Meillä on uusi agilityvalio! Pitkästä aikaa ihan omassa talossa ja oma kisaama (Ferraria ei lasketa kun eihän se meillä asu).
Arvatkaas kuka tää neiti on? No HYLJE! OOn niin supertyytyväinen Hylkeeseen. Se on aivan loistosti menestynyt kaikessa mitä sen kanssa on kokeiltu (no mejässä ollaan edetty aika huonosti). Koiratanssisssakin Hylje on käynyt tanssahtaankin saaden 24pistettä.
En vähään aikaan ole jaksanut kertoilla hyviä näyttelytuloksia, mutta tämän haluan julkistaa ihan ehdottomasti! Kyllä varmaan joskus saadaan koko näyttelyntulokset myös blogiin kaikkien ihasteltavaksi, mutta näin kiireesti haluan kertoa tämän!
Vierailtiin Suomen voittajassa jossa tuomarina oli Veera S.
Rotunsa parhaaksi ylsi Mandomies! Joten saatiin lisätä nimen eteen vFINW-10 titteli. Olin todella ylpeä kun Mando pääsi rotunsa parhaaksi. Ryhmäkehässä käytiin juoksemassa, mutta ei sieltä mitään menestystä tullut. VSP-junnuksi pääsi Laura. PN-sijoituksia ei junnukehässä tullut.
VSP:ksi ylsi Kettu! Voitteko kuvitella.. K-e-t-t-u! Ketusta tulikin sillä reissulla vFIN MVA! Kaksi Ketun SERTeistä on Voittajanäyttelyistä. Toinen Suomen voittajasta (Veera S.) ja toinen Maailman voittajasta -09 (Pilvi)!!! Yksi SERT on sitten kainsainvälisestä näyttelystä (Kati).
PN-kehässä sijoittu Ketun lisäksi Nala PN4:ksi. PU-kehässä yllätyin, että Ola ylsi PU2:ksi.
Kasvattajaryhmäkin saatiin kasaan. Mukana oli Ux (Nerveux EH4), Laura (Laure VSP-jun), Narkki (Narcose ERI4) ja Nala (Maintenir PN4). Ryhmä oli musta kiva, mutta yllätti, että ryhmään otettiin erittäin hyvän saanut Ux eikä erinomaisen saanutta Ollia tai Sania. Sijoituttiin toiseksi (ei huonolle hävitty, Nuuskuttajat KASV1 (ryhmässä oli myös Mando)) ja KP saatiin!
Siinäpä olikin ne suurimmat uutiset Suomen voittajasta. Todellakin ollaan tyytyväisiä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hylje. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hylje. Näytä kaikki tekstit
maanantai 31. tammikuuta 2011
torstai 15. heinäkuuta 2010
nomeilua
Olimme Red Feloryden avajaisnomessa ja tulokset olivat mitä mahtavimpia.
Päivä alkoi NOU-luokalla josta Riio sai NOU1:n. Jullea ei oikein kiinnostanut joten tytölle tuli sitten hylätty. No uusia kisoja on tulossa, ehkä sitten.
ALO:ssa käytiin kisailemassa Ketun ja Norpan kanssa. Epäilin kovasti Kettua, koska edellisissä treeneissä se veti ihan ranttaliksi eikä sillä olisi saatui kuin kaunis ALO0. Tänään kuitenkin Kettu päätti loistaa ja nappasi ALO1:n. Tällä ykkösellä saimme oikeudet AVO-luokkaan. Norpalta oikeastaan odotin suuria, koska sen edelliset treenit menivät täydellisesti ja sillä olisi kyllä saatu ykkönen, mutta aina ei mene kaikki kuten suunnittelee ja Norppa sai ALO3:n.
AVO:ssa kisattiinkin sitten kolmen miehen voimin, kahden vanhuksen ja yhden nuoren hurjan. Mukana olivat siis Beke, Vilho ja Olli. Odotin suuria vanhuksilta. Aloitin Vilhon kanssa joka repäisikin sitten pohjat meidän AVO-luokan kisailijoilta. Vilho sai AVO3:n.. Toivoin niin ykköstä, että poika olisi saanut oikeudet VOI-luokkaan. Sitten herättelin toivoja Beken suhteen, jos se vaikka saisi toisen AVO1:nsä ja siirtyisi VOI-luokkaan. Ykkönen jäikin aivan muutamasta pisteestä kiinni ja poika sai AVO2:n. Olin niin hiiltynyt, kun kämmi johtui oikeastaan minusta.
