U-pennut

U-pennut ovat kasvaneet huimaa vauhtia! Kaikki syövät hyvin ja ovat reippaita. Ankan kanssa ei ole enää ollut ongelmia vaan pentuja katsomassa käyneet ihmisetkin ovat tavanneet sen normaalin, iloisesti häntää heiluttavan Ankan.

Naakka on pentueen ehdottomasti aktiivisin ja luonteeltaan avoimin pentu. Tytsyllä on myös hyvin pitkät jalat poikiin verrattuna ja tästä varmaan tuleekin aika jalkava tyttö. Vauhtia on jo tässä vaiheessa paljon ja intoa vielä enemmän. Naakasta saa varmasti hyvän harrastuskaverin, mutta mutkia matkaan saattaa tuoda tytön liika energisyys.

Poikien "työnimet" ovat Uuno (Un) ja Seppo (Usé). Pojat ovat kunnon jössiköitä, mutta kyllä heilläkin jalkoja riittää vaikka paljon vähemmän kun siskollaan. Uuno on sellainen pää viidentenä jalkana menijä kun taas Seppo on enemmän sellainen harkitsija. Seppoa pitääkin sosiaalista paljon, koska se on juuri sen oloinen koira, että jos sen nyt vie vain keskelle metsää asumaan niin siitä ei saa kuin ison ongelman. Toki kaikki koirat tarvitsee sosiaalistamista, mutta kaikki niin erilaisia määriä ja Seppo kuuluu siihen päähän joka tarvitsee enemmän. Seppoa tuntuu jännittävän vähän kaikki uusi, mutta Uunoa ei mikään.

Pikkumuksut ovat tutustuneet jo penturakkaimpiin vahuksiini joittenka kanssa kaikki sujui ongelmitta. Niitä on myös käynyt useampi ihminen paijaamassa ja vellomassa. Seppo on ollut sellaisella "Katselen täältä sivusta, tulen ihan kohta"-asenteella kun Naakka ja Uuno ovat syöksyneet yhtään vierastamatta vieraitten syliin. On Seppokin sitten pienien tuumailujen jälkeen uskaltautunut mennä katsomaan. Seppoa ei ole kuitenkaan muut koirat jännittänyt ollenkaan, mutta ihmiset sitten vähän enemmän.

Pikkumuksut ovat tykänneet valtavasti leikkiä vähän isompien muksujen kanssa. T-pennut ja U-muksut ovat painattaneet menemään niin paljon kun pienten jaloista on päässyt. Kauhean kivaa on kaikilla ollut.

Hukkujien pelastamista vai hukuttamista..

Käytiin vähän hukkumassa marraskuun lopussa. No ei, kyl se oli ihan onnistunut reissu vuoden vesipelastajaan. Suorastaan yllättävä kun miettii kuinka vähän omat koirani ovat vepeä tässä reilun vuoden sisään harrastaneet. Olisimmeko käyneet kahdessa kokeessa ALO-luokissakin ja sitten kolmas taisi olla sellainen mihin ilmoitin vain SOVE-luokkaan.

ALO: Mando LKV 99p. & Laura LKV 92p. & Lexa ALO1 VOVP-10
Ferrari, Ux, Hellu & Nala ALO2
Cici, Hylje, Lellu, Sani & Klasse ALO3
Bruno, Raka, Miri, Trolli & Sauli ALO0
AVO: Beke, Ankka & Hupu AVO3

ALO-luokkalaiset yllätti. Olin ihan varma, että ilmoitin turhaan omat koirani vepeen, mutta en selvästikään ilmoittanut ja olihan se hyvää treeniä. Mando yllätti. Ihmettelin sen täydellisyyttä hipovaa suoritusta ja työskentelyhalua. Tai siis kyllähän Mandomies tykkää työskennellä, mutta jotenkin koiratanssiputki söi vähän luottoa näihin vieraampiin lajeihin. Oon niin tyytyväinen Mandomieheen! Se on vaan niin paras. Oottakaas kun päätetäänkin yhtäkkiä, että haetaan koiratanssista erikoisvalionarvo niin seuraavalla kerralla manaan kuinka huonosti Mando suoritti. MUTTA EI TODELLAKAAN olla hakemassa erikoisvalionarvoa koiratanssista, ei mulla ole yhelläkään koiralla sitä valionarvoa kun musta se on niin turha. Pelkkä koiratanssivalion arvo kertoo jo mulle, että se koira osaa tanssia ja on hallittavissa ainakin osan ajasta.

Batterista näki, että hänellä oli hyvä päivä tai Catacogerilaisilla oli hyvä päivä. Kippistettiin Lauran luokkavoitolle ja Lexan ykköspalkinnolle! Hellu hoiti tyylikkäästi, mutta Miri ja Trolli vähän kämmäilivät. Kippistellessä ei kuitenkaan murehdittu huonoja tuloksia vaan mahtavia menestyjiä! Mandon, Lauran ja Lexan tulokset olivat kyllä aivan kippistämisen arvoisia! Kolme VOVP-10 "kotona".

AVO-luokkalaiset oli pettymys. Ankalta odotin paljon, PALJON enemmän. Toiveena oli vähintään AVO2, mutta AVO3.. Ei ei.. Toisaalta se oli Ankan toinen kerta kun starttasi AVO-luokassa, mutta kun ekalla kerralla sai sieltä ykköstuloksen 93pisteellä niin ajattelin, että nyt olis mennyt lähes yhtä hyvin. Nyt sitten AVO3 68pisteellä. No ei onneksi AVO0 käynyt pasan kanssa hakemassa. pasa oli myös pettynyt tyttöön, mutta näyttäkäämme vihreää valoa tuleville vepekokeille Kyllä se tytsy vielä itsensä valioksi taistelee. Ja tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen takapakki Ankan vepeuralla. Eikös takapakit kuulu kaikille?

Hupu oli kyllä vielä pahempi pettymys kuin Ankka. Hupu on kuitenkin kisannut jo AVO-luokassa pisemmän aikaa ja viime vuonna (auts...) kun olemme viimeksi kisanneet nappasi täydet sata pistettä ja sai tittelin VOVP-09. Odotin siis vähän enemmän kun Hupun treenimäärät ovat kuitenkin olleet aika suuret. Eipä se mitään, ehkä me jatkellaan vepeä hyvänä vapaa-ajan hömpötyksenä.

Oli helmi saada tänäkin vuonna kasvattajaryhmä kasaan. Viime vuonna sijoitus oli 5/7 Fionan (0-tulos 53p.), Klassen (0-tulos 56p.), Veetin (2-tulos 86p.) & Hupun (3-tulos 72p.) kanssa.

Tänä vuonna menestys oli paljon parempi ja suorastaan yllättävä! Mukana oli melkein täysin eri ryhmä kuin viime vuonna. Tänä vuonna mukaan uusina pääsi Marin Nala, pasan Ux ja oma Saulini. Viime vuodesta tuttu Klasse oli mukana Iivin kanssa.
1-tuloksen porukasta sai Sauli (91p.) & Ux (97p.). Yllätti aivan todella Saulin kanssa, koska ALO-luokassa poika repäisi ALO0:n. Ux menestyi todella hyvin myös ALO-luokassa saaden sieltä ALO2:n ja nyt sitten tyttö loisti! Hienoa työtä pasa ja Ux!
2-tuloksen sai Nala 82pisteellä. Taisi olla aikalailla samat asiat mistä rokotettiin kuin ALO-luokassa, mutta ei se mitään. Onhan Nala saanut jo yhden ALO1:n vepessä. Hienoa, jatkakaa samaan malliin.
3-tuloksen sai Klasse melkein samoin pistein. ALO-luokasta sai 78pistettä ja kasvattajaryhmässä 77pistettä. Aika epeli. Välillä Klasse toimii kuin unelma vepessä (olen seurannut sivusta!), mutta sitten aika usein on sellaisia päiviä, että poika näyttäisi ajattelevan "Selvitkää omin avuin, mä en auta!" Klasse on kuitenkin saanut yhden ALO1:n vepestä joten ei se ihan toivoton ole. Ehkä Klasse ei kuitenkaan ole paras vepekoira vaan se loistaa enemmän muissa lajeissa. Pakko kuitenkin kehua, että Iivi on jaksanut nähdä vaivaa Klassen kanssa vaikka takapakkia on tainnut välillä tullakin. Jatkakaa vain, kyllä varmasti vielä menestytte vepessäkin! :)

Kasvattajaryhmän tuloksena oli 2/7 pistein 347. Hävittiin vain 20pisteellä voittajaryhmälle joka koostui Bordeskyn bordercollieista. Aivan mahtavaa! Oli niin hieno tunne saada kuulla, että Ternet olivat kakkosia. Kippisteltiin vähän tällekin tulokselle. Oli kyllä yhtä kippistelyä koko päivä, mutta onneksi pidettiin alkoholiton-linja ja kippisteltiin vain mehuilla :D

Mandomies pääsi pelleilemään myös Nuuskuttajan kasvattajaryhmään. Oli tainnut pojalle menestys nousta jo päähän, kun ei millään olisi kiinnostanut enää pelastaa ketään (mielummin olisi nukkunut vain autossa). Mando kuitenkin saavutti parhaat pisteet Nuuskuttajan ryhmästä 2-tuloksessa ja pistein kahdeksankymmentäkuusi.
Oli hienoa nähdä KOLMEN eri tollokasvattajan ryhmät mukana kasvattajaluokassa. Aivan mahtavaa!

agittajat & kasvattipalautus

Käytiin pitkästä aikaa agiliitelemässä kisoissa.

I-luokkalaiset olivat kauheita lusmuilijoita. Tai ei oikeastaan, treenaaminen on ollut vaan liian vähäistä. Lellu oli paras omista koiristani ja ylsi 12. sijalle. Hylje oli ihan vähän parempi kuin Julle. Hylje oli 30 ja Julle 31. Eiväthän nämä sijat aivan huonoja ollut kun kisaajia oli neljäkymmentä.

II-luokkalaisista löytyi suuria yllättäjiä. Kaikkien kolmen tulos yllätti iloisesti. Superyllättäjä oli Cirxo joka oli ENSIMMÄINEN neljästäkymmenestä koirasta!! Ennen rataa olin ihan varma, että sössimme jotain, koska Cirxo oli kuin duracellpupu eikä tapansa mukaan kuullut yhtään mitään. Lähtöään odottaessa uros kuitenkin rauhottui jotenkin ihmeen kaupalla ja painatti menemään radalla kuin tuulispää kuitenkin! Korvatkin vielä toimivat aivan loistavasti.

Ferrari oli kanssa "ihan hyvä" radalla. Hidas se oli Cirxon jälkeen, mutta virheitä se ei tehnyt. Tuntui mahtavalta päästä pitkästä aikaa agittamaan Ferrarin kanssa, olin kokeillut sitä vain pari päivää ennen kisoja kotona ja meni ihan hyvin silloin, mutta sillä vauhdilla ei kyllä vKUMAa olisi saatu. Onneksi poikaan sai tällä kertaa vauhtia ja tuloksena oli KOLMAS sija neljästäkymmenestä.

Ankka oli huonoin, mutta ylsi silti 12sijalle eli samalla sijalle kuin ykkösluokan parhain. Ankan kanssa oli tosi hienoa mennä radalla, koska siitä huomasi kuinka se nautti siitä ja kuinka hauskaa Ankasta oli päästä menemään agiradalla. Vauhti oli hyvä, mutta vähän oli kommunikointiongelmia ohjaajan ja koiran välillä.

Samaan kisaan oli eksynyt myös Iivi Mian kanssa. Ihailin Iivin ja Mian yhteistyötä. Se oli aivan mahtavaa katsottavaa! Ja se nopeus mikä agiradalla oli. He olivat seitsemänsiä neljästäkymmenestä ja saivat vKUMAn. Kävin kisan jälkeen juttelemassa Iivin kanssa Miasta ja sain kuulla, että tyttö on pärjännyt aivan loistavasti. Tytön tittelirivi näyttää tällä hetkellä tältä BH Hk2 Jk1 vFIN KVA RH-F A eli niinkuin saattaa huomata, niin neiti on valioitunut jo noutajakokeista! M-pennut ovat olleet kyllä aivan mahtavia! :)

Tänään asteli taas yksi kasvattipalautus kotio. Kyseessä on Lissu joka on ollut kahdella eri omistajalla minun lisäkseni. Hyvä kisapohja tytöllä ja on hyvä suku. Pitää nyt katsella pidänkö Lissun itselläni vai alanko katselemaan sille uutta kotia. Lissun edellinen omistaja Fanny aloitti nomessa neidin kanssa ja he pääsivätkin yhdessä VOI-luokkaana asti. Sitä aikaisempi omistaja Jenna kisautti neidin tokossa VOI-luokkaan ja haussa AVO-luokkaan & mejätuloksia.

Tinin hetki tähtenä

Tämä poika ei olekaan koskaan ihmeellisemmin loistanut saavutuksillaan, koska niihin ei ole ollut aihetta (ompas, vFIN JVA titteli!) . Nyt on! Tini saavutti Koruttoman nomekokeessa viimeisen VOI1:n ja tuli käyttövalioksi! Ihana mies <3

Olli on myös ihana. Poika on päässyt jo nomen AVO-luokkaan, vaikka on syntynyt vasta 04.04. Ihailen Ollin noutamista, se on vaan jotain niin parasta! Pojalla myös nenä pelittää hyvin (niinkun kaikilla näyttelytolloillani) joten kun joskus saan mejäliiton auki, niin Olli pääse sitten haistelemaan. Ehkä myös tulevaisuutta varten voitas suunnitella pk-jälkeä.

Me ollaan vaan hengailtu ja harjoiteltu nomea. Kyllä sen on nometuloksista nähnytkin, että porukka on harjoitellut vain sitä. Tokossa käynnitkin ovat jääneet kummasti, mutta kävi Kettu hakemassa kuitenkin yhden ykköstuloksen AVO:sta toukokuun 30päivä.

Knossosit kävivät päivällä Ferrarin kanssa. Olimme sopineet jo viime kerralla, että otettaisiin kunnolla häiriötreeniä. Batter ja pasa tulivat myös. pasa Ankan kanssa ja Batter Lauran kanssa. Ankka kun ei oikein ollut sisäistänyt tokonajatusta, vaikka on kisoissakin käynyt useamman kerran.

Itse otin Cirxon ja muut koirat päästin juoksemaan pihalle. Menimme ensin kokeilemaan tokojuttuja aidatulle alueelle, että muut koiristani eivät pääsisi häiritsemään. Aloitimme alkuun vieressä kulkemisella hihnatta. Elisia aloitti Ferrarin kanssa kiertämään muita koiria. Kiertäminen toimi todella hyvin ja katsekontakti oli aivan mahtava!
pasa otti sitten Ankan kanssa kiertämistä hihnatta. Ankkaa ei kiinnostanut yhtään, mutta kunniakkaasti se meni vierellä. Tosin katsekontakti oli huono, mutta muuten meni ihan kivasti.
Batterilla ja Lauralla on ollut tokotauko, vaikka kävivät 25päivä toukokuuta hakemassa ALO2:n. Batter on todennut, että Lauran kanssa toimii parhaiten tauko ja sitten kisat. Mutta takaisin aiheeseen. Laura oli tähti! Se teki seuraamisen paljon paremmin kuin Ferrari ja katsekontakti oli todella nams!
Cirxo ja minä.. En tiedä kannattaako siitä edes puhua :D ollaan otettu tokoa ties koska viimeksi (seliseli) joten sen se oli näköistäkin. Cirxo seurasi varmaan metrin välillä ja katseli mitä muut tekevät. Kerran se kävi katsomassa Lauraa. Sit ihan tosissani yritin Cirxon kanssa uusiksi, niin meni paljon paremmin ja pysyi koko ajan nätisti vieressä, tosin silti aika kaukana.

Sitten laitettiin koirat riviin makaamaan ja odottamaan. Kävin siihen hakemassa myös Jullen ja Vienon makaamaan paikalleen. Julle ja Vieno saivat näyttää vaan hyviä odotustaitojaan. Cirxon kanssa yritettiin pitää muka jotain tokomeininkiä.

Paikkamakuu onnistui hyvin eikä siinä ollut ihmeempiä härdelliä. Mentiin sitten muitten koirien sekaan jossa otettiin lisää paikkamakuuta. Lauraa vähän häiritsi muut koirat, mutta ei lähtenyt. Cirxon sain palauttaa kaksi kertaa makaamaan. Tämän jälkeen annoin Cirxon mennä ja pidettiin luovatauko. Annettiin koirien vähän aikaa riehua keskenään.

Tämän jälkeen Elisia, Batter ja pasa jatkoivat tokoilua minun seuraten vierestä. Annoin muutamia hyviä vinkkejä mitä kannattaisi tehdä ja mikä meni hyvin. Tämän jälkeen lähdettiin porukalla uittamaan koiria, että ne saisivat kunnolla riehua. Koirat nauttivat suuresti lämpimän päivän uimareissusta.

Päivä oli varsin antoisa tokotreenien ja uinnin kanssa.

nome

Meillä on panostettu noutajakokeisiin erityisen menestyksekkäästi. Luokkasiirtoja on tullut ja uusia valioita odotellaan, esimerkiksi Tinistä jolta puuttuu vain yksi ykköstulos.

Aamulla eräs ystäväni kävi tekemässä meille laahausjälkiä kanilla, että saisin harjoitella nuorison kanssa. Ensimmäiseksi päätin ottaa mukaani Ollin. Riehaannnutin Ollin ensin ihan täysin, koska pojalla ei olisi varmasti ollut mitään motivaatiota mennä jäljellä, jos olisin vain lähettänyt sen. Päästin Ollin 10metriä ennen jäljen alkua ja poika lähti innokkaasti, tosin vähän häseltäen, etsimään jälkeä. Olli löysi jäljen äkkiä ja lähti seuraamaan. Ylimääräinen häsellys jäi pois heti, kun jälki löytyi. Olli tuli takaisin hyvä kuntoisen linnun kanssa.

Saman tein myös Arnoldin ja Priiman kanssa. Priima oli ihan täpinöissään ja lintu jäi puoleen väliin matkaa. Arnold pärjäsi ihan hyvin, mutta pari kertaa hukkui jäljeltä löytäen sen omin avuin uusiksi. Linnun toi takaisin hyvässä kunnossa.

Knossokset tulivat käymään Ferrarin kanssa juuri, kun olin palannut kauhu kolmikon kanssa jäljeltä. Elisia innostui valtavasti "Voisimmeko mekin kokeilla?" Naureskelin itsekseni, että mitä sitä nyt nomesta käyttövalio koiraa viedä laahausjäljelle, mutta ei se varmasti pahaakaan tekisi. "Joo mennään vain."

Elisia oli ihan innoissaan ja Ferrari samoin. Urosta ei tarvinnut yhtään innostaa, koska se kävi nyt jo kierroksilla. Elisia rauhoitteli Ferraria ja otti muutaman tokoliikkeen. Elisia päästi Ferrarin n. 10metrin päästä etsimään jälkeä. Uros etsi ja etsi ja millään ei meinannut löytyä. Ferrari löysi jäljen n. 10minuutin etsimisen jälkeen ja ampaisi matkaan. Uros kuitenkin eksyi jäljeltä kerran ja takaisin tullessa noudettava lintu jäi matkalle. Olin aika pettynyt Ferrariin. Ihmettelin sillä hetkellä, että miten tuosta on tullut käyttövalio. Elisiasta näki, että hänkin oli pettynyt. Noh, pitäähän se ymmärtää, että on parhaillakin huonoja päiviä :D Otimme kuitenkin uudestaan eri jäljen ja tällä kertaa se onnistui moitteettomasti. Ei eksynyt ja lintukin tuotiin ihan käteen asti.

Elisia päästi Ferrarin leikkimään tollereitteni kanssa ja menin juttelemaan Knossosien kanssa kahvi kupin ääreen. He kyselivät kauheasti, että koska Ferrarille olisi tulossa pennut. Vastasin aivan rehellisesti "En tiedä". Nartuksi olimme suunnitelleet sijoitusnarttuani Ankkaa. Knossosit olivat innokkaita ottamaan pennun ja pasakin oli puhunut, että hänkin haluaisi Ankan pennun. Ehkä kahdelle pennulle olisi kodit. Juttelimme myös siitä, että Ferrarin kanssa pitäisi jatkaa pk-puolella enemmän. Kaikki kuitenkin ajallaan.

TK2

Ferrari tuli käymään perheensä kanssa meillä. Juhlistettiin pojan saavuttamaa TK2 koularia sekä muita hienoja tuloksia, mm. agissa maxi kakkosluokkaan pääsyä. Omat muksuni suorastaan vyöryivät Ferrarin 'kimppuun' ja heitimmekin sitten yhteispäätöksellä koirat ulos leikkimään keskenään. Tuli siinä keskustelua Ferrarin Englannissa olevista pennuista ja tulevista pennuista. Samalla tuli ilmi, että heitä oli alkanut kovasti kiinnostaa ottaa Ferrarin pentu.

Pohdimme yhdessä Ferrarin pentujen emää. He ihastuivat minulla juuri hoidossa olevaan Ankkaan eikä Ankka minusta kyllä olisi paha vaihtoehto Ferrarille. Saisi vähän uutta sukua luotua eikä olisi vain niitä vanhoja sukuja. Mutta pitääpä nyt miettiä tätä vielä eteenpäin ja kysellä pasalta mitä mieltä hän on. Tai sitten jättää Ferrari kokonaan jalostuskäytön ulkopuolelle, onhan sillä aikaisemmin tutkittu 0/1 polvet, nyt ne tosin tutkittiin 0/0'ksi.

Pitkien kahvittelujen ja keskustelujen jälkeen Elisia näytti minulle mitenkä hänen ja Ferrarin yhteistyö sujuu. Elisia ohjasi paljon käsillä, uros tottelikin paljon paremmin käsimerkkejä kuin äänikäskyjä. Tätä oli niin hieno katsella! Sain myös itse kokeilla Ferrarin kanssa, koska useimmitenhan se oli minun mukanani kisoissa. Ensin riehuin vähän pojan kanssa ja sitten vasta aloimme töihin. Ferrari toimi kuin unelma ja innolla aloin odottamaan, että tokotuloksemme saataisiin kirjattua ylös, että pääsisimme VOI-luokkaan kisaamaan.

Suomen matkailu takana

Nyt on selvitty Suomestakin kotio (: Räpääjä otettiin hyvin vastaan Catacogerissa eikä mitään ongelmia muiden koirien kanssa ilmennyt. On kotiutunut hyvin ja saanut jo BHn & NOU1n! Aivan mahtava saavutus tältä neidiltä, lupailee hyvää meidän käyttöuralle.

Suomen reissulla tuli nähtyä Aurore, minun salukinarttuni joka asustaa Catacogerissa. Mun prinsessani oli yhtä prinsessa kun ennenkin. Ja mikä vastaanotto! Aura ei meinannut millään rauhoittua sinä aikana kun olin Catacogerissa. Se kiehnäsi koko ajan vieressä ja oli tulossa syliin. Kyllä huomaa, että äidin koirahan se on!
Catacogerissa oli muutenkin kaikki hyvin. Koirat olivat hyvässä kunnossa ja vielä siellä yksi B-pennuista pyöri jaloissa, kaunis Bella neitokainen. Oli Bellakin kasvanut siitä mitä se viimeksi oli, kun sen olen nähnyt. Se oli niin reipas tyttö. Heti tulossa innoissaan syliin ja pusutti kyllä naaman aivan märäksi.

Poikkesin myös katsomaan pasaa ja Ankkaa. Pasa näytti minulle kuinka hienosti Ankka pärjää agilityssä, olihan tyttö saanut oikeudet jo II-luokkaan. He näyttivät myös vähän ALO-luokan tokoliikkeitä jotka toimivat ainakin nytten todella hyvin, toivottavasti kisoissa on sama meno päällä. Pasa näytti myös minkälaista tanssia he ovat Ankan kanssa harjoitelleet, se oli tosi hienoa enkä enään yhtään ihmettele, että he ovat saaneet jo kaksi kertaa 40pistettä.
Kokeilin itse myös vähän Ankan kanssa tokoa, tyttö meni kuin unelma. Ihmeekseni se totteli noin hyvin melko vierasta ihmistä.

Meille on tulossa Marsilta narttupentu Deinzense Tyttörukka, jos pentueeseen syntyy narttuja. Pidetään peukut pystyssä ja jäädään odottelemaan pentuetta.

Westminster Kennel Club Dog Show

Me ei tällä kertaa viitsitty lähteä mukaan (= en muistanut ilmoittaa koiria) Westminster Kennel Club Dog Show'n, mutta silti kasvateilleni & sijoituskoirille tuli aivan loistavaa menestystä! Tuomarina toimi Jenna.

JUN Pipsa ERI4, Vautsi VSP, SERT & ROP-jun --> AM MVA & Myrkky EVA

KÄY Veeti EH4, Martti PU2 & SERT -> vAM MVA & Tango ROP, SERT & CACIB!

VET Bibe ERI1 ROP-vet

Samallahan Martti ja Vautsi valioituivat Amerikan muotovalioksi! Onnea todella paljon Hensulle. Ja onnittelut myös ROPpina olleelle Tangolle (& Hensulle).

Meijjän värivirheellinen kissalamaskotti Luise suoritti haun ALO-luokan täysillä pisteillä (300/300!!) ja olikin luokan ensimmäinen saaden Hk1 tittelin. Olen ylpeä tästä pojasta ja melkein jo harmittaa, että pojan kanssa on kisattu, kun kuitenkaan ei koskaan saada tätä työskentelyintoa periytettyä. Mutta toki, on se hienoa nähdä Luiseakin välillä kisakentillä!

Ferrari ja Kettu ovat löytäneet uuden lajin itselleen - koiratanssin! Molemmat ovat keräilleet yli sata pistettä tanssiessa.

Ankan kanssa on aloitettu aktiivinen kisailu ja useita kisoja onkin jo takana. Mejästä on saatu (kaikki eri maista) 2x ykkönen, kakkonen ja nolla. Agilitystä on saatu ensimmäinen vKUMA. Kolme käyttäytymiskoetta takana ja jokaisesta hylky. Vesipelastuksessa on soveltuvuuskoe suoritettu hyväksytysti.

Passionate Duck Hunting

Kävin tässä sitten hakemassa Ankan Englannista samana iltana (27.9) kun puhuin Ankasta. Eilen yöllä tulikin sitten saavuttua kotio kera ihanaisen narttupennun.

Matka oli aivan loistava! Tuli siinä käytyä Michaelin luona katsomassa Ferrarin ja Ladyn pentuja ennen kuin menin Passionateen. Voi herran tuutelis kun oli ihania vauvoja. Hyvä ettei sieltäkin lähtenyt pentua mukaan. Mutta hillitsin itseni ja sanoin "Ei" Michaelin tarjoamalla, aivan huippupennulle. Voi, kylläpäs kaduttaa. Olisi pitänyt ottaa pentu vain mukaan. No ei, ei tällä laumalla. Ja odottihan minua Ankka Erickin luona.

Erick otti minut lämpimästi vastaan, hän näytteli minulle Passionaten tilat ja mikään, ei siis yhtään mikään ollut muuttunut viime käynnistäni josta oli kuitenkin todella kauan. Erickin koirat olivat ihastuttavia, nuoret koirat olivat aivan kuin mini-Atteja. Tuli kyllä todellinen kaipuu Attea kohtaan Passionatessa.. Onneksi pääsin nopeasti katsomaan Hunting-pentuja ja niiden emää Ninzaa, jolloin Aten muisto vaipui vähän kauemmaksi. Pentuja oli kuusi (joista kaksi oli muuttanut omaan kotiinsa jo), kaikki todella energisiä! Erick pentuja katsellessa kertoi jokaisesta pennusta hyvät ja huonot puolet. Hän osoitti Ankkaa "Tuosta voi hyvällä koulutuksella tulla hyvä käyttökoira, mutta näyttelyihin siitä ei ole." totesin siihen heti "Minulle kelpaisi pelkkä käyttökoira." Erick katsoi aivan ihmeissään "Sinä et halua näyttelypentua?" pyörittelin vain kovasti päätäni "En tarvitse. Enemmän nuo käyttökoirat ovat minun mieleeni, niinkuin Atte." ja sen jälkeen puhuimmekin pitkät pätkät Atesta ja sen loisto suvusta ja ominaisuuksista. Erick huomasi, että en meinannut enään pysyä kasassa, joten hän vei minut katsomaan pentujen emänemää Stirreä joka oli hänen oma kasvattinsa. Vanha rouva oli todella ihana ja todella energinen kymmenvuotiaaksi nartuksi.

Kun olimme vähän aikaa kierrelleet katselemassa Erickin koiria, siirryimme takaisin pentujen luokse. Neljä pentua telmivät innokkaasti lattialla ja vaikeus valita oli todella suuri. Kaikki olivat yhtä ihania, mutta sitten päätin, että pentueesta minulle lähtisi narttu, jolloin vaihtoehdot vähenivät kahteen. Erick osoitti toista pentua "Tuosta varmaankin tulee näyttelykoira, mutta sopii myös käyttöön." ja sitten hän osoitti toista "Tuo on tuollain ihme möykky, joka sopii vain käyttöön." Minun mielestäni tuo "möykky" oli kuitenkin erittäin suloinen pentu ja se sulattikin sydämmeni hetken seurailun jälkeen. Taisi käydä enemmän niin, että Ankka valitsi minut enkä minä häntä. Erickin kanssa täytimme paperit ja sitten minulla olikin hirvittävä kiire keritä lentokoneeseen. Oli aivan muutamasta minuutista kiinni, että edes kerkisin takaisin Ranskaan.

Ranskassa alkoi kuumeinen kodin etsintä. Halusin Ankalle vain parhaan mahdollisen yhteisomistuskodin. Samana päivänä kun saavuimme kotio (28.9) minulle tuli jo soitto ja kyseltiin kovasti vapaana olevan tolleripennun perään. Ehdotin heti Ankkaa, koska olin heti valmis antamaan sen pois, etten vahingossakaan kiintyisi tyttöön liikaa. Pasa kiinnostui kovasti tytöstä ja sovimme, että hän tulisi käymään huomenna (eli tänään). Odottelinkin häntä sitten tämän päivän oven taakse ja pasa saapuikin. Kiersimme pitkin Terneä ja esittelin hänelle tiloja ennen kuin päästin häntä edes katsomaan pentua. Nuorukainen odotti kiltisti, että pääsimme esittelykierroksen lopppuun ja sitten hän kysyi kohteliaasti "Joko voisin päästä katsomaan tyttö?" yhtä kohteliaasti selitin, että menemme tutustumaan ensin omiin tollereihini, että hän näkisi minkälaisen hirviön oli ottamassa. Pasa jatkoi odottamista ja voi sitä riemua, kun hän näki ensimmäisen kerran Ankan! Siinä vaiheessa tiesin, että tämä olisi aivan unohtumaton parivaljakko. Pasa sai Ankan heti mukaansa. Täytimme paperit ja yhteisomistuskoirasta tulikin sijoitusnarttu, koska pasalla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta kasvatustoimintaan.