Pitkään ollaan oltu hiljaa..

Joten nyt on hyvä aloittaa mielettömän hienoilla näyttelyuutisilla Alankomaiden voittajassa. Ehkä kuitenkaan hienointa ei ole itse tulokset vaan se, että Alankomaiden voittajassa oli mukana NELJÄKYMMENTÄ Ternen kasvattia. Todella hieno tunne nähdä omia kasvattejaan sellainen määrä ja nostampa hattua ihanille kasvatin omistajille. :) Tuomarina toimi Jenna ja tulokset olivat aivan mielettömiä!

Nostan esille vain ne päivän suurimmat yllättäjät ja parhaat tulokset! Luuseri yllätti positiivisesti saamalla erinomaisen, mutta junnupojat Virke ja Sailor pistivät menemään! Sailor vieläpä ensimmäisessä näyttelyssään. Virke ylsi ihan PU1-sijalle ja Sailor ei huonona kakkosena. Kummatkin pojista ansaittivat sertit! PU-kehässä kehän laidalta kuului aivan mieletön melske ja PU3 oli Batterin kasvatti Liffi (saipa muuten CACIBin) ja PU4 myös Ternen kasvatti Raidi! Kasvattajana mieletön fiilis, kun PU1, PU2 & PU4 omia kasvatteja!

Endi junnunarttujen paras! Jäi kakkoseksi Normalle, kolmosena Hensun & Marsin kasvatti (Annin omistama) Ämmä ja nelosena myös Ternen kasvatti Bigne, joka sai samalla myös CACIBin, koska PN1 KANS ja Pn2 & Pn3 junnuja. Bigne oli myös samalla rotunsa paras veteraani! Junnuissa Sigitiuksen koirat Gia kolmas ja Aesha neljäs!

Useampia erinomaisia ja sertin arvoisia. Blogissa täysin tuntematon Rico nappasi itselleen erinomaisen ja sa:n olemalla myös luokkansa kolmas. Mainittakoon, että Ternellä oli myös kasvattajaryhmä, jossa mukana oli Bigne (PN4, ROP-vet & CACIB), Virke (ROP & VSP-jun), Oscar (ERI4 SA) ja Raidi (PU4). Oscari sai erinomaisen ja sa:n olemalla luokkansa neljäs. Ternen kasvattajaryhmä olikin sitten rotunsa paras kasvattaja kunniapalkinnon kera! Lämmittää aina mieltä suuresti nämä kasvattajaryhmien menestykset :)

Paljon onnea kaikille menestykseensä tyytyväisille!

Nugeeetti

Nostetaampas Nuge taas esille. Johan siitä vähän aika sitten kirjoitettiinkin. Aikani hakkasin päätä seinään Nugen kanssa ja hommahan alkoi suorastaan luistamaan. Toisaalta sinne uhkailemaani PAKK-kokeeseen ei olla vielä päästy eikä muutenkaan mitään tehty yhdessä, koska Sigi otti Nugen hoitoon Shaghasiin vähäksi aikaa. Sigi rakastui tähän urokseen ja samalla sovimme, että Nuge tulisi olemaan Unian pentujen isä, joten olisihan hänen myös hyvä tutustua urokseen.

Sovimme, että Sigi treenaisi Nugen kanssa agilityssä enemmänkin ja hijoisivat Nugesta agilityvalion. Onhan se lupaava agilitykoira, mutta paljon hiottavaa siinä on ollut. Sigi samalla lupasi treenata uroksen kanssa nomea ja hakea sille vikan ykkösen valion arvoon. Kiitin ja kumarsin Sigiä tässä vaiheessa kuin jotain ylijumalaa! Jospa hänellä olisi joku taianomainen kosketus tuohon luupäähän. Hällähän oli! Ei kauaa mennyt kun Sigi tahkosi Nugesta agivalion ja nyt he ovat jatkaneet hyvää menestystä myös nomessa - valion arvo on vain yhden ykkösen päässä!

Erikoisnäyttelyssä Venäjällä

Huh HUH mikä reissu, mutta nyt ollaan kotona! Saapuminen Ranskaan kesti aivan törkeästi, koska matkattiin autolla maitten halki kohti Ranskaa ja parinkin tullin kohdalla oli pieni ongelmia, jonka lisäksi myös auto päätti reistailla. No kuitenkin nyt on näyttely takana päin ja kotona ollaan! Erkkari tuomarina toimi Kendra, joka arvosteli pentuja lukuun ottamatta kaikki sanallisten kera - kiitos tästä!

Ensimmäisenä arvosteltiin pennut. Peggy sai KP:n ja oli VSP-pentu. Esiintyminen meni normaali rutiinilla.

Sitten alkoikin urokset. ja ensimmäisenä tietysti junnut. Junnu-uroksia olikin vain 12kappaletta. Ippen eka näyttely, josta saikin sitten erittäin hyvän! Tuomari toivoi lisää voimakkuutta eturintaan ja totesi, että rungosta huomaa sen selkeästi olevan vielä kehittymässä. Erinomaiset sai Touko, Roi ja Ville, joista kukaan ei kuitenkaan saanut SA:ta. Ville sijottui luokkansa kolmanneksi ja Roi neljänneksi. Virken turkista miinusta, mutta sai kuitenkin erittäin hyvän. Voiton junnuissa vei Batterin kasvatti Fraasi, joka sai myös SA:n.

Nuorten luokassa olikin uroksia jo huomattavasti enemmän - 26kappaletta. Ekana kehään pääsi Topi, joka aloitti tyylikkäästi saaden hyvän. Toivomisen varaa oli vatsalinjassa, kinnerkulmauksissa ja turkissa, joka oli todella huono. Seuraavaksi omista koiristani kehään meni Curry, joka teki ihanan kepposen näyttelypaikalla. Näyttelypaikka oli melko lähellä rantaa ja keli oli aika lämmin. Näppäränä poikana Curry huomaamattani karkasi häkistä ja kävi uimassa. Havaitsin Curryn vasta sitten, kun se hölkötteli takaisin päin rannasta. Kirosin ääneen ja totesin, että se meneekin sitten n. 10minuutin sisään kehään. Curry saikin hyvän ja tuomari kirjoitti arvosteluun: "Laatuarvosana laskee turkin märkyyden vuoksi." Pikkasen otti päähän tämä Curryn tempaus! Ihme mies... Curryn jälkeen olikin jopa kolme koiraa ennen melko tuoretta tulokastani Iitua, joka nappasi ERI:n. Tuomari toivoi lisää ryhtiä. Kummatkin Motorcars'-pojat nappasivat hyvät, joista Einon tulos ei todellakaan yllättänyt. Mando ja Cirxo eri:t. NUO-uroksissa kasvateistani 5/6 sai ERI:n, mutta valitettavasti kellekään ei irronnut SA:ta eikä kukaan pojista sijoittunut edes luokassaan. NUO-uroksissa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä, mutta Vallu nähtiin myös kehässä Miiran kanssa eikä tällä kertaa valitettavaa ollut liian korkeasta sukasta. Poitsu vain sattui olemaan turhan liioiteltu tuomarin mieleen. Ai niin, tuloksena erittäin hyvä! Parannusta viime kertaan siis löytyi - yhdellä tultiin ylös päin.

AVO-uroksia sitten oli astetta enemmän kuin NUO-uroksia - 31kappaletta. Sijoitusurokseni Unto taisi päästä eka näyttelyyn (vai olisiko ollut jo toinen...) ja tuloksena erittäin hyvä. Batter oli vähän käärmeissään, koska Untohan on hänen realy näyttelykoiransa, vaikka se ei oikeasti ole mikään puhtain kehäkettu ulkonäöltään, mutta aina voi silti toivoa. Unton kohdalla tuomari kaipasi huolitellumpaa kokonaisuutta. Kai se on myös pakko alkaa uskoa, että Ezra ei oo tuomareiden mieleen. Eka näyttelystä tyydyttävä ja erkkarista hyvä, mutta parannusta! Vikoja tuntui löytyvän enemmän kuin kaupasta eri merkkisiä maitoja, mutta hyvä kuitenkin tuli, joten tyytyväisiä ollaan. Omista koirista / kasvateista ERI:n sai Olli, Sauli, Viive (MITÄH???) ja Zeken. Zeken kanssa menestys jatkui myös niin pitkälle, että se sijoittui luokkansa neljänneksi ja sai päivämme toisen SA:n! Ekan SA:n sai samassa luokassa kisannut Nuutti. Tästä olin ylpeä, koska se oli omista koiristani toine SA ja samalla myös omista kasvateistani eka SA koko päivän aikana.. Viiveen erinomaisesta yllätyin, mutta onhan sillekin kiva ERI saada! Seisomisesta tuli moitteita, mutta eiköhän sekin treenillä parane. Meinasimpa unohtaa kertoa Nuutin menestyksestä, joka pokasi päivän ekan SA:ni ja sijoittui jopa luokkansa kolmanneksi eli sijoitusta paremmaksi pisti kuin Zeke.

Käyttöluokkaan urosten määrä laski, mutta taso nousi. Tuomari kehuikin yleisesti käyttöluokan uroksia sanoen, että urokset olivat selkeästi tasokkaimmat. Itse sai pyöritellä peukaloita melko pitkään, koska eka uros, jonka kehässä esitin oli Otto, joka pääsi kehään vasta seitsemäntenä ja arvostelussa mainittiin mm. se, että Otto on vielä kevyt, mutta itse en usko, että se tuosta enää vahvistuu. Tuloksena kuitenkin ERI & SA. Kolmantena kehässä kuitenkin kävi sijoitusurokseni Roope, jonka arvostelusta ei löytynyt mitään miinuksia. Oton jälkeen menikin sitten omat kasvattini Dusty, Raidi, Viima ja Scot, joista Viima sitten loppu viimein oli ainut, joka ei saanut SA:ta. Nää omat kasvatit & Roope tasoitti tota päivän SA-tiliä kummasti! Käyttöluokan voitto menikin täydellisyyttä hipovalle Roopelle, Dusty otti kolmos-sijan ja Scot nelosen. Kaikki kolme Shadyn koiria ja kakkonen myös! Ei huono päivä ollenkaan Shadylle. Kaikki luokassa sijoittuneet saivat SA:n ja myös kolme ei-sijoittunutta.

Valioissa ei nähty yhtäkään koiraa eikä vetskuissa yhtäkään urosta, joten seuraavaksi PU-kehään otettiin kaikki SA:n saaneet, joita taisi olla lähemmäs kaksikymmentä. Täysin virallisesti omat koirat ei siellä niittänyt menestystä, mutta Shadyn koirat pisti sielläkin tuulemaan! PU1 oli mieluinen yllätys - palkintopallilla komeili sijoitusurokseni Roope! Kakkosena myös Shadyn koira, kolmantena Batterin kasvatti Fraasi ja neljäntenä myös Shadyn koira ja kasvattini Dusty. Mahtavaa! Erityisen iloinen olin Roopen menestyksestä, koska se on omasta mielestäni komea koira ja nyt se sitten noteerattiin näyttelyssäkin ihan kunnolla.

Meinasin pyörtyä nähdessäni paljon junnunarttuja oli.... 26kappaletta. Vahinkopentueen värivirheellinen Vava oli toisena ja tuomari mainitsi arvostelussa, että ei tiedä onko värityksessä jotain vikaa. Onhan siinä, mutta tuloksena ERI! Musta Vava on kuitenkin aivan mielettömän nätti, joten ei mun elämääni ainakaan haittaa tuollainen värivirhe. Batterin kasvatti Etta sai myös ERI:n. Tuomari mainitsi toivovansa kuroutuneempaa vatsalinjaa. Musta Etta on nätti narttu samoin kuin siskonsa Effy. Niitten veli Ezra on lahjoittanut kaiken kauneutensa siskoilleen. Junnunartuissa nähtiin melkoisen uusi tuttavuus Lica. Tosi tasapainoinen ja nätti narttu, jonka tuomarikin sit palkitsi luokkataistossa SA:lla, vaikka ei sijoittunutkaan luokassa. Dixi avasi näyttelyuransa junnuissa eikä lainkaan huonosti! Tuloksena erinomainen ja arvostelussa maininta: "Selkeästi vielä kehittymässä". Niinhän se onkin. Sijoitusnarttuni Endi pärjäsi myös kivasti saaden ERI:n! Bellalle myös ERI, vaikka kinnerkulmaukset olisivat saanut olla paremmat. Omat kasvatit pärjäsi tosi kivasti! 5/8 sai erinomaiset. Omasta poppoosta, sijoituskoirista ja kasvateista SA:t irtosi Endille, Serrelle, Zazalle, Aeshalle ja Unialle. Luokan voitti Unia, kakkoseksi Endi, kolmoseksi Serre ja Aesha (jommalle kummalle tytöistä siis nelos-sija).

NUO-luokassa olikin sitten "vaan" 22narttua. Seittemän ensimmäistä koiraa vetäisikin sitten erinomaisen. Näihin lukeutui mm. Batterin sijoitustytsy Effy. Ternet piti yllä tässä luokassa hyvin vahvaa eh-linjaa ja 1/8 sai erinomaisen (Ux) ja loput sen erittäin hyvän. Rollo teki back to show-tempun ja nappasi erinomaisen. Taisi olla tän vanhan piian eka NUO-luokan näyttely kun aina ennen oltu junnuissa. Luokassa sijoitettiin se neljä ja kaikki sijoittuneet saivat SA:n. Ykköseksi näistä ylsi Effy!

Tää on tätä "vähiin käy ennen kuin loppuu" ja AVO:ssa vain 19narttua ja käyttöluokassa vielä vähemmän - 14. Omista koirista ERI:n sai Aatos, Kettu, Norma ja Torsti. Jammalle hyvä ja arvostelussa löytyi aika huononlaisesti noita hyviä puolia, mutta huonoja sitäkin enemmän. No eihän tuo Jamma oikeasti ole mikään näyttelytähdeksi syntynyt ja sen pää (arvostelussa olikin "tyydyttävä pää") ei oo mikään tollerimaisin. Luokan voitti Kettu (+ SA) ja kolmantena olikin Mörkö, joka taisi olla Batterin parhaiten pärjännyt koira? Jos Effyä ei lasketa. Mörölle myös SA.

Käyttönartuissa oli omista koirista vain Tiara ja Dina, joille kummallekin ERI ilman SA:ta. Dinassa huonoa oli sen kehittymättömyys, josta olen aivan samaa mieltä. Omia kasvatteja luokassa oli neljä, joista kahdelle ERI ja kahdella hyvä. Sani sai ihan SA:nkin. Mainitaan nyt vielä Batterin kasvatti Seela, jolle myös ERI ja SA. Kukaan "omista" koirista ei sijoittunut luokassa. Luokan voittikin kaikille varmaan tuttu Barbi, joka onkin jo kauan sitten edes menneen Atteni tytär. Barbi on Niken omistama tosi nätti tyttö, joka on kahminut useamman SERTin ja voittajatitteleitä, mutta valitettavasti muotovalion arvoon ei ole saavuttanut kaikkia SERTejä. Suomesta puuttuu yksi SERT vFIN MVA arvosta.

Vetskunartut loistivat paikalla olollaan. Ekana esiintyi varmasti jo tutuksi käynyt Miri, jolle ERI ja toisena teki ensi esiintymisensä Bigne. Bigne pisti parastaan ja sai myös ERI:n. Tuomari kehui valtavasti Bigneä, joka hipoi lähes täydellisyyttä. Kumpikin vetskuista sai SA:n, mutta Bigne voitti ja samalla tuli ROP-veteraaniksi. Paras narttu kehässä olikin sitten melkein 25koiraa. PN-kehässä menestys oli myöskin hyvää! Ykköseksi valittiin Niken Barbi, kakkoseksi näyttelyuransa aloittanut Bigne, kolmoseksi Unia ja neljäntenä Effy.

PN-kehän jälkeen valittiin paras junnu, jonka tittelin saikin Unia ja Fraasi oli VSP-junnu. Tämän jälkeen tuli ROP & VSP taisto. Tuomari juoksutti koiria useamman kerran ja me elimme jännityksessä kehän reunalla. Kannustukset olivat aivan korvia huumaavat ja aploodit sensaatiomaiset, kun rotunsa parhaaksi valittiin Roope ja vastakkaisen sukupuolen parhaaksi Barbi.

Tämän jälkeen otettiin kasvattajaryhmät. Kokert vei voiton, mutta Terneläiset ylsivät hyväksi kakkoseksi kivalla arvostelulla: "Kaunis kasvattajaryhmä" saaden myös kunniapalkinnon! Kolmanneksi Catacoger ja neljänneksi de Verano, joille kummallekin kunniapalkinto!

Kasvattajaryhmien jälkeen oli jälkeläisryhmät ja voin kertoa, että oli pieni sepeeminen, että saatiin kaikkiin ryhmien koirille esittäjät. Ternestä ryhmiä oli viisi ja kaiken kaikkiaan jälkeläisryhmiä oli seitsemän. Voiton vei Gallandon's Drowning By Numbersin ryhmä, jossa mukana oli myös Nuutti. Tämä oli ainut ryhmä joka sai kunniapalkinnon, mutta mieltä lämmitti kovasti tuomarin yleinen kommentti ryhmistä: "Kasvattajat ovat selkeästi vaikuttaneet linjojen samankaltaisuuteen, hyvä homma! :)" Kakkoseksi tuli Oton pennut eli Ternen C:t kommenttien kera: "Hyvin kevyitä rakenteita. Samantyyppisiä linjoja kauttaaltaan." Kolmoseksi Äffän pennut eli Ternen D:t, joista ensi esiintymisen tässä näyttelyssä teki Bigne (PN2 + SERT), Tina (EH), Dolly (EH) ja Ippe (EH). Neljänneksi tuli Dinan pentue eli Ternen Ällät saaden arvostelun: "Samantyyppisiä päitä ja linjoja." Viidentenä ryhmänä, joka ei siis sijoittunut, meillä oli Ferrarin lapsoset, joissa mukana oli kaikki Ternen U:t ja sit Ferrarin toisesta pentueesta Dixi, joidenka arvostelu meni näin: "Hieman erityyppisiä linjoja. Turkikkaita."

Päivän päätteeksi tuomari julisti leikkimielisten tittelien saajat, joissa neljä tuli ns. Terneen päin. Roope pisti parastaan ja sai näistä titteleistä kolme itselleen: paras ilme, turkki & käyttökoira. Unia myös tsemppasi ja sai tittelin "paras väritys". Ei siis huono saldo kun 4/6 tuli kasvatille ja sijoituskoiralle.

Lopuksi haluan onnitella kaikkia tuloksiinsa tyytyväisiä ja kiittää mukavasta päivästä! Tuomarille erityiskiitos nopeista tuloksista (jotka saatiin muuten juuri oikeana päivänä!) ja ennen kaikkea suuri kiitos sanallisista. 

Vierailevat tähdet

Endi & Virke lensivät tänään Ranskaan. Kummatkin ovat sijoituspentuja, mutta narttuna Endi joutuu viettämään pentujen kanssa ajan Ternessä, joten tekee varmasti ihan hyvää olla meillä tutustumassa tälläiseen suurlaumaan ja mitä elämä sellaisessa on. Tän aikaa mitä parivaljakko on meillä niin he viettävät varmaan kisataukoa, koska en usko, että meillä on niin hyvä side, jotta kisoihin uskallettaisiin lähteä. Saattaa kuitenkin olla, että jos kisoihin täältä lähdetään niin Marsi tulee ohjaamaan vuffejaan kisapaikalle. Saa nähdä minkälaista säätämistä se on, kun Virke ja Endi eivät oo nähneet mammaa aikoihin ja sit se löytyykin jostain kisapaikalta.

Kävästiin  de la Doradon ryhmiksessä, jossa tuomarina toimi Eppa.

Iloinen yllätys oli Unian ja Aeshan menestys. Tykkään valtavasti tyttöjen ulkonäöstä ja oli todella hienoa, että Unia oli VSP & ROP-jun saaden toisen SERTinsä Suomesta ja Aesha sit PN3. Dixi sai hyvän ja Peggy erittäin hyvän!

NUO-uroksissa minut yllätti uutukaiseni Iitu, joka korkkasi näyttelyuransa erinomaisella! Aba jatkoi ERI-linjaansa hakien tuloksen ERI2 SA. ERI:t sai Finn, Äffä ja Yadi. Mandomiehelle myös eri, mutta myös sijoittui luokassansa neljänneksi! NUO-nartuissa Serre ERI4 SA. Lauralle myös ERI ja yllättäjänä NUO-luokassa ekaa kertaa kisaava Bella, joka olikin sitten PN4!

AVO-uroksissa meinasin tiputtaa leukani sijoiltaan, kun  Ezra sai TYYDYTTÄVÄN! Musta se ei ole oikeasti sen arvoinen. Mun mittapuullani se on melko raskas ja pää on vähän hassu. Hyvän olisin ymmärtänyt, mutta tyydyttävä. Parhaiten pärjäsi Ternen Zlatko, joka oli PU4. Nuutti ERI3 ja Jero ERI4. AVO-nartuissa menestystä niitti Aatos ja Ninja. Tytöt saivat luokan ainoat ERI:t ja Aatos voitti ja Ninja tyytyi kakkos-sijaan.

Käyttöluokassa  Scot pisti parastaan! Uros ylsikin ROP:ksi ja sai toisen SERTinsä Suomesta. Kohtahan uros onkin muotovalio samoin kuin Unia. Dusty PU3 ja Sani luokkansa ainut eri ja luokkavoitto. Valioluokassa ainokaisena Kettu, joka oli luokkansa ykkönen ja sai SA:n.

Ternen kasvattajaryhmä oli ainut mikä saatiin pidettyä. Mukana olikin sit Scot (ROP), Unia (VSP), Aesha (PN3) & Latko (PU4). Tosi hyvä ryhmä omasta mielestäni, vaikka urokset onkin enemmän tuollaisia näyttelykoiria kun sit tytöt on kevyempi käyttökoiria. Ryhmällä kuitenkin saatiin menestystä KAS1 KP & ROP-kasvattaja. BIS-kasvattaja kisaan tulee korkeintaan viisi kasvattajaryhmää, joten mielenkiinnolla jäämme odottelemaan tuloksia!

Ankan ja Ferrarin pennuista

Ankka synnytti 16.12.10 kolme kuvankaunista pentua, kaksi urosta ja yhden nartun. Isänä toimi monitoimiuros Ferrari ja vanhempien tittelirivejä tuijottaessani toivoin näistä pennuista todella menestyksekkäitä kisakenttien tähtösiä, jotka hoitaisivat hommat lajissa kuin lajissa ja etenisivät nopeasti. Aivan puhtaasti voin sanoa, että näin ei käynyt.

Ternen Umberta

Aloitetaan vaikka  Natusta. Alkuperäiseltä nimeltään Naakka, joka asusti Marin luona. Tämä neiti oli ehdottomasti pentueen lupaavin, mutta valitettavasti terveyspuolelta löytyi lonkissa heittoa B/C. Väriltään todella punainen narttu. Marin lopettaessa kasvattamisen hän luopui Natusta ja tyttö muutti Serenan luokse. Serenan luona Natu on uusinta kuvattu lonkilta B/B:ksi ja nyt nartulle on suunnitteilla pentue. Natun tittelirivi: BH Jk1 Hk2 RH-W A vFIN NVA. Neidiltä löytyy myös jokunen mejätulos ja toivonkin, että Natusta joskus saataisiin jonkun maan JVA.

Ternen Un

Toisena voisin esitellä Viiman. Viima on ollut useita kertoja hoidossa, jolloin uroksen kanssa on tullut kisattua jonkun verran. Lupaavan kisauran aloittanut uros, jolla on saumaa erityisesti mejässä. Viimalta löytyykin vSWEJM-11 titteli. Aloittanut myös kivan agiuran (II-luokassa) ja tanssahdellut freestylessä. Näyttelyistä erinomainen ja luokkavoitto. Sijoitusuros, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan. Kyynärät 0/1, mutta muuten terve. Tittelirivi: vSWEJM-11 vFIN NVA.

Ternen Usé

Sitten aivan omaa luokkaansa oleva Nuge. Uros, jonka PAKK suorittamiskertojen laskemiseen ei riitä edes yhden käden sormet ja vepen soveakin on yritetty suorittaa 3-5kertaa ja tuloksena aina vain hylätty. Nugen paras puoli on se, että se on kaikin puolin terve. pasa on tosissaan paininut tän uroksen kanssa ja hän onkin sanonut, että kun tuntuu, että tulokset ei näy missään. Jalostustarkastuksessakin tuli esille Nugen kovapäisyys ja se, että se ei hae tukea omistajastaan.

Nugehan ei omista miellyttämishalua yhtään, mutta namipalkalla sen on saanut tekemään. Näin vanhemmiten Nuge on kuitenkin alkanut nirsoilemaan ja ei meinaa enää kiinnostaa tehdä edes namipalkalla. Palkkana pitää olla tyyliin jotain hanhenmaksapalleroita kermakastikkeessa haudutettuna. Nuge on äärimmäisen kova eikä se hetkahda mitään. Jos se saa turpiinsa joltain koiralta niin se ei jää painamaan tämän uroksen mieltä ja se ei jää muistelemaan muitakaan huonoja asioita. Sille saa & joutuu välillä korottamaan ääntä eikä tunnu missään.

Mullahan on Nugeen jalostusoikeus ja se on yhteisomistuksessa mulla pasan kanssa. Se on kahta VOI1:stä vaille NVA, siltä löytyy mejästä ykkösiä ja se onkin Norjasta VOI1:stä vaille JVA ja VOI-luokkaan löytyy oikeudet Saksasta & Virosta, näiden lisäksi Nuge on kohtuullinen agikoira (II-luokassa) ja se pitää koiratanssista. Nugen suhteen koomista tuntuu olevan se, että pakk ei meinaa luonnistua millään, mutta melkein samat jutut suorittaa koiratanssissa kuin tyhjää vaan eikä Nugella ole tullut pisteitten takia hylkyä kun kerran tai pari freestylessä. Uroksen ainoa VOI-luokan ykkönen on mestaruusmittelöstä.

Nugen kovuuden takia en tiedä haluaisinko käyttää sitä jalostukseen. Onhan mulla kuitenkin Viima, mutta kuitenkin Nuge omaa mahtavan riistavietin ja se nauttii käyttää nenää. Nugen omin laji tuntuukin olevan mejä, sit agi & tanssi, jonka jälkeen nome. Haittaako se, että Nuge ei oo saanut suoritettua PAKKia useista yrityksistä huolimatta? SOVE mua ei niin haittaa, mutta tuo PAKK. Tän lisäksi tokokokeista on (nopealla katsauksella) haettu 154p. ALO2, 2x 168p. ALO2 (2x tulos, joka on parin pisteen päässä ykkösestä....), 99p. ALO0 & 127p. ALO3. Ihme luupää koko Nuge.

Syy miksi halusin Nugesta kirjottaa enemmänkin on se, että uros on ollut mulla parisen viikkoa ja oon ihan tosissani kiristellyt hermoja tän herran kanssa. Ihmettelen miten pasa jaksaa sitä joka päivä. pasa pyysi mua kouluttamaan urosta sen verran, että ne voisivat läpäistä PAKK:n, koska pasalle (& minulle) se on tärkeää. Me ollaankin nyt kaksi viikkoa treenattu tuon pässin kanssa pelkästään PAKK-koetta varten. No okei, olen mä yhden jäljen sille vetänyt ja harjoitellut noutoja pari kertaa. Sivuharrastuksena on ollut uimista. Voin sanoa, että treenaaminen on ollut yhtä tuskaa. Eka pitää saada herra työskentelemään ja kahden viikon aikana ollaan palkkana käytetty kuivattua maksaa & sydäntä eri eläimistä. Myös jotain kuivattuja kanafileitä on mennyt. Ja sit niinkin normaalia kuin hirvenlihasta tehtyjä lihapullia! Näillä Nuge on työskennellyt hyvin ja sen kanssa on saanut jotain aikaan. Ruokaansa tuo ei ole syönyt (nappuloita), mutta on treenattu niin paljon, että tuo on varmasti syönyt päivässä ainakin yhen ruuan verran lihaa.

Nuge on vähän leikkinyt tyttöjen kanssa, mutta urosten kanssa oon ollut todella varovainen. Meidänkin remmistä löytyy jokunen paukapää, joka ei hyväksy vierailta uroksilta uhittelua eikä varsinkaan toista luupäätä, joka on yhtä määrätietoinen kuin omat pojat. Nuge on pärjännyt hyvin Donin kanssa, koska Don mielummin väistää kuin alkaa uhittelemaan. Nugen parhaat naiskaverit on Dixi ja Jolla. Naisia Nuge arvostaa ja kohtelee hyvin, joten vaikka Torsti on alistanut tuota taliaivoa niin Nuge on nöyrtynyt. Torsti on muutenkin kertonut Nugelle aika selkeästi, että sinähän et mun perheen seassa ala ryppyilemään.

Jollalla on ollut hyvä vaikutus Nugeen. Jollan superinnokas tekeminen on välillä (hyvin pieneksi ajaksi, sekunneiksi) tarttunut Nugeen. Kun Jollan kanssa tekee ensin ja Nuge odottaa sen aikaa niin se varmaan imee Jollan energistä olemusta. Jolla onkin niin paras harrastuskaveri ja siitä tuli todella nopeasti tokovalio! Jolla on huomattavasti pehmeämpi kuin Nuge, joten tässähän voisi olla kiva yhdistelmä.

Mutta takaisin Nugeen. Voisin sanoa, että se on edennyt jonkun verran tämän parin viikon aikana. Siihen on tullut ehkä joku tuhannesosa % lisää innokkuutta ja sen työskentely on muuttunut parempaan päin. Kun saadaan nuo PAKK-jutut kuntoon niin eiköhän tästä suunnata seuraavaksi tokokokeeseen.

Ternen Choisy-le-Roi

Roi on ollut vähän lyhyemmällä esittelyllä, mutta ei anneta sen häiritä. Roi on käynyt kahdessa mejäkokeessa saadeen Ranskasta AVO1-tuloksen ja Ruotsista AVO0-tuloksen. Yhdessä tokokokeessa yritettiin käydä, mutta valitettavsti paikat oli täynnä. Kahteen näyttelyyn tämä lupaava uros on ilmoitettu, mutta muuten ollaan aika heikoilla kisaamisen suhteen. NOU-luokka yritettiin suorittaa ja tuloksena hylky, mutta nyt on ilmoittauduttu kahteen uuteen kokeeseen, jos vaikka saataisiin menestystä.

Roi tuntuu olevan perheen huomaamattomin. Se on luonteeltaan todella rauhallinen ja mitään sanomaton. Roi on koira, joka on helppoa unohtaa. Siksi olenkin päättänyt etsiä urokselle kodin, jossa sille löytyisi aikaa ja rakkautta! Kuvien kanssa tälläinen höpönassu kivaan kotiin.

!! RYP 1 !!

Ensimmäisenä voin hehkua Ruotsin voittajasta, jossa käytiin ryhmäkehässä kilpailemassa Norman kanssa. BB:n tilan omistaja ei halunnut itse mennä testaamaan esittämistaitojaan kehään vaan pääsin itse juoksemaan sinne. Syynä oli se, että tuomarina oli arvostettu tollerituomari Jenna, joka oli jo yksilöarvostelussa pitänyt Normasta hyvin paljon niin hän ei halunnut pilata Norman menestystä. Suuntasin siis rennoin mielin kehään ja vähän oli sellainen tuntuma persiissä, että nyt tullaan pärjäämään, vaikka tämän vuoden puolella ei ole tainnut tulla yhtään ryhmäsijoitusta novascoteille.

Tuomari katseli ensin tarkkaan ja vaativasti arvosteltavia koiria. Norma seisoi kauniisti eikä sen esittämisen kanssa ollut mitään ongelmia. Kilpailemassa oli toisen toistaan hienompia koiria. Noh, olivathan ne kaikki olleet rotunsa parhaita, joten ei varmaan ihme, että ne näyttivät hyvälle. Juostessa edellämme oli todella kaunis cockeri, jonka omistajan kanssa tulikin pari sanaa vaihdettua ja sain kuulla, että tämä oli sen cockerin ensimmäinen ROP-voitto, jota ihmettelin suuresti, koska minusta se näytti hyvälle! Valitettavasti cockeri tippui eikä sijoittunut ryhmässä, mutta me jäimme kehään! Tässä vaiheessa oli jo voittajafiilis. Olimme NELJÄN PARHAAN joukossa! Mahtavaa! Kilpakumppaneinamme oli Hensun menestystä niittänyt Peppi, Serenan kehitysvaiheessa oleva Kiuta ja Spunkyn flätti Vellu. Mielestäni oli hienoa, että tuomari oli ottanut jatkoon kaksi junnua, NUO-luokkalaisen ja meidän AVO-nartun eli koirat eivät olleet täysin valmiita, mutta tuomari näki niissä potentiaalia!

Siinä sitä sitten juostiin kehässä. Jännitys hiveli kattoa ja kuulin tolloharrastajien kannustavat huudot: "HYVÄ NORMA!" Ihmiset taputtivat ja yleisö tuntui olevan aivan huumassa. Tämä tuntui olevan tolloharrastajien yhteinen voitto, kun tolleri oli pääsemässä sijoille ryhmäkehässä. Neljänneksi osoitettiin flätti Avénless High Voltage. Seuraavaksi juostiinkin kolmisin ympyrää ja tunne oli aivan mahtava, koska kolmen parhaan joukkoon oli menossa täysin tutut tolleriharrastajaystävät! Tosin minä vain "oikean rotuisella" koiralla. Hensulla ja Serenalla oli jotain feikkitollereita hihnan päässä :D RYP3:ksi osoitettiin walesinspringeri Lasipisaran Kiutaköngäs (joka muuten on kasvattini!). En tiedä oliko tuomari päättänyt jo RYP1:n ja RYP2:n, mutta juoksutti hän meitä ainakin niitten sijojen eteen. RYP2-sijalle osoitettiin labradori Avénless Be My Hunter ja meidät osoitettiin ykköseksi! Halasin tuomaria varmaan vähän turhan rajusti ja voi sitä riemuhuutoa! ME OLLAAN RYHMÄN VOITTAJA!!!!!!!!! MAHTAVAA!

Siitä suunnattiin sitten BIS-kehään, jossa olikin mukana pk collie, leonberginkoira, walesinterrieri, lyhytkarvainen mäyräkoira, siperianhusky, beagle, punainen irlanninsetteri, isovillakoira, saluki, shiloh shepherd ja meidän Norma! Tuomarina toimi melko tiukaksi tuomariksi tiedetty Eros. Eipä siinä sijoitusta tullut, mutta oli hieno tunne päästä juoksemaan isoon kehään! BIS-kasvattaja, BIS-junnu eikä BIS-vetsku kisoissa tullut minkäänlaisia saavutuksia. Tosi harmi, mutta yritystä ainakin oli! Neljässä BIS-kehässä käytiin ja tuloksena ei yhtäkään sijoitusta.

Kolmen kopla

Ruotsin voittajan jälkeen oli taas hyvää aikaa matkustaa rakkaasen kotimaahani Suomeen, joten pakkasin itseni lentokoneeseen ja lähdin, mutta ilman koiria. Onneksi on ihania kasvattajatuttavia joille voi ripotella osan ja sitten osaa tulee hoitamaan kotio. Rahaa menee, mutta ei voi mitään. Sellaista se elämä vain on.

Tarkoitukseni oli alkuun hakea vain kotikasvattajalta Iitu, mutta tilanne vähän muuttui paikan päällä Suomessa. Iitu on varsin päheä nuori miekkonen, jonka vanhemmat ovat terveet, mutta niiden kanssa ei ole kisattu yhtään. Tässä vaiheessa totesin itselleni, että parempi terveet vanhemmat kuin kisatut ei-terveet vanhemmat. Hain Iitun Tiinan luota, joka sen oli kasvattanutkin. Paikan päällä sain nähdä myös Iitun emän. joka oli todella ihana luonteinen ja rakastettava. Naapurin tolleriuros toimi pentueen isänä, joten sain nähdä myös senkin enkä todellakaan löytänyt mitään pahaa sanottavaa siitäkään. Kumpikin sellaisia melko tavallisia tolliaisia, mutta todella hyvä luonteisia ja terveitä, joten Iitun ottaminen tuli sillä sekunnilla täysin selväksi. Iitu käyttäytyi myös varsin hienosti ja reippaana nuorena miehenä tervehti minut iloisesti häntä heiluen. Tiina joutui luopumaan uroksesta, koska ei jaksanut pelata enää juoksujen kanssa ja sen lisäksi Iitulla ja sen emällä oli alkanut olemaan vähän kahinoita, kun tämä nuorukainen haluaisi kauheasti leikkiä ja emä sitten ei.

Tiinan luota lähdettyäni suuntasin melkoisessa kiireessä A.t.:n luokse. Olin luvannut olla paikalla jo aikaisemmin ja jouduin soittamaan myöhästyväni. Monen mutkan kautta pääsinkin paikan päälle, jossa minua odotti Roki ja Putty. Omaan silmääni todella upea tollerikaksikko, joidenka uraa olen saanut seurata alusta alkaen. Olen myös joskus tuomaroinut Rokin ja kysellyt sitä jalostuslainaan, mutta A.t.:lla oli silloin vielä omia suunnitelmia urosta kohtaan. Minulle oli täysin selvää minkälaiset pojat olivat kyseessä, koska olin niiden kanssa ollut jo tekemisissä ja nähnyt niiden koesuorituksia. Paikan päällä ollessani tuli poikien kanssa leikittyä, mutta enemmän keskityin keskustelemaan A.t.:n kanssa. Parin tunnin siellä olon jälkeen jouduin kiirehtimään takaisin lentokentälle, että pääsisin Ranskaan kolmen uuden kanssa.

Tullessani Suomeen koiratilanne 0 - lähtiessani Suomesta koiratilanne 3. Eiköhän tässä ala olemaan uroksia joksikin aikaa ja seuraavaksi voisi ihan nartun hankkia. Parin kuukauden sisään olen hankkinut itselleni jalostuskäyttöön kuusi evm. sukuista urosta. Näiden kolmen lisäksi Batterin Uolevi, Shadyn Roope ja Miiran Vallu, joista kolmesta Unto-Uolevi on sijoitettu kahden pentueen sopimuksella. Muutama uusi jalostuskappale kuitenkin.

Ruotsin voittaja

Tätä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Jännitys kehän laidalla oli aivan käsin kosketeltava. Me muka suuret käyttöharrastajat odotettiin, että saataisiin "käyttötuomarin" mielipide meidän tollereista. :D Uusia koiria oli tullut viimeisen Jennan tuomaroinnin jälkeen, joten tottakai halusimme kuulla tuomion niille! Porukka (tai minä ja Hensu nyt ainakin) oli aivan hileillä kehän laidalla ja stepattiin ympyrää ja ootettiin vaan, että koko kehä olis ohi, että saataisiin vain tietää tulokset!

Pentuluokassa Dixi sai ensimmäisen kunniapalkintonsa! Tosin hävisi Peggylle, mutta Peggy olikin roppipentu. Jeejee hyvä Peggy! Pentukehän jälkeen tunnelma oli jo aivan katossa ja fiilistelin yksikseni, kun muut ootteli junnuja.

Junnuluokka oli kokonaisuudessaan yllätys urosten osalta. "Omista koirista" vain Zeepo sai erittäin hyvän ja Batterin Suke. Aloitetaampa vaikka siitä, että Batterin F-pennuista Finn ja Fraasi saivat erinomaiset ja Fraasi SA:nkin. Ville & Touko olivat päässeet ekaan näyttelyynsä eikä näyttelyura alkanut huonosti! Ville luokkansa toinen ja sijoittui PU-kehässä neljänneksi. Touko sai pelkän erin. Oscari luokkansa kolmas kera SA:n. Arvatkaapa kuka voitti koko junnu-urokset! Ja sijoittui vielä PU-kehässä TOISEKSI! Marsilla asustava sijoitusurokseni Virke!!! Uroshan sai samalla myös SERTin. Virke on ollut sellainen superkoira kaikessa mitä se on kokeillut, joten ei huonosti saada vieläpä näyttelyistä voittajatitteliä! Tämä taisi olla myös Virken eka näyttely, jos en aivan väärin muista. Maximissaan kuitenkin toinen.

Junnunarttujahan mulla ei tätä nykyä ole enää montaa, mutta onneksi muut on pitänyt huolen niistä. Junnunarttuja on sellainen vajaa kolmekymmentä (27 jos oikein laskin), joten siellä on saavutus menestyä! Ternejähän siellä oli kymmenen, joista yksi ilmoitettu oli Jennan oma, joten Kikka jätettiin tuomatta. Kaikki junnunarttu Ternet saivat vähintään erin, paitsi V-pentueen tytöt Viiri ja Via, joista Via sai erittäin hyvän ja Viiri hyvän. SA:n saivat Unia, Aesha ja Zaza, joista Unia oli luokkansa neljäs ja Zaza kolmas. Endi, joka alkujaan minun piti ottaa itselle, lähti MARSILLE NÄYTTELYKOIRAKSI - meidän todellisena käyttöharrastajana tunnettu Marsi otti näyttelykoiran. Järkyttävää. :D He aloittivat näyttelyuransa Ruotsin voittajassa ja Marsi todellakin sai sitä mitä tilasi! Endi repäisi melkein koko porukan nurin olemalla ROP-juniori ja PN2 (SERTIIIIIII!+SAAAAA). Ei huono aloitus tälläkään neidillä näyttelyuralle. Omista koiristani paras oli Serre, joka sai SA:n ja oli luokkansa toinen. Ei sen suurempaa menestystä.

Kehäsihteerillä taisi palaa vähän käämit esittäjiin, kun ei meinattu millään saada NUO-uroksia kehään. Meillä oli niin kiire onnitella hienosta menestyksestä muita! NUO-uroksissa näyttelyuransa aloitti Serenan Aba. Ei huono aloitus - erinomainenhan sieltä tuli! NUO-luokassa nähtiin myös sijoituspoikani Roope, joka sai erin ja Vallu, joka sai hyvän liian pitkästä valkoisesta sukasta. En ole edes kiinnittänyt huomiota (tyhmä kasvattaja), että Vallulla on liian pitkä sukka jalassa, mutta valitaan sitten vastapainoksi lähes punainen narttu. Ternet ei niittänyt mitään ihmeellistä - ei omat eikä kasvatit, mutta nostetaan esille Yadi, joka oli luokkansa toinen ja samalla sai SA:n. NUO-urosten yllättäjä oli vahinkolapsi Topi!!! En olisi ikinä uskonut, että tämä uros voisi voittaa luokkansa lisäksi KAIKKI UROKSET eli vahinkolapsi Topi PU1, VSP & vSWEW-12!!!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Nyt voin hyvillä mielin ehkä jopa uskaltautua käyttämään tätä vahinkolasta jalostukseen. Lisäksi Otto sai ERI:n ja SA:n.

Topin menestystä tuuletellessani en huomannut seurata NUO-luokan narttuja kunnolla ja Hensu sekä Batter tulivat minua tönimään huutaen "NÄITKÖ? NÄITKÖ?????? EFFY PÄRJÄS!!!" Vihdoin kuin noista kahdesta huutavasta naisesta sai tolkkua niin selvisi, että Batterin sijoitustyttö (joka arvatenkin asuu Hensulla) oli voittanut luokkansa ja narttujen päättyessä se kiri itsensä PN3:ksi! Omissa koirissa ja kasvateissa ei oikein mitään ihmeellistä. Jokunen erinomainen, mutta myös pari kappaletta erittäin hyviä.

AVO-uroksissa voisin nostaa esille Latkon, joka kiri itsensä ihan PU3:nksi asti! Parille kasvatille hyvät ja muut omat ja kasvatit sitten erittäin hyvää ja erinomaista. Latkon lisäksi kolmelle kasvatille SA ja yksi luokkasijoitus neljänneksi.

AVO-nartuissa löytyikin sitten päivän yllättäjä. Omat koirat nappasi oikeastaan erinomaisia ilman SA:ta, mutta osalla luokkasijoitus.  Kettu kuitenkin sai myös SA:n, oli luokkansa toinen ja PN-kehässä neljäs! Jamma sai hyvän, koska silläkin korkeat valkoiset sukat + jotain muuta. Kuitenkin se päivän yllättäjä - vahinkolapsien äiti Norma. Norman luokkavoitto ja SA oli jo suuri juttu minulle. Eihän sen pentueesta ollut edes loppujen lopuksi kovin pitkä aika. Oletin, että PN-kehässä voidaan sijoittua, mutta se menestys mikä saatiin oli aivan päätä huimaava! Norma voitti aivan kaikki. Se kiskaisi itsensä ROP:ksi. MAHTAVAA NORMA! Hieno tyttö.

Käyttöluokka oli aika normaali. Omista kasvateista käy-uroksissa kaikki saivat erinomaisen ja SA:n paitsi  Viima, joka sai erittäin hyvän. Luokkansa paras Scot, toinen Raidi ja kolmas Dusty. Ja kaikille kolmelle tosiaan SA:t. Käyttöluokan paras narttu oli Lysti, joka sai myös SA:n. Luokkansa toinen + sa Batterin kasvatti Seela. Kolmantena Happy, mutta ilman SA:ta. Sani erittäin hyvä.

Ketään ei varmaan yllätä, että mukana oli vanhapiika  Miri. Ainoana veteraanina voitti luokkansa ja oli ROP-vet, mutta yllätyksenä se sai myös SA:n! Hieno vanhus. Niin sitä pitää.

Ennen kasvattajaryhmiä alettiin juoksemaan ROP&VSP-sijoja. Itse pääsin pinkomaan Topin kanssa ja Norman 2omistaja juoksi sen kanssa. Äiti ja poika pistivät parastaan ja muut kiljuivat reunalla ja taputtivat. Äiti ROP ja poika VSP. Mahtava saavutus! Kummankin kakkosomistajana toimii BB:n tila (= eli minun virtuaalimaatilani), mutta kummankin jalostusoikeus on minulla. Topi on Norman vahinkopennuista enkä ottanut niitä omiin nimiini, mutta toimin pentujen varaäitinä.

Kasvattajaluokan kanssa ei ollut ongelmaa, että koiria ei olisi ollut riittävästi. Terne ROP-kasvattaja ja kunniapalkinto napsahti! Mukana oli Virke (PU2), Scot (ERI1 SA), Lysti (ERI1 SA) ja Latko (PU3). Sinäänsä kovin historiallista, kun Hensun koirista ei ollut yhtään ja kaikki koirat olivat eri omistajien. Usein kasaantuu saman omistajan koiria hirveästi, mutta hieno saavutus! Hyvä fiilis saada KP ja valiutua rop-kasvattajaksi! Catacogerin ryhmä oli kolmas ja sai KP:n ja de Veranot vetäisivät kakkoseksi! ONNNEEEEAAAA!

Suuret menestyshalit kaikille. Aivan mahtava päivä. Liian hyvät tulokset kun ei meinannut jaksaa kirjoittaa! Joten ei kannata ihmetellä, jos joku puuttuu!

Käyttöharrastaja Marsin superfifit vähän jyräs. Kannattais päättää Marsi ottaa pelkästään niitä KÄYTTÖkoiria eikä tollaisia feikkikäyttiksiä, jotka kiskoo aina vähintään yhden voittajatittelin näyttelyistä :D Mutta Endin menestys! Senhän sä halusitkin ihan näyttelyfifinä. ;)

Ankkatarhan Uolevi

Tottakai koko ajan etsin sopivia koiria sijoitettavaksi, mutta en ollut ajatellutkaan tätä urosta. En ollut tutustunut kunnolla sukuun enkä kasvattajaan, joten olin aika kielteisellä asenteella tähän. Batter kuitenkin tuli luokseni ruinaamaan "Voisitko sijoittaa minulle näyttelypennun? Olis tosi kiva yhdistelmä!" Pidin kyllä pentueen isästä, mutta en sen vanhemmista. Pennun isän lonkat on A/A, mutta sen isän lonkat C/C ja emän lonkat C/B, joten tämä vähän haittasi elämääni. Kuitenkin yritin muistuttaa itselleni, että emän puolen suku oli lonkiltaan terve, joten miksi ei.

Lensin Suomeen katsomaan viiden pennun pentuetta, joista Batter himoitsi urospentua. Sain tavata isän ja emän, jotka molemmat todella hyvä luonteisia. Koska minua epäilytti pentueen isän vanhemmat niin tein varta vasten matkan Rovaniemelle tutustuakseni isään Santtuun (Santtu). Alku aina hankalaa. Sydämeni ei lämmennyt uroksen ulkonäölle. Simo oli todellinen näyttelykoira. Vähän turhan massiivinen makuuni ja jalkoja olisi saanut olla enemmän. Toisaalta olihan uros kansainvälinen muotovalio. Kuitenkin luonteeltaan Simo oli aivan puhdasta kultaa ja aikalailla samanlainen kuin kaikki muutkin noutajat. Rohkea ja reipas sekä miellyttämishaluinen.

Simon luota suuntasin takaisin Etelämpää (silti kasvattajan luota n 200km päähän), jossa kävin tutustumassa isänemään Matoon (Merikotkan Unohtumaton). Simon tavoin myös kansainvälinen muotovalio sekä erityisen menestynyt RYP- & BIS-kehissä. Mato samanlainen reipas tättähäärä kuin Simokin. Todella kiva luonteinen narttu. Mato on vanhempana niittänyt menestystä vetskukehissä.

Vietin aikaa myös kasvattajan Antin luona. Tutustuin kunnolla myös pentueen emään ja isään, joka sattumalta nyt oli vielä hoidossa Antilla. Molemmat olivat todella ihania! Kaikki pennut juoksivat iloisesti luokse heti niiden luokse tullessani ja kaikki roikkuivat iloisesti kimpussa. Hännät pyörivät kuin tropellit ja nenät kävivät parhaansa mukaan. Antin kanssa jutellessani tein päätöksen. Voin sijoittaa Unton Batterin luokse.

Ternen Jaloux

Haluan tutustuttaa teidät yhteen kasvattiini. Varmasti olisi joukossa myös monia muita, jotka ansaitsisivat oman esittelytekstin, mutta nyt on Lexan aika saada osuutensa parrasvaloista.

Lexa on  J-pentueesta, jonka suvusta en voi sanoa olevani kovinkaan ylpeä. Yleisesti ottaen minua harmittaa jokainen pentueeni, joka on suvultaan yleisempi (Sunlit Put, Hole in the Head, Very Sexy Girl, Utuhaukun-koirat yms) ja sitä ei voi aivan suruttomasti käyttää jalostukseen, mutta kuitenkin olen kaikessa viisaudessani tullut tulokseen, että pakko jonkun on pitää näitä vanhempiakin linjoja hengissä, koska hyvin monet nykyän karttavat näitä, koska ne ovat yleisiä ja sieltä löytyy tiettyjä koiria. Mielestäni kuitenkin virtuaalitollerien kanta on niin hyvä, että sinne mahtuu saman sukuisia koiria useampikin kappale.

Lexa on J-pentueen se paremmin menestynyt, koska valitettavasti sen siskon Jolien (T. Joie) matka tässä maailmassa oli aivan liian lyhyt. Oikeastaan en odottanut J-pennuilta mitään sen suurempaa ja Lexan muuttaessa Batterille sanoinkin, että älä nyt siitä mitään ihmeellistä odota. Lexa kuitenkin on ollut ihmeellinen. Uros ylitti kaikki odotukseni aivan heittämällä.

Lexan isä on Punasuden-kasvatti. Heille taisi syntyä vain yksi pentue, jossa oli 4 tai 5pentua ja kahta vain on taidettu käyttää jalostukseen. Lexan isän vanhemmat ovat evm. sukuisia. Lexan isä on BH Vk2 NOU1 vFIN JVA Punasuden Hav "Renny" ja sen emä BH Jk3 Hk2 vFIN KVA vjLTW-07 Queenmaker's Finnish Flash ja isä BH Hk2 Blastoise Dreams Come True. Punasuden-pentue oli sellainen pentue mistä halusin itsekin pennun, mutta varaukset olivat sormia napsauttamalla täynnä. Onneksi olen kuitenkin saanut kummankin jalostukseen käytetyn koiran jälkikasvua itselleni. Tämä taisi olla vielä sitä kultaista aikaa kun vanhemmilta ei odotettu joka lajista valion arvoa.

Lexan emä onkin sitten suvultaan se pahempi puolisko. Pidän kovasti Sexystä, joten minusta olisi ollut väärin jättää käyttämättä sitä jalostukseen. Sexy on kolmen maan muotovalio sekä jälki- ja nomevalio. Viralliselta nimeltään siis BH RH-E vFIN NVA & JVA vFIN, vLT & vDK MVA Spring Sexy Girl. Sexyn suvusta löytyy mm. Sunlit Put, Hole in the Head ja Very Sexy Girl, mutta toisaalta ovathan nuokin hyviä koiria ja esimerkiksi Very Sexy Girl "Nicci" saavutti itselleen hyvinkin kunnioitettavan tittelirivin: BH vWW-04 vTS-04 vTRW-04 vSPAW-04 vGBRW-04 vKREW-04 vKRE, vIT, vIR, vIS & vKANS MVA. J-pentujen sukutaulun voi katsoa täältä.

Tosiaan kerroin Batterille heti kättelyssä, että en usko Lexasta voivan tulla mitään suurta ja ihmeellistä, mutta ehkä siitä melko hyvän mejäkoiran voisi saada. Uros kun tykkää kuitenkin käyttää nenäänsä. Lexasta kuitenkin on kasvanut fiksu miekkonen, joka ei osaa käyttäytyä näyttelykehässä. Lexasta maailman hirveintä onkin käydä näyttelyissä ja sieltä paras tulos onkin erittäin hyvä. Hyvää on myös saatu ja evaa (= kuvat on huonot). Lexa on kotioloissa rauhallinen, mutta treenikentällä se syttyy melko hyvin.

Batter on ehkä yksi parhaimmista mejäkouluttajista mitä tiedän. Aina kun hän vaan viitsii ilmoittaa koirat mejäilemään niin aina sieltä tulee ykkösiä! En edes muista yhtään mejäkoetta missä heille ei olisi irronnut ykköstulosta. Batterin vaan pitäisi olla innokkaampi kisaaja niin saisin useamman mejävaliokasvatin :D No, ehkä tämä hoituu myös näin hitaasti, mutta varmasti.

Kuitenkin Lexasta on kasvanut mahtava mejä- ja nomekoira. Uros on valioitunut nomesta ja ollut KOLMENA VUONNA PERÄKKÄIN nomemestari! Aivan mieletön saavutus. Kuitenkin mejäkoiran saavutukset ovat paljon suuremmat Lexalla. -09 vuoden jälkimestari Suomesta, -10 vuoden jälkimestari Norjasta ja 2011 vuoden jälkimestari Saksasta, Tanskasta ja Virosta. Tämän lisäksi Lexa on saavuttanut itselleen jälkivalion arvot kaikista muista maista paitsi Tanskasta, josta siltä puuttuu VAIN yksi VOI1-tulos valionarvosta. Uroksen mejätittelirivi näyttää tältä: vJM-09 vNJM-10 vGERJM-11 vDJKM-11 vESTJM-11 vFIN, vFRA, vGER, vSWE, vNOR, vEST JVA, vPOHJ & vKANS JVA. Kuuden eri maan mejävaliouden lisäksi Lexa on saavuttanut myös Pohjoismaitten ja Kansainvälisen mejävalion arvon.

Rodulle ominaisten lajien lisäksi Lexa on menestynyt myös pk:ssa ja vesipelastuksessa. Lexa on 2010vuoden oppinut vesipelastaja! Pk-jäljeltä & hausta sillä on oikeus VOI-luokkaan ja pk-viestissä AVO-luokkaan. Agista löytyy myös kaksi vKUMAa.

Lexa on mielestäni yksi aikansa parhaita mejätollereita. Vielä kun se saavuttaa Tanskasta viimeisen VOI1-tuloksensa niin se on tähän mennessä parhaiten menestynyt mejäkoira ikinä!

C-nappulat

Riia tuli meille jo jokunen tovi sitten, mutta kävin Suomessa sen astuttamassa. Otto hoiti hommansa varsin mallikkaasti ja jäimme odottamaan pentuja. Vähän haaveilin saavani itselleni narttupennun, mutta ultrassa näkyi valitettavasti vain kolme pentua, joihin kaikkiin oli tullut varaus: Riian omistaja Zema, Oton kasvattaja Hensu & käyttöharrastajana tuttu Marsi. Olin jo luopunut toivosta saada itselleni pentua, mutta kaikki sormet pystyssä toivoin itselleni sitä narttupentua, vaikka aiemmin olinkin ollut vähän uroksen kannalla. Kaikki muut kun olivat varanneet uroksen niin aloin toivoa edes yhtä narttua. Riia aloitti synnyttämään tänään neljän aikaan aamuyöllä. Ensimmäinen pentu (pienin uros Ternen Chaville "Ville") syntyi 04.15, seuraava uros (toisteksi isoin uros Ternen Créteil "Tette") syntyi puolituntia myöhemmin 04.43 Seuraavaa pentua (suurin uros Ternen Clermont-Ferrand "Touko") ei jouduttu kauaa odottelemaan vaan se pyörähti maailmaan 04.58 Riia ei osoittanut enää mitään merkkejä neljännestä pennusta eikä sitä ultrassakaan ollut näkynyt. Jäin kuitenkin seuraamaan Riiaa ja reilun puolentunnin päästää 05.39 se pyöräytti maailmaan vielä yhden pennun. Olin varsin yllättynyt, että sieltä pyörähti vielä se neljäs! Vähän jäi harmittamaan, että sekin melko pieni uros (Ternen Choisy-le-Roi "Roi"), mutta toisaalta olinhan ihan alkujaan sen urospennun halunnut. Tärkeintä kuitenkin on se, että emä ja pennut voivat hyvin! Eihän tässä kauaa kulukaan kun 8viikkoa on mennyt ja pennut lentäneet omiin koteihinsa. Paitsi Roi, joka jää ilostuttamaan arkeani tänne. Pakkohan minunkin on saada omaa linjaani edustava pentu!

Ternet mejäilemässä

Koska halusin olla mahdollisimman kiva, hyvä ja avulias kasvattajatäti niin pistin mahdollisuuden kaikille omille kasvateilleni matkata Ranskaan mejän merkeissä. Oma lehmähän tässä oli ojassa, koska halusin nähdä omia rakkaita kasvattejani. Tarjosin kaikille majoitusmahdollisuuden meiltä (ruuat yms) ja kuljetukset lentokentältä tänne ja lentokentälle takaisin sekä mejäkokeeseen. Meillä olikin aivan mahtava 3-5päivää. Osa porukasta tuli jo päivää ennen mejäkoetta ja osa sitten lähti vasta päivää jälkeen mejäkokeen. Kiitos kovasti kaikille kasvattieni omistajille tästä mahtavasta ajasta!

Mukana oli Kurris, Milzu, Sigi, Batter, pasa, Shady, Serena, Jenna, Zellie ja Hensu sekä Marsi koiriensa kanssa. Oli aivan mieletöntä nähdä näin monta innokasta kasvatin omistajaani täällä! Ja erityisen onnellinen olin nähdessä kasvattini - kaikki niiiiiiiiiiiiiin hyvässä kunnossa ja mielettömän kiva luonteisia.

Kokeitten huoltotyö vei jonkin aikaa ja järjestelyt, mutta onneksi kivat kasvattajatuttavani auttoivat töissä. Kaikki kasvatin omistajani saapuivat paikalle kokeilta edeltävänä iltana ja pidimmekin pienet juhlat. Juomana oli vappusimaa, limsaa ja syötiin sitten munkkeja. Miksipä ei näin vapun tienoilla vähän juhlittaisikin? Porukalle pistettiin hiuksiin vedessä liukevia vappuvärejä ja kampaukset olivatkin varsin värikkäitä. Mikäpä siinä. Eihän siellä kokeissa olisi ketään muita pällistelemässä ja ihmettelemässä, että mitä h*lvettiä nuo ovat tehneet.. Paitsi tuomari, mutta sitä ei lasketa.

Ensimmäinen koepäivä oli varsin avartava, mutta keli oli aivan hirveä. Nauroin aivan katketakseni, kun porukan vedessä lähtevät vappuvärit valuivat pitkin naamaa jäljestäessä. Ei se mitään! Pääasia on, että hauskaa oli. Tulokset olivat todella kivat!

AVO1: Alfa (> VOI), Zeke, Unia, Raidi, Yadi, Zaza, Scot, Viive
AVO2: Urpo, Aesha, Alex, Viima, Repo, Happy, Zhora, Naakka, Aba, Reu
AVO3: Sari, Äffä, Dusty, Via, Zeepo, Olli, Turbo
AVO0: Jamma, Oscar, Jolla, Tarra, Nuge, Virke, Hyrrä, Benji, Lysti, Viiri, Narkki

VOI1: Lexa !!! vFRA JVA !!!
VOI2: Martti
VOI3: Sauli
VOI0: Vani, Tuffe, Kikka, Ux, Laura, Sunny

VAL1: Lissu

Alfan työskentelystä yllätyin valtavasti. En edes muista koska olisin raahannut tämän peräkammarin pojan kokeeseen, mutta nyt lähdettiin koittamaan sitten mejää. Oli iloinen yllätys, että eka päivä meni näin putkeen ja siirto VOI-luokkaan tuli. Batter tarjosi Lexan valioitumisen kunniaksi kierroksen alkoholitonta siideriä ja tätähän päätettiin illalla juhlia oikein kunnolla! Lissu teki myös hienoa työtä ja olin varsin tyytyväinen siihen ensimmäisenä päivänä - muina päivinä sitten en.

Koska rakkaat kasvatin omistajani olivat raahautuneet ilokseni aivan Ranskaan asti päätin, että heidän on pakko päästä näkemään Eiffel-torni! Soitin vakituiset koiravahtini paikalle ja otimme suunnaksi Pariisin. Matkoihin upposi hyvä tovi, mutta hauskaa oli. Pariisissa pääsimme kävelemään kauniita katuja ja nauttimaan suurkaupunkitunnelmasta. Osa matkaseurueestamme oli varsin viehättynyt näkemästään, mutta osa oli jo niin tottunut siihen täällä ramppaamisen takia, että ei tuntunut missään.

Otimme suunnaksi erään Pariisin huippuravintoloista ja lupasimme Batterin kanssa maksaa kaikkien ruuat puoliksi onnistuneen mejäpäivän ansiosta! Olihan Batter saanut uuden valion ja minä uuden valiokasvatin. Ruokailun lomassa juttelimme (mistäpä muustakaan) kuin tollereista. Kaikki olivat varsin ihastuneita Lexan pitkään titteliriviin: BH Vk1 Jk1 Hk2 vJM-09 vNJM-10 vGERJM-11 vDKJM-11 vESTJM-11 vEST, vN, vFRA & vGER JVA NOU1 vNM-09 & -10 & -11 vFIN NVA, mutta yksi iso miinus Lexassa on. Sen suku, joka on harmittanut minua suuresti. Isänpuolen suku on harvinainen, mutta emän suvusta löytyy Sunlit Put. Kuitenkin minua ei tyrmätty sanoessani, että haluan käyttää Lexaa jalostukseen, koska sillä on kuitenkin ihan kiva suku ja emä on minusta kaunis (BH RH-E vFIN NVA & JVA vFIN, vLT & vDK MVA Spring Sexy Girl). Terneen päästyämme painuimmekin kaikki takaisin nukkumaan, että jaksaisimme seuraavankin päivän.

Toisen päivän tunnelma oli todella rento ja hyvin vähän jännitettiin mitenkä jäljestäminen meni. Kaikilla oli sellainen sopiva fiilis kisaamiseen ja siitä olin todella iloinen! Kisoja tulee ja menee, joten miksipä sitä synkistelemään, jos menisi vähän huonommin tai jännittämään mitenkä menee. Onnistumisista kuitenkin pitää iloita!

AVO1: Turbo, Zeke (> VOI), Unia (> VOI), Viiri (> VOI), Reu (> VOI), Dusty, Jamma, Happy
AVO2: Aba, Narkki, Yadi, Hyrra, Naakka, Nuge, Sani, Lysti, Virke
AVO3: Jolla, Urpo, Benji
AVO0: Äffä, Alex, Via, Repo, Oscar, Viive, Viima, Zeepo, Tarra, Zhora, Zaza, Olli, Raidi, Aesha, Scot

VOI1: -
VOI2: Vani, Laura, Tuffe, Matti
VOI3: Kikka, Alfa
VOI0: Sunny, Ux, Sauli

VAL0: Lissu, Lexa

Tältä päivältä tuli kivasti luokkasiirtoja, josta olen todella iloinen! VOI-luokkalaiset (& etenkin valiot!) vähän harmittivat, mutta emme antaneet sen häiritä vaan vietimme kokeen jälkeen kunnon laatuaikaa. Illasta käytiin irtona juoksuttamassa koiria ja otettiin vähän noutoharjoituksia. Dixi oli ainoana ulkopuolisena Terneläisenä mukana ja tuntui taas rakastavan kaikkia. Dixi kiusasi koko ajan kaikkia ja roikkui kaikkien korvissa. Kivaa oli ja seura oli aivan mahtavaa!

Kolmantena päivänä porukka alkoi olla jo aivan naatti. Niin koirat kuin omistajatkin. Tulokset kuitenkin yllättivät positiivisesti!

AVO1: Zaza (> VOI), Olli, Tarra, Jamma (> VOI), Viive (> VOI), Zhora, Turbot (> VOI), Happy (> VOI), Roi, Urpo (> VOI), Jadi (> VOI)
AVO2: Alex, Ville, Raidi, Virke, Aesha, Nuge
AVO3: Jolla, Touko, Zeepo, Hyrrä, Oscar, Äffä, Viima, Via
AVO0: Aba, Benji, Scot, Naakka, Repo, Lysti, Narkki, Sani, Dusty

VOI1: Zeke, Laura, Vani & Ux (---> !!! vFRA JVA !!!)
VOI2: Unia, Reu, Matti
VOI3: -
VOI0: Alfa, Viiri, Sunny, Kikka, Sauli, Tuffe

VAL0: Lexa, Lissu

Ehdottomasti kaikista paras ja kaikkien ylpeyden aihe olisi pitänyt olla Zeke, koska herra ainoana repäisi joka päivältä ykköstuloksen! Kaksi ekaansa AVO-luokasta ja vikana päivänä VOI-luokan ekan ykkösen. Aivan mieletön jäbä! Vikan päivän ylpeys oli Ux, joka saavutti myös vFRA JVA-arvon. Valitettavasti tätä ei keritty juhlimaan, koska osalla porukasta oli hirveä kiirus lentokoneeseen, joidenka joukossa mm. pasa oli.

Niiden kanssa jotka jäivät istuttiin vain iltaa ja otettiin pienet treenit tokosta. Lähinnä häiriötä harjoiteltiin, koska oli kunnolla porukkaa. Myös jaettiin vinkkejä toisillemme mitenkä kannattaisi tehdä ja onko jossain liikkeessä hiottavaa.

Peeeeenttttuuuuuujjjaaaa

Mulle piti tulla narttupentu Alicesta, jonka pennusta oon ollut kiinnostunut sen syntymästä asti! Alice oli alkuun Marilla, jolle ilmoitin kiinnostukseni. Sitten se muutti Hensulle, jonka piti pennuttaa Alice jo varmaan viime vuoden lopulla tai tän vuoden alussa (vanha ei muista enää tälläisiä). Sit pentue vaan jäi ja nyt pentue on syntymässä ja mitä minä teen? Sijoitan narttupennun, jota oon oottanut puoltoista vuotta. Parasta tässä kuitenkin on se, että sen on oikeasti tosi paljon parempi mennä sijoitukseen kuin jäädä mulle. Oon oikeasti tosi iloinen ja tyytyväinen, että mun tuleva narttupupeloni pääsee asustamaan Marsille. Neidillä on paljon parempi ja lupaavampi tulevaisuus Marsin käsissä kuin mun luona ja jotenkin vain tuntui oikealta saada tämä neitokainen sijoitukseen! Kiitos Marsille, että lupasit ottaa pupeloni, jonka syntymäpäivää vasta odotellaan :) Isänä toimii IRL ulkomaalainen uros Samurai Boy. Pentueen laskettuaika on 01.05, joten nyt ootellaan sitten syntyykö se narttupentu. Toivottavasti... Muuten maailma murenee.

Koska mulla on niiiiiin vähän uroksia niin vähän myös jahkalen Hensun toisen pentueen suhteen. Riippuu tosi paljon myös pentueen isästä. Se on oikeastaan kaiken ratkaisu. Jos se isä on sellainen mistä pidän niin meille tulee ehdottomasti pentu. Emänä toimii Ottoni sisko Fazia. Fazia on todella kaunis ja mielettömän hyvä käyttökoira, joten ei mua haittaisi ottaa itselleni pentua siitä. Mutta se uros. Sitä nyt sit odotellaan.

Me elämme myös jänniä aikoja. Odotamme C-pentueen syntymää, jossa emänä toimii itselleni erittäin tärkeästä linjasta oleva Riia ja isänä on sit yllä mainitsemani Otto. Riia käytettiin ultrassa, jossa näkyi 3-5 pentua, mutta varmaksi ainakin kolme. Varauksia on kolmeen urospentuun, jonka lisäksi haaveilen itse uroksesta. Olen jo päättänyt pennulleni kutsumanimen. Roi. Mieleeni tulee enemmän dobermanni tai saksanpaimenkoira kuin tolleri, mutta antaahan se vähän kunnioitusta pienelle punaiselle huutaessa metsässä "ROOOOOOIIIIII!", joku voi pian oikeasti luulla, että siellä on joku suuri ja vihainen, mutta ei, siellä onkin pieni ja punainen. Minua niin harmitti, että en jättänyt P-pentueesta itselleni pentua, joten nyt olen valmistautunut ottamaan tästä pentueesta pennun. C-pennut ovat kuitenkin neljännessä polvessa omia kasvattejani. En usko, että kovin moni on päässyt tähän pisteeseen virtuaalikasvatuksessaan, joten minulle tämä on tärkeää ja merkityksellistä. Merkki siitä, että olen tehnyt jotain rodun eteen.

Näyttelykäynnit

Voitaisiin tässä purkaa muutamaa näyttelyreissua. Ekaksi otetaan vaikka Suomen näyttelyreissu, jossa tuomarina toimi Santtu.

Junnuluokassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta Peggy sai ensimmäisen virallisen näyttelytuloksensa: hyvä. Ei se mitään, koska tällä tuloksella pystymme jo anomaan valion arvoa, jos tarvitaan siihen näyttelytulosta. Aivan mielettömän upea Vava, joka on värivirheellinen & vahinkopentu, oli myös ensimmäisessä näyttelyssään. Tyttö repäisikin ERI SA tuloksen, joka ei todellakaan ole huono värivirheelliseltä!

Nuortenluokassa Äffä oli todellinen yllättäjä! Se vetäisi itselleen PU3-sijan. Ja kyllä, olin näääääääääääääääääin ylpeä pienestä pojastani! Ninja voitti luokkansa ja sai SA:n. Batterin sijoitustyttö Effy sijoittui erinomaisella luokkansa toiseksi ilman muuta mainittavaa.

AVO-uroksissa tuli kivasti erinomaisia ilman SA:ta ja luokkasijoitusta:  Latko, Sauli, Jero & Olli. Olli ja Latko ei nyt ollut mitään niin kovin ihmeellisiä, mutta Sauli yllätti! Mahtavaa, että uros sai erinomaisen. Luokan voitti Batterin omistama ja kasvattama Liffi, joka sai myös SA:n. Ja sit Nuutti ERI3 & SA!

AVO-narttujen kohdalla meinasin pyörtyä enkä tainnut olla ainut. Norma yllätti kaikki! Onhan se nätti tyttö, mutta en uskonut, että ihan näin nätti sen sijoittaessani. Norma sai kipitettyä itsensä ihan vastakkaisen sukupuolen parhaaksi! JEEJEE! Hyvä Norma.

Käyttöluokassa on alkanut olla enemmän koiria kuin ennen, mikä on todella hienoa! Siellä on ulkonäöllisesti myös upeita koiria. Uroksissa esiintyi kolme Terneä: Scot, Dusty & Raidi. Scot ERI2 SA, Dusty ERI1 SA PU4 & Raidi EH. Ei huonosti pojilta! Nartuissa esiintyi kaksi Terneä: Happy & Sani. Mukana oli myös Batterin kasvatti Serre, joka sai SA:n ja sijoittui luokkansa neljänneksi. Sani oli PN3 & Happy sai erittäin hyvän.

Kasvattajaluokassa käytiin myös pyörähtämässä Sanin (PN3), Scotin (ERI2 SA), Dustyn (PU4) & Äffän (PU3) kanssa. Ryhmä oli omasta mielestäni tosi hyvä ja kyllähän sieltä kunniapalkinto irtosi, mutta kasvattajaryhmänä toinen sija. Kuitenkin kunniapalkinto saatiin, joten voidaan olla tyytyväisiä! Batterkin sai ryhmän kasaan tuloksella KAS3.

Sitten se toinen näyttelyreissu suuntautui Iso-Britanniaan ja oli huomattavasti suurempi pettymys kuin aikaisempi. Tuomarina toimi femm. Laatumainintoja saatiin laidasta laitaan.

Pentuluokassa oli nartuissa  Peggy ja ensimmäistä kertaa Dixi. Peggy oli VSP-pentu KP:n kera, mutta meijjän pieni Dixi sijoittui vain luokkansa toiseksi ilman kunniapalkintoa! Toivotaan, että prinsessa saisi näyttelyistä edes yhden kunniapalkinnon ennen junnuluokkaan siirtymistä. Esiintyminen oli hyvää, mutta tuomari ei vain ollut vakuuttunut, että Dixille kuuluisi kunniapalkinto.

Junnuluokassa saatiin nartuissa jokunen erinomainen ja Bella sai SA:nkin sijoittuen luokan kolmanneksi. Aesha-tyttönenkin pääsi ensimmäiseen näyttelyynsä ja aloitti hienosti näyttelyuransa saaden erinomaisen. Unia oli ehdottomasti päivän ilopilkku sijoittuen narttujen kakkoseksi (PN2) ja saaden SERT:n sekä oli ROP-juniori!

NUO-luokassa ensi esiintymisen teki sijoitusurokseni Roope, josta olin todella tyytyväinen! Roope aloitti näyttelyuransa vielä lupaavammin kuin Aesha yltäen PU3:ksi!! Aivan huippua. Laura kävi ensimmäisen kerran NUO-luokassa pyörähtämässä ja saikin sieltä ERI3 SA-tuloksen. Sunny sai myös hyvän tuloksen: ERI2 SA!

Tähän väliin voisin luetella meidän kaikki tyydyttävän saaneet: Topi (NUO-u), Ferrari (NUO-u), Eino (NUO-u), Liffi (AVO-u), Trolli (AVO-u), Nuge (AVO-u), Ilpo (AVO-u), joidenka lisäksi myös hyvää sateli enempi kuin tyydyttävää. Nartuista ei yksikään saanut tyydyttävää. Einon, Nugen ja Ilpon tyydyttävän ymmärrän ja joten kuten Liffin, mutta muiden en. Trolli on musta se, joka noista kaikista vähiten ansaitsi tyydyttävän.

AVO-luokassa ei oikeastaan muuta mainittavaa kuin toi tyydyttävien määrä. No Raka oli luokkansa toinen ja sai SA:n ja Norma sit kolmas ja SA. Käyttöluokssa Dusty PU4 ja Raidi sai SA:n! Scot sai erittäin hyvän. Happy ERI3 SA ja Sani erittäin hyvä. Raidin tulos oli tosi hyvä ja siitä ollaan tosi tyytyväisiä! Happy myös pärjäsi kivasti.

 Kasvattajaryhmässä mukana oli Dusty (PU4), Unia (PN2), Sunny (ERI2 SA) & Laura (ERI3 SA). Tuli sieltä kunniapalkinto tällä ryhmällä ja KAS2-tulos. Kaiken kaikkiaan näyttelypäivästä jäi tosi laimea fiilis, mutta Unia & Roope aika hyvin pelasti sitä.

Vallu on nyt kotonaan

Vallu on nyt muuttanut omaan kotiinsa. Heillä on kuulemma lähtenyt elämä hyvin käyntiin ja uros kävi jo terveystarkastuksesa. Varsin hyvältä näyttää ja lonkatkin olivat B/A. Edelliset pupsit saatiin maailmalle ja nyt odotellaan, että saataisiin myös C-pennut maailmalle.

Vallun uusi koti

Villi-Vallumme löysi itselleen kodin Rauniosodasta. Miira lensi viikonloppuna katsomaan Vallua, koska halusi nähdä sen ensin ja varmistaa, että se varmasti on hänelle sopiva koira. Vielähän Vallu ei ole meiltä mihinkään lähtenyt, mutta tärkeintä on se, että rakastava koti on löytynyt. Vietimme Miiran kanssa hyvin viihdyttävän viikonlopun ja lisäkädethän ovat aina tarpeen. Miira näki mitä on elää kauhean tollerilauman kanssa ja samalla sai tutustua Valluun. Meillä nyt sattui olemaan vielä Elricin Ezra ja Retu meillä hoidossa, mutta eihän tässä porukassa kaksi ylimäärä koiraa tunnu missään.

Miira päätyi meille perjantai-iltana, kun kävin poimimassa hänet lähimmältä lentokentältä. Olemmekin Miiran kanssa jo vanhoja tuttuja, mutta puheenaiheemme ovat yleensä olleet aivan jotain muuta kuin tollerit. Lähinnä olmme keskustelleet eri harrastuslajeista ja törmänneet kisoissa, mutta olin enemmän kuin todella iloinen avatessani auton oven ja nähdessäni Miiran siinä. Täällä kun ei liikaa tuttuja ramppaa. Miiran hakiessani mukanani oli myös hänen tuleva uroksensa Vallu ja testasin tunnistiko Miira Vallun myös livenä pelkkien kuvien perusteella. Vallu itki saman tien takakontista "YHYY! Olen täällä! ETKÖ NÄE????"-itkuaan ja Miira katsahti sinne. Kohta hän katsahti uudestaan ja kysyi: "Onko tuo Vallu?", josta saimmekin sitten enemmän juttua aikaan kun aloin esittelemään urosta. Perjantai-ilta menikin Miiran asettuessa taloksi ja juttelessa tollereista.

Lauantaiaamuna ensimmäisenä päästettiin kaikki koirat ulkotarhoihin ja siitä sitten otettiin sellainen viidentoista koiran poppoo, jonka kanssa lähdettiin sitten irtolenkkeilemään. Perheen nuorimmainen Dixi oli aivan onnessaan Miirasta! Se käveli aivan koko ajan Miiran perässä ja vähän väliä talloi jaloille. Vallu oli myös tosi kiinnostunut Miirasta ja näytimpä Miiralle aamulenkillä kuinka pätevä noutaja Vallu on. Aamu-ulkoilun jälkeen Miira joutui osallistumaan tämän suursyöppö lauman ruokintaan. Koirat omiin porukkoihin huoneisiin ja ruokittiin viisi koiraa per. huone. Miira katseli vierestä ja taivasteli sitä koiramäärää. Pakkohan se on myöntää, että noita tollereita on talouteen astunut useampi eikä ne ihan pientämäärää syö koko porukka.

Koirien ruokinnan jälkeen puhuin Miiralle paljon Vallusta, sen suvusta, terveydestä, sijoitusjärjestelyistä ja lupaavasta kisauran alusta. Olihan uros hakenut jo mejästä tuloksia ja hyväksytyn PAKK:n & NOU:n. Vallusta tehtiin yhden pentueen sijoitus-sopimus ja narttu tultaisiin astuttamaan tilanteesta riippuen joko täällä Ranskassa tai Miiran luona. Miira piti kovasti Vallun iloisesta olemuksesta ja innokkuudesta. Hän saikin koko vierailun ajan viettää aikansa Vallu mukanaan. Ihan sama tehtiinkö ruokaa vai mitä, mutta Vallu roikkui mukana. Kävimme myös lähimmässä kaupungissa pyörimässä, jossa myös Vallu oli mukana. Suurimman osan ajasta Vallu joutui odottamaan autossa, mutta osasta reissua se pääsi myös kävelemään kadulle.

Päivästä treenattiin. Näytin mitä Vallu jo osasi ja esittelin asioita joita sen kanssa pitäisi vielä treenata hurjasti. Valluhan taitaa joten kuten tokon ALO- ja AVO-luokan liikkeet sekä peruskäytöksen, mutta silti sen kanssa on vielä paljon viilattavaa eikä se todellakaan ole mikään tasaisin ja varmin suorittaja. Paljon siis on vielä matkaa uroksen kanssa, mutta hyvä pohja on jo saatu aikaiseksi. Vallussa on se erittäin kivaa, että se rakastaa kaikkia ja se luottaa kaikkiin ihmisiin aivan koko sydämmestään. Uroksella ei ole mitään epäilyksen siementäkään ketään kohtaan.

Lauantai menikin treenatessa ja koiriin tutustuessa. Miira sai treenata myös muita koiria, esimerkiksi Dixiä, joka rakastui häneen ihan täysin. En ole koskaan nähnyt Dixin tekevän niin hyvää työtä kuin Miiran kanssa. Dixi oikeasti yritti täysillä, vaikka se ei normaalisti tee yhtään mitään ilman palkkaa, mutta Miiran kanssa se teki ihan täysillä ilman palkkaa. Se teki sen takia, että halusi miellyttää Miiraa. Melkein pistin Vallun mukana kaupan päällisiksi Dixin, kun tyttö selvästi löysi elämänsä ihmisen. Miira treenasi myös Brunoa, joka on samalta kasvattajalta kuin Vallu, mutta aivan eri linjoista. Brunohan on sata kertaa laiskempi kuin Vallu ja poikia ei voi edes kunnolla verrata keskenään - ne ovat täysin eri puista veistetty. Miiran ilmeestä näki, että häntä vähän hämmästytti Jamma. Neitokainenpisti sopan ihan sekaisin näyttäessään kuinka töitä tehdään. Se meni aivan huippukierroksilla, mutta silti teki hyvin täsmällistä työtä. Häntä heilui kuin ropelli. Miira pääsi kokeilemaan Jammaa agiradalla ja sai tosissaan pistää tossua toisen eteen, että onnistui pinkomaan tämän rasvatun salaman perässä. Hieno rata se oli, vaikka ei nyt kuitenkaan nollarata.

Koirien parissa meni koko päivä, niinkuin aina, mutta samalla keskustelimme hyvin paljon tollereista ja Miiran maailma varmasti avautuikin näitten punaisten karvapallojen kanssa. Hän sai nähdä monta erilaista ja melko samanlaista tolleria, jotka kuitenkin olivat kaikki aivan erilaisia. Luonne-eroja löytyy laidasta laitaan - laiskamatoja ja sit duracellpupuja. Miira kuitenkin sanoi lauantai-illasta, että Vallu tuntui hänelle juuri sopivalta. Valitettavasti jouduin kuljettamaan Miiran aamuyöstä lentokentälle, mutta parastahan oli se, että Miira oli täysin vakuuttunut haluavansa Vallun!

Koirakaverukset Riki & Eino

Unohdin viime päivityksessä mainita, että It's Overin A-pentue syntyi ja emänä toimi V-pentueen kasvattini Via. Itseäni kiinnostaisi kovasti pentu, mutta jotenkin vain pentu ei tunnu oikealle. Isä ei oikein ole mieleen. Olisin vaikka heti valmis kuitenkin sijoittamaan tuosta pentueesta pennun, koska haluaisin jonkun V-pentujen jälkeläisen suvun jatkajaksi. Onhan mulla kuitenkin itsellä Vian veli Viive, mutta tän herran jalostuskäyttöön (jos sitä edes tulee) menee kyllä aikaa.

Hyvin mitättömälle mainostukselle jääneet pojat Riki ja Eino ovat sellaisia melko lyhyt jalkaisia ja tynnyrimäisiä herrasmiehiä, mutta metsästysvaistot ovat tallella. Rikillä on mejästä jo yhdestä maasta oikeus VOI-luokkaan ja Eino onkin näyttänyt taitonsa pk-jäljellä, joten nenät pelaa. Pojat ovat jotenkin kovin sympaattisia ja ovatkin hoitaneet enemmän sohvakoristeen virkaa kuin harrastuskaverin. Mut poitsut on parhaat koirakaverit ikinä. Molemmat tykkäävät aivan varauksettomasti kaikista.

Ollaan käyty kolmessa eri koulussa esittelemässä koululaisille minkälaista on harrastaa koiran kanssa, joista tänään oli viimeisin reissu, jonna myös nuorukaiseni Dixi pääsi mukaan poikien kanssa. Dixi suhtautui iloisen avoimesti kaikkeen koululaisiin ja pusutti aivan jokaisen, joka tämän pienen tollerilapsukaisen otti syliinsä. Lapset olivat todella onnellisia, kun saivat taluttaa koiria. Hyvä ettei riitaa tullut siitä kuka saa taluttaa ja kuinka paljon. Se oli lapsista myös mahtavaa kun saivat käskyttää koiria istumaan ja menemään maahan. Riki, Eino ja Dixi nauttivat saadessaan paljon nameja ns tyhjästä. Meillä kun kotona vaaditaan yleensä vähän enemmän kuin yksi istumaan meno namista.

Päivän päätteeksi tämä pieni ekaluokkalaisryhmä tuli katsomaan B-pentuja ja miltä meillä näyttää. Lasten vierailun ajaksi pistin kaikki ylimääräiset koirat ulkotarhoihin ja sisälle jäi vain pentujen emä ja pennut. Namua vähän jänskätti nämä lapsoset, joten siirsin sen erilliseen huoneeseen. Kuusi viikkoiset pennut kuitenkin olivat innoissaan vierailijoista. Virke oli ensimmäisenä syömässä lasten housujen lahkeet ja Deela heti perässä. Viimeisenä, mutta ei suinkaan arkana paikalle kerkisi Benji. Benji tuntuu olevan vähän sellainen porukan hännänhuippu kun sen pitää aina tutkia joka asia ja paikka. Benji onkin pentueen uteliain tapaus. Lapset olivat aivan onnensa huipulla kun saivat istua pentujen kanssa lattialla. Kaikki kohtelivat pentuja aivan mahtavasti. Ihan kuin ne olisivat hajonneet pienestä puhalluksestakin. Lapset silittivät niitä hyvin hellävaroen ja kukaan ei nostanut pentuja, mutta pennut senkin edestä kiipeilivät kilpaa kaikkien sylissä.

Päivä oli varsin mukava. On aina ollut kiva päästää tuon lähimmän koulun lapsia käymään täällä katsomassa pentuja ja jotkut ovat käyneet jopa vanhempiensa kanssa, koska vanhemmatkin ovat halunneet nähdä ne paljon hehkutetut pennut. Eipä minulla mitään sitä vastaan ole - hyvä vain, että vieraat ihmiset käyvät paijaamassa pentuja mahdollisimman paljon. B-pennut ovat saaneet "käyttää" nenäänsäkin jo. Olen piilotellut niille nameja pitkin pentuhuonetta ja porukka on aina kaikki löytänyt ja syönyt. Innokkaita vauvat ovat kyllä etsimään ja syömään. Onneksi eivät ole lihoneet ylipainoiksiksi, mutta sellaisia pennun pyöreitä ovat, että eivät nyt mitään luuviuluja.

Vauvakuumeilua

A-pentueen narttu Aesha on nyt saanut myös sivut. Innolla odotan, että A-pennut kasvaa ja saan käyttää rakkaan Mandomieheni jälkikasvua jalostukseen!

 Toinen hyvä uutinen on se, että B-pennut pyörähtivät maailmaan nelisen viikkoa sitten (eli eilen 10.04). Emänä toimi Milzun narttu Namu, joka muutti meille heti astutuksen aikoihin, että kerkiää tottumaan meillä asustamiseen. Alku hirviintymisen jälkeen sopeutui varsin hyvin isompaankin porukkaan ja pentujaan narttu on hoitanut oikein hyvin. Pentueessa on kaksi urosta Benji ja Virke sekä yksi narttu Deela. Virken kohdalle on suuret suunnitelmat, koska haaveilen siitä jalostusurosta. Virke lähteekin Marsin luokse sijoitukseen.

Tenavia on käynyt laumaihmisiä katsomassa jo tähän mennessä. A-pentuja ei käynyt koko aikana näin moni katsomassa kuin B-pentuja. Milzu on lentänyt jo pari kertaa katsomaan rakasta Namuaan ja samalla pallotellut lapsosisa. Sieltä joukosta on hänen suosikikseen noussut vähän raskaampi uros, joten Benji on luvattu hänelle. Marsi poikkesi jo katsomassa tulevaa lapsostaan ja tykästyi sen reippaaseen luonteeseen. Neean poikkesi myös samana päivänä kuin Marsikin katsomaan lapsosia. Onneksi neean tykästyi ainokaiseen narttupentujeen, joten ei jouduttu yhtään tappelemaan kellekä menee mikäkin pentu. Marsin ja neean kanssa tuli juteltua hyvä tovi ja neean kertoikin, että hänellä ei ole ollut todella pitkään aikaan novascottia - neean omisti joskus tämän pentueen emän Namun, mutta joutui valitettavasti luopumaan siitä. Ja heidän lisäkseen piipahtamassa on käynyt kaikki tollerituttavani 200kilometrin säteeltä ja myös Batter ja pasa tuolta kylmästä Suomesta. Batter halusi nähdä Orjansa lapsoset ennenkuin ne lentävät pesästään ja hän aikoo tehdä myös toisen reissun lähempänä luovutusikää. Musta B-pennut eivät ole olleet mitään ihmeellisiä, mutta kyllä ne vain ovat saaneet ihmiset liikkeelle!

 Seuraavaksi meille tulee C-pentue varmaan toukokuulla, joka on aivan mielettömästä emästä eli Riiasta! Rakastin P-pentuja jo suunnitteluvaiheessa, koska ne olivat mun Terneläisiäni kolmannessa polvessa ja tulevat pennut ovat jo neljännen polven Ternejä! Riian emänemä on monien rakastama Meira, joka tuntui olevan aikansa parhain eikä Meiran tytär Fionakaan mikään ruma ollut! Tämä pentue on mulle niin tärkeä ja mahtava, että olen päättänyt haluta itselleni pennun tästä. Urospennusta haaveilen ja nimenkin olen jo valinnut. Hänestä saattaa tulla Ternen Choisy-le-Roi. Yksi vaihtoehto olisi antaa tämä mun unelmaurokseni sijoitukseen jollekin, mutta en tiedä uskallanko. Ootan nyt paljonko kysyntää tuolla pentueella on ja sit jos on paljonkin niin luovutan tuon mun toivelapseni vain sijoitukseen. Toivottavasti C-pentueesta syntyy himoitsemani uros - muuten itken verta sydömmestäni.

Pijonasfloo Durtuvas

Olin yhteydessä Brunon kasvattajaan Mirandaan ja Brunon kuulumisia kertoessa tuli valitettua hirvittävää urospulaa. Miranda hihkaisi heti, että ongelmaani löytyisi ratkaisu. Kiljuin riemusta ja kysyin saman tien mikä ratkaisu. Mirandalla oli minulle 3kuukauden ikäinen urospentu. Hän kertoi vanhemmista ja suvusta. Pentu oli varsin reipas tapaus ja kuulemma lupaava. En koskaan ole uskonut näihin lupaaviin pentu-uutisointeihin, koska ei sitä koskaan tiedä mitä pennusta kasvaa aikuisena.

Lähdin kuitenkin tiistaina hakemaan Vallua Ranskan maalle. Miranda oli todella iloinen, että päätin ottaa uroksen. Siinä vaiheessa täsmensin, että sijoitan sen kun vain hyvä koti löytyy. Sain nähdä Vallun vanhemmat ja ne olivat juuri niin hyviä kuin olin toivonutkin. Reissu oli todellinen pikavisiitti, koska jo parin tunnin Liettuassa majailun jälkeen suuntasin takaisin lentokentälle.

Täällä kotona Vallu on osoittautunut oikein reippaaksi pikkumieheksi. Ilolla odotan mitä tästä uroksesta kasvaa!

Horroksesta heräilyä

Olen saanut varsin pienen ajan sisään nostettua tollerikasvatustani aivan huimasti. Ollaan oltu vähän pää pensaassa pisemmän aikaan, mutta eräänä iltana ryhdistäydyin ja pistin kotisivujamme vähän järjestykseen. Erottelin urokset, nartut, eläkeläiset, sijoitukset, entiset sijoitukset, yhteisomistukset ja muistoissa olevat koirat. Ei sitä tajua kuinka paljon koiria on ennen kuin niitä oikeasti alkaa laskemaan.

Meillä on myös kaksi todella uutta tulokasta: Ilpo ja Dixi. Dixi on meidän rakkaan Ferrarimme tytär. Lupasin lainata Ferrarin Gaialle, joka muuten on ensimmäisen suvullisen tollourokseni sisko. Alkuun minun ei pentua pitänyt ottaa, mutta kotiin päätyi tuollainen sohvan valtaaja.

Riio sai myös toisen pentueen Manafka Mina'sin nimen alle. Olen luvannut lainata myös Zeepon samaisen kennelin nartulle, joten pentuja on odotettavissa keväällä tai kesällä. Zeepon siskollahan on jo yksi pentue de Veranon nimissä ja yhden pennun jalostuskäytöstä en tiedä. Vähän olen mietiskellyt, että ottaisin Zeepon pennun, mutta vielä en ole varma.

Sitten voisin kertoa menneistä pentueistamme, koska ollaan oltu niin horroksessa, että niistäkään ei ole mitään tietoa jaettu eli Ö- ja A-pentuset. Molempiin pentueisiin syntyi vain uros ja narttu. Ö-pentueesta sijoitukseen lähti ulkonäöllisesti ja käyttöominaisuuksiltaan hyvin lupaava Unia, joka on tähän menessä saavuttanut agility- ja koiratanssivalion arvot sekä oli VSP Suomen voittajanäyttelyssä junnuluokassa.

A-pentue syntyi vasta tämän kuun alussa, mutta ovat silti saavuttaneet jo luovutusiän ja muuttaneet omiin koteihinsa. A-pentueen isänä toimi minun kultakimpaleeni Mando ja emänä sitten monen ihannoima Säike. Pentueeseen tosiaan syntyi kaksi pentua - uros ja narttu, jotka lähtivät molemmat sijoitukseen. Toinen meni Unian omistajalle Sigille ja uros lähti sitten Manafka Mina'siin, jossa Riio kävi astumassa nartun. Huhtikuun aikana meille on syntymässä myös Ternen B-pennut! Kivat, evm. sukuiset vanhemmat ja yksi urospentu saadaan sijoitukseen.

Otin viikonloppureissun kohti Iso-Britanniaa. Siellä kun on kolme hyväksi todettua kasvattajaa, joten lähdimpä poikkeamaan jo edesmenneen Cicin kasvattajalla, jolla sattui olemaan pentue. Pentue, josta olin varannut urospennun. Olin nähnyt Roopesta vain vinonpinon kuvia, mutta kertaakaan en ollut urosta nähnyt. Kuvissa näkyi selvästi Roopen kauniit valkoiset merkit ja sen lupaava rakenne. Toki pennut voivat kehittyä mitenkä sattuu, mutta Roope oli pentueen lupaavin uros viidestä muusta.

Annen luona minua vastaan viipelsi iloinen tössötäjä Roope. Todella reipas ja avoin uroksen alku. Anne kertoi uroksen olevan vähän turhan touhottaja ja pää viidentenä jalkana menijä. Uros oli selvästi sopiva minulle, joten vietin pari päivää Annen luona ja siitä suuntasin kohti kotia. Uros oli varsin sähikäinen koko ajan ja nopeasti huomasin, että se tarvitsisi opettelua olemaan vain rauhassa. Roope asusti meillä vain pari päivää kunnes se matkusti sijoitukseen Shadyn luokse.

Lauman kokoonpano

Tämä aamu on koostunut vain rauhallisista metsälenkeistä, jotka tuntuvat nykyään olevan varsin arkipäivää. Me nykyään harvemmin treenaamme kunnolla ja jos treenaamme niin emme ainakaan montaa kertaa viikossa saman koiran kanssa. Koirat pitävät usein parinkin viikon mittaisia täysin treenittömiä taukoja ja nauttivat leikkimällä toisten kanssa tästä.

Olen alkanut myös kasvattamaan salukeita Catacogerin nimellä. Täällä blogissakin on joskus mainittu elämäni salukirakkaus eli Aura. Neitokainen on reissannut enemmän ja vähemmän Suomi-Ranska välillä minun ja Batterin kanssa. Riski sovittiin myös ns. täysin koirakseni, vaikka Batter kummitteleekin omistaja tiedoissa. Hankin itselleni myös todella mahtavan salukiuroksen Patun.

Salukien lisäksi elämässämme on tapahtunut kaksi suurta muutosta. Meillä ei asu enää yhtäkään mäyräkoiraa eikä partacollieta. Ainut väärän rotuinen on Pate, joka sekin edelleen on hengaillut Hensun luona.

Dolly & Retu

Me olemme pitäneet pientä hiljaiseloa kaiken suhteen. Treenattu kyllä on ja kisoissakin silloin tällöin piipahdettu. Kasvattamisestakin on pidettyä taukoa, mutta nyt saatiin vihdosta viimein yksi pentusuunnitelma maailmalle. Oon heti kauhean tylsistynyt kun kasvattajatuttavat Hensu, Marsi & Serena taukoilevat enemmän ja vähemmän. En saa silloin itsekään mitään aikaiseksi.

No siitä tulevasta yhdistelmästä. En ole vielä saanut emää päätettyä. Lisää tietoa voi katsella täältä. Pentueen isänä on joka tapauksessa elämäni rakkaus Mando, joten odotan innolla minkälaisia kakaroita tästä tulee. Jos saisin vain toisen varaajan tuolle pentueelle niin sit voisin päättää emänkin. Tosin vähän on sellainen tunne, että astutan toisenkin noista sitten Mandolla myöhemmin.

Voisimpa tässä samalla kertoa vähän näyttelykuulumisia. Tiivistetysti: ei mitään kovin ihmeellistä täysin omille koirille, mutta kasvatit on pärjännyt hienosti. Erityisesti Unia on ollut aivan mahtava! Se neitokainen on kiskonut vaikka kuinka BIS-junnusijoja.

Suomen voittajassa tuomarina oli jeanne, josta oon tykännyt kovasti tuomarina. Hän perustelee näkökantojaan musta hyvin ja siellä pärjää oikeasti hyviä koiria, vaikka ei musta kyllä koskaan huonot tollerit pärjääkään, vaikka olisi kuka tuomarina. ROP oli Onni ja VSP Unia. Norma ylsi PN2:ksi ja sai SERTin ja CACIBin. Terranoisin ryhmiksessä Kreikassa tuomarina oli Lania ja siellä ei mitään ihmeellisyyksiä, mutta Rico tyhjäsi pöydän olemalla ROP.

Kävimmepä myös Doradon kolmen roturyhmän ryhmänäyttelyssä Suomessa. BIS-tuomarina toimi Kiltsilä, joka tuomaroi myös novascotit. ROP- & VSP-sijat meni sisaruksille: Scot oli ROP ja siskonsa Unia VSP. Norppa ylsi PU2-sijalle ja sai SERTin. Batterin kasvatti Seela oli PN2 ja sai myös SERTin. PN3 oli pasan Mansku, mutta PN4-sijalle ei yltänyt kukaan. Erinomaisia tuli kyllä, mutta SA:t jäi saamatta. Uroksille saatiin kyllä kasaan myös PU3 & PU4. Jamma sai tyydyttävän. Jotenkin en yllättynyt. Unia saavutti ansaitun BIS1-sijan junnuissa. BIS-kasvattaja kehässä Terneläiset ylsivät kakkossijalle kokoonpanolla Unia (VSP), Scot (ROP), Äffä (ERI) ja Ux (ERI2). de la Doradon näyttely oli siis kaiken kaikkiaan todella onnistunut reissu!

Vierailimme myös Liettuassa noutajien erikoisnäyttelyssä. Novascotiannoutajilla oli tuomarina Pihavahti, joka oli todella tyytymätön rodun tasoon. Pentueitten pitäisi olla tasapainoisempia. Jyrkkää kritiikkiä tuli myös siitä, että valioluokkalaisia ei ollut. Shadylle muuttanut Dusty ylsi VSP:ksi, Sigin Unia PN3 & ROP-jun. Terneläiset ylsivät BIS3-kasvattajaksi kokoonpanolla Unia (PN3), Dusty (VSP), Scot ("PU5") ja Latko ("ERI5" SA). Kyllähän siellä jokunen erinomainen tuli, mutta vähän SA:ta. Ihan hyvä reissu ja varsinkin Juintun valitessa Unian BIS2-junnuksi ja Ternen BIS3-kasvattajaksi.

Kävimmepä juuri vNNY:n järkkäämässä tokokokeessa. Kivoja tuloksia tuli omille ja kasvateille! Erityisen tyytyväinen oon Säikeen, joka sai ykkösen ja samalla TK1-tunnuksen ja Otto sai siirron VOI-luokkaan.

Dolly (Dolce Terne de Verano) ja Retu (Deinzense Revitään Haavat Auki) ovat vain pyörineet vailla tarkoitusta täällä (olivat tähän päivään asti sivuttomina), vaikka Retu kerkisi jo valioitumaan nomesta ja Dollilla on jo VOI1 nomesta. Onnekseni tähän kuitenkin tuli muutos. Ezran omistaja Elric kyseli, että onko minulla ketään urosta myynnissä ja heitimpä sitten, että Retu olisi mahdollista saada sijoitukseen, jos kiinnostusta on. Hän kävi sitten katsomassa Retua ja ihastui sen käyttölinjaisuuteen. Päivittäin Elric kävi meillä katsomassa Retua ja tuli viikon päästä tulokseen, että kyllä se on hänelle sopiva koira ja sopii varsin hyvin Ezran kanssa.

Dollyn onnenpotku oli Donna, joka tuli minulta kyselemään tollerin pentua. Kysyin kelpaisiko hänelle nuori aikuinen ja hän sanoi, että voisi tulla ainakin katsomaan. Donna kävi katsomassa Dollya ja heistä näki heti, että heillä synkkasi. Käskin Donnaa harkitsemaan vielä tarkoin, että onko hänellä aikaa aktiiviselle tollerille ja hän kävi pari kertaa katsomassa Donnaa ja sitten vasta luovutin neidin hänelle.

Dolly & Retu ovat ainakin tähän asti viihtyneet kumpikin uusissa kodeissaan.