No, kun oli Ollin vuoro, niin en odottanut enää mitään. Eihän joukon nuorin voinut niittää menestystä ja saada toista AVO1:stään.. Olin vieläkin vähän hiiltynyt kämmistäni, mutta yritin keskittyä täysillä Olliin, joka ei kuitenkaan onnistunut. Poika kuitenkin päätti näyttää, että eihän ihan turha koira ole ja repäisi toisen AVO1:nsä! Mielialani kohosi pilviin ja olin niin onnellinen, että edes yksi koirista siirtyi VOI-luokkaan.
VOI-luokasta toivoin ykkösiä, mutta tuntui, että edelliset vastoinkäymiset eivät lupailleet hyvää. Hylkeestä ja Minnistä kuitenkin tulisi valiot näillä VOI1:llä, niin ei ne nyt molemmat voineet sitä saada, jos kumpikaan. Aloitin Hylkeen kanssa joka toimi kuin unelma ja ykkönen tulla tupsahti! JEE! UUSI VALIO! Sitten menin hyvin reippaasti ja rempseästi Minnin kanssa, ajatuksena vain "jos se vika ykkönen myös Minnille".. Minni suoriutui mahtavasti ja ykkönenhän sieltä tulla tupsahti! MAHTAVAA! TOINEN KÄYTTÖVALIO! Päivä pelastettu, kiitos tehotyttöjen ja Ollin. (:
Illalla pidimmekin ihan "kunnon juhlat", jossa koirat saivat muutamat keksit ja luita ja omistaja nautti mehusta ja kekseistään. Koirahoitajamme kävivät myös mehuttelemassa ja syömässä keksejä.
Ai että olen ylpeä Hylkeestä ja Minnistä! Kaksi valiota samana päivänä.. Kuka olisi uskonut? Ja kun vielä Hylje on saanut NOU1:nsä 10.02 ja vikan VOI1:nsä 07.07. Alle puolessa vuodessa käyttövalioksi! Aivan mahtavaa..
Päivä alkoi NOU-luokalla josta Riio sai NOU1:n. Jullea ei oikein kiinnostanut joten tytölle tuli sitten hylätty. No uusia kisoja on tulossa, ehkä sitten.
ALO:ssa käytiin kisailemassa Ketun ja Norpan kanssa. Epäilin kovasti Kettua, koska edellisissä treeneissä se veti ihan ranttaliksi eikä sillä olisi saatui kuin kaunis ALO0. Tänään kuitenkin Kettu päätti loistaa ja nappasi ALO1:n. Tällä ykkösellä saimme oikeudet AVO-luokkaan. Norpalta oikeastaan odotin suuria, koska sen edelliset treenit menivät täydellisesti ja sillä olisi kyllä saatu ykkönen, mutta aina ei mene kaikki kuten suunnittelee ja Norppa sai ALO3:n.
AVO:ssa kisattiinkin sitten kolmen miehen voimin, kahden vanhuksen ja yhden nuoren hurjan. Mukana olivat siis Beke, Vilho ja Olli. Odotin suuria vanhuksilta. Aloitin Vilhon kanssa joka repäisikin sitten pohjat meidän AVO-luokan kisailijoilta. Vilho sai AVO3:n.. Toivoin niin ykköstä, että poika olisi saanut oikeudet VOI-luokkaan. Sitten herättelin toivoja Beken suhteen, jos se vaikka saisi toisen AVO1:nsä ja siirtyisi VOI-luokkaan. Ykkönen jäikin aivan muutamasta pisteestä kiinni ja poika sai AVO2:n. Olin niin hiiltynyt, kun kämmi johtui oikeastaan minusta.
No, kun oli Ollin vuoro, niin en odottanut enää mitään. Eihän joukon nuorin voinut niittää menestystä ja saada toista AVO1:stään.. Olin vieläkin vähän hiiltynyt kämmistäni, mutta yritin keskittyä täysillä Olliin, joka ei kuitenkaan onnistunut. Poika kuitenkin päätti näyttää, että eihän ihan turha koira ole ja repäisi toisen AVO1:nsä! Mielialani kohosi pilviin ja olin niin onnellinen, että edes yksi koirista siirtyi VOI-luokkaan.
VOI-luokasta toivoin ykkösiä, mutta tuntui, että edelliset vastoinkäymiset eivät lupailleet hyvää. Hylkeestä ja Minnistä kuitenkin tulisi valiot näillä VOI1:llä, niin ei ne nyt molemmat voineet sitä saada, jos kumpikaan. Aloitin Hylkeen kanssa joka toimi kuin unelma ja ykkönen tulla tupsahti! JEE! UUSI VALIO! Sitten menin hyvin reippaasti ja rempseästi Minnin kanssa, ajatuksena vain "jos se vika ykkönen myös Minnille".. Minni suoriutui mahtavasti ja ykkönenhän sieltä tulla tupsahti! MAHTAVAA! TOINEN KÄYTTÖVALIO! Päivä pelastettu, kiitos tehotyttöjen ja Ollin. (:
Illalla pidimmekin ihan "kunnon juhlat", jossa koirat saivat muutamat keksit ja luita ja omistaja nautti mehusta ja kekseistään. Koirahoitajamme kävivät myös mehuttelemassa ja syömässä keksejä.
Ai että olen ylpeä Hylkeestä ja Minnistä! Kaksi valiota samana päivänä.. Kuka olisi uskonut? Ja kun vielä Hylje on saanut NOU1:nsä 10.02 ja vikan VOI1:nsä 07.07. Alle puolessa vuodessa käyttövalioksi! Aivan mahtavaa..
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
agittajat & kasvattipalautus
Käytiin pitkästä aikaa agiliitelemässä kisoissa.
I-luokkalaiset olivat kauheita lusmuilijoita. Tai ei oikeastaan, treenaaminen on ollut vaan liian vähäistä. Lellu oli paras omista koiristani ja ylsi 12. sijalle. Hylje oli ihan vähän parempi kuin Julle. Hylje oli 30 ja Julle 31. Eiväthän nämä sijat aivan huonoja ollut kun kisaajia oli neljäkymmentä.
II-luokkalaisista löytyi suuria yllättäjiä. Kaikkien kolmen tulos yllätti iloisesti. Superyllättäjä oli Cirxo joka oli ENSIMMÄINEN neljästäkymmenestä koirasta!! Ennen rataa olin ihan varma, että sössimme jotain, koska Cirxo oli kuin duracellpupu eikä tapansa mukaan kuullut yhtään mitään. Lähtöään odottaessa uros kuitenkin rauhottui jotenkin ihmeen kaupalla ja painatti menemään radalla kuin tuulispää kuitenkin! Korvatkin vielä toimivat aivan loistavasti.
Ferrari oli kanssa "ihan hyvä" radalla. Hidas se oli Cirxon jälkeen, mutta virheitä se ei tehnyt. Tuntui mahtavalta päästä pitkästä aikaa agittamaan Ferrarin kanssa, olin kokeillut sitä vain pari päivää ennen kisoja kotona ja meni ihan hyvin silloin, mutta sillä vauhdilla ei kyllä vKUMAa olisi saatu. Onneksi poikaan sai tällä kertaa vauhtia ja tuloksena oli KOLMAS sija neljästäkymmenestä.
Ankka oli huonoin, mutta ylsi silti 12sijalle eli samalla sijalle kuin ykkösluokan parhain. Ankan kanssa oli tosi hienoa mennä radalla, koska siitä huomasi kuinka se nautti siitä ja kuinka hauskaa Ankasta oli päästä menemään agiradalla. Vauhti oli hyvä, mutta vähän oli kommunikointiongelmia ohjaajan ja koiran välillä.
Samaan kisaan oli eksynyt myös Iivi Mian kanssa. Ihailin Iivin ja Mian yhteistyötä. Se oli aivan mahtavaa katsottavaa! Ja se nopeus mikä agiradalla oli. He olivat seitsemänsiä neljästäkymmenestä ja saivat vKUMAn. Kävin kisan jälkeen juttelemassa Iivin kanssa Miasta ja sain kuulla, että tyttö on pärjännyt aivan loistavasti. Tytön tittelirivi näyttää tällä hetkellä tältä BH Hk2 Jk1 vFIN KVA RH-F A eli niinkuin saattaa huomata, niin neiti on valioitunut jo noutajakokeista! M-pennut ovat olleet kyllä aivan mahtavia! :)
Tänään asteli taas yksi kasvattipalautus kotio. Kyseessä on Lissu joka on ollut kahdella eri omistajalla minun lisäkseni. Hyvä kisapohja tytöllä ja on hyvä suku. Pitää nyt katsella pidänkö Lissun itselläni vai alanko katselemaan sille uutta kotia. Lissun edellinen omistaja Fanny aloitti nomessa neidin kanssa ja he pääsivätkin yhdessä VOI-luokkaana asti. Sitä aikaisempi omistaja Jenna kisautti neidin tokossa VOI-luokkaan ja haussa AVO-luokkaan & mejätuloksia.
I-luokkalaiset olivat kauheita lusmuilijoita. Tai ei oikeastaan, treenaaminen on ollut vaan liian vähäistä. Lellu oli paras omista koiristani ja ylsi 12. sijalle. Hylje oli ihan vähän parempi kuin Julle. Hylje oli 30 ja Julle 31. Eiväthän nämä sijat aivan huonoja ollut kun kisaajia oli neljäkymmentä.
II-luokkalaisista löytyi suuria yllättäjiä. Kaikkien kolmen tulos yllätti iloisesti. Superyllättäjä oli Cirxo joka oli ENSIMMÄINEN neljästäkymmenestä koirasta!! Ennen rataa olin ihan varma, että sössimme jotain, koska Cirxo oli kuin duracellpupu eikä tapansa mukaan kuullut yhtään mitään. Lähtöään odottaessa uros kuitenkin rauhottui jotenkin ihmeen kaupalla ja painatti menemään radalla kuin tuulispää kuitenkin! Korvatkin vielä toimivat aivan loistavasti.
Ferrari oli kanssa "ihan hyvä" radalla. Hidas se oli Cirxon jälkeen, mutta virheitä se ei tehnyt. Tuntui mahtavalta päästä pitkästä aikaa agittamaan Ferrarin kanssa, olin kokeillut sitä vain pari päivää ennen kisoja kotona ja meni ihan hyvin silloin, mutta sillä vauhdilla ei kyllä vKUMAa olisi saatu. Onneksi poikaan sai tällä kertaa vauhtia ja tuloksena oli KOLMAS sija neljästäkymmenestä.
Ankka oli huonoin, mutta ylsi silti 12sijalle eli samalla sijalle kuin ykkösluokan parhain. Ankan kanssa oli tosi hienoa mennä radalla, koska siitä huomasi kuinka se nautti siitä ja kuinka hauskaa Ankasta oli päästä menemään agiradalla. Vauhti oli hyvä, mutta vähän oli kommunikointiongelmia ohjaajan ja koiran välillä.
Samaan kisaan oli eksynyt myös Iivi Mian kanssa. Ihailin Iivin ja Mian yhteistyötä. Se oli aivan mahtavaa katsottavaa! Ja se nopeus mikä agiradalla oli. He olivat seitsemänsiä neljästäkymmenestä ja saivat vKUMAn. Kävin kisan jälkeen juttelemassa Iivin kanssa Miasta ja sain kuulla, että tyttö on pärjännyt aivan loistavasti. Tytön tittelirivi näyttää tällä hetkellä tältä BH Hk2 Jk1 vFIN KVA RH-F A eli niinkuin saattaa huomata, niin neiti on valioitunut jo noutajakokeista! M-pennut ovat olleet kyllä aivan mahtavia! :)
Tänään asteli taas yksi kasvattipalautus kotio. Kyseessä on Lissu joka on ollut kahdella eri omistajalla minun lisäkseni. Hyvä kisapohja tytöllä ja on hyvä suku. Pitää nyt katsella pidänkö Lissun itselläni vai alanko katselemaan sille uutta kotia. Lissun edellinen omistaja Fanny aloitti nomessa neidin kanssa ja he pääsivätkin yhdessä VOI-luokkaana asti. Sitä aikaisempi omistaja Jenna kisautti neidin tokossa VOI-luokkaan ja haussa AVO-luokkaan & mejätuloksia.
tiistai 1. joulukuuta 2009
todella rankka yö
Ensimmäisiin virtuaalitollereihini lukeutuva Amy aloitti maailman valloituksensa 17.08.06 ja siitä asti tyttönen asusti minulla. Mutkia oli matkassa alussa, kun Amyn kasvattaja Nikke olikin vähän tiukempi kun muut. Meinasi Amy minulta lähteä, mutta aloitimme aktiivisemman kisaamisen ja Nikke oli tyytyväinen, tyttönen sai sitten jäädä meille.
22.11. olimme vielä Amyn kanssa nomemestaruus 2009 ja se oli todella virkeä. Todella täynnä elämänilo viimeisiin päiviinsä asti. Ja sitten tulee tälläinen 'yllätys'.
Marraskuun viimeinen päivä oli rauhallinen keskiyöhön asti, mutta kun päivä ja kuukausi vaihtui, alkoi yksi hullunmylly. Amy alkoi oksentamaan verta jolloin soitin heti eläinlääkärille. Hän lupasi tulla niin nopeasti kuin vain pääsi. Amy ei jaksanut enään mitään, vaan lyyhistyi makaamaan. Raukka oli täysin kasassa kivusta. Ennen kuin eläinlääkäri tuli, tiesin jo, että Amyä ei olisi minulla enään kohta. Kun eläinlääkäri tuli paikalle, hän tutki Amyn ja kertoi minulle sen, minkä tiesin ja mitä pelkäsin, mitään ei voitu enään tehdä. Tämän jälkeen Amy nukutettiin ikiuneen. Pidin tyttöäni niin kauan sylissä, että sen sydän lakkasi lyömästä. Siihen asti olin pysynyt kasassa, mutta sitten kaikki petti, en päässyt enään edes ylös jalkojeni tärinältä. Mielessäni pyöri vain ajatus "En enään koskaan saisi rakastani takaisin." Itku ei ole tuntunut millään loppuvan, mutta ainahan sanotaan, että aika auttaa, mutta ei koskaan paranna täysin. No, ainakin Amyllä on parempi olla.
Koska Amy on (oli) minulle tärkeä, päätin, että tuhkaan tytön. Amy lähetettiinkin jo tänään tuhkattavaksi. Kun tuhkat tulevat, ne ripotellaan Amyn lempipaikkaan eli Ternen lähellä olevan järven rantaan. Rakkaudella muistaen. <3
Amyn pois lähtö avasi silmäni täysin. Minulla on laumallinen vanhuksia enkä tiedä yhtään, koska kukakin on lähdössä. Kaikkihan nuo voivat hyvin nyt, mutta mitä huominen tuo tullessaan? Perheen vanhimpiinhan kuuluu uroksissa Willy, Beke ja Tiny sekä nartuissa Minni, Rosa ja Dina.
Sitten kun tässä viimeisen kuukauden (parin) aikana on mennyt monta hienoa tolleria paremmille metsästysmaille -> Marilta Teppo, Hensulta Tommi ja Marsilta tänään Melli. Sitten oli vielä Deinzensen ekat pennut, joista kuoli kaksi pentua. Kyllä on ollut rankkaa aikaa tolleriväellä.
Meillä on tässä jo parisen kuukautta ollut Juskulta hoidossa kasvattini Eetu ja Hupu, en vain ole muistanut mainita sitä teille. Pojat ovat Juskun kiireiden takia vielä jonkin aikaa meillä. Hyvin ovat viihtyneet ja muutamissa kisoissakin on tullut käytyä.
Meille on varattu Iiviltä narttupentu. Emänä on Iivin ihastuttava Tähti ja isänä Englantilainen uros Sixtynine's Blood on Blood. Sitten 2010vuonna meille on tulossa pentu de Veranosta ja Kirschestä.
Hyljätty on minun mielestäni aivan ihana koira, mutta muut koirani pitävät sitä jonain pahana eivätkä hyväksy sitä ollenkaan. Onneksi Aura on meillä vielä jonkun aikaa, niin on Hylkeellä edes joku kaveri. Houkuttaisi niin jättää Aura asustamaan meille, mutta en voi, kun muut tollerit kohtelevat sitä niin rajusti.
22.11. olimme vielä Amyn kanssa nomemestaruus 2009 ja se oli todella virkeä. Todella täynnä elämänilo viimeisiin päiviinsä asti. Ja sitten tulee tälläinen 'yllätys'.
Marraskuun viimeinen päivä oli rauhallinen keskiyöhön asti, mutta kun päivä ja kuukausi vaihtui, alkoi yksi hullunmylly. Amy alkoi oksentamaan verta jolloin soitin heti eläinlääkärille. Hän lupasi tulla niin nopeasti kuin vain pääsi. Amy ei jaksanut enään mitään, vaan lyyhistyi makaamaan. Raukka oli täysin kasassa kivusta. Ennen kuin eläinlääkäri tuli, tiesin jo, että Amyä ei olisi minulla enään kohta. Kun eläinlääkäri tuli paikalle, hän tutki Amyn ja kertoi minulle sen, minkä tiesin ja mitä pelkäsin, mitään ei voitu enään tehdä. Tämän jälkeen Amy nukutettiin ikiuneen. Pidin tyttöäni niin kauan sylissä, että sen sydän lakkasi lyömästä. Siihen asti olin pysynyt kasassa, mutta sitten kaikki petti, en päässyt enään edes ylös jalkojeni tärinältä. Mielessäni pyöri vain ajatus "En enään koskaan saisi rakastani takaisin." Itku ei ole tuntunut millään loppuvan, mutta ainahan sanotaan, että aika auttaa, mutta ei koskaan paranna täysin. No, ainakin Amyllä on parempi olla.
Koska Amy on (oli) minulle tärkeä, päätin, että tuhkaan tytön. Amy lähetettiinkin jo tänään tuhkattavaksi. Kun tuhkat tulevat, ne ripotellaan Amyn lempipaikkaan eli Ternen lähellä olevan järven rantaan. Rakkaudella muistaen. <3
Amyn pois lähtö avasi silmäni täysin. Minulla on laumallinen vanhuksia enkä tiedä yhtään, koska kukakin on lähdössä. Kaikkihan nuo voivat hyvin nyt, mutta mitä huominen tuo tullessaan? Perheen vanhimpiinhan kuuluu uroksissa Willy, Beke ja Tiny sekä nartuissa Minni, Rosa ja Dina.
Sitten kun tässä viimeisen kuukauden (parin) aikana on mennyt monta hienoa tolleria paremmille metsästysmaille -> Marilta Teppo, Hensulta Tommi ja Marsilta tänään Melli. Sitten oli vielä Deinzensen ekat pennut, joista kuoli kaksi pentua. Kyllä on ollut rankkaa aikaa tolleriväellä.
Meillä on tässä jo parisen kuukautta ollut Juskulta hoidossa kasvattini Eetu ja Hupu, en vain ole muistanut mainita sitä teille. Pojat ovat Juskun kiireiden takia vielä jonkin aikaa meillä. Hyvin ovat viihtyneet ja muutamissa kisoissakin on tullut käytyä.
Meille on varattu Iiviltä narttupentu. Emänä on Iivin ihastuttava Tähti ja isänä Englantilainen uros Sixtynine's Blood on Blood. Sitten 2010vuonna meille on tulossa pentu de Veranosta ja Kirschestä.
Hyljätty on minun mielestäni aivan ihana koira, mutta muut koirani pitävät sitä jonain pahana eivätkä hyväksy sitä ollenkaan. Onneksi Aura on meillä vielä jonkun aikaa, niin on Hylkeellä edes joku kaveri. Houkuttaisi niin jättää Aura asustamaan meille, mutta en voi, kun muut tollerit kohtelevat sitä niin rajusti.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Prêtin kakkosmäykyt & Hylje
Deinzensen ekat pennut tulivat luovutusikään eilen ja samalla kun olimme Suomessa nomemestaruuskisassa, tuli poikettua Marsin luona hakemassa Hylje.
Päivä meni ensin nomen parissa. Sieltä lähdettiin illasta sitten Marsin luokse. Juttelimme tollereista ja puhuttiin vähän Hylkeen tulevaisuuden suunnitelmista, käyttökoirahan tuosta tytöstä on tulossa. Hänen kanssa on tarkoitus painottaa nomeen ja mejään, kummastakin tähtäimenä valion arvo. Mejässä yritetään päästä ihan vKANS JVAksi asti.
Tänä aamuna kotiuduimme Suomen reissulta. Meille lähti Suomen maalta mukaan Terneen joksikin aikaa asustamaan Aura Catacogerista. Aurasta ja Hylkeestä on tullut parhaat kaverit, mutta muut koirat tuntuvat hyljeksivän, ainakin vielä, Hyljettä.
Meille on muuten Prêtin "puolelle" tulossa mäykkyräykyttimiä, lyhytkarvaisia sellaisia. Isänä toimii Iivin aivan ihastuttava uros Tossu! Oikein valloittava persoona. Emäksi on valittu Reec.
Reec on lainassa Englannista. Tytön hain tässä jokunen päivä sitten meille ja tutustun tässä sen luonteeseen. Viihtyy omissa oloissaan ja miellyttämishalu on todella hakusassa. Viralliselta nimeltään Reec on Qrecgrocs My Queen. Samalla kun olen ollut yhteyksissä Reecin omistajaan ja kasvattajaan, on tullut kyseltyä meille mäykkypentua, kun kesällä piti ottaa montakin uutta mäykkyä, mutta kaikki peruuntuivat.
Päivä meni ensin nomen parissa. Sieltä lähdettiin illasta sitten Marsin luokse. Juttelimme tollereista ja puhuttiin vähän Hylkeen tulevaisuuden suunnitelmista, käyttökoirahan tuosta tytöstä on tulossa. Hänen kanssa on tarkoitus painottaa nomeen ja mejään, kummastakin tähtäimenä valion arvo. Mejässä yritetään päästä ihan vKANS JVAksi asti.
Tänä aamuna kotiuduimme Suomen reissulta. Meille lähti Suomen maalta mukaan Terneen joksikin aikaa asustamaan Aura Catacogerista. Aurasta ja Hylkeestä on tullut parhaat kaverit, mutta muut koirat tuntuvat hyljeksivän, ainakin vielä, Hyljettä.
Meille on muuten Prêtin "puolelle" tulossa mäykkyräykyttimiä, lyhytkarvaisia sellaisia. Isänä toimii Iivin aivan ihastuttava uros Tossu! Oikein valloittava persoona. Emäksi on valittu Reec.
Reec on lainassa Englannista. Tytön hain tässä jokunen päivä sitten meille ja tutustun tässä sen luonteeseen. Viihtyy omissa oloissaan ja miellyttämishalu on todella hakusassa. Viralliselta nimeltään Reec on Qrecgrocs My Queen. Samalla kun olen ollut yhteyksissä Reecin omistajaan ja kasvattajaan, on tullut kyseltyä meille mäykkypentua, kun kesällä piti ottaa montakin uutta mäykkyä, mutta kaikki peruuntuivat.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Deinzense Tyttörukka
17.11. oli syntynyt Deinzensen ekat pennut. Synnytys oli ollut vaikea ja pentuja oli syntynyt neljä, joista kaksi kuolleena. Todella harmi, mutta eipä sille voi mitään. Sieltä syntyi se meijjän tyttö! 22.11. Hylje on kotona, toivottavasti se sopeutuu laumaan hyvin ja muut ottavat sen hyvin vastaan.
Kyllä tuli haikea fiilis, kun tuli muistelua Violaa, ensimmäistä menehtynyttä kasvattiani. Violahan oli Sessillä, tyttönen oli Ternen toisesta eli B-pentueesta. Ja väkisinkin tuli mieleen, että omat koirat alkaa osalta olemaan vanhoja, että niillekin tulee kohta aika täyteen. Kyllähän noista osasta huomaakin, että vanhuus alkaa painamaan.
Kyllä tuli haikea fiilis, kun tuli muistelua Violaa, ensimmäistä menehtynyttä kasvattiani. Violahan oli Sessillä, tyttönen oli Ternen toisesta eli B-pentueesta. Ja väkisinkin tuli mieleen, että omat koirat alkaa osalta olemaan vanhoja, että niillekin tulee kohta aika täyteen. Kyllähän noista osasta huomaakin, että vanhuus alkaa painamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)