kanssa tokon AVO-luokan liikkeitä. Onhan meillä sieltä yksi ykköstulos, mutta toinenkin tarvittaisiin. Eipä meillä mitään kisoja ole tulossa, mutta ei treenaaminen koskaan ole pahasta. Ja onhan meillä ollut Vilhon kanssa enemmän ja vähemmän pitkiä treenitaukoja. Palveluskoirakokeisiinkin on tarkoitus jossain välissä ilmottautua ja toivoa hirvittävää menestystä. No ei, olisi hienoa jos poika saisi jonkun muun kuin nollan.
Voisin lainailla Vilhon jollekin kivalle tytölle. Onhan se kivasti kisannut uros. Ja onhan poika suorittanut hyväksytysti noutajien taipumuskokeenkin. Vois toki kattella, jos pojalle hakis evm. tytön astuttavaksi ulkomailta, niin saisi vähän uutta linjaa. Tai sitten käyttäs sitä Doralla tai Nellalla. Tai tarjoaisi sitä jollekin muulle. No, pitääpä tätä kattella, jos vaikka saisi kisattua Vilhon pk-jäljessä tai jossain muussa VOI-luokkaan. Eipä Vilholla mikään kiire ole löytää tyttöä. Jos teitä jotakuta kiinnostaa pojan lainaaminen, niin heittäpääkä vaikka yv'llä vNNYn foorumilla ;)
tiistai 27. lokakuuta 2009
tihutöitä
Olin käymässä päivällä kaupassa. Jätin koirat ulkotarhoihin odottelemaan, niinkuin aina ennenkin. Hevoset laitoin myös talliin, eihän sitä tiedä koskaan mitä sillä välin käy, kun on kaupassa. Ja tämä todisti sen.
Aina välillä täällä 'omassa mettässä' liikkuu jotain mopopoikia jotka revittelevät mopoillaan tuhatta ja sataa hiekkateillä. Ei heistä ole ennen ollut haittaa, mitä nyt muutama nokkakolari on meinannut tulla.
Kun palasin kaupasta, oli kaikkien koiratarhojen ovet auki samoin kun pihan portti. Tallin ovi oli myös auki. Siinä vaiheessa kiehahti lopullisesti, kun näin, että osa hevosten heinistä oli levitelty pitkin pihaa.
Pihassa oli kuitenkin suuurin osa koirista ja Olle. Ainoat jotka puuttuivat oli pojista Don & Riio sekä tytöistä Nancy, Lellu ja Nella. Ja olihan Bracokin teillä tietämättömillä.
Laittelin koirat takaisin ulkotarhoihin ja vannoin ostavani kunnon munalukot oviin ettei kukaan tulisi päästämään koiria uudestaan irti niin, että pääsisivät itsekseen lähtemään. Huutelin kurkku suorana samalla ulkona koiria. Nancy ja Nella saapuivatkin aivan heti pihaan, kun muut koirat olivat jo tarhassa. Aloin varustamaan Ollea, että lähtisin etsimään sen kanssa Bracoa. Siinä samalla Riio päätti saapua pihaan. Ja saman tien pääsi poika kehujen kera ulkotarhaan. Enään puuttui Braco, Don ja Lellu. Ja ei ollut mitään pelkoa, että Don ja Lellu tulisivat ennen iltaa, kun olivat kerta kaksistaan päässeet tekemään metsälenkkiään.
Sain Ollen varustettua ja nousinkin selkään. Rattoisa Bracon etsintä alkoi, minulla oli pahat aavistukset missä poika oli. Köpöteltiin reipasta käyntiä alkuverryttelyksi jonka jälkeen ravailtiin pitkät pätkät, varmaan kahden kilometrin päässä olevalle omenapuulle joka sijaitsi vanhan ja ränsistyneen farmin pihassa, siellä ei enään asunut ketään. Eipä ollut yllätys, kuka sieltä omenapuun alta löytyi! Bracohan se siellä. Huutelin pari kertaa poikaa ja se laukkasi ylväästi kaulakaarella luokseni. Taputtelin poikaa ja vetäisin Ollen suitset Bracon päähän. Laitoin Ollelle riimun ja riimuun kiinni riimunarun. Vaihdoin hevosta ikään kuin lennossa Ollesta Bracoon. Tämä olikin eka kerta, kun menin Bracolla ilman satulaa maastossa. Aloitettiin reipas käyntiköpöttely rantaan samalla huudellen Lellua ja Donia. Kummastakaan ei kuulunut mitään.
Rantaan päästyämme ei näkynyt ketään. Oikaistiin metsään ja jatkettiin reipasta käyntiä polkua pitkin kunnes kuului Lellun kimeä haukunta. Se olikin sitten Braco umpimettään kävelemään Ollen kanssa ja suunnistaminen ääntä kohti. Braco välillä vähän kompuroi, kun ei ole koskaan aikaisemmin mennyt umpimettässä (ilman polkua siis) ratsastajan kanssa. Huutelin Lellua ja Donia samalla ja kohtahan se paha pari painatti metsästä. Hyppäsin saman tien alas Bracon selästä odottamaan, että Don ja Lellu juoksisivat luokseni. Kun paha pari tuli luokse, nappasin höyhenen kevyen Lellun syliin ja nostin sen istumaan Ollen satulaan. Itse punnersin takaisin Bracon selkään. Don hölkkäsi vieressä, kun kuitenkin karkurikaveri joutui istumaan hevosen selässä eikä päässyt pojan kanssa riehumaan.
Kotio päästyä olikin varsin uupunutta porukkaa. Lellu ja Don nukkuivat vieretysten sohvalla, kun muut koirat riehuivat ulkona. Nyt vaan toivotaan, että mopopojat eivät tule uudestaan riehumaan tänne. Jos tulevat, ilmoitan kyllä poliisille.
Aina välillä täällä 'omassa mettässä' liikkuu jotain mopopoikia jotka revittelevät mopoillaan tuhatta ja sataa hiekkateillä. Ei heistä ole ennen ollut haittaa, mitä nyt muutama nokkakolari on meinannut tulla.
Kun palasin kaupasta, oli kaikkien koiratarhojen ovet auki samoin kun pihan portti. Tallin ovi oli myös auki. Siinä vaiheessa kiehahti lopullisesti, kun näin, että osa hevosten heinistä oli levitelty pitkin pihaa.
Pihassa oli kuitenkin suuurin osa koirista ja Olle. Ainoat jotka puuttuivat oli pojista Don & Riio sekä tytöistä Nancy, Lellu ja Nella. Ja olihan Bracokin teillä tietämättömillä.
Laittelin koirat takaisin ulkotarhoihin ja vannoin ostavani kunnon munalukot oviin ettei kukaan tulisi päästämään koiria uudestaan irti niin, että pääsisivät itsekseen lähtemään. Huutelin kurkku suorana samalla ulkona koiria. Nancy ja Nella saapuivatkin aivan heti pihaan, kun muut koirat olivat jo tarhassa. Aloin varustamaan Ollea, että lähtisin etsimään sen kanssa Bracoa. Siinä samalla Riio päätti saapua pihaan. Ja saman tien pääsi poika kehujen kera ulkotarhaan. Enään puuttui Braco, Don ja Lellu. Ja ei ollut mitään pelkoa, että Don ja Lellu tulisivat ennen iltaa, kun olivat kerta kaksistaan päässeet tekemään metsälenkkiään.
Sain Ollen varustettua ja nousinkin selkään. Rattoisa Bracon etsintä alkoi, minulla oli pahat aavistukset missä poika oli. Köpöteltiin reipasta käyntiä alkuverryttelyksi jonka jälkeen ravailtiin pitkät pätkät, varmaan kahden kilometrin päässä olevalle omenapuulle joka sijaitsi vanhan ja ränsistyneen farmin pihassa, siellä ei enään asunut ketään. Eipä ollut yllätys, kuka sieltä omenapuun alta löytyi! Bracohan se siellä. Huutelin pari kertaa poikaa ja se laukkasi ylväästi kaulakaarella luokseni. Taputtelin poikaa ja vetäisin Ollen suitset Bracon päähän. Laitoin Ollelle riimun ja riimuun kiinni riimunarun. Vaihdoin hevosta ikään kuin lennossa Ollesta Bracoon. Tämä olikin eka kerta, kun menin Bracolla ilman satulaa maastossa. Aloitettiin reipas käyntiköpöttely rantaan samalla huudellen Lellua ja Donia. Kummastakaan ei kuulunut mitään.
Rantaan päästyämme ei näkynyt ketään. Oikaistiin metsään ja jatkettiin reipasta käyntiä polkua pitkin kunnes kuului Lellun kimeä haukunta. Se olikin sitten Braco umpimettään kävelemään Ollen kanssa ja suunnistaminen ääntä kohti. Braco välillä vähän kompuroi, kun ei ole koskaan aikaisemmin mennyt umpimettässä (ilman polkua siis) ratsastajan kanssa. Huutelin Lellua ja Donia samalla ja kohtahan se paha pari painatti metsästä. Hyppäsin saman tien alas Bracon selästä odottamaan, että Don ja Lellu juoksisivat luokseni. Kun paha pari tuli luokse, nappasin höyhenen kevyen Lellun syliin ja nostin sen istumaan Ollen satulaan. Itse punnersin takaisin Bracon selkään. Don hölkkäsi vieressä, kun kuitenkin karkurikaveri joutui istumaan hevosen selässä eikä päässyt pojan kanssa riehumaan.
Kotio päästyä olikin varsin uupunutta porukkaa. Lellu ja Don nukkuivat vieretysten sohvalla, kun muut koirat riehuivat ulkona. Nyt vaan toivotaan, että mopopojat eivät tule uudestaan riehumaan tänne. Jos tulevat, ilmoitan kyllä poliisille.
torstai 22. lokakuuta 2009
Suomen matkailu takana
Nyt on selvitty Suomestakin kotio (: Räpääjä otettiin hyvin vastaan Catacogerissa eikä mitään ongelmia muiden koirien kanssa ilmennyt. On kotiutunut hyvin ja saanut jo BHn & NOU1n! Aivan mahtava saavutus tältä neidiltä, lupailee hyvää meidän käyttöuralle.
Suomen reissulla tuli nähtyä Aurore, minun salukinarttuni joka asustaa Catacogerissa. Mun prinsessani oli yhtä prinsessa kun ennenkin. Ja mikä vastaanotto! Aura ei meinannut millään rauhoittua sinä aikana kun olin Catacogerissa. Se kiehnäsi koko ajan vieressä ja oli tulossa syliin. Kyllä huomaa, että äidin koirahan se on!
Catacogerissa oli muutenkin kaikki hyvin. Koirat olivat hyvässä kunnossa ja vielä siellä yksi B-pennuista pyöri jaloissa, kaunis Bella neitokainen. Oli Bellakin kasvanut siitä mitä se viimeksi oli, kun sen olen nähnyt. Se oli niin reipas tyttö. Heti tulossa innoissaan syliin ja pusutti kyllä naaman aivan märäksi.
Poikkesin myös katsomaan pasaa ja Ankkaa. Pasa näytti minulle kuinka hienosti Ankka pärjää agilityssä, olihan tyttö saanut oikeudet jo II-luokkaan. He näyttivät myös vähän ALO-luokan tokoliikkeitä jotka toimivat ainakin nytten todella hyvin, toivottavasti kisoissa on sama meno päällä. Pasa näytti myös minkälaista tanssia he ovat Ankan kanssa harjoitelleet, se oli tosi hienoa enkä enään yhtään ihmettele, että he ovat saaneet jo kaksi kertaa 40pistettä.
Kokeilin itse myös vähän Ankan kanssa tokoa, tyttö meni kuin unelma. Ihmeekseni se totteli noin hyvin melko vierasta ihmistä.
Meille on tulossa Marsilta narttupentu Deinzense Tyttörukka, jos pentueeseen syntyy narttuja. Pidetään peukut pystyssä ja jäädään odottelemaan pentuetta.
Suomen reissulla tuli nähtyä Aurore, minun salukinarttuni joka asustaa Catacogerissa. Mun prinsessani oli yhtä prinsessa kun ennenkin. Ja mikä vastaanotto! Aura ei meinannut millään rauhoittua sinä aikana kun olin Catacogerissa. Se kiehnäsi koko ajan vieressä ja oli tulossa syliin. Kyllä huomaa, että äidin koirahan se on!
Catacogerissa oli muutenkin kaikki hyvin. Koirat olivat hyvässä kunnossa ja vielä siellä yksi B-pennuista pyöri jaloissa, kaunis Bella neitokainen. Oli Bellakin kasvanut siitä mitä se viimeksi oli, kun sen olen nähnyt. Se oli niin reipas tyttö. Heti tulossa innoissaan syliin ja pusutti kyllä naaman aivan märäksi.
Poikkesin myös katsomaan pasaa ja Ankkaa. Pasa näytti minulle kuinka hienosti Ankka pärjää agilityssä, olihan tyttö saanut oikeudet jo II-luokkaan. He näyttivät myös vähän ALO-luokan tokoliikkeitä jotka toimivat ainakin nytten todella hyvin, toivottavasti kisoissa on sama meno päällä. Pasa näytti myös minkälaista tanssia he ovat Ankan kanssa harjoitelleet, se oli tosi hienoa enkä enään yhtään ihmettele, että he ovat saaneet jo kaksi kertaa 40pistettä.
Kokeilin itse myös vähän Ankan kanssa tokoa, tyttö meni kuin unelma. Ihmeekseni se totteli noin hyvin melko vierasta ihmistä.
Meille on tulossa Marsilta narttupentu Deinzense Tyttörukka, jos pentueeseen syntyy narttuja. Pidetään peukut pystyssä ja jäädään odottelemaan pentuetta.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Rockduck's In Your Dreams
Olen edellisten päivien aikana kerinnyt käymään kaksi kertaa Englannissa hakemassa kaksi koiraa, molemmat menivät Catacogeriin. Toinen oli englanninvinttikoira Pokre's Risky ja toinen novascotiannoutajanarttu, josta lisää löytyy alempaa.
Batterilla oli aivan kamala tollerikuume, johon ei auttanut mikään muu kuin uusi tolleri. Etsittiin sitten tulevia pentueita ja sopiva pentue löytyikin sitten Englannista. En koskaan ennen ollut pistänyt merkille Rockduck's nimistä kasvattajaa, vaikka olinkin hänen kasvattamia koiria nähnyt useissa suvuissa. Rupesin kunnolla tutkimaan hänen kasvattejaan ja ihailin sitä, kuinka hän yhdisti käyttö- ja näyttötyyppejä toisiinsa. Rockyn luona näyttikin asustavan useita hänen omia kasvattejaan ja hän selvästi vaali omaa linjaansa. Pentueessa josta katselimme pentua, oli isänä, emänä ja vanhempien eminä hänen omat kasvattinsa.
Kohta huomasinkin olevani puhelin kourassa soittamassa Ranskasta Englantiin, ihanat puhelinlaskut. Rocky vastasi, hän tuntui ystävälliseltä ja vastaili rehellisesti kysymyksiini. Hän kertoi, että pentuja oli syntynyt kahdeksan, joista viisi oli narttuja. Narttupennuista oli vielä kaksi vapaana, mutta kukaan ei ollut vielä valinnut omaa pentuaan, joten periaatteessa kaikki olivat vielä vapaana. Kysyin, että kävisikö, että tulisin huomenna käymään. Rockysta se oli ok. Sitten lopetinkin puhelun ja yritin palavasti saada lentolipun itselleni Englantiin ja takaisin. Sainkin varattua lipun, laukut kuntoon ja kauheaa vauhtia lentokentälle.
Englannissa minut otti vastaan 50ikävuotaan ehtinyt Rocky - todella ystävällinen ja oikea herrasmies. Hän kuljetti minut kotiinsa, missä minut vastaan otti reipas tollerilauma, tunsin olevani kotona! Rocky pahoitteli hieman riehakasta laumaansa. Sanoin, että ei se haitannut ja tämä lauma oli vielä pieni ja rauhallinen omaan laumaani verrattuna.
Hän vei minut katsomaan pentuja, jotka kaikki olivat aivan ihania. Urospennut veivät sydämmeni täysin, koska kaikissa oli aivan liikaa valkoista. Olin luvannut yrittää katsoa Batterille kunnon käyttökoiraa joka kuitenkin voisi saada näyttelyistä erittäin hyvää, joten hylkäsin pojat ja aloin katselemaan tyttöjä. Yksi tytöistä iski minuun erityisen paljon ja Rocky sanoikin sen pennun olevan hänestä lupaavin käyttöön. Täytimme paperit pirpanasta samana iltana.
Koska Rocky oli mukava ihminen, hän tarjosi minulle yöpaikkaa luotaan. Jouduin valitettavasti kieltäytymään, koska minun pitäisi aivan kohta olla takaisin lentokentällä. Laitoin pennun lentoboksiin ja sen autoon, sitten Rocky vei minut takaisin lentokentälle. Hyvästelin hänet ja lupasin kertoilla mahdollisimman paljon kuulumisia hänen kasvatistaan.
Pääsimme takaisin Ranskaan, jossa kävin pikaisesti kotona katsomassa omat koirani ja heidän hoitajansa. Aina yhtä ihanat koirahoitajani Erg ja Ani olivat pitäneet hyvää huolta (taas kerran!) laumastani ja pitäisivät vielä muutaman päivän huolta, koska nyt minun on kiiruhdettava! Minun pitäisi olla aivan kohta lentokentällä odottelemassa Räpääjän kanssa lentoa Suomeen!
Batterilla oli aivan kamala tollerikuume, johon ei auttanut mikään muu kuin uusi tolleri. Etsittiin sitten tulevia pentueita ja sopiva pentue löytyikin sitten Englannista. En koskaan ennen ollut pistänyt merkille Rockduck's nimistä kasvattajaa, vaikka olinkin hänen kasvattamia koiria nähnyt useissa suvuissa. Rupesin kunnolla tutkimaan hänen kasvattejaan ja ihailin sitä, kuinka hän yhdisti käyttö- ja näyttötyyppejä toisiinsa. Rockyn luona näyttikin asustavan useita hänen omia kasvattejaan ja hän selvästi vaali omaa linjaansa. Pentueessa josta katselimme pentua, oli isänä, emänä ja vanhempien eminä hänen omat kasvattinsa.
Kohta huomasinkin olevani puhelin kourassa soittamassa Ranskasta Englantiin, ihanat puhelinlaskut. Rocky vastasi, hän tuntui ystävälliseltä ja vastaili rehellisesti kysymyksiini. Hän kertoi, että pentuja oli syntynyt kahdeksan, joista viisi oli narttuja. Narttupennuista oli vielä kaksi vapaana, mutta kukaan ei ollut vielä valinnut omaa pentuaan, joten periaatteessa kaikki olivat vielä vapaana. Kysyin, että kävisikö, että tulisin huomenna käymään. Rockysta se oli ok. Sitten lopetinkin puhelun ja yritin palavasti saada lentolipun itselleni Englantiin ja takaisin. Sainkin varattua lipun, laukut kuntoon ja kauheaa vauhtia lentokentälle.
Englannissa minut otti vastaan 50ikävuotaan ehtinyt Rocky - todella ystävällinen ja oikea herrasmies. Hän kuljetti minut kotiinsa, missä minut vastaan otti reipas tollerilauma, tunsin olevani kotona! Rocky pahoitteli hieman riehakasta laumaansa. Sanoin, että ei se haitannut ja tämä lauma oli vielä pieni ja rauhallinen omaan laumaani verrattuna.
Hän vei minut katsomaan pentuja, jotka kaikki olivat aivan ihania. Urospennut veivät sydämmeni täysin, koska kaikissa oli aivan liikaa valkoista. Olin luvannut yrittää katsoa Batterille kunnon käyttökoiraa joka kuitenkin voisi saada näyttelyistä erittäin hyvää, joten hylkäsin pojat ja aloin katselemaan tyttöjä. Yksi tytöistä iski minuun erityisen paljon ja Rocky sanoikin sen pennun olevan hänestä lupaavin käyttöön. Täytimme paperit pirpanasta samana iltana.
Koska Rocky oli mukava ihminen, hän tarjosi minulle yöpaikkaa luotaan. Jouduin valitettavasti kieltäytymään, koska minun pitäisi aivan kohta olla takaisin lentokentällä. Laitoin pennun lentoboksiin ja sen autoon, sitten Rocky vei minut takaisin lentokentälle. Hyvästelin hänet ja lupasin kertoilla mahdollisimman paljon kuulumisia hänen kasvatistaan.
Pääsimme takaisin Ranskaan, jossa kävin pikaisesti kotona katsomassa omat koirani ja heidän hoitajansa. Aina yhtä ihanat koirahoitajani Erg ja Ani olivat pitäneet hyvää huolta (taas kerran!) laumastani ja pitäisivät vielä muutaman päivän huolta, koska nyt minun on kiiruhdettava! Minun pitäisi olla aivan kohta lentokentällä odottelemassa Räpääjän kanssa lentoa Suomeen!
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Iriksestä ja Catacogerista
Unohdimpa edellisessä tekstissä mainita, että meillä asustaa tällä hetkellä (& etsii uutta kotia) Jennalta muuttanut Iris. Tokossa erikoisvoittajaluokassa kisaava ja mejässä Ruotsin maalla oikeudet voittajaluokkaan omaava nuori narttu.
Batterin kanssa ollaan suunniteltu tuontia Catacogeriin. Tai Batter on suunnitellut tuontia ja minä olen luvannut hakea sen. Narttupentua olemme katselleet, mutta niitä ei tunnu oikein löytyvän, urospentuja tuntuu kyllä olevan pilvin pimein. Liettuassa Brunon ja Italiassa Mirin kasvattajilla olisi molemmilla lupaavia narttupentuja vapaana.
Löysin itselleni täysin vieraan kasvattajan jolla oli pentuja. Pentueen vanhemmat olivat melko tavallisia tallaajia, molempia käytetty kuitenkin myös metsällä, mutta suvusta löytyi useita käyttö- ja muotovalioita.
Katsellaan, jos löytyisi vaikka joku muu pentue joka iskisi.
Samalla ollaan suunniteltu perheeseen englanninvinttikoiraa, sellainen kun Batterilla joskus on ollut. Tämäkin tulisi olemaan narttu ja tarkoitus olisi hänen kanssaan päästä tutustumaan uudestaan juoksukisoihin. Joskushan olemme molemmat Batterin kanssa niitä harrastaneet, mutta vähän laji jäi unholaan sääntömuutosten myötä. Tämä narttu tulee ehdottomasti olemaan Englannista, rodun kotimaasta.
Batterin kanssa ollaan suunniteltu tuontia Catacogeriin. Tai Batter on suunnitellut tuontia ja minä olen luvannut hakea sen. Narttupentua olemme katselleet, mutta niitä ei tunnu oikein löytyvän, urospentuja tuntuu kyllä olevan pilvin pimein. Liettuassa Brunon ja Italiassa Mirin kasvattajilla olisi molemmilla lupaavia narttupentuja vapaana.
Löysin itselleni täysin vieraan kasvattajan jolla oli pentuja. Pentueen vanhemmat olivat melko tavallisia tallaajia, molempia käytetty kuitenkin myös metsällä, mutta suvusta löytyi useita käyttö- ja muotovalioita.
Katsellaan, jos löytyisi vaikka joku muu pentue joka iskisi.
Samalla ollaan suunniteltu perheeseen englanninvinttikoiraa, sellainen kun Batterilla joskus on ollut. Tämäkin tulisi olemaan narttu ja tarkoitus olisi hänen kanssaan päästä tutustumaan uudestaan juoksukisoihin. Joskushan olemme molemmat Batterin kanssa niitä harrastaneet, mutta vähän laji jäi unholaan sääntömuutosten myötä. Tämä narttu tulee ehdottomasti olemaan Englannista, rodun kotimaasta.
Treeniä, treeniä & vapaata
Päivät ovat kuluneet kovassa treenissä jonka lisänä on ollut monia vapaapäiviä monilla eli koirilla, mutta omistajalla ei ole koskaan aikaa kunnon lepoon.
Meillä on Jullen kanssa kisailu painottunut aivan liikaa näyttelyihin. Emme ole tehneet mitään! No, on meillä oikeudet mejässä VOI-luokkaan, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Näyttelyissä saanut jopa erinomaisia ja ollut kerran jopa VSP!
Ja teimpä juuri äskön huomion, että meidän sivuilta ei löydy ollenkaan Pomoa jonka kanssa on kisauskin alkanut paljon paremmin kuin Jullen kanssa. Viralliselta nimeltäänhän tyttö on BH Jk1 Hk2 Piquantin Diktaattori. Pomolla on oikeudet mejässä VOI-luokkaan ja näyttelyissä se on saanut kerran erinomaisen. Ja tokosta on yksi ALO1n.
Tänään olemme vain laiskotelleet. Tai siis, ollaanhan me otetti normaalia arkijuttuja, mutta ei mitään kunnon kisakoulutusta ole ollut. Vieno ja Riio leikkivät tuossa äskön, niin, että kaikki vähänkin matalalla olleet tavarat löytyivät lattialla.
Ajattelin, että olisi kiva jossain vaiheessa yhdistää B- ja D-pentueista tullut suku keskenään. Varmaan Fiona ja Äffä olisi hyvä yhdistelmä, koska Marttia käytetään Pipsalla. Evil olisi toki hyvä vaihtoehto myös, mutta E-pentueessa ei ollut tyttö. Tai sitten odottelen, että nuo jatkavat sukua ja yhdistän ne sitten myöhemmin. G-pentue olisi myös hyvä pentue alkaa luomaan ns. "omaa linjaa", mutta ei tuo Ola ole sellainen 'perheen tärkeimpiä / kantakoiria' josta haluaisin ihan välttämättä luoda tuon oman linjan, koska Minni, Rosa, Hot ja Atte ovat 'kaiken alku ja juuri', siihen on sitten tullut uutena Amy ja sitten Willy, Beke, Tini ja Wins. Harmittaa niin, että en Hottista koskaan pennuttanut, mutta ei se olisi välttämättä ollutkaan sitä mitä kasvatukseltani hain tai sitten se oli maailman täydellisin koira johon yritän keksiä virheitä, että ei harmittaii niin paljon.
Nuo perheen vanhukset alkavat kyllä näyttämään vanhuuden merkkejä. No, jos jaksettaisiin vielä ravailla näyttelyissä ja aina välillä kisakentillä. Amyn kanssa me ollaan lopetettu näyttelyt jo aika päiviä sitten, koska tyttö ei tykkää yhtään käydä niissä.
Meillä on Jullen kanssa kisailu painottunut aivan liikaa näyttelyihin. Emme ole tehneet mitään! No, on meillä oikeudet mejässä VOI-luokkaan, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Näyttelyissä saanut jopa erinomaisia ja ollut kerran jopa VSP!
Ja teimpä juuri äskön huomion, että meidän sivuilta ei löydy ollenkaan Pomoa jonka kanssa on kisauskin alkanut paljon paremmin kuin Jullen kanssa. Viralliselta nimeltäänhän tyttö on BH Jk1 Hk2 Piquantin Diktaattori. Pomolla on oikeudet mejässä VOI-luokkaan ja näyttelyissä se on saanut kerran erinomaisen. Ja tokosta on yksi ALO1n.
Tänään olemme vain laiskotelleet. Tai siis, ollaanhan me otetti normaalia arkijuttuja, mutta ei mitään kunnon kisakoulutusta ole ollut. Vieno ja Riio leikkivät tuossa äskön, niin, että kaikki vähänkin matalalla olleet tavarat löytyivät lattialla.
Ajattelin, että olisi kiva jossain vaiheessa yhdistää B- ja D-pentueista tullut suku keskenään. Varmaan Fiona ja Äffä olisi hyvä yhdistelmä, koska Marttia käytetään Pipsalla. Evil olisi toki hyvä vaihtoehto myös, mutta E-pentueessa ei ollut tyttö. Tai sitten odottelen, että nuo jatkavat sukua ja yhdistän ne sitten myöhemmin. G-pentue olisi myös hyvä pentue alkaa luomaan ns. "omaa linjaa", mutta ei tuo Ola ole sellainen 'perheen tärkeimpiä / kantakoiria' josta haluaisin ihan välttämättä luoda tuon oman linjan, koska Minni, Rosa, Hot ja Atte ovat 'kaiken alku ja juuri', siihen on sitten tullut uutena Amy ja sitten Willy, Beke, Tini ja Wins. Harmittaa niin, että en Hottista koskaan pennuttanut, mutta ei se olisi välttämättä ollutkaan sitä mitä kasvatukseltani hain tai sitten se oli maailman täydellisin koira johon yritän keksiä virheitä, että ei harmittaii niin paljon.
Nuo perheen vanhukset alkavat kyllä näyttämään vanhuuden merkkejä. No, jos jaksettaisiin vielä ravailla näyttelyissä ja aina välillä kisakentillä. Amyn kanssa me ollaan lopetettu näyttelyt jo aika päiviä sitten, koska tyttö ei tykkää yhtään käydä niissä.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Mainetta ja kunniaa
Me ollaan tässä monet kisat kierrelty ja menestystä niitelty.
Aloitetaampa tokosta, tulokset on poimittu eri kisoista.
Rabe (T. Karabé) sai ensimmäisen ALO1'n ja samalla oli luokkansa paras (LKV)!
Dora sai toisen ALO1'n ja siirtyi AVO'n! Samallahan nimen eteen siunaantui koulari TK1.
Peräkkäisinä päivinä ykköstulokset napannut Ferrari siirtyi myös AVO'n ja nykyään nimen edessä komeilee TK1.
Pomo sai ensimmäisen ykkösensä alokasluokasta ja siitä innostuneena ilmoittauduttiin uusiin tokokisoihin.
"Mejäputkessa" tuli kasvateille paljon ykköstuloksia ja siirtoja. vFIN JVA arvon nappasi Ishu. 1päivä alkoi lupaavasti, kun kaikki kolme jotka saivat ykköstulokset AVOsta olivat omia kasvatteja. pasan ja Ankan kisaurakin jatkoi lupaavaa nousua, he saivat 2päivänä ykköstuloksen! AVO-luokassa 1sijalle pääsi Alfa ja 2sijalle Lexa. VOI-luokassa jaetulle 1sijalle pääsi Ishu ja 3sijalle Evil.
Päivien aikana eniten hylkyjä saivat VAL-luokassa olevat koirat, mutta sieltä parhaaksi valittiin meijjän oma Kukka. 2sijalle päätyi Pekka ja jaetulle kolmannelle sijalle pääsi Vega Pomon siskon Disan kanssa.
Olimme myös vNNYn järjestämässä noutajakokeessa josta tuli seuraavanlaisia tuloksia.
NOU1: Myrkky, Rollo, Ankka, Rabe & Minni
NOU0: Laura, Lauri
ALO2: Klasse, Pekka, Nella, Pii & Tango
ALO3: Äffä, Willy, Dora & Pipsa
ALO0: Toni, Miri & Hellu
AVO1: Martti
AVO2: Kukka, Digi & Orja
AVO0: Hupu
VOI1: Jara ----> vFIN KVA!!!
VOI2: Tini
Päivän ehdottomasti paras tulos oli Jaran käyttövalioon oikeuttava VOI-luokan ykkönen. Toki olin ylpeä myös kaikista muista tuloksista, mutta pitkän uurastuksen jälkeen kaikista parhaimmalle tuntui Jaran ykkönen!
vNNY järjesti meille myös kivasti maastoesteitä joissa ALO-luokassa ykköseksi pääsi Duppe siirtyen AVO-luokkaan. Aikaisempi MEKUMAhan meillä on Yläkerran kisoista.
Toiseksi pääsi Hellu ja neljänneksi Veeti jotka saivat myös MEKUMAt.
Mukana oli myös Fiona (5), Myrkky (6), Martti (7), Ankka (8), Miri (9), Rollo (11), Bruno (13), Meira (14), Laura (15) & Tango (18).
Aloitetaampa tokosta, tulokset on poimittu eri kisoista.
Rabe (T. Karabé) sai ensimmäisen ALO1'n ja samalla oli luokkansa paras (LKV)!
Dora sai toisen ALO1'n ja siirtyi AVO'n! Samallahan nimen eteen siunaantui koulari TK1.
Peräkkäisinä päivinä ykköstulokset napannut Ferrari siirtyi myös AVO'n ja nykyään nimen edessä komeilee TK1.
Pomo sai ensimmäisen ykkösensä alokasluokasta ja siitä innostuneena ilmoittauduttiin uusiin tokokisoihin.
"Mejäputkessa" tuli kasvateille paljon ykköstuloksia ja siirtoja. vFIN JVA arvon nappasi Ishu. 1päivä alkoi lupaavasti, kun kaikki kolme jotka saivat ykköstulokset AVOsta olivat omia kasvatteja. pasan ja Ankan kisaurakin jatkoi lupaavaa nousua, he saivat 2päivänä ykköstuloksen! AVO-luokassa 1sijalle pääsi Alfa ja 2sijalle Lexa. VOI-luokassa jaetulle 1sijalle pääsi Ishu ja 3sijalle Evil.
Päivien aikana eniten hylkyjä saivat VAL-luokassa olevat koirat, mutta sieltä parhaaksi valittiin meijjän oma Kukka. 2sijalle päätyi Pekka ja jaetulle kolmannelle sijalle pääsi Vega Pomon siskon Disan kanssa.
Olimme myös vNNYn järjestämässä noutajakokeessa josta tuli seuraavanlaisia tuloksia.
NOU1: Myrkky, Rollo, Ankka, Rabe & Minni
NOU0: Laura, Lauri
ALO2: Klasse, Pekka, Nella, Pii & Tango
ALO3: Äffä, Willy, Dora & Pipsa
ALO0: Toni, Miri & Hellu
AVO1: Martti
AVO2: Kukka, Digi & Orja
AVO0: Hupu
VOI1: Jara ----> vFIN KVA!!!
VOI2: Tini
Päivän ehdottomasti paras tulos oli Jaran käyttövalioon oikeuttava VOI-luokan ykkönen. Toki olin ylpeä myös kaikista muista tuloksista, mutta pitkän uurastuksen jälkeen kaikista parhaimmalle tuntui Jaran ykkönen!
vNNY järjesti meille myös kivasti maastoesteitä joissa ALO-luokassa ykköseksi pääsi Duppe siirtyen AVO-luokkaan. Aikaisempi MEKUMAhan meillä on Yläkerran kisoista.
Toiseksi pääsi Hellu ja neljänneksi Veeti jotka saivat myös MEKUMAt.
Mukana oli myös Fiona (5), Myrkky (6), Martti (7), Ankka (8), Miri (9), Rollo (11), Bruno (13), Meira (14), Laura (15) & Tango (18).
tiistai 6. lokakuuta 2009
Westminster Kennel Club Dog Show
Me ei tällä kertaa viitsitty lähteä mukaan (= en muistanut ilmoittaa koiria) Westminster Kennel Club Dog Show'n, mutta silti kasvateilleni & sijoituskoirille tuli aivan loistavaa menestystä! Tuomarina toimi Jenna.
JUN Pipsa ERI4, Vautsi VSP, SERT & ROP-jun --> AM MVA & Myrkky EVA
KÄY Veeti EH4, Martti PU2 & SERT -> vAM MVA & Tango ROP, SERT & CACIB!
VET Bibe ERI1 ROP-vet
Samallahan Martti ja Vautsi valioituivat Amerikan muotovalioksi! Onnea todella paljon Hensulle. Ja onnittelut myös ROPpina olleelle Tangolle (& Hensulle).
Meijjän värivirheellinen kissalamaskotti Luise suoritti haun ALO-luokan täysillä pisteillä (300/300!!) ja olikin luokan ensimmäinen saaden Hk1 tittelin. Olen ylpeä tästä pojasta ja melkein jo harmittaa, että pojan kanssa on kisattu, kun kuitenkaan ei koskaan saada tätä työskentelyintoa periytettyä. Mutta toki, on se hienoa nähdä Luiseakin välillä kisakentillä!
Ferrari ja Kettu ovat löytäneet uuden lajin itselleen - koiratanssin! Molemmat ovat keräilleet yli sata pistettä tanssiessa.
Ankan kanssa on aloitettu aktiivinen kisailu ja useita kisoja onkin jo takana. Mejästä on saatu (kaikki eri maista) 2x ykkönen, kakkonen ja nolla. Agilitystä on saatu ensimmäinen vKUMA. Kolme käyttäytymiskoetta takana ja jokaisesta hylky. Vesipelastuksessa on soveltuvuuskoe suoritettu hyväksytysti.
JUN Pipsa ERI4, Vautsi VSP, SERT & ROP-jun --> AM MVA & Myrkky EVA
KÄY Veeti EH4, Martti PU2 & SERT -> vAM MVA & Tango ROP, SERT & CACIB!
VET Bibe ERI1 ROP-vet
Samallahan Martti ja Vautsi valioituivat Amerikan muotovalioksi! Onnea todella paljon Hensulle. Ja onnittelut myös ROPpina olleelle Tangolle (& Hensulle).
Meijjän värivirheellinen kissalamaskotti Luise suoritti haun ALO-luokan täysillä pisteillä (300/300!!) ja olikin luokan ensimmäinen saaden Hk1 tittelin. Olen ylpeä tästä pojasta ja melkein jo harmittaa, että pojan kanssa on kisattu, kun kuitenkaan ei koskaan saada tätä työskentelyintoa periytettyä. Mutta toki, on se hienoa nähdä Luiseakin välillä kisakentillä!
Ferrari ja Kettu ovat löytäneet uuden lajin itselleen - koiratanssin! Molemmat ovat keräilleet yli sata pistettä tanssiessa.
Ankan kanssa on aloitettu aktiivinen kisailu ja useita kisoja onkin jo takana. Mejästä on saatu (kaikki eri maista) 2x ykkönen, kakkonen ja nolla. Agilitystä on saatu ensimmäinen vKUMA. Kolme käyttäytymiskoetta takana ja jokaisesta hylky. Vesipelastuksessa on soveltuvuuskoe suoritettu hyväksytysti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)