Alexia on aina pidetty hankala koirana. Myös Hensu ja Marsi sitä pitivät hankalana tapauksena kun tämä neiti siellä vielä asusti. En tiedä eikö se vain sit sopinut heidän käteensä vai mikä siinä oli, mutta me kisattiin Alexin kanssa ekoja yhteisiä kisojamme niin samasta tokokokeesta nappas tarvittavat ykkösensä siirtymiseen EVL:n, kun oli tuplaluokat. Pk-jälkikokeessa käytiin myös niin sieltä ALO2-tulos. Myös pelastuskoirien jälkikokeen a-osiosta tuli hyväksytty tulos.
Jotenkin tuntuu, että ollaan Alexin kanssa samalla aaltopituudella ja se sopii omiin käsiini tosi hyvin. Eihän Alex missään tapauksessa helppo koira ole ja sen kanssa on omat vaikeutensa. Se voi tehdä ihan minkälaisia toteutuksia mistä tahansa ja missä tahansa. Varma treenikaveri se ei ole, mutta ehkö toistoilla siitä saa edes suht hyvän ja varman tekijän. Ihmisten kanssa tosi rento, mutta näyttää vieraille ihmisille keskisormea ihan samoin tien, jos sitä yrittää käskyttää.
Kodittomana olis seuraavat kasvatit:
Ternen Bayonne
Ternen Clermont-Ferrand
Ternen Créteil
Ternen Chaville
Ternen Eure
Ternen Foix
Ternen Kiwi
Ternen Kandahar
Ternen Youcef
Ternen Äba
Ternen Zaza
Ternen Zhora
Ternen Via
Ternen Vivant
Kisatuloksia voi googletella ja katsella mejän ja nomen tulospalveluista.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Kohti vaahterasiirapin maata
Koirat oli lennätetty osissa kuluneen viikon ajan ennen näyttelyä, jotta päästiin Kanadan voittajaan koko porukalla.Olihan siinä taas urakkaa sinnekin lähteä, mutta onneksi rakkaat tolleritutut ottivat mieluusti koiriani vastaan Kanadan päässä!
Pentuluokkalaiset olivat aika söpiksiä! Enkä edes muista, koska tollereissa olisi ollut NELJÄ pentua pentuluokassa. Siskokset Veila & Pirre päättivät pistää leikiksi kehän reunalla odotellessa luokan alkua. Eikä kehässä sitten meinannut ainakaan Pirrellä tulla mitään eteenpäin menosta, kun olisi halunnut vaan jatkaa leikkiä siskolikan kanssa! Veila oli hienolla esiintymisellä luokkansa toinen saaden kunniapalkinnon ja Pirre kolmas, mutta ilman kunniapalkintoa - johtuikohan huonosta esiintymisestä...
Junnu-uroksissa ei mitään mainittavaa, mutta junnunartuissa sitäkin enemmän! Ensinnäkin kaikki junnunartuissa sijoitetut oli Ternen omia tyttöjä! Taputukset tästä kaikille hienosti esiintyneille nuorille naisille. Unia on jo monet kehät kiertänyt ja esiintyykin aina edukseen Sigin kanssa. Unia menestyikin näyttelyssä todella hyvin ja päätyi paras narttu ykköseksi ja loppumittelöissä vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Samalla valioitui myös Kanadasta ja nappasi junnuvoittajan ja voittajatittelin. Dolly & Kurris päätyivät junnunarttujen toiseksi ja samalla myös viipottivat paras narttu kehässä toiseksi ja saivat SERTIN! Taisipa olla aivan Dollyn ensimmäinen SERT! Aika hienoa junnutytöiltä 128koirasta sertit! Junnunarttujen kolmas Aesha ja neljäs Gia, jotka kumpikin palkittiin SA:lla! Fiini sai myös erinomaisen, mutta ei luokkasijoille päässyt, vaikka saikin myös SA:n.
Nuorten luokan uroksista voisin nostaa esille Yadin ja Pärskyn. Yadi oli luokkansa kolmas ja Pärsky neljäs, mutta kumpainenkin jäi ilman SA:ta. Nuoren luokan nartuissa juuri tuotu käyttönarttuni Bluiri nappasi hyvän, mutta sehän riittää täydellisesti käyttölajeista valioitumiseen! Eipä niissä oikein muuta mainittavaa sitten ollutkaan.
Avoimen uroksissa sitten vasta olikin yllättäjä kerrakseen. Rico yllätti positiivisesti voittamalla kaikki urokset ja olemalla rotunsa paras. Miellyttävä reissu siis, kun VSP on oma kasvatti ja ROP oma koira. Avoimen luokan toiseksi paras oli Sablis ja kolmas sitten Unto, joista kumpikin palkittiin SA:lla. Erinomaiset ilman SA:ta saivat myös Adolf, Twisti ja Ketku. AVO-nartuissa ei oikein mitään mainittavaa. Norma luokkansa kolmas ja sai SA:n, mutta eipä sen ihmeempiä.
Käyttöuroksissa ex-sijoitusurokseni Roope voitti luokan, sai SA:n ja sijoittui PU-kehässä neljänneksi. Myös Shadyn omistama Kiri olikin sitten luokkansa kolmas ja sai myös SA:n. Käyttönartuissa ei ihmeempiä. Ketulle, Serrelle ja Liinalle erit ilman sa:ta. Vetskuissa Digne oli roppiveteraani ja sai myös SA:n. Jesse vetsku-uroksissa toinen ja sai kanssa sa:n.
Kasvattajaryhmiä oli viisi, joista yksi ei saanut ryhmää kasaan eli neljä jäi jäljelle. Rico esiintyi Kupariketun kasvattajaryhmässä ja Niki de la Doradon ryhmässä. Ternen ryhmässä oli mukana Unia (VSP, ROP-jun), Bigne (ROP-vet), Jesse (ERI2 SA vetskuissa) ja Dolly (PN2 SERT). Kovassa mittelössä Terne jäi toiseksi, mutta sai kunniapalkinnon. Olen kuitenkin erityisen ylpeä siitä, että meidän kasvattajaryhmässä oli mukana kaksi veteraania ja kaksi junnua! Ja nämä kaikki äärettömän hienoja koiria.
Vierailin pitkästä aikaa Ryanin luona Ryanoid's-kennelissä, josta minulla on Roki. Oli ilo nähdä Rokin emä vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Sitten silmiini pisti upea 3-vuotias uros Ryanoid's My Special Red Nose "Redi", johon päätä pahkaa rakastuin. Ryan kertoi minulle kovasti uroksen taustoista. Sieltä löytyi upeita, hyvä luonteisia ja lähes joka lajiin soveltuvia koiria, jotka noutivat todella hyvin ja niitä oli käytetty käytännön metsästykseen. Tämän lisäksi niillä oli myös hyvä ulkonäkö. Aloin utelemaan myisikö Ryan Redin minulle, mutta vastaus oli kieltävä. Vaihdoin taktiikkaa ja kysyin lainaisiko hän sen minulle siksi aikaa, että kisailisin sen kanssa Suomesta ainakin nomevalioksi. Tähän hän vastasi kyllä ja Redi pääsi lähtemään mukaan saman tien.
Ryan lähti minun ja Redin mukaan käymään Mary-Annen luona Canmable's-kennelissä. Tarkoitukseni oli mennä tutustumaan Mary-Annen koiriin ja kenties käyttää yhtä urosta niistä jalostukseen hamassa tulevaisuudessa. Mutta sielläkin silmiini pisti erityisesti yksi uros! Canmable's Snowdrop "Drop" oli myös hyvä sukuinen ja hyvä luonteinen uros, jota Mary-Annen mies oli käyttänyt metsällä. Sitä siinä katselin ja mietiskelin, kun Ryan ja Mary-Annen tulivat tupakkatauoltaan sisälle. Ryan oli kertonut Mary-Annelle suunnitelmastamme Rediä kohtaan ja Mary-Anne oli nähnyt kuinka katselin Dropia. Mary-Anne ehdotti minulle samaa kuin Redin kanssa. Kisaisin sen Suomessa ainakin nomevalioksi ja sitten se tulisi takaisin Kanadaan. Sisälläni joku järjen ääni yritti huutaa "EIIIIIIIIII!" mutta huomasin sanovani Kyllä. Pojan nimeksi tosin muokkautui heti Troppi, kun sain sitä itse puhua.
Kaiken kaikkiaan aivan upea reissu ja kyllä kannatti lähteä! En tiennyt edes tarvitsevani kahta uutta urosta, mutta näköjään tarvitsin.
Pentuluokkalaiset olivat aika söpiksiä! Enkä edes muista, koska tollereissa olisi ollut NELJÄ pentua pentuluokassa. Siskokset Veila & Pirre päättivät pistää leikiksi kehän reunalla odotellessa luokan alkua. Eikä kehässä sitten meinannut ainakaan Pirrellä tulla mitään eteenpäin menosta, kun olisi halunnut vaan jatkaa leikkiä siskolikan kanssa! Veila oli hienolla esiintymisellä luokkansa toinen saaden kunniapalkinnon ja Pirre kolmas, mutta ilman kunniapalkintoa - johtuikohan huonosta esiintymisestä...
Junnu-uroksissa ei mitään mainittavaa, mutta junnunartuissa sitäkin enemmän! Ensinnäkin kaikki junnunartuissa sijoitetut oli Ternen omia tyttöjä! Taputukset tästä kaikille hienosti esiintyneille nuorille naisille. Unia on jo monet kehät kiertänyt ja esiintyykin aina edukseen Sigin kanssa. Unia menestyikin näyttelyssä todella hyvin ja päätyi paras narttu ykköseksi ja loppumittelöissä vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Samalla valioitui myös Kanadasta ja nappasi junnuvoittajan ja voittajatittelin. Dolly & Kurris päätyivät junnunarttujen toiseksi ja samalla myös viipottivat paras narttu kehässä toiseksi ja saivat SERTIN! Taisipa olla aivan Dollyn ensimmäinen SERT! Aika hienoa junnutytöiltä 128koirasta sertit! Junnunarttujen kolmas Aesha ja neljäs Gia, jotka kumpikin palkittiin SA:lla! Fiini sai myös erinomaisen, mutta ei luokkasijoille päässyt, vaikka saikin myös SA:n.
Nuorten luokan uroksista voisin nostaa esille Yadin ja Pärskyn. Yadi oli luokkansa kolmas ja Pärsky neljäs, mutta kumpainenkin jäi ilman SA:ta. Nuoren luokan nartuissa juuri tuotu käyttönarttuni Bluiri nappasi hyvän, mutta sehän riittää täydellisesti käyttölajeista valioitumiseen! Eipä niissä oikein muuta mainittavaa sitten ollutkaan.
Avoimen uroksissa sitten vasta olikin yllättäjä kerrakseen. Rico yllätti positiivisesti voittamalla kaikki urokset ja olemalla rotunsa paras. Miellyttävä reissu siis, kun VSP on oma kasvatti ja ROP oma koira. Avoimen luokan toiseksi paras oli Sablis ja kolmas sitten Unto, joista kumpikin palkittiin SA:lla. Erinomaiset ilman SA:ta saivat myös Adolf, Twisti ja Ketku. AVO-nartuissa ei oikein mitään mainittavaa. Norma luokkansa kolmas ja sai SA:n, mutta eipä sen ihmeempiä.
Käyttöuroksissa ex-sijoitusurokseni Roope voitti luokan, sai SA:n ja sijoittui PU-kehässä neljänneksi. Myös Shadyn omistama Kiri olikin sitten luokkansa kolmas ja sai myös SA:n. Käyttönartuissa ei ihmeempiä. Ketulle, Serrelle ja Liinalle erit ilman sa:ta. Vetskuissa Digne oli roppiveteraani ja sai myös SA:n. Jesse vetsku-uroksissa toinen ja sai kanssa sa:n.
Kasvattajaryhmiä oli viisi, joista yksi ei saanut ryhmää kasaan eli neljä jäi jäljelle. Rico esiintyi Kupariketun kasvattajaryhmässä ja Niki de la Doradon ryhmässä. Ternen ryhmässä oli mukana Unia (VSP, ROP-jun), Bigne (ROP-vet), Jesse (ERI2 SA vetskuissa) ja Dolly (PN2 SERT). Kovassa mittelössä Terne jäi toiseksi, mutta sai kunniapalkinnon. Olen kuitenkin erityisen ylpeä siitä, että meidän kasvattajaryhmässä oli mukana kaksi veteraania ja kaksi junnua! Ja nämä kaikki äärettömän hienoja koiria.
Vierailin pitkästä aikaa Ryanin luona Ryanoid's-kennelissä, josta minulla on Roki. Oli ilo nähdä Rokin emä vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Sitten silmiini pisti upea 3-vuotias uros Ryanoid's My Special Red Nose "Redi", johon päätä pahkaa rakastuin. Ryan kertoi minulle kovasti uroksen taustoista. Sieltä löytyi upeita, hyvä luonteisia ja lähes joka lajiin soveltuvia koiria, jotka noutivat todella hyvin ja niitä oli käytetty käytännön metsästykseen. Tämän lisäksi niillä oli myös hyvä ulkonäkö. Aloin utelemaan myisikö Ryan Redin minulle, mutta vastaus oli kieltävä. Vaihdoin taktiikkaa ja kysyin lainaisiko hän sen minulle siksi aikaa, että kisailisin sen kanssa Suomesta ainakin nomevalioksi. Tähän hän vastasi kyllä ja Redi pääsi lähtemään mukaan saman tien.
Ryan lähti minun ja Redin mukaan käymään Mary-Annen luona Canmable's-kennelissä. Tarkoitukseni oli mennä tutustumaan Mary-Annen koiriin ja kenties käyttää yhtä urosta niistä jalostukseen hamassa tulevaisuudessa. Mutta sielläkin silmiini pisti erityisesti yksi uros! Canmable's Snowdrop "Drop" oli myös hyvä sukuinen ja hyvä luonteinen uros, jota Mary-Annen mies oli käyttänyt metsällä. Sitä siinä katselin ja mietiskelin, kun Ryan ja Mary-Annen tulivat tupakkatauoltaan sisälle. Ryan oli kertonut Mary-Annelle suunnitelmastamme Rediä kohtaan ja Mary-Anne oli nähnyt kuinka katselin Dropia. Mary-Anne ehdotti minulle samaa kuin Redin kanssa. Kisaisin sen Suomessa ainakin nomevalioksi ja sitten se tulisi takaisin Kanadaan. Sisälläni joku järjen ääni yritti huutaa "EIIIIIIIIII!" mutta huomasin sanovani Kyllä. Pojan nimeksi tosin muokkautui heti Troppi, kun sain sitä itse puhua.
Kaiken kaikkiaan aivan upea reissu ja kyllä kannatti lähteä! En tiennyt edes tarvitsevani kahta uutta urosta, mutta näköjään tarvitsin.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Uusia tulokkaita
Meillä on laumakoko lisääntynyt aikalailla omista ja muitten kasvateista, mutta on yksi uros, jonka haluan erityisesti nostaa esille. Pitko ja Skrim muuttivat meille aika samoihin aikoihin Sigiltä. Kumpaakin pojista on koulutettu aika samalla tavalla, mutta Skrimiä vähän enemmän ja silti Pitko pistää parastaan. Minusta tuntuu, että tässä on se koira, joka vetää vertoja jo Mandolle. Mandon tassun jälkien seuraajan piti olla Adolf, mutta ei se ole niin hyvä. Ei läheskään. Ihan kiva treenikaveri, mutta aivan liian hankala ja pärjäämätön ollakseen niin mahtava kuin Mandomies.
Pitkon kanssa ensimmäinen tokokoe oli sellainen, jossa oli alokasluokassa tuplaluokat. No, poika meni ja teki töitä täydellisesti => kummastakin ykköstulos. AVO-luokassa kaksi koetta, joissa kummassakin tuplaluokat. Tokoiltiin koko sydämmen kyllyydestä ja tuloksena kolme AVO1-tulosta neljästä startista (hyyyss... ei niitä tartte kun kaks...). Agista Pitko nappasi kahdelta peräkkäiseltä päivältä tulokset II-luokkaan. Pelastuksessa myös kisattu. Ekalla PESO läpi ja samoin myös PEHA A & B. PAKK kerrasta lävitse. Paