Tänään tokoiltiin oikein urakalla Lootuksen kanssa. Pakkasin autoon myös Mandon ja Rakan. Siitä sit hurautin kolmen koiran voimin n. 70kilometriä, että päästiin tokoilemaan ihan kunnon ryhmään, että saataisiin kunnolla häiriötä. Mike tuli myös Gurun kanssa sinne.
Raahasin yhden kevythäkin seinän viereen ja saivat Raka & Mando siellä odotella vuoroaan. Ryhmäämme kuului kahdeksan koirakkoa: minä & Lootus, Mike & Guru, saksanpaimenkoirat uros Romeo & narttu Quinta, valkoinenpaimenkoirauros Mercedes, islanninlammaskoirauros Rabie, bullmastiffinarttu Babe ja schipperkeuros Vito. Kaikki osasivat vähintään ALO-luokan liikkeet ja kaikki olivat saaneet (paitsi Guru) jo vähintään yhden I-tuloksen tokosta.
Alussa koirille (tai ainakin Lootukselle & Gurulle) täysin vieras ohjaaja testasi koirien luoksepäästävyyden. Lootuksella & Gurulla ei mitään moitittavaa. Hyvin meni!
Seuraavaksi otettiin paikallamakuu. Hyvin meni maahan ja makasi muutenkin hienosti paikallaan, vaikka Vito lähtikin vierestä ja tuli nuuskuttamaan tytsyä. Hyvin silti keskittyi eikä häiriintynyt yhtään Vitosta. Viton omistajalla vähän taisi kärähtää siihen, että EVL:ssä kisaava koira päätti lähteä paikallaolosta. Sen näki hänen kasvoiltaan.
Gurun paikallaolo näytti toimivan hyvin. Yllätyin suorastaan, koska poika ei ole koskaan ollut vieraitten koirien seassa paikallaan vaan aina pelkästään tuttujen. Mikekin kehui treenien jälkeen kuinka hienosti Guru oli ollut koko ajan!
Seuraavaksi ohjelmistossa oli irtona seuraaminen. Omistajat mutkittelivat koiriensa kanssa kaikkien muitten välistä. Mike & Guru olivat ainoot jotka menivät hihnassa ensin. Guru meni aivan loistosti ja piti koko ajan katsekontaktia. Vähän seurasi kyllä vinosti, mutta muuten hyvä! Toisella kerralla Mike päätti koittaa meneekö Guru irtona yhtä hyvin ja itse väittäisin, että Guru meni jopa paremmin ilman hihnaa.
Lootuksen seuraaminen oli vino ja katsekontakti tippui parikin kertaa. Tyttö ei oikein muutenkaan ollut ihan huippuvireessä. Siksi vaihdoinkin puolessa välissä treenejä Rakaan joka olikin ihan tykki! Saatiin Rakankin kanssa pujotella muut koirat ja se meni tosi hyvin. En oo koskaan nähnyt Rakalla niin hyvää seuraamista.
Koitettiin treenien aikana myös estehyppyä. Rakalta se onnistui aivan loistosti. Oon tosi tyytyväinen siihen! Gurua ei oikein kiinnostanut ja hyppäs kauheen vinosti eikä millään olis enää kiinnostanut tulla takasin. Taisi olla vähän liian pitkät treenit Gurulle.
Loppuun otettiin vielä paikallaolo. Gurua ei osallistunut siihen, koska Mike päätti lopettaa siihen, kun pojalla oli vielä edes vähän kivaa. Raka oli mieletön. En oo nähnyt sillä koskaan niin hyvää paikkaoloo mitä se oli treeneissä! Rakalla olikin tälläinen "en oo koskaan nähnyt"-päivä ja olin tosi tyytyväinen treenien jälkeen tytöstä. Vaihdoin Rakan kesken paikallaolon Mandoon ja Mando pysyi paikallaan kuin tatti.
Treenien päätteeksi poikkesin pikaisesti Miken pihassa. Hän haki Ruun ulos. Poika oli muuttunut viime kerrasta kun sen olen nähnyt. Se oli saanut massaa enemmän ja sillä oli aivan järkyttävä karvanlähtö. Karvanlähtö ei kuitenkaan haitannut (koskapa haittaisi..) Rakan, Mandon, Lootuksen & Gurun leikkimistä. Oli ilo nähdä kuinka koirat leikkivät niin riemuissaan keskenään ja vauhtiakin riitti. Jouduin kuitenkin lähtemään melko nopeasti, odottihan minua melko pitkä kotimatka!
Ja kotona odotti kaaos. En kyllä sillain tiedä, ei se kaaos kovin paha ollut. Eteisessä minua oli vastassa revitty koirien peti. Kaikki sisälmykset tuhantena silppuna. Sen vieressä istui iloisesti häntää heiluttaen Don. No ihan sama! Ei sillä nyt niin kauheasti ole väliä kuka sen repi ja muutenkin se oli tarkoitus heittää roskiin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hengailua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hengailua. Näytä kaikki tekstit
tiistai 18. tammikuuta 2011
maanantai 17. tammikuuta 2011
Simsalapim ja leipä katosi
Sain Cicin tuhkat tänään hakea. Ripottelin ne tallin sivulle jossa Cici tykkäsi makailla ja katsella kun muut riehuivat. Se oli minusta täydellinen paikka Cicille.
Sitten vähän muihin aiheisiin.
Raka on ollut pisemmän puoleisella näyttelytauolla, koska kehäkäytös oli aika karmaisevaa (lue: se on tippunut ilmoituskoodeista). Ekassa näyttelyssään Raka osasi käyttäytyä aj saikin erinomaisen, mutta seuraavat näyttelyt menivät niin penkin alle käytöksen takia paitsi Rockhead Toller'sin näyttelyreissu jossa Jenny esitti Rakan. Rakan kanssa olen nyt kierrellyt erilaisissa tapahtumissa ja pyytänyt ihmisiä käsittelemään sitä. Ollaan parit mätsärit kierretty eikä siellä ole ollut mitään ongelmaa. Ehkä me voitaisiin kohta puoliin uskaltautua jo näyttelyyn.
Kiitin tänään kovasti Brunoa. Jätin talon ainoan leipäpaketin pöydälle, koska normaalisti meiltä ei lähde pöydiltä mitään. Kävin sitten heittämässä heposet ulos ja tulin takaisin sisälle. Siinä ajassa Bruno tuli ovella vastaan puoliksi syödyn leipäpaketin kanssa. Joo, ehkä olisi pieni mahdollisuus, että se olisi ollut joku muu, mutta Brunoa epäilen kaikista eniten.
Repo saavutti koiratanssivalion arvon. Taitaapa olla ensimmäinen oma kisaamani kasvatti josta tuli vKTV! Aika ylpeä voisin olla eikä tarvittu edes mitään pitkää kisaamista.
Sitten vähän muihin aiheisiin.
Raka on ollut pisemmän puoleisella näyttelytauolla, koska kehäkäytös oli aika karmaisevaa (lue: se on tippunut ilmoituskoodeista). Ekassa näyttelyssään Raka osasi käyttäytyä aj saikin erinomaisen, mutta seuraavat näyttelyt menivät niin penkin alle käytöksen takia paitsi Rockhead Toller'sin näyttelyreissu jossa Jenny esitti Rakan. Rakan kanssa olen nyt kierrellyt erilaisissa tapahtumissa ja pyytänyt ihmisiä käsittelemään sitä. Ollaan parit mätsärit kierretty eikä siellä ole ollut mitään ongelmaa. Ehkä me voitaisiin kohta puoliin uskaltautua jo näyttelyyn.
Kiitin tänään kovasti Brunoa. Jätin talon ainoan leipäpaketin pöydälle, koska normaalisti meiltä ei lähde pöydiltä mitään. Kävin sitten heittämässä heposet ulos ja tulin takaisin sisälle. Siinä ajassa Bruno tuli ovella vastaan puoliksi syödyn leipäpaketin kanssa. Joo, ehkä olisi pieni mahdollisuus, että se olisi ollut joku muu, mutta Brunoa epäilen kaikista eniten.
Repo saavutti koiratanssivalion arvon. Taitaapa olla ensimmäinen oma kisaamani kasvatti josta tuli vKTV! Aika ylpeä voisin olla eikä tarvittu edes mitään pitkää kisaamista.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Nuorisopäivä
Tänään oli nuorisopäivä. Lootus, Repo, Säike, Raka, Tarra ja Burb joutuivat päivän treeniryhmään. Olin jo edellisenä iltana raahannut kymmenen häkkiä treenihalliimme, että tänään saisin ottaa useamman koiran odottamaan omaa vuoroaan.
Päätin aloittaa Säiken kanssa. Hiottiin ensin vähän koiratanssijuttuja. Siinä Säike loisti! Eihän se ole mikään ihme, koska Säikestä koiratanssi on parasta maailmassa. Sit kun piti vaivihkaa siirtyä koiratanssista tokojuttuihin niin Säike huomasi heti. Vire laski kuin lehmän häntä. Seuraamiset oli pelkkää lahnailua vaikka kuinka yritin jutella tytölle innostavasti ja villitä sitä. Päätin sitten päästää Burbin häkistä pois ja Säike virkistyi heti. Se alkoi kyttäilemään Burbia "KOSKA PÄÄSEN LEIKKIMÄÄN!!!?"-tyylisesti ja innokkuutta tekemiseenkin alkoi löytyä enemmän. Burb vaan tutki treenihallia ja Säike seurasi sivusta sitä ja teki kaikki heti ensimmäisellä käskyllä. Päästin Säiken ja Burbin sitten leikkimään ulos. Säike kovasti oli leikkimässä, mutta Burb meni vaan omia teitään nuuskuttamassa.
Säiken jälkeen otin Tarran treenimään. Ensin otettiin vähän seuraamista mikä oli erinomaista jonka jälkeen paikalla makuuta. Paikkamakuun aikana rakentelin surutta agiradan tynkää toiseen päähän hallia. Tarrasta näki, että se alkoi innostumaan esteistä. Radalle tuli sarja, putki, pöytä, kepit, keinu, muuri ja rengas. Käskin Tarran luokse ja sieltähän se säntäsi oikein innokkaasti, nätisti muisti tulla sivullekin. Otettiin muutamia pikkuhyppyjä ennen kunnon rataa. Jankattiin myös vähän keinua koska se on ollut Tarralle vähän ongelma kun välillä vähän jännittää se. Tällä kertaa keinun kanssa ei ollut ongelmaa. Otettiin vain kerran rata, koska se onnistui täydellisesti! Vähän enemmän vauhtia olisin toivonut ja tiukempia kaarroksia, mutta muuten täydellinen oli. Sit otettiin vielä vähän seuraamista ja liikkeestä istumista, maahan menoa ja seisomista. Kaikki onnistui hyvin. Tänään oli ihan selvästi Tarran päivä!
Lootuksen kanssa otettiin vain muutamia seuraamisia ja sitten agiradalla hiottiin keppejä. Muutaman kerran myös hettelin damia ja Lootus toi hienosti käteen joka kerta! Oikein onnistunut pienimuotoinen treenitovi Lootuksen kanssa.
Repon ja Rakan, porukan ehdottomasti pahimpien säheltäjien, kanssa otettiinkin sitten oikein pitkät paikkamakuut. Burb toimi häiriönä. Se kävi välillä hyppimässä vieressä ja nyppimässä makaajien korvista. Hyvin silti pysyivät kumpainenkin. Rakan jäädessä makaamaan otin Repon kanssa seuraamista. Vähän oli kaukana, mutta muuten meni hyvin. Sit vapautin Rakan ja lähettiin koirien kanssa kotio. Saivat matkalla painattaa villeinä ja vapaina täysin ilman käskytystä!
Päätin aloittaa Säiken kanssa. Hiottiin ensin vähän koiratanssijuttuja. Siinä Säike loisti! Eihän se ole mikään ihme, koska Säikestä koiratanssi on parasta maailmassa. Sit kun piti vaivihkaa siirtyä koiratanssista tokojuttuihin niin Säike huomasi heti. Vire laski kuin lehmän häntä. Seuraamiset oli pelkkää lahnailua vaikka kuinka yritin jutella tytölle innostavasti ja villitä sitä. Päätin sitten päästää Burbin häkistä pois ja Säike virkistyi heti. Se alkoi kyttäilemään Burbia "KOSKA PÄÄSEN LEIKKIMÄÄN!!!?"-tyylisesti ja innokkuutta tekemiseenkin alkoi löytyä enemmän. Burb vaan tutki treenihallia ja Säike seurasi sivusta sitä ja teki kaikki heti ensimmäisellä käskyllä. Päästin Säiken ja Burbin sitten leikkimään ulos. Säike kovasti oli leikkimässä, mutta Burb meni vaan omia teitään nuuskuttamassa.
Säiken jälkeen otin Tarran treenimään. Ensin otettiin vähän seuraamista mikä oli erinomaista jonka jälkeen paikalla makuuta. Paikkamakuun aikana rakentelin surutta agiradan tynkää toiseen päähän hallia. Tarrasta näki, että se alkoi innostumaan esteistä. Radalle tuli sarja, putki, pöytä, kepit, keinu, muuri ja rengas. Käskin Tarran luokse ja sieltähän se säntäsi oikein innokkaasti, nätisti muisti tulla sivullekin. Otettiin muutamia pikkuhyppyjä ennen kunnon rataa. Jankattiin myös vähän keinua koska se on ollut Tarralle vähän ongelma kun välillä vähän jännittää se. Tällä kertaa keinun kanssa ei ollut ongelmaa. Otettiin vain kerran rata, koska se onnistui täydellisesti! Vähän enemmän vauhtia olisin toivonut ja tiukempia kaarroksia, mutta muuten täydellinen oli. Sit otettiin vielä vähän seuraamista ja liikkeestä istumista, maahan menoa ja seisomista. Kaikki onnistui hyvin. Tänään oli ihan selvästi Tarran päivä!
Lootuksen kanssa otettiin vain muutamia seuraamisia ja sitten agiradalla hiottiin keppejä. Muutaman kerran myös hettelin damia ja Lootus toi hienosti käteen joka kerta! Oikein onnistunut pienimuotoinen treenitovi Lootuksen kanssa.
Repon ja Rakan, porukan ehdottomasti pahimpien säheltäjien, kanssa otettiinkin sitten oikein pitkät paikkamakuut. Burb toimi häiriönä. Se kävi välillä hyppimässä vieressä ja nyppimässä makaajien korvista. Hyvin silti pysyivät kumpainenkin. Rakan jäädessä makaamaan otin Repon kanssa seuraamista. Vähän oli kaukana, mutta muuten meni hyvin. Sit vapautin Rakan ja lähettiin koirien kanssa kotio. Saivat matkalla painattaa villeinä ja vapaina täysin ilman käskytystä!
perjantai 24. joulukuuta 2010
Joulua agin merkeissä
Tämän päivän suurin (& yleisin) teko on ollut varmasti monille koiran omistajille tuttu "pidä koirat kaukana keittiöstä"-ajatus. Sitä meillä on tämä päivä toteutettu kun joulukalkkuna ja muut jouluruuat on lojunut hellan päällä. Meillä pidettiin jouluruokailu Knossosien (Ferrarin perhe), Miken (Pekan kasvattaja, Ruun & Gurun omistaja), Kraigin (Yeyen kasvattaja) ja Larsin (Yeyen omistaja) kesken. En ole varmaan koskaan tehnyt joulun takia näin paljon kuin tänä vuonna, mutta pitihän sitä antaa hyvä kuva itsestä joulun viettäjänä.
Lars oli ottanut Yeyen mukaan, Knossosit Ferrarin ja Mike Ruun sekä Gurun. Kraig tuli täysin ilman koiraa. Voitte varmaan arvata mistä keskustelimme syödessämme? No kerrotaampa, tolloista. Mike oli käyttänyt maanantaina Gurun terveystarkastuksessa ja poika oli täydellistä A-luokkaa (lonkat: A/A, kyynereet: 0:0, polvet: 0/0, silmät: terveet). Sovittiin Miken kanssa, että hän ja Guru alkaisivat käymään aktiivisesti treeneissä meillä niin jos poika joskus menestyisi kunnolla niin sitä voisi joku lainata nartulleen jalostuskäyttöön. Catacogerin C-pentueen Hifki, Liffi & Rine ovat suorittaneet NOU-luokan hyväksytysti ja ilmoitettu nomemestaruuteen ALO-luokkaan. NOU-luokan suorittamiseen ja nomesta valioitumiseen tähdätään Gurun & Yeyenkin kanssa.
Ruoka tuntui maistuvan kaikille ja kyllä siitä koiratkin saivat oman osansa (tosin koirille tehtynä versiona niinkuin viime vuonnakin --> lihaisia luita, rustoja...). Tämän jälkeen alkoi pakollinen koirien hiplailu. Kraig halusi nähdä Yeyen ihan kunnolla ja kopeloi sen aivan pohjavillaa myöten, kurkisti suuhun ja juoksutti. Yeyellä ei ollut mitään ongelmaa tämän kanssa, mutta sen jälkeen Kraig halusi nähdä Larsin & Yeyen agikehityksen. Lähdimmepä siis agikentälleni ja mukaan nappasin Cirxon ja Zeepon. Zeepon kyllä annoin samantien Elisille.
Lars jännitti aivan kamalasti, enemmän mitä koskaan missään kisoissa. Olivathan Lars & Yeye kiertänyt useamman mölliagin ja Yeye startannut parissa kisassa varsin lahjakkaasti. Kaisailin radan ja muut lämmittelivät koiriensa (+ Cirxon) kanssa. Tein aika helpon radanpätkän.
Elis ja Zeepo aloittivat. Käännökset olivat hyvät ja tiukat eikä niissä todellakaan ollut mitään turhaa tilaa. Mitään isompia kämmejä ei sattunut ja kepeille meni hyvin. Vauhti oli koko ajan tosi hyvä ja aika oli vielä parempi!
Lars ja Yeye.. Eka rata meni ihan puihin. Siellä tippui pari rimaa ja käännökset olivat tosi löysiä / loivia. Yeye saattoi myös sinkoutua välillä ihan väärää estettä kohden. Vauhtia oli, mutta virheitä sitäkin enemmän. Kraigin ilmeestä näki, että hän ei todellakaan ollut tyytyväinen. Otin Yeyen itselleni ja annoin Larsille Cirxon. Cirxo on todella herkkä ohjaamiselle ja se tulkitsee ihan pienistäkin liikkeistä mitä pitäisi tehdä. Poika oli juuri saanut oikeudet III-luokkaan joten radan piti olla pojalle helppo.
Lars & Cirxo vetivät rataa ja minä käskytin Yeyeä (istu, maahan, odota, sivulle, hae, tänne...) sivummalla. Sivu silmällä katselin, että Lars & Cirxo vetivät todella hyvän radan ja Miken huutaessa ajan olin enemmän kuin tyytyväinen. Lars ei ollut jännittänyt, koska muuten Cirxo olisi "räjähtänyt käsiin". Kuitenkin Yeyen hänelle antaessani huomasin, että Larsin jännittäminen nousi heti pilviin. Sanoin hänelle "Koitan itse mennä yhden radan Yeyen kanssa, ok?" johon Lars nyökkäsi.
Käskin Yeyen alussa maahan ja siellä se makasi ja tapitti, että koska saa lähteä. Luvan saatuaan Yeye lähti kuin raketti. Todella nopea ja sulava liikkeinen tyttö tykitti menemään kuin paraskin agiliitäjä. Useamman koiran kouluttaneenakin meinasin välillä olla myöhässä radalla, mutta onneksi Yeye osasi lukea ohjaajaa vaikka huitoisi kuinka kaukana. Turhia sinkoiluja ei tällä kertaa tullut eikä yhtäkään rimaa pudonnut. Yeye painoi täysillä! Aika oli mahtava, koska tällä kertaa käännökset olivat tosi onnistuneita. Kraigin huulilla näkyi hymy tyytyväisyydestä onnistuneeseen suoritukseen.
Lars otti ohjat Yeyen kanssa ja tällä kertaa hän oli varmempi, koska oli nähnyt, että Yeye oikeasti osaa tehdä! Tällä kertaa Larsin & Yeyen rata oli todellista iloa silmälle. Yeye teki pienet & tiukat käännöset, oli nopea, seurasi ohjausta ja totteli ohjausta vielä paremmin. Lars pysyi hyvin mukana, mutta kuitenkin Yeye totteli myös kauempaa tulleita käskyjä. Olin todella tyytyväinen rataan ja niin oli Kraigkin.
Mike & Ruukin näyttivät osaamistaan. Heidän yhteistyönsä pelasi todella hyvin, mutta Ruu tuntui vähän löysäilevän. Olen nähnyt paljon parempia ja nopeampia ratoja Ruulta, mutta oli tämäkin rata kuitenkin ihan ok (mutta pitäisi olla erinomainen!) ja tyydyttävä nopeudeltaan. Ei tuolla radalla kuitenkaan palkintosijoille pääsisi.
Heidän toinen ratansa oli parempi, mutta samat ongelmat olivat kuin ekassakin radassa. Ruuta ei ihan selvästi kiinnostanut agi pätkääkään tänään.
Sillä välin kun olimme tykitelleet radalla oli Elisia hakenut minulle Rakan ja Lootuksen ja lämmitellyt niiden kanssa. Elisia oli joskus satunnaisesti treenaillut (/ kokeillut) Rakaa agikoirana joten ihan surutta passitin heidät kokeilemaan rataa.
Heti alussa Raka teki virheen.. Se nyki lähdössä. Pienestäkin sanasta se meinasi ampaista liikkeelle. Ehkeivät kaikki katso sitä virheeksi, mutta itse en sulattanut sitä. Piti istua paikallaan kuin tatti. Elisia sitten jutteli kanssani niitä näitä ja odottimme niin kauan, että Raka lopetti nykimisen. Elisian ja Rakan agi oli sujuvaa, mutta vähän häiritsi se, että Raka osui juuri ja juuri kontaktipinnoille A-esteellä. Jotain Raka könysi myös ennen rengasta. Muuten rata oli hyvä ja aika samoin.
Päätin koittaa Lootuksen kanssa vähän agia. Iivi oli kertonut, että tytsy oli treenannut agia paljon ja kisannutkin parissa kisassa (+ jokusessa maastoestekisassa) joista yhdestä oli saanut vKUMA:n. Tein aika helpon hyppyradan tytölle jonka se meni moitteettomasti! Ehkäpä jatkan sittenkin tytön kanssa agissa enkä nomessa. Hmm.. Pitää harkita. Elin uskossa, että mulla on käsissäni koira joka on kisannut vain pelastuskoirakokeissa ja pienellä tutkimisella selvisi, että Lootus on startannut agissa, maastoesteillä ja pk-haussa eli BH komeilee myös nimen edessä (kun sen vaan löytäisi jostain). :D
Päivän päätteeksi juttelimme vielä lisää tollereista ja agilitystä. Illan mittaan ihmiset katoilivat (heti kun olivat käyneet katsomassa jäljellä olevia U-pentuja!) ja sovimme, että joskus uudestaan tälläinen.
Lars oli ottanut Yeyen mukaan, Knossosit Ferrarin ja Mike Ruun sekä Gurun. Kraig tuli täysin ilman koiraa. Voitte varmaan arvata mistä keskustelimme syödessämme? No kerrotaampa, tolloista. Mike oli käyttänyt maanantaina Gurun terveystarkastuksessa ja poika oli täydellistä A-luokkaa (lonkat: A/A, kyynereet: 0:0, polvet: 0/0, silmät: terveet). Sovittiin Miken kanssa, että hän ja Guru alkaisivat käymään aktiivisesti treeneissä meillä niin jos poika joskus menestyisi kunnolla niin sitä voisi joku lainata nartulleen jalostuskäyttöön. Catacogerin C-pentueen Hifki, Liffi & Rine ovat suorittaneet NOU-luokan hyväksytysti ja ilmoitettu nomemestaruuteen ALO-luokkaan. NOU-luokan suorittamiseen ja nomesta valioitumiseen tähdätään Gurun & Yeyenkin kanssa.
Ruoka tuntui maistuvan kaikille ja kyllä siitä koiratkin saivat oman osansa (tosin koirille tehtynä versiona niinkuin viime vuonnakin --> lihaisia luita, rustoja...). Tämän jälkeen alkoi pakollinen koirien hiplailu. Kraig halusi nähdä Yeyen ihan kunnolla ja kopeloi sen aivan pohjavillaa myöten, kurkisti suuhun ja juoksutti. Yeyellä ei ollut mitään ongelmaa tämän kanssa, mutta sen jälkeen Kraig halusi nähdä Larsin & Yeyen agikehityksen. Lähdimmepä siis agikentälleni ja mukaan nappasin Cirxon ja Zeepon. Zeepon kyllä annoin samantien Elisille.
Lars jännitti aivan kamalasti, enemmän mitä koskaan missään kisoissa. Olivathan Lars & Yeye kiertänyt useamman mölliagin ja Yeye startannut parissa kisassa varsin lahjakkaasti. Kaisailin radan ja muut lämmittelivät koiriensa (+ Cirxon) kanssa. Tein aika helpon radanpätkän.
Elis ja Zeepo aloittivat. Käännökset olivat hyvät ja tiukat eikä niissä todellakaan ollut mitään turhaa tilaa. Mitään isompia kämmejä ei sattunut ja kepeille meni hyvin. Vauhti oli koko ajan tosi hyvä ja aika oli vielä parempi!
Lars ja Yeye.. Eka rata meni ihan puihin. Siellä tippui pari rimaa ja käännökset olivat tosi löysiä / loivia. Yeye saattoi myös sinkoutua välillä ihan väärää estettä kohden. Vauhtia oli, mutta virheitä sitäkin enemmän. Kraigin ilmeestä näki, että hän ei todellakaan ollut tyytyväinen. Otin Yeyen itselleni ja annoin Larsille Cirxon. Cirxo on todella herkkä ohjaamiselle ja se tulkitsee ihan pienistäkin liikkeistä mitä pitäisi tehdä. Poika oli juuri saanut oikeudet III-luokkaan joten radan piti olla pojalle helppo.
Lars & Cirxo vetivät rataa ja minä käskytin Yeyeä (istu, maahan, odota, sivulle, hae, tänne...) sivummalla. Sivu silmällä katselin, että Lars & Cirxo vetivät todella hyvän radan ja Miken huutaessa ajan olin enemmän kuin tyytyväinen. Lars ei ollut jännittänyt, koska muuten Cirxo olisi "räjähtänyt käsiin". Kuitenkin Yeyen hänelle antaessani huomasin, että Larsin jännittäminen nousi heti pilviin. Sanoin hänelle "Koitan itse mennä yhden radan Yeyen kanssa, ok?" johon Lars nyökkäsi.
Käskin Yeyen alussa maahan ja siellä se makasi ja tapitti, että koska saa lähteä. Luvan saatuaan Yeye lähti kuin raketti. Todella nopea ja sulava liikkeinen tyttö tykitti menemään kuin paraskin agiliitäjä. Useamman koiran kouluttaneenakin meinasin välillä olla myöhässä radalla, mutta onneksi Yeye osasi lukea ohjaajaa vaikka huitoisi kuinka kaukana. Turhia sinkoiluja ei tällä kertaa tullut eikä yhtäkään rimaa pudonnut. Yeye painoi täysillä! Aika oli mahtava, koska tällä kertaa käännökset olivat tosi onnistuneita. Kraigin huulilla näkyi hymy tyytyväisyydestä onnistuneeseen suoritukseen.
Lars otti ohjat Yeyen kanssa ja tällä kertaa hän oli varmempi, koska oli nähnyt, että Yeye oikeasti osaa tehdä! Tällä kertaa Larsin & Yeyen rata oli todellista iloa silmälle. Yeye teki pienet & tiukat käännöset, oli nopea, seurasi ohjausta ja totteli ohjausta vielä paremmin. Lars pysyi hyvin mukana, mutta kuitenkin Yeye totteli myös kauempaa tulleita käskyjä. Olin todella tyytyväinen rataan ja niin oli Kraigkin.
Mike & Ruukin näyttivät osaamistaan. Heidän yhteistyönsä pelasi todella hyvin, mutta Ruu tuntui vähän löysäilevän. Olen nähnyt paljon parempia ja nopeampia ratoja Ruulta, mutta oli tämäkin rata kuitenkin ihan ok (mutta pitäisi olla erinomainen!) ja tyydyttävä nopeudeltaan. Ei tuolla radalla kuitenkaan palkintosijoille pääsisi.
Heidän toinen ratansa oli parempi, mutta samat ongelmat olivat kuin ekassakin radassa. Ruuta ei ihan selvästi kiinnostanut agi pätkääkään tänään.
Sillä välin kun olimme tykitelleet radalla oli Elisia hakenut minulle Rakan ja Lootuksen ja lämmitellyt niiden kanssa. Elisia oli joskus satunnaisesti treenaillut (/ kokeillut) Rakaa agikoirana joten ihan surutta passitin heidät kokeilemaan rataa.
Heti alussa Raka teki virheen.. Se nyki lähdössä. Pienestäkin sanasta se meinasi ampaista liikkeelle. Ehkeivät kaikki katso sitä virheeksi, mutta itse en sulattanut sitä. Piti istua paikallaan kuin tatti. Elisia sitten jutteli kanssani niitä näitä ja odottimme niin kauan, että Raka lopetti nykimisen. Elisian ja Rakan agi oli sujuvaa, mutta vähän häiritsi se, että Raka osui juuri ja juuri kontaktipinnoille A-esteellä. Jotain Raka könysi myös ennen rengasta. Muuten rata oli hyvä ja aika samoin.
Päätin koittaa Lootuksen kanssa vähän agia. Iivi oli kertonut, että tytsy oli treenannut agia paljon ja kisannutkin parissa kisassa (+ jokusessa maastoestekisassa) joista yhdestä oli saanut vKUMA:n. Tein aika helpon hyppyradan tytölle jonka se meni moitteettomasti! Ehkäpä jatkan sittenkin tytön kanssa agissa enkä nomessa. Hmm.. Pitää harkita. Elin uskossa, että mulla on käsissäni koira joka on kisannut vain pelastuskoirakokeissa ja pienellä tutkimisella selvisi, että Lootus on startannut agissa, maastoesteillä ja pk-haussa eli BH komeilee myös nimen edessä (kun sen vaan löytäisi jostain). :D
Päivän päätteeksi juttelimme vielä lisää tollereista ja agilitystä. Illan mittaan ihmiset katoilivat (heti kun olivat käyneet katsomassa jäljellä olevia U-pentuja!) ja sovimme, että joskus uudestaan tälläinen.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Yksi tuhottu sohva ja vähän tapettia
En olekaan pitkään aikaan satuillut P-pentueen Riiasta mitään. Reppana-Riiasta on kasvanut varsin hehkeä naikkonen. Riiaa kävi tänään eräs nuoripari katsomassa. Istuskelivat kolme tuntia täällä juttelemassa novascotiannoutajista ja paijaamassa Riiaa. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että ihmiset käyvät tutustumassa koiriini ja katsomassa koiraa mitä harkitsevat, mutta he antoivat sen koko ajan ymmärtää, että ovat antamassa Riialle kodin. Vielä lähtiessään he sanoivat, että käyvät vielä viikon päästä katsomassa ja sitten hakisivat Riian kotio. Kymmenen minuuttia sitten tuli viesti "Hei. Emme otakaan Riia." Olin vähän kuin puulla päähän lyöty, mutta ei se mitään. Ainakin Riia nautti saamastaan huomiosta.
Päätin lähteä tälläin pienellä porukalla lenkille illasta ja otin Riian ja Saulin mukaan. Kaksikko painatti pitkin metsiä ja välillä olin ihan varma, että parivaljakko oli karannut. Heittelin keppiä Saulille ja Riialle. Lumi vain pöllysi kun molemmat niin innoissaan hakivat.
Kotio tullessa ei ollutkaan ihan niin juhlaa. Ihmettelin hävityksen nähdessäni, että seinät eivät olleet kaatuneet. Tarra ja muut sisarukset olivat päättäneet teurastaa yhden sohvan ja samalla oli vähän tapettikin kärsinyt. Sohvan sisältö löhöili pitkin taloa ja pari tapetin palasta oli myös kauniisti esillä lattialla. Kaikki koirat pääsivätkin sitten raikkaaseen ulkoilmaan ulkotarhoihin. Onneksi siellä on suojaa niin ei tarvitse porukan palella viimassa.
Sisällä alkoi ankara siivoaminen ja jupina. Tässä oli taas yksi päivistä kun mietti kasvattamisen järkevyyttä tai näin ison koiralauman pitämistä. Tänään sainkin laitettua useamman (yhdeksän) jalkoihin jääneen kasvattini myyntiin. Ovathan ne sivulla myytävissä näkyneet, mutta nyt ne pääsivät myös muualle. Siivoamisen lomassa mietin omia vanhuksiani, lähinnä sitä, että koskahan niistä aika jättää, kun en haluaisi luopua kenestäkään. Moni vanhuksistani alkoi jo olemaan ihan vanhuksia eli liikkumaan vähän vanhusmaisemmin ja vähän oli porukka myös laiskistunut.
Siivoamisen päätyttyä lähdin hakemaan laumaa sisälle. Ihmettelin suuresti kun porukka alkoi kiljumaan minulle "IHANAA IHANAA! TULIT HAKEEN MUT POIS! OTA MUT EKA!" mitä niistä kukaan ei normaalisti tee. Päätin palata takaisin sisälle ja antaa niitten kiljua loppuun ja hakea sitten vasta sisälle. Lauman hiljennyttyä menin takaisin ulos ja tällä kertaa kaikki pitivät suut supussa.. Halusivat varmaan ulkona olevasta kylmästä viimasta sisälle. Päästin kaikki ulos häkeistään ja lähdettiin porukalla sisälle.
Loppuilta menikin sitten vain löhöillessä ja koirat ruokkiessa.
Päätin lähteä tälläin pienellä porukalla lenkille illasta ja otin Riian ja Saulin mukaan. Kaksikko painatti pitkin metsiä ja välillä olin ihan varma, että parivaljakko oli karannut. Heittelin keppiä Saulille ja Riialle. Lumi vain pöllysi kun molemmat niin innoissaan hakivat.
Kotio tullessa ei ollutkaan ihan niin juhlaa. Ihmettelin hävityksen nähdessäni, että seinät eivät olleet kaatuneet. Tarra ja muut sisarukset olivat päättäneet teurastaa yhden sohvan ja samalla oli vähän tapettikin kärsinyt. Sohvan sisältö löhöili pitkin taloa ja pari tapetin palasta oli myös kauniisti esillä lattialla. Kaikki koirat pääsivätkin sitten raikkaaseen ulkoilmaan ulkotarhoihin. Onneksi siellä on suojaa niin ei tarvitse porukan palella viimassa.
Sisällä alkoi ankara siivoaminen ja jupina. Tässä oli taas yksi päivistä kun mietti kasvattamisen järkevyyttä tai näin ison koiralauman pitämistä. Tänään sainkin laitettua useamman (yhdeksän) jalkoihin jääneen kasvattini myyntiin. Ovathan ne sivulla myytävissä näkyneet, mutta nyt ne pääsivät myös muualle. Siivoamisen lomassa mietin omia vanhuksiani, lähinnä sitä, että koskahan niistä aika jättää, kun en haluaisi luopua kenestäkään. Moni vanhuksistani alkoi jo olemaan ihan vanhuksia eli liikkumaan vähän vanhusmaisemmin ja vähän oli porukka myös laiskistunut.
Siivoamisen päätyttyä lähdin hakemaan laumaa sisälle. Ihmettelin suuresti kun porukka alkoi kiljumaan minulle "IHANAA IHANAA! TULIT HAKEEN MUT POIS! OTA MUT EKA!" mitä niistä kukaan ei normaalisti tee. Päätin palata takaisin sisälle ja antaa niitten kiljua loppuun ja hakea sitten vasta sisälle. Lauman hiljennyttyä menin takaisin ulos ja tällä kertaa kaikki pitivät suut supussa.. Halusivat varmaan ulkona olevasta kylmästä viimasta sisälle. Päästin kaikki ulos häkeistään ja lähdettiin porukalla sisälle.
Loppuilta menikin sitten vain löhöillessä ja koirat ruokkiessa.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Ulkokuusi kaunistamassa pihaa
Meillä päättivät koirat alkaa odottamaan joulua ja raahata metsälenkiltä jonkun kaataman kuusen pihaan. Päätimpä sitten aikani kuluksi nostaa sen pystyyn, mutta vähän on sellainen tunne, että kuusi kaatuu monet kerrat ennen joulua. Seisköön vaan pihassa, ei se mun eloani häiritse.
Käytiin vSPKL:n järjestämässä mestaruuskilpailussa. Yksi juttu jäi suuresti harmittamaan... Unohdin ilmoittaa Nancyn sinne suojeluun.
Tulokset olivat ihan hyviä
haku: Laura & Narkki VOI1, Räpääjä, Pekka & Pomo VOI2, Luise VOI3, Lexa VOI0
jälki: Nala VOI1, Mörkö VOI2, Apila & Duppe VOI3, Don, Norppa & Hellu VOI0
viesti: Eero VOI2, Digi VOI3, Nella, Hyrrä & Minni VOI0
etsintäkoe: Geera VOI1, Riio VOI2, Ferrari, Cici, Peggy & Miri VOI0
Erityisen tyytyväinen olin kaikkiin ykkösen saaneisiin. Geera varsinkin yllätti todella positiivisesti kun ei se ole missään lajissa kisannut pitkään aikaan.
Onnea Marille Nalan VOI1:stä jäljeltä! Samoin myös Batterille onnittelut hyvin menneestä kokeesta koirien kanssa.
Tänä vuonna ei tullut yhtään mestaruustitteleitä kotio päin (paitsi mun kahdelle labbikselle), mutta viime vuonnahan Pomo loisti voittaen haun mestaruuden! Kyllä tästä kannattaa olla ylpeä vielä vuodenkin jälkeen :D
Käytiin tänään Repon kanssa koittamassa vähän agia ja oikeastikin tarkoitan, että vähän. Harkoiteltiin vähän A:ta. Kontaktipinnalle ei osunut ekalla eikä toisellakaan kerralla, mutta useamman toiston jälkeen alkoi homma sujua. Kepeille meni normaalia vaikeammasta kulmasta, mutta silti antoi palaa eikä yksikään kepeistä unohtunut. Tyytyväisesti lopetetettiin onnistuneisiin juttuihin ja tokoiltiin hyyyyyvin vähän. Repo sai nauttia kolmen minuutin ja 10sekunnin paikkamakuusta. Yllätyin kuinka hyvin poitsu onnistui siinä. Se makasi aivan liikkumatta ja piti koko ajan katsekontaktin.
Käytiin vSPKL:n järjestämässä mestaruuskilpailussa. Yksi juttu jäi suuresti harmittamaan... Unohdin ilmoittaa Nancyn sinne suojeluun.
Tulokset olivat ihan hyviä
haku: Laura & Narkki VOI1, Räpääjä, Pekka & Pomo VOI2, Luise VOI3, Lexa VOI0
jälki: Nala VOI1, Mörkö VOI2, Apila & Duppe VOI3, Don, Norppa & Hellu VOI0
viesti: Eero VOI2, Digi VOI3, Nella, Hyrrä & Minni VOI0
etsintäkoe: Geera VOI1, Riio VOI2, Ferrari, Cici, Peggy & Miri VOI0
Erityisen tyytyväinen olin kaikkiin ykkösen saaneisiin. Geera varsinkin yllätti todella positiivisesti kun ei se ole missään lajissa kisannut pitkään aikaan.
Onnea Marille Nalan VOI1:stä jäljeltä! Samoin myös Batterille onnittelut hyvin menneestä kokeesta koirien kanssa.
Tänä vuonna ei tullut yhtään mestaruustitteleitä kotio päin (paitsi mun kahdelle labbikselle), mutta viime vuonnahan Pomo loisti voittaen haun mestaruuden! Kyllä tästä kannattaa olla ylpeä vielä vuodenkin jälkeen :D
Käytiin tänään Repon kanssa koittamassa vähän agia ja oikeastikin tarkoitan, että vähän. Harkoiteltiin vähän A:ta. Kontaktipinnalle ei osunut ekalla eikä toisellakaan kerralla, mutta useamman toiston jälkeen alkoi homma sujua. Kepeille meni normaalia vaikeammasta kulmasta, mutta silti antoi palaa eikä yksikään kepeistä unohtunut. Tyytyväisesti lopetetettiin onnistuneisiin juttuihin ja tokoiltiin hyyyyyvin vähän. Repo sai nauttia kolmen minuutin ja 10sekunnin paikkamakuusta. Yllätyin kuinka hyvin poitsu onnistui siinä. Se makasi aivan liikkumatta ja piti koko ajan katsekontaktin.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Pennut Suomeen
Tässä on nyt selvitty pentujen Suomeen lähdöstä. Batter tuli perjantai-iltana tänne katsomaan pentuja, että saisi lennättää osan niistä Suomeen lauantaina.
Mike tuli myös katsomaan pentuja. Olivathan he Batterin kanssa törmänneet välillä kisoissa, mutta halusin, että he puhuisivat kunnolla pennusta ja suvusta sekä seurailisivat pentuja siinä samalla.
Itse päätin kadota hoitamaan Bracoa siksi aikaa. Eka harjailin pojan ja sitten päätin, että voisin käydä tekemässä pienen köpöttelylenkin sen kanssa. Heittelin pojalle vain suojat jalkoihin ja suitset päähän ja sitten lähdimme köpöttelemään. Vähän oli kyllä jo pimeää, mutta ei se meitä haitannut ja päätettiin muutenkin köpötellä vähän isommalla tiellä. Vähän ravailtiin ja pieni laukkapyrähdyskin otettiin, mutta siihen se jäi. Hyvä että tälläinen sunnuntairatsastelija pysyi selässä. Ratsastelun ja Bracon hoitamisen jälkeen menin sisälle katsomaan miten keskustelu oli edennyt.
Batter ja Mike väänsi kättä siitä minkä pennun Mike ottaisi. Batter olisi halunnut antaa hänelle välttämättä erittäin lupaavan narttupennun, mutta Mike halusi ehdottomasti käyttölinjaisemman urospennun. Sitten Batter yritti häntä suostutella ottamaan näyttelyihin lupaavamman urospennun. Mikellä meinasi kihahtaa, mutta kohteliaasti hän yritti vielä kertoa olevansa käyttöharrastaja. Oli tainnut Batter ymmärtää väärin Miken Englanti-Ranskan sekoituksen ja Batter oli ehdottomasti myös sitä mieltä, että Miken valitsema urospentu olisi paras vaihtoehto hänelle. Mike lähti illasta ja lupasi hakea pennun viikon päästä.
Lauantaina ihan aamuvarhaisella pakattiin pennut (Hifki, Liina & Liffi) ja Hellu lentoboksiin sekä lähettiin lentokentälle Batterin kanssa. Batter lähti lentoselvityksiin ja minä palasin kotio jossa minua odotti vielä pikkuiset Rine, Guru, Turbo, Tarra & Dera + laumallinen muita.
Samalla voisin hehkutella Zeepon agimenestystä. Alkuun ajattelin, että ei pojasta tule koskaan mitään kisakoiraa ja sitten kahdesta melko lähekkäin olleista kisoista nappasi vKUMA:n. Enää yksi ja siirto kakkosiin.
Mike tuli myös katsomaan pentuja. Olivathan he Batterin kanssa törmänneet välillä kisoissa, mutta halusin, että he puhuisivat kunnolla pennusta ja suvusta sekä seurailisivat pentuja siinä samalla.
Itse päätin kadota hoitamaan Bracoa siksi aikaa. Eka harjailin pojan ja sitten päätin, että voisin käydä tekemässä pienen köpöttelylenkin sen kanssa. Heittelin pojalle vain suojat jalkoihin ja suitset päähän ja sitten lähdimme köpöttelemään. Vähän oli kyllä jo pimeää, mutta ei se meitä haitannut ja päätettiin muutenkin köpötellä vähän isommalla tiellä. Vähän ravailtiin ja pieni laukkapyrähdyskin otettiin, mutta siihen se jäi. Hyvä että tälläinen sunnuntairatsastelija pysyi selässä. Ratsastelun ja Bracon hoitamisen jälkeen menin sisälle katsomaan miten keskustelu oli edennyt.
Batter ja Mike väänsi kättä siitä minkä pennun Mike ottaisi. Batter olisi halunnut antaa hänelle välttämättä erittäin lupaavan narttupennun, mutta Mike halusi ehdottomasti käyttölinjaisemman urospennun. Sitten Batter yritti häntä suostutella ottamaan näyttelyihin lupaavamman urospennun. Mikellä meinasi kihahtaa, mutta kohteliaasti hän yritti vielä kertoa olevansa käyttöharrastaja. Oli tainnut Batter ymmärtää väärin Miken Englanti-Ranskan sekoituksen ja Batter oli ehdottomasti myös sitä mieltä, että Miken valitsema urospentu olisi paras vaihtoehto hänelle. Mike lähti illasta ja lupasi hakea pennun viikon päästä.
Lauantaina ihan aamuvarhaisella pakattiin pennut (Hifki, Liina & Liffi) ja Hellu lentoboksiin sekä lähettiin lentokentälle Batterin kanssa. Batter lähti lentoselvityksiin ja minä palasin kotio jossa minua odotti vielä pikkuiset Rine, Guru, Turbo, Tarra & Dera + laumallinen muita.
Samalla voisin hehkutella Zeepon agimenestystä. Alkuun ajattelin, että ei pojasta tule koskaan mitään kisakoiraa ja sitten kahdesta melko lähekkäin olleista kisoista nappasi vKUMA:n. Enää yksi ja siirto kakkosiin.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Kauhu kahdeksikko!
Meillä on nelisen viikkoa asustanut aivan superisoksi kasvanut Hellu joka räjähti eilen.
Hellun astutus onnistui todella hyvin. Minä lensin hakemaan Hensun Sällin mennessäni Suomeen Kassun kanssa. Pojat pärjäsivät hyvin Catacogerin lauman kanssa ja kohtelivat molemmat vuorollaan varsin nätisti Hellua. Kaikki onnistui varsin loistavasti ja jäimme odottelemaan pentujen syntymää. Lentomatka Hensun luokse onnistui hyvin ja kasvattini näyttivät voivan oikein hyvin mitä todella pikaisesti pyörähdin katsomassa. Patea oli todella mahtava nähdä! Hieno poika hänestä on kasvanut. Sälli nautti päästessään tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Ei tainnut poika oikein nauttia lentokoneella matkustamisesta..
Hellun synnytys onnistui hyvin vaikka minua vähän kammoksuttikin ajatus Hellun synnytyksestä, koska tyttö oli valtava.. Tyttö sai synnytettyä kaikki pentunsa itse eikä minun tarvinnut avustaa oikeastaan yhtään. Kaikki pennut ovat alkaneet reippaasti imemään ja tuntuvat muutenkni hyvin elinvoimaisilta.
Tämä pentue oli ehdottomasti Ternen suurin pentue! Pentuja syntyi yhteensä kahdeksan. Vielä ei ole mitään tietoa kumman uroksen pentuja on enemmän vai ovatko pelkästään jomman kumman uroksen pentuja. Tytöt ja pojat jakaantuivat täysin tasoilleen, koska molempia sukupuolia edusti neljä.
Yksi tytöistä on jäämässä itselleni ja Hensulle on menossa joku pennuista, jos Sällin pentuja tulee. Batter jättää itselleen yhden uroksen riippumatta isästä, mutta Kassun pennusta hän vähän haaveilee.
Saa nähdä mitä tämän kauhu kahdeksikon kanssa tulee olemaan loppu ajasta, koska Catacogerin nimiin tulevat pennut ja Hellu lähtevät vasta kun pennut ovat riittävän vanhoja ja rokotukset ovat kunnossa. Hui kamala mikä lauma täällä tulee olemaan.. En ole koskaan ollut valvomassa noin isoa pentuetta. Ihan päätä huimaa! Mitä jos niistä yksi hukkuu?
Catacogeriin on tulossa aivan mahtava pentue! Rakastan tätä yhdistelmää. Emänä tulee olemaan Mörkö ja isänä Marin Into. Pennut tulevat olemaan aivan mahtava sekoitus uutta ja vanhaa sukua. Mietinkin tässä kuumeisesti haluaisinko itselleni pennun.. Tarkoitushan minulla oli ottaa jonkun Nuuskuttajan Talven-pentujen pentu ja tässä kyllä olisi todella loistava yhdistelmä siihen..
Hellun astutus onnistui todella hyvin. Minä lensin hakemaan Hensun Sällin mennessäni Suomeen Kassun kanssa. Pojat pärjäsivät hyvin Catacogerin lauman kanssa ja kohtelivat molemmat vuorollaan varsin nätisti Hellua. Kaikki onnistui varsin loistavasti ja jäimme odottelemaan pentujen syntymää. Lentomatka Hensun luokse onnistui hyvin ja kasvattini näyttivät voivan oikein hyvin mitä todella pikaisesti pyörähdin katsomassa. Patea oli todella mahtava nähdä! Hieno poika hänestä on kasvanut. Sälli nautti päästessään tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Ei tainnut poika oikein nauttia lentokoneella matkustamisesta..
Hellun synnytys onnistui hyvin vaikka minua vähän kammoksuttikin ajatus Hellun synnytyksestä, koska tyttö oli valtava.. Tyttö sai synnytettyä kaikki pentunsa itse eikä minun tarvinnut avustaa oikeastaan yhtään. Kaikki pennut ovat alkaneet reippaasti imemään ja tuntuvat muutenkni hyvin elinvoimaisilta.
Tämä pentue oli ehdottomasti Ternen suurin pentue! Pentuja syntyi yhteensä kahdeksan. Vielä ei ole mitään tietoa kumman uroksen pentuja on enemmän vai ovatko pelkästään jomman kumman uroksen pentuja. Tytöt ja pojat jakaantuivat täysin tasoilleen, koska molempia sukupuolia edusti neljä.
Yksi tytöistä on jäämässä itselleni ja Hensulle on menossa joku pennuista, jos Sällin pentuja tulee. Batter jättää itselleen yhden uroksen riippumatta isästä, mutta Kassun pennusta hän vähän haaveilee.
Saa nähdä mitä tämän kauhu kahdeksikon kanssa tulee olemaan loppu ajasta, koska Catacogerin nimiin tulevat pennut ja Hellu lähtevät vasta kun pennut ovat riittävän vanhoja ja rokotukset ovat kunnossa. Hui kamala mikä lauma täällä tulee olemaan.. En ole koskaan ollut valvomassa noin isoa pentuetta. Ihan päätä huimaa! Mitä jos niistä yksi hukkuu?
Catacogeriin on tulossa aivan mahtava pentue! Rakastan tätä yhdistelmää. Emänä tulee olemaan Mörkö ja isänä Marin Into. Pennut tulevat olemaan aivan mahtava sekoitus uutta ja vanhaa sukua. Mietinkin tässä kuumeisesti haluaisinko itselleni pennun.. Tarkoitushan minulla oli ottaa jonkun Nuuskuttajan Talven-pentujen pentu ja tässä kyllä olisi todella loistava yhdistelmä siihen..
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
vPFRAW-10 onnellisesti ohitse
Tämänkin vuoden piirretty Ranskan voittaja saatiin pidettyä kunnialla loppuun! Jee jee! Itse pääsin pitkästä aikaa tuomaroimaan näyttelyihin ja otinkin suosiolla kaksi ryhmää työkseni (FCI10&EFR) joittenka kanssa ei mennyt kovinkaan kauaa (jotain vähän vajaa 2h) ja olin myös tuomaroimassa ryhmäkehät.
Riroma tuomaroi Nancyn ja antoi sille erittäin hyvän (luokkansa (&rotunsa) ainut joten oli myös luokkansa paras). Pate sai EH1:n Nishalta.
Novascoteissa ei ollut mitään ihmeellisiä tuloksia. Tuomarina oli Riroma. Repo sai hyvän ("Ok ensivaikutelma. Pienehkö pää, jonka kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Hyvin sijoittuneet silmät ja korvat. Hyvä kaula. Ok ylälinja, alalinja kohoaa liikaa ylös. Häntä on kiinnittynyt liian alas. Liian pitkät jalat, jotka saisivat olla vahvemmat. Turkki saisi olla rodunomaisempi.") ja Bläkkäri erittäin hyvän (voitti luokkansa) sekä vastakkaisen sukupuolen parhaaksi valittiin Judy (PN1 SERT CACIB VSP vPFRAW-10). Dora sai valioluokassa erittäin hyvän. Vähän harmitti kun Doran ilmoitin vähän sillä fiiliksellä, että sieltä tulisi voittajatitteli, mutta Judy sitten vei mikä ei todellakaan ollut huono juttu :)
Kävin myös katsomassa kun Mari esitti uuden tulokkaansa Demon. Poika oli ainakin todella hyvä luonteinen, mutta rakenteessa oli jotain juttuja mitkä tiputtivat laatuarvosanan erittäin hyvään.
Hieno päivä ja keli suosi!
Riroma tuomaroi Nancyn ja antoi sille erittäin hyvän (luokkansa (&rotunsa) ainut joten oli myös luokkansa paras). Pate sai EH1:n Nishalta.
Novascoteissa ei ollut mitään ihmeellisiä tuloksia. Tuomarina oli Riroma. Repo sai hyvän ("Ok ensivaikutelma. Pienehkö pää, jonka kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Hyvin sijoittuneet silmät ja korvat. Hyvä kaula. Ok ylälinja, alalinja kohoaa liikaa ylös. Häntä on kiinnittynyt liian alas. Liian pitkät jalat, jotka saisivat olla vahvemmat. Turkki saisi olla rodunomaisempi.") ja Bläkkäri erittäin hyvän (voitti luokkansa) sekä vastakkaisen sukupuolen parhaaksi valittiin Judy (PN1 SERT CACIB VSP vPFRAW-10). Dora sai valioluokassa erittäin hyvän. Vähän harmitti kun Doran ilmoitin vähän sillä fiiliksellä, että sieltä tulisi voittajatitteli, mutta Judy sitten vei mikä ei todellakaan ollut huono juttu :)
Kävin myös katsomassa kun Mari esitti uuden tulokkaansa Demon. Poika oli ainakin todella hyvä luonteinen, mutta rakenteessa oli jotain juttuja mitkä tiputtivat laatuarvosanan erittäin hyvään.
Hieno päivä ja keli suosi!
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
agikisoja kiitos!
Agikisoja on NIIIIIIN vähän! Harmittaa, mutta itse en jaksa järjestää (pitäs järkkäillä kissapuolella kisoja). Ainahan se on toki hyvä valittaa. Kisoja vois toki olla, mutta onko päivittäjät liian laiskoja? Ainakin marrasputkeen on anottu agia :) Sinne siis (kun se ensin hyväksytään).
Erityisesti mua harmittaa sen takia, että mun agitykit Yeye, Repo ja Zeepo eivät ole päässeet kisakentille. Tai no en mä nyt agitykeistä tiedä, mutta kotona ne menee radalla kuin tuulispäät ja suuremmatkin ammattilaiset. Kisoissa sijotukset ei ookkaan ollut sitten niin miellyttäviä, niissä vähissä kisoissa missä on käyty. Jännityksen piikkiin siis.
Erityisesti mua harmittaa sen takia, että mun agitykit Yeye, Repo ja Zeepo eivät ole päässeet kisakentille. Tai no en mä nyt agitykeistä tiedä, mutta kotona ne menee radalla kuin tuulispäät ja suuremmatkin ammattilaiset. Kisoissa sijotukset ei ookkaan ollut sitten niin miellyttäviä, niissä vähissä kisoissa missä on käyty. Jännityksen piikkiin siis.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Kiirettä pitää
Päätin tänäkin vuonna järjestää piirretyn Ranskan voittajan. Ilmottautumisia on satanut monia kymmeniä ja tuomareita on pitänyt etsiä. Tänään aloin jo suunnittelemaan (ei varmaan olisi kannattanut aloittaa aikaisemmin...) mitenkä sijoitan kehät pihamaalle. Onneksi tutut ja tuntemattomat ovat luvanneet tulla talkooväeksi rakentelemaan kehiä, leipomaan leipiä yms. ja myymään niitä kojulle. 10 eri romukauppiasta (hihnat, pannat, kipot...) on ottanut yhteyttä ja päädyin ottamaan kolme eri myyjää (yksi hihnoille ja sen sellaisille, yksi luille ja muille koiran ruuille, yksi ihmisten karkeille). Kyllä on taas riittänyt tekemistä. Sivussa on pitänyt sitten vielä treenata koiria ja ilmoittaa omia tappajia kisoihin.
Säiken kanssa olemme alkaneet treenaamaan ihan kunnolla koiratanssia. Ekassa kisassaan (mihinkä ilmoitin sen vain ajatuksella, että käydään koittamassa) kiskaisi täydet 50pistettä. Ei se mikään huono tanssija ole. Koiratanssi onkin ainut laji missä Säike oikeasti syttyy ja haluaa tehdä.
Olen palavasti alkanut harkita, että hankkisin meille Terneen pari rottaa (kolme poikaa). Saa nähdä tuleeko niitä koskaan. Ainakin olen aloittanut jo tutustumaan rottiin.
Nomepuolella on mennyt todella hyvin! Luokkasiirtoja on tullut aivan valtavasti ja uusia valioitakin on saatu juhlia. vFIN KVA tittelin nimensä eteen ovat saaneet Bläkkäri, Hellu ja Räpääjä.
Beke ja Orja ovat yhden VOI1:n päässä vFIN KVA arvosta.
Säiken kanssa olemme alkaneet treenaamaan ihan kunnolla koiratanssia. Ekassa kisassaan (mihinkä ilmoitin sen vain ajatuksella, että käydään koittamassa) kiskaisi täydet 50pistettä. Ei se mikään huono tanssija ole. Koiratanssi onkin ainut laji missä Säike oikeasti syttyy ja haluaa tehdä.
Olen palavasti alkanut harkita, että hankkisin meille Terneen pari rottaa (kolme poikaa). Saa nähdä tuleeko niitä koskaan. Ainakin olen aloittanut jo tutustumaan rottiin.
Nomepuolella on mennyt todella hyvin! Luokkasiirtoja on tullut aivan valtavasti ja uusia valioitakin on saatu juhlia. vFIN KVA tittelin nimensä eteen ovat saaneet Bläkkäri, Hellu ja Räpääjä.
Beke ja Orja ovat yhden VOI1:n päässä vFIN KVA arvosta.
tiistai 14. syyskuuta 2010
treenailua
Lellu on puolessa välissä kantoaikaansa. Vielä saman verran ja pentujen pitäisi syntyä. Käytiin tänään eläinlääkärissä ultrassa ja ultan mukaan pentuja olisi tulossa vain kaksi. Jos näin käy, niin itselleni ei pentua sitten jää. Toivotaan siis parasta, että pentuja tulee vähän enemmän kuin kaksi (: Olen kyllä hyvin onnellinen, jos pentumäärä pysyy vain kolmessa, koska kolmelle pennulle on jo koti.
Mike & Ruu päättivät tulla käymään meijjän agireeneissä. Meijjän yksityinen valmentaja Reim otti mielellään välillä vähän isomman porukan kuin pelkästään Elisian & Zeepon. Itsekin päätin roudautua paikalle (jep, ihan omalle agikentälle jaksoin mennä :D) Cirxon kanssa.
Lämmittelynä kävimme juoksemassa "ihan pienen" (2km) hölkkälenkin ja olin jo ihan kuoleman partaalla, ei toi juokseminen ole ihan omin harrastus. Sit otettiin muutamia helppoja hyppyjä vähän lämmittelyksi. Jokaiselle jaettiin oma pieni radan pätkä (n. 3estettä) mitä piti mennä alkuun ja kaikki kiersivät 5 erilaista ratapätkää. Kaikilla näytti menevän hyvin ja Reim kävi aina välillä neuvomassa mitä kannattaisi tehdä toisin.
Sitten tehtiin yksi pisempi rata jonka aloittivat Mike & Ruu. Pari kertaa Ruu kävi haistelemassa kauempana ja pari rimaakin tippui, mutta sitten iski joku agipiikki ja alkoi menemään todella hyvin! Käännökset olivat todella hyviä ja kaukaakin ohjaaminen onnistui todella hyvin. Mike ja Ruu siirtyivät loppu ajaksi sivummalle treenailemaan lyhyempiä ratapätkiä joten Zeepo sai vähän häiriötä agittamiseensa.
Elisia ja Zeepo toimivat alusta asti hienosti. Zeepo päästeli ihan täysillä menemään ja käännökset menivät todella hyvin & tiukasti. Tässä pojassa on kyllä tyyliä agikentällä! Ainut vain, että kisatilanteet tuntuvat Zeepoa stressaavan.. Se jännittää aivan törkeästi kaikissa kisoissa. Taidamme alkaa kiertämään erilaisissa epävirallisissa tapahtumissa jos jännitys vaikka vähän lieventyisi.
Viimeisinä mentiin Cirxon kanssa vähän agittamaan. Cirxo vain painatti menemään ja pienestäkin liikkeestä ampaisi aina oikealle esteelle. Poika on joku niin mahtava agikaveri! Musta tuntuu, että Cirxo elää agille.
Lopuksi kaikki menivät muutaman esteen ja siitä käytiin sellainen pieni hölkkäkävelylenkki metsässä jossa oli mukana myös Ferrari, Nancy ja Nella. Nella oli vähän sitä mieltä, että Ruu on aivan liian tungetteleva ja vähän ärähti pojalle, että nyt jäitä munille. Nancy jolkotteli yksikseen jossainn ojan pohjilla ja oli loppujen lopuksi niin mudassa, että päätin pestä sen.
Päivä oli todella mukava ja rauhallinen! Oli hienoa nähdä, että Mikellä ja Ruulla menee hyvin.
Mike & Ruu päättivät tulla käymään meijjän agireeneissä. Meijjän yksityinen valmentaja Reim otti mielellään välillä vähän isomman porukan kuin pelkästään Elisian & Zeepon. Itsekin päätin roudautua paikalle (jep, ihan omalle agikentälle jaksoin mennä :D) Cirxon kanssa.
Lämmittelynä kävimme juoksemassa "ihan pienen" (2km) hölkkälenkin ja olin jo ihan kuoleman partaalla, ei toi juokseminen ole ihan omin harrastus. Sit otettiin muutamia helppoja hyppyjä vähän lämmittelyksi. Jokaiselle jaettiin oma pieni radan pätkä (n. 3estettä) mitä piti mennä alkuun ja kaikki kiersivät 5 erilaista ratapätkää. Kaikilla näytti menevän hyvin ja Reim kävi aina välillä neuvomassa mitä kannattaisi tehdä toisin.
Sitten tehtiin yksi pisempi rata jonka aloittivat Mike & Ruu. Pari kertaa Ruu kävi haistelemassa kauempana ja pari rimaakin tippui, mutta sitten iski joku agipiikki ja alkoi menemään todella hyvin! Käännökset olivat todella hyviä ja kaukaakin ohjaaminen onnistui todella hyvin. Mike ja Ruu siirtyivät loppu ajaksi sivummalle treenailemaan lyhyempiä ratapätkiä joten Zeepo sai vähän häiriötä agittamiseensa.
Elisia ja Zeepo toimivat alusta asti hienosti. Zeepo päästeli ihan täysillä menemään ja käännökset menivät todella hyvin & tiukasti. Tässä pojassa on kyllä tyyliä agikentällä! Ainut vain, että kisatilanteet tuntuvat Zeepoa stressaavan.. Se jännittää aivan törkeästi kaikissa kisoissa. Taidamme alkaa kiertämään erilaisissa epävirallisissa tapahtumissa jos jännitys vaikka vähän lieventyisi.
Viimeisinä mentiin Cirxon kanssa vähän agittamaan. Cirxo vain painatti menemään ja pienestäkin liikkeestä ampaisi aina oikealle esteelle. Poika on joku niin mahtava agikaveri! Musta tuntuu, että Cirxo elää agille.
Lopuksi kaikki menivät muutaman esteen ja siitä käytiin sellainen pieni hölkkäkävelylenkki metsässä jossa oli mukana myös Ferrari, Nancy ja Nella. Nella oli vähän sitä mieltä, että Ruu on aivan liian tungetteleva ja vähän ärähti pojalle, että nyt jäitä munille. Nancy jolkotteli yksikseen jossainn ojan pohjilla ja oli loppujen lopuksi niin mudassa, että päätin pestä sen.
Päivä oli todella mukava ja rauhallinen! Oli hienoa nähdä, että Mikellä ja Ruulla menee hyvin.
tiistai 17. elokuuta 2010
liitotreeniä
Romeo ja Lysti ovat lähteneet jo aika päiviä sitten koteihinsa ja ovat aloittaneet treenailunsa jo hyvin :)
Kävin heti aamusta laittamaan agiradan kuntoon tai itseasiassa tein pari erilaista rataa jotka saisi helposti yhdistettyä ja kauemmaksi löin pari normaalia estettä. Lyhyitä pätkiä, mutta tiukkoja mutkia. Cirxo kun tarvitsee välillä vähän treeniä noihin mutkiin. Olin myös sopinut Knossosien kanssa, että Elisia tulee agittamaan Ferrarin kanssa, että ei vedetä kisoihin ihan silmät ummessa. Yhtään harjoittelematta kisoihin tuottaa yleensä aina toivotun tuloksen, silloin ajattelen vaan "Jos ei hylkyä tule, niin olen tyytyväinen".
Alkuun otettiin vähän noutoja leikin merkeissä. Elisia heitteli Ferrarille lelua ja käski hakemaan. Kaikki lelut saatiin nätisti käteen. Sitten heitin lelun johonkin metsään ja annoin Cirxolle luvan mennä (en käskenyt hakea lelua) ja Elisiakin vapautti Ferrarin. Ferrari lähti juoksemaan Cirxon perään aivan intoa puhkuen ja riehuen ja yrittäen saada lelun pois. Kun pojat juoksivat, niin kävin ulkotarhasta hakemassa Mandon, vaikka tiesinkin, että tuo ratapätkä olisi sille aivan liian hankala, eihän se ollut koskaan vielä edes kisannut. Kuhan treenaillut vain.
Mando liittyi poikien riehakkaaseen leikkiin. Cirxo oli taistellut voiton lelusta ja toi sen minulle käteen. Ihmettelin tätä suuresti, koska Cirxo ei noutoja treenatessa yleensä tuo käteen asti mitään. Yhtäkkiä viereeni pöllähti erittäin innokas nuorukainen (olin todennäköisesti jättänyt sen pihaan irtona), meinaan Q-pentueen Zeepo. Se innokkaasti häntää heiluttaen hyppi vasten ja katseli nappisilmillään "MÄÄ KANSSA! HALUUN! TEHÄÄN JOTAIN!" Kun kerta oli näin paljon innokkaita agittajia, niin päätin hakea sisältä pari häkkiä.
Elisia otti alkuun Ferrarin kanssa pari hyppyä kauemmilla esteillä ja esteen jälkeen piti päätyä suoraan putkeen. Hyvimpä Ferrari pärjäsi. Sitten Elisia kävi pienen hölkkälenkin Zeepon kanssa jonka aikana otin Cirxon kanssa tätä meidän tiukka käännöksistä pätkää. Poika suoritti hyvällä vauhdilla renkaan ja kepit, mutta putkessa sen vauhti hiipui. Jankattiin niin kauan ja suurilla kannustuksilla, että pojan vauhti pysyi hyvänä putkessakin. Virheitä Cirxo ei tehnyt ja se agitti loppu ajastaan ihan täysillä. Ai että kun olin ylpeä pojasta, käännöksetkin sujuivat aivan mallikkaasti!
Hypytin Ferraria parilla esteellä vielä ennen pätkää ja Elisia meni kauemmille esteille Zeepon kanssa jossa he ottivat muutamia hyppyjä sillä välin, kun Ferrari ja minä painatettiin radalla. A-esteen poika meni loistavasti ja tuli alaskin todella hyvin! Keinullakaan ei ollut vaikeuksia, mutta kepeillä vauhtia oli vähän liian vähän. Vauhdittomuuden takia otimme keppejä useampaan kertaan, niin kauan, että vauhtia alkoi löytyä. Ferrari meni jopa lujempaa loppu ajasta kuin Cirxo. Se on aika ihmeellistä, koska yleensä Cirxo on se meidän agitykki joka painattaa aivan täysillä (ja joskus se kuulokin unohtuu).
Kun nämä "vanhukset", II-luokan konkarit, oli agitettu siirryttiin nuorisoon. Juostiin eka ulkotarhoille viemään pojat sinne leikkimään ja sitten äkkiä takaisin Zeepon ja Mandon kanssa. Mando oli aivan täpinöissään, mutta laitoin pojan odottamaan silti.
Zeepo pääsi näyttämään taitojaan agiradalle. Sen kanssa on vähän keritty treenailemaan, mutta mullahan ei ole tapana hinkata kaikkia asioita ihan tip top kuntoon vaan koittaa vähän keskeneräisenä kaikkia. Joku sanoisi tätä hulluksi, koska se kaikki työhän voi mennä pilalle mitä on tehnyt, mutta mullahan ei ole kuin aikaa. Varmaan kaikki koiranikin lähtenyt keskeneräisinä kisakentille kokeilemaan ja jollain onnen kantamoisella on saatu tittelit kasaan.
Sehän on hyvä aloittelijan kanssa aloittaa melko tiukoilla mutkilla. Siirtelin esteitä ihan vähäsen ja sit lähettiin. Zeepo tykitti aivan mahtavasti kepit (joita on harjoiteltu hyvin vähän, mutta meni silti joka välistä!) ja siitä suoraan putkeen. Vauhti oli aivan mahtava! Putken jälkeen piti kiitää pari normi estettä ja sitten pöydälle. Tähän topattiin ihan kokonaan ja käskin Zeepon maahan. Poikahan tottelikin heti kuin unelma. Siitä sitten vapautin ja käskin A-esteelle ja sieltä pari normi estettä ja pienellä mutkalla renkaalle. Hienon suorituksen jälkeen poika sai paljon kehuja ja hyppäsi suoraan syliin! Pitkä tuo on radaksi (ainakin meidän (treeni)radaksi, en tiedä miten muilla), mutta olen aivan supertyytyväinen Zeepon hienoon rataan (varsinkin kun tiedän kuinka "paljon" sitä on treenattu), koska moni treenatuista koiristani ei olisi yltänyt samaan. Elisia lähti taas hölkötteleen Zeepon kanssa pienen lenkin ja minä sitten otin sillä välin Mandon.
Käskin Mandon odottamaan siksi aikaa, että siirtelin esteet takaisin paikoilleen. Kyllähän nyt Mandon pitäisi pärjätä, jos kerta Zeepokin osaa! Kutsuin Mandon luokse ja hyvä ettei se hyppinyt paikallaan innostuksesta. Tästä tulisi rumaa jälkeä, ei tuo varmasti kuule yhtään mitään..
Lähdettiin kiitään ja kepit meni hyvin, vauhti tosin vähän himmas, mut muuten hyvin. Siitä Mando vähän himmaili lisää vauhdin kanssa ja painatti putkeen jossa vauhtia taas alkoi löytyä. Normi esteet meni ihan suht, hyvin, mutta rima tippu tokasta esteestä. Siitä sitten painatettiin A-esteelle jonka kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sen jälkeen hukku korvat ja ampaisi putkeen. Siihen stop ja alotettiin alusta. Alku meni taas hyvin eikä rimakaan pudonnut ja A-esteen jälkeen löytyi oikea reitti eikä putki ollutkaan enää niin houkutteleva. Normi esteet meni hyvin ja rimat pysyi edelleen paikallaan, sit suoraan putkesta! Mahti poika. Siitä ihan piruuttani pyöräytin Mandon ympäri ja käskin sen putkeen. Jonka jälkeen vedettiin jostain aivan ihme kulmasta kepit, mutta se meni silti tosi hyvin! Tän jälkeen lopetettiin ja lähettiin hölkötteleen Elisiaa ja Zeepoo vastaan.
Kun Elisia ja Zeepo tuli vastaan, niin käännyttiin takas kentälle ja käytiin hakemassa häkit pois. Sit sisälle kahvitteleen ja lyötiin koirat ulos juoksemaan. Me aina päädytään juttelemaan Knossosien kanssa pentusuunnitelmista, niin tälläkin kertaa. Ferrarin ja Ankan pennut.. Niitä he odottavat todella innolla (pennun kuva silmissään). He kyselivät oliko minulla mitään muita jalostussuunnitelmia Ferraria kohtaan ja kerroin, että kyseltiin sitä jalostukseen, mutta se ei ole vielä varmaa.
Michael (Ferrarin kasvattaja) ilmoitti juuri kahvittelujen keskellä, että Ferrarin kahdesta pojasta ja yhdestä tytöstä oli tullut kansainvälisiä muotovalioita sekä kolme pentueesta on saanut BH:n & NOU1:n. Oltiin Knossosien kanssa aivan riemuissamme! Ferrari oli jättänyt hyvää jälkikasvua ja varsinkin, kun kaikki pennut oli kuvattu lonkiltaan A/A:ksi tai B/B:ksi ja muuten täysin terveitä yksilöitä. VAU!
Knossosit alkoivat kyselemään Zeeposta kahvittelun lomassa. Heitä niin kovasti kiinnostaisi toinen tolleriuros. Sitten he miettivät, että voisivatko ottaa Zeepon kokeiluun ja sitten jos pelittää hyvin kahden koiran kanssa, niin voisivatko he lainata minulta vaikka jotain koiraa, että koittaisivat kolmen koiran kanssa. Lupasin innokkaasti, että kyllä he Zeepon saavat, mutta sitten isäntä ilmoitti "Ei se onnistu ainakaan vähään aikaan. Tämän piti olla yllätys, mutta pakkohan se on nyt kertoa. Olemme lähdössä parin viikon päästä Kreikkaan viikon lomamatkalle ja Ferrari pitäisi saada tänne hoitoon joten ei tähän väliin toista eikä kolmatta koiraa." Pöydässä vaihdettiin paljon merkittäviä katseita, mutta sanoin sitten "Tuoko íhmeessä Ferrari tänne! Kyllä me varmasti hyvin pärjäämme ja voidaan treenailla tolloputkea varten." Knossosit nyökkäsivät hyväksyvästi. Sitten olikin jo kahvit juotu ja he lähtivät kotiinsa.
Kävin heti aamusta laittamaan agiradan kuntoon tai itseasiassa tein pari erilaista rataa jotka saisi helposti yhdistettyä ja kauemmaksi löin pari normaalia estettä. Lyhyitä pätkiä, mutta tiukkoja mutkia. Cirxo kun tarvitsee välillä vähän treeniä noihin mutkiin. Olin myös sopinut Knossosien kanssa, että Elisia tulee agittamaan Ferrarin kanssa, että ei vedetä kisoihin ihan silmät ummessa. Yhtään harjoittelematta kisoihin tuottaa yleensä aina toivotun tuloksen, silloin ajattelen vaan "Jos ei hylkyä tule, niin olen tyytyväinen".
Alkuun otettiin vähän noutoja leikin merkeissä. Elisia heitteli Ferrarille lelua ja käski hakemaan. Kaikki lelut saatiin nätisti käteen. Sitten heitin lelun johonkin metsään ja annoin Cirxolle luvan mennä (en käskenyt hakea lelua) ja Elisiakin vapautti Ferrarin. Ferrari lähti juoksemaan Cirxon perään aivan intoa puhkuen ja riehuen ja yrittäen saada lelun pois. Kun pojat juoksivat, niin kävin ulkotarhasta hakemassa Mandon, vaikka tiesinkin, että tuo ratapätkä olisi sille aivan liian hankala, eihän se ollut koskaan vielä edes kisannut. Kuhan treenaillut vain.
Mando liittyi poikien riehakkaaseen leikkiin. Cirxo oli taistellut voiton lelusta ja toi sen minulle käteen. Ihmettelin tätä suuresti, koska Cirxo ei noutoja treenatessa yleensä tuo käteen asti mitään. Yhtäkkiä viereeni pöllähti erittäin innokas nuorukainen (olin todennäköisesti jättänyt sen pihaan irtona), meinaan Q-pentueen Zeepo. Se innokkaasti häntää heiluttaen hyppi vasten ja katseli nappisilmillään "MÄÄ KANSSA! HALUUN! TEHÄÄN JOTAIN!" Kun kerta oli näin paljon innokkaita agittajia, niin päätin hakea sisältä pari häkkiä.
Elisia otti alkuun Ferrarin kanssa pari hyppyä kauemmilla esteillä ja esteen jälkeen piti päätyä suoraan putkeen. Hyvimpä Ferrari pärjäsi. Sitten Elisia kävi pienen hölkkälenkin Zeepon kanssa jonka aikana otin Cirxon kanssa tätä meidän tiukka käännöksistä pätkää. Poika suoritti hyvällä vauhdilla renkaan ja kepit, mutta putkessa sen vauhti hiipui. Jankattiin niin kauan ja suurilla kannustuksilla, että pojan vauhti pysyi hyvänä putkessakin. Virheitä Cirxo ei tehnyt ja se agitti loppu ajastaan ihan täysillä. Ai että kun olin ylpeä pojasta, käännöksetkin sujuivat aivan mallikkaasti!
Hypytin Ferraria parilla esteellä vielä ennen pätkää ja Elisia meni kauemmille esteille Zeepon kanssa jossa he ottivat muutamia hyppyjä sillä välin, kun Ferrari ja minä painatettiin radalla. A-esteen poika meni loistavasti ja tuli alaskin todella hyvin! Keinullakaan ei ollut vaikeuksia, mutta kepeillä vauhtia oli vähän liian vähän. Vauhdittomuuden takia otimme keppejä useampaan kertaan, niin kauan, että vauhtia alkoi löytyä. Ferrari meni jopa lujempaa loppu ajasta kuin Cirxo. Se on aika ihmeellistä, koska yleensä Cirxo on se meidän agitykki joka painattaa aivan täysillä (ja joskus se kuulokin unohtuu).
Kun nämä "vanhukset", II-luokan konkarit, oli agitettu siirryttiin nuorisoon. Juostiin eka ulkotarhoille viemään pojat sinne leikkimään ja sitten äkkiä takaisin Zeepon ja Mandon kanssa. Mando oli aivan täpinöissään, mutta laitoin pojan odottamaan silti.
Zeepo pääsi näyttämään taitojaan agiradalle. Sen kanssa on vähän keritty treenailemaan, mutta mullahan ei ole tapana hinkata kaikkia asioita ihan tip top kuntoon vaan koittaa vähän keskeneräisenä kaikkia. Joku sanoisi tätä hulluksi, koska se kaikki työhän voi mennä pilalle mitä on tehnyt, mutta mullahan ei ole kuin aikaa. Varmaan kaikki koiranikin lähtenyt keskeneräisinä kisakentille kokeilemaan ja jollain onnen kantamoisella on saatu tittelit kasaan.
Sehän on hyvä aloittelijan kanssa aloittaa melko tiukoilla mutkilla. Siirtelin esteitä ihan vähäsen ja sit lähettiin. Zeepo tykitti aivan mahtavasti kepit (joita on harjoiteltu hyvin vähän, mutta meni silti joka välistä!) ja siitä suoraan putkeen. Vauhti oli aivan mahtava! Putken jälkeen piti kiitää pari normi estettä ja sitten pöydälle. Tähän topattiin ihan kokonaan ja käskin Zeepon maahan. Poikahan tottelikin heti kuin unelma. Siitä sitten vapautin ja käskin A-esteelle ja sieltä pari normi estettä ja pienellä mutkalla renkaalle. Hienon suorituksen jälkeen poika sai paljon kehuja ja hyppäsi suoraan syliin! Pitkä tuo on radaksi (ainakin meidän (treeni)radaksi, en tiedä miten muilla), mutta olen aivan supertyytyväinen Zeepon hienoon rataan (varsinkin kun tiedän kuinka "paljon" sitä on treenattu), koska moni treenatuista koiristani ei olisi yltänyt samaan. Elisia lähti taas hölkötteleen Zeepon kanssa pienen lenkin ja minä sitten otin sillä välin Mandon.
Käskin Mandon odottamaan siksi aikaa, että siirtelin esteet takaisin paikoilleen. Kyllähän nyt Mandon pitäisi pärjätä, jos kerta Zeepokin osaa! Kutsuin Mandon luokse ja hyvä ettei se hyppinyt paikallaan innostuksesta. Tästä tulisi rumaa jälkeä, ei tuo varmasti kuule yhtään mitään..
Lähdettiin kiitään ja kepit meni hyvin, vauhti tosin vähän himmas, mut muuten hyvin. Siitä Mando vähän himmaili lisää vauhdin kanssa ja painatti putkeen jossa vauhtia taas alkoi löytyä. Normi esteet meni ihan suht, hyvin, mutta rima tippu tokasta esteestä. Siitä sitten painatettiin A-esteelle jonka kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sen jälkeen hukku korvat ja ampaisi putkeen. Siihen stop ja alotettiin alusta. Alku meni taas hyvin eikä rimakaan pudonnut ja A-esteen jälkeen löytyi oikea reitti eikä putki ollutkaan enää niin houkutteleva. Normi esteet meni hyvin ja rimat pysyi edelleen paikallaan, sit suoraan putkesta! Mahti poika. Siitä ihan piruuttani pyöräytin Mandon ympäri ja käskin sen putkeen. Jonka jälkeen vedettiin jostain aivan ihme kulmasta kepit, mutta se meni silti tosi hyvin! Tän jälkeen lopetettiin ja lähettiin hölkötteleen Elisiaa ja Zeepoo vastaan.
Kun Elisia ja Zeepo tuli vastaan, niin käännyttiin takas kentälle ja käytiin hakemassa häkit pois. Sit sisälle kahvitteleen ja lyötiin koirat ulos juoksemaan. Me aina päädytään juttelemaan Knossosien kanssa pentusuunnitelmista, niin tälläkin kertaa. Ferrarin ja Ankan pennut.. Niitä he odottavat todella innolla (pennun kuva silmissään). He kyselivät oliko minulla mitään muita jalostussuunnitelmia Ferraria kohtaan ja kerroin, että kyseltiin sitä jalostukseen, mutta se ei ole vielä varmaa.
Michael (Ferrarin kasvattaja) ilmoitti juuri kahvittelujen keskellä, että Ferrarin kahdesta pojasta ja yhdestä tytöstä oli tullut kansainvälisiä muotovalioita sekä kolme pentueesta on saanut BH:n & NOU1:n. Oltiin Knossosien kanssa aivan riemuissamme! Ferrari oli jättänyt hyvää jälkikasvua ja varsinkin, kun kaikki pennut oli kuvattu lonkiltaan A/A:ksi tai B/B:ksi ja muuten täysin terveitä yksilöitä. VAU!
Knossosit alkoivat kyselemään Zeeposta kahvittelun lomassa. Heitä niin kovasti kiinnostaisi toinen tolleriuros. Sitten he miettivät, että voisivatko ottaa Zeepon kokeiluun ja sitten jos pelittää hyvin kahden koiran kanssa, niin voisivatko he lainata minulta vaikka jotain koiraa, että koittaisivat kolmen koiran kanssa. Lupasin innokkaasti, että kyllä he Zeepon saavat, mutta sitten isäntä ilmoitti "Ei se onnistu ainakaan vähään aikaan. Tämän piti olla yllätys, mutta pakkohan se on nyt kertoa. Olemme lähdössä parin viikon päästä Kreikkaan viikon lomamatkalle ja Ferrari pitäisi saada tänne hoitoon joten ei tähän väliin toista eikä kolmatta koiraa." Pöydässä vaihdettiin paljon merkittäviä katseita, mutta sanoin sitten "Tuoko íhmeessä Ferrari tänne! Kyllä me varmasti hyvin pärjäämme ja voidaan treenailla tolloputkea varten." Knossosit nyökkäsivät hyväksyvästi. Sitten olikin jo kahvit juotu ja he lähtivät kotiinsa.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Tinin hetki tähtenä
Tämä poika ei olekaan koskaan ihmeellisemmin loistanut saavutuksillaan, koska niihin ei ole ollut aihetta (ompas, vFIN JVA titteli!) . Nyt on! Tini saavutti Koruttoman nomekokeessa viimeisen VOI1:n ja tuli käyttövalioksi! Ihana mies <3
Olli on myös ihana. Poika on päässyt jo nomen AVO-luokkaan, vaikka on syntynyt vasta 04.04. Ihailen Ollin noutamista, se on vaan jotain niin parasta! Pojalla myös nenä pelittää hyvin (niinkun kaikilla näyttelytolloillani) joten kun joskus saan mejäliiton auki, niin Olli pääse sitten haistelemaan. Ehkä myös tulevaisuutta varten voitas suunnitella pk-jälkeä.
Me ollaan vaan hengailtu ja harjoiteltu nomea. Kyllä sen on nometuloksista nähnytkin, että porukka on harjoitellut vain sitä. Tokossa käynnitkin ovat jääneet kummasti, mutta kävi Kettu hakemassa kuitenkin yhden ykköstuloksen AVO:sta toukokuun 30päivä.
Knossosit kävivät päivällä Ferrarin kanssa. Olimme sopineet jo viime kerralla, että otettaisiin kunnolla häiriötreeniä. Batter ja pasa tulivat myös. pasa Ankan kanssa ja Batter Lauran kanssa. Ankka kun ei oikein ollut sisäistänyt tokonajatusta, vaikka on kisoissakin käynyt useamman kerran.
Itse otin Cirxon ja muut koirat päästin juoksemaan pihalle. Menimme ensin kokeilemaan tokojuttuja aidatulle alueelle, että muut koiristani eivät pääsisi häiritsemään. Aloitimme alkuun vieressä kulkemisella hihnatta. Elisia aloitti Ferrarin kanssa kiertämään muita koiria. Kiertäminen toimi todella hyvin ja katsekontakti oli aivan mahtava!
pasa otti sitten Ankan kanssa kiertämistä hihnatta. Ankkaa ei kiinnostanut yhtään, mutta kunniakkaasti se meni vierellä. Tosin katsekontakti oli huono, mutta muuten meni ihan kivasti.
Batterilla ja Lauralla on ollut tokotauko, vaikka kävivät 25päivä toukokuuta hakemassa ALO2:n. Batter on todennut, että Lauran kanssa toimii parhaiten tauko ja sitten kisat. Mutta takaisin aiheeseen. Laura oli tähti! Se teki seuraamisen paljon paremmin kuin Ferrari ja katsekontakti oli todella nams!
Cirxo ja minä.. En tiedä kannattaako siitä edes puhua :D ollaan otettu tokoa ties koska viimeksi (seliseli) joten sen se oli näköistäkin. Cirxo seurasi varmaan metrin välillä ja katseli mitä muut tekevät. Kerran se kävi katsomassa Lauraa. Sit ihan tosissani yritin Cirxon kanssa uusiksi, niin meni paljon paremmin ja pysyi koko ajan nätisti vieressä, tosin silti aika kaukana.
Sitten laitettiin koirat riviin makaamaan ja odottamaan. Kävin siihen hakemassa myös Jullen ja Vienon makaamaan paikalleen. Julle ja Vieno saivat näyttää vaan hyviä odotustaitojaan. Cirxon kanssa yritettiin pitää muka jotain tokomeininkiä.
Paikkamakuu onnistui hyvin eikä siinä ollut ihmeempiä härdelliä. Mentiin sitten muitten koirien sekaan jossa otettiin lisää paikkamakuuta. Lauraa vähän häiritsi muut koirat, mutta ei lähtenyt. Cirxon sain palauttaa kaksi kertaa makaamaan. Tämän jälkeen annoin Cirxon mennä ja pidettiin luovatauko. Annettiin koirien vähän aikaa riehua keskenään.
Tämän jälkeen Elisia, Batter ja pasa jatkoivat tokoilua minun seuraten vierestä. Annoin muutamia hyviä vinkkejä mitä kannattaisi tehdä ja mikä meni hyvin. Tämän jälkeen lähdettiin porukalla uittamaan koiria, että ne saisivat kunnolla riehua. Koirat nauttivat suuresti lämpimän päivän uimareissusta.
Päivä oli varsin antoisa tokotreenien ja uinnin kanssa.
Olli on myös ihana. Poika on päässyt jo nomen AVO-luokkaan, vaikka on syntynyt vasta 04.04. Ihailen Ollin noutamista, se on vaan jotain niin parasta! Pojalla myös nenä pelittää hyvin (niinkun kaikilla näyttelytolloillani) joten kun joskus saan mejäliiton auki, niin Olli pääse sitten haistelemaan. Ehkä myös tulevaisuutta varten voitas suunnitella pk-jälkeä.
Me ollaan vaan hengailtu ja harjoiteltu nomea. Kyllä sen on nometuloksista nähnytkin, että porukka on harjoitellut vain sitä. Tokossa käynnitkin ovat jääneet kummasti, mutta kävi Kettu hakemassa kuitenkin yhden ykköstuloksen AVO:sta toukokuun 30päivä.
Knossosit kävivät päivällä Ferrarin kanssa. Olimme sopineet jo viime kerralla, että otettaisiin kunnolla häiriötreeniä. Batter ja pasa tulivat myös. pasa Ankan kanssa ja Batter Lauran kanssa. Ankka kun ei oikein ollut sisäistänyt tokonajatusta, vaikka on kisoissakin käynyt useamman kerran.
Itse otin Cirxon ja muut koirat päästin juoksemaan pihalle. Menimme ensin kokeilemaan tokojuttuja aidatulle alueelle, että muut koiristani eivät pääsisi häiritsemään. Aloitimme alkuun vieressä kulkemisella hihnatta. Elisia aloitti Ferrarin kanssa kiertämään muita koiria. Kiertäminen toimi todella hyvin ja katsekontakti oli aivan mahtava!
pasa otti sitten Ankan kanssa kiertämistä hihnatta. Ankkaa ei kiinnostanut yhtään, mutta kunniakkaasti se meni vierellä. Tosin katsekontakti oli huono, mutta muuten meni ihan kivasti.
Batterilla ja Lauralla on ollut tokotauko, vaikka kävivät 25päivä toukokuuta hakemassa ALO2:n. Batter on todennut, että Lauran kanssa toimii parhaiten tauko ja sitten kisat. Mutta takaisin aiheeseen. Laura oli tähti! Se teki seuraamisen paljon paremmin kuin Ferrari ja katsekontakti oli todella nams!
Cirxo ja minä.. En tiedä kannattaako siitä edes puhua :D ollaan otettu tokoa ties koska viimeksi (seliseli) joten sen se oli näköistäkin. Cirxo seurasi varmaan metrin välillä ja katseli mitä muut tekevät. Kerran se kävi katsomassa Lauraa. Sit ihan tosissani yritin Cirxon kanssa uusiksi, niin meni paljon paremmin ja pysyi koko ajan nätisti vieressä, tosin silti aika kaukana.
Sitten laitettiin koirat riviin makaamaan ja odottamaan. Kävin siihen hakemassa myös Jullen ja Vienon makaamaan paikalleen. Julle ja Vieno saivat näyttää vaan hyviä odotustaitojaan. Cirxon kanssa yritettiin pitää muka jotain tokomeininkiä.
Paikkamakuu onnistui hyvin eikä siinä ollut ihmeempiä härdelliä. Mentiin sitten muitten koirien sekaan jossa otettiin lisää paikkamakuuta. Lauraa vähän häiritsi muut koirat, mutta ei lähtenyt. Cirxon sain palauttaa kaksi kertaa makaamaan. Tämän jälkeen annoin Cirxon mennä ja pidettiin luovatauko. Annettiin koirien vähän aikaa riehua keskenään.
Tämän jälkeen Elisia, Batter ja pasa jatkoivat tokoilua minun seuraten vierestä. Annoin muutamia hyviä vinkkejä mitä kannattaisi tehdä ja mikä meni hyvin. Tämän jälkeen lähdettiin porukalla uittamaan koiria, että ne saisivat kunnolla riehua. Koirat nauttivat suuresti lämpimän päivän uimareissusta.
Päivä oli varsin antoisa tokotreenien ja uinnin kanssa.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Euroviisut
Piti niin kamalasti tehdä eilen vielä, mutta ei, en jaksanut. Käytiin koirien kanssa kyllä kimpassa juoksemassa metsässä ja riehumassa muutenkin. Rannassa otettiin vähän epävirallisemmin noutamista ja heittelin vain keppejä riehakkaalle laumalla jotka innokkaasti noutivat ja tappelivat kepeistä.
Ilta otettiinkin sitten rauhallisesti katsellen euroviisuja. Kova kannatus oli Ranskalle, mutta ei oikein menestystä niittänyt. Taisi olla 12. Ehkä, en ole ihan varma, kun suunniteltiin tollojen kanssa loppu vaiheessa elokuvan katselua :D
Ilta otettiinkin sitten rauhallisesti katsellen euroviisuja. Kova kannatus oli Ranskalle, mutta ei oikein menestystä niittänyt. Taisi olla 12. Ehkä, en ole ihan varma, kun suunniteltiin tollojen kanssa loppu vaiheessa elokuvan katselua :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)