Eikka romahti yöllä

Joskus kahden aikaan yöllä soittelin eläinlääkärille Eikan takia. Poika meni todella huonoon kuntoon. Alkoi kuolaamaan todella paljon (joo, normaalistikin Eikka kuolasi, mutta ei näin paljon) ja oli muutenkin todella outo, tyhjä katse / tyhjyyteen tuijottelu ja haahuilu. Loppu illasta rauhoittui vähän, mutta oli koko ajan jotenkin "tyhjän" oloinen.

Kolmen aikaan pääsimme eläinlääkäri Reben vastaanotolle. Hän tutki Eikkaa, tunnusteli parhaansa mukaan. Sitten otettiin verikokeet jonka jälkeen Eikka romahti. Poika lakkasi hengittämästä ja olin ihan paniikissa vieressä. Rebe yritti kaikkensa, mutta ei, Eikka ei herännyt enää pöydältä. Mieletön itku heti, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Suuri persoona Eikka on poissa pysyvästi!

Eikka kerkisi saavuttamaan elämänsä aikana tittelirivin BH Jk3 vFIN KVA* RH-T B ja paljon sydämmiä. Eikka on aina ollut mielestäni "ruma" tolleri, mutta sisältä se on ollut puhdasta kultaa vaikka vähän omapäinen poika olikin.
Harmillisesti Eikan lonkat oli alkuun kuvattu A/A:ksi, mutta myöhemmin todettiin, että tulokset olivat jotenkin ihmeen kautta menneet sekaisin ja Eikan oikeat lonkkatulokset olivatkin C/C. Lonkat vaikuttivat Eikan elämään kipuiluna ja loppu ajasta söimmekin kipulääkkeitä kivun lievittämiseen.

Kipuilu ei kuitenkaan vaikuttanut Eikan luonteeseen eikä käytökseen. Pojan viimeisenä päivänä huomasi selvän muutoksen -> apaattisuus. Eikka oli aina laiska, mutta kuitenkin lähti tekemään lahjonnalla, mutta viimeisenä päivänä ei enään halunnut tehdä yhtään mitään ja lahjonta ei auttanut. Silmissä oli selvä tyhjyys. Silmien ilme pelotti minua ja niistä jotenkin tuli esille, että Eikka ei enään kauaa ole meidän kanssa.

Vaikka Eikka ei koskaan mikään suosikkini ollut enkä lellinyt sitä piloille niinkuin joitain koiriani, niin silti sen lähtö tuntui. Eikka oli hieno persoona ja nyt harmittaa, että en tehnyt pojan kanssa enemmän. Eikan mielestä parasta oli köllötellä minun kanssani katsomassa sohvalla telvisiota jota teimmekin aika usein. Koskaan en antanut mitään ylimääräisiä herkkuja Eikalle, silti poika lihoi aivan mielettömästi. Nipistin aina sen ruuasta vähän pois, silti sillä oli ylipainoa.

Eikka sai Pahiksen kanssa kaksi reipasta pentua joista kumpaakaan ei todennäköisesti tulla käyttämään jalostukseen. Pennut ovat olleet ihanan reippaita ja ainakin Bellasta on ilmennyt isänsä piirteitä, mm. jopa ärsyttäväksi menevä itsepäisyys.

On hyvin huojentavaa tietää, että Eikan on nyt hyvä olla eivätkä lonkat vaivaa sitä. Silti tuntuu tyhjälle, kun poika on poissa. Eikan ruumis lähetettiin tutkimuksiin ja kokeneet lääkärit yrittävät selvittää mikä poikaa vaivasi.