yksi hyvä = kymmenen huonoa

Tänä aamuna heräsin katsomaan koiria ja minua odotti kamala yllätys.. Rosa oli liian rauhallisesti paikallaan kun tulin huoneeseen. Ei liiketäkään. Kävelin Rosan luokse itkukurkussa. Ei kai Rosa...

Koskin tytön rintakehää ja se oli vielä vähän lämmin. Otin Rosan syliini ja yritin kerätä itseni, että saisin tehtyä asialle jotain enkä vain itkisi. Laitoin Rosan laatikkoon ja vein sen viileään autotalliin. Soitin lähimmälle tuhkausyritykselle ja he lupasivat ottaa Rosan sinne heti tänään.

Oma veikkaukseni on, että Rosa nukkui vanhuuttaan pois. Se on ollut viimeiseen asti todella pirteä, mutta eilen illalla se oli vähän normaalia rauhallisempi. Olihan tytöllä ikää 17vuotta, niin ei kauheammin ihmetyttänyt, että lämpimän päivän jälkeen tyttö oli ihan tatti.

Rosa oli yksi kolmesta ensimmäisestä tollerinartustani joten sen pois meno tuntuu vielä normaalia pahemmalle. Rosan sydän oli puhdasta kultaa ja sinne mahtuivat aivan kaikki. Tytön kanssa oli ilo harrastaa, koska se rakasti tekemistä ja tarjosi aina omia toteutuksiaan asiaan eikä seissyt vain tassut suorina. Tämän lisäksi Rosa on saanut useamman erinomaisen ja ROP- & VSP-tulokset. ROP-tulos ekasta näyttelystään joka oli samalla minun ensimmäinen näyttelyni missä olen käynyt ja VSP-tulos Belgian voittajasta vuonna 2007. Rosa oli myös ensimmäinen vepestä ja tokosta valioitunut tolleri.
Rosan virallinen nimihän oli BH Ek3 Jk1 vFIN KVA NOU1 vBELW-07 vFIN TVA & JVA vVPVA Little Rose. Niinkuin voit huomata, niin kyllä se käytössä pärjäsi.

Rosa oli Minnin kanssa ne tollerit jotka opettivat minut rakastamaan tätä rotua ja näyttivät mihinkä tästä rodusta on, varsinkin Rosa näytti, että rodusta on moneen eri lajiin. Tunnen olevani yksi onnekkaimista tollerin omistajista, kun olen saanut omistaa tälläisen helmen.

Rosa on jättänyt maailmaan kaksi C-pentueellista, Ternen ja Olvidan Ceet. Molemmista pentueista jätin itselleni tytön kasvamaan kotio, Geeran ja Doran. Molemmat tytöt ovat ansainneet erinomaiset näyttelyistä, mutta Dora on yltänyt pisemmälle ansaiten muutaman muotovalion arvonkin. Rosan jälkeläiset ovat olleet terveitä ja ne ovat pärjänneet hyvin käyttöpuolella. Jalostuksellisesti Rosa on ollut ihan hyvä löytö, siltä on tullut hyviä ominaisuuksia ja ulkonäköä. Onhan Rosa myös terve ja sen suku on menestynyttä & tervettä.

Rosan isä oli evm. uros Englannin tuonti Little Boy "Litte" joka oli todellinen näyttelymenestyjä. Keräsi elämänsä aikana yhteensä 71sertiä ja 53cacibia sekä monen maan muotovalion arvot (vKANS MVA). Rosan emä oli myös evm. Englannin tuonti Lovely Girl "Vera" joka oli käyttönarttu (vFIN KVA (nome) & JVA), mutta pärjäsi myös näytössä (vFIN & vGBR MVA). Tämä oli aivan loistava yhdistelmä ja toivon, että voisin joskus saada yhtä hieno luonteisen, näköisen ja toimivan koiran kuin Rosa. Ehkä vielä joskus, jos vaikka Rosan jompikumpi tyttö yltäisi lähes samaan.

Rosa oli yksi tärkeimpiä koiriani. Syy miksi olen aloittanut kasvatuksen.. Nyt itkulta ei meinaa tulla loppua, kun ajattelee, että yksi rakkaimista on poissa. Ja pelko kummittelee takana "Koska muut?"
Sydän tuntuu niin painavalta ja revityltä, kun monta koiraa mennyt kolmen kuukauden sisään. Kuinka paljon tätä surua jaksaa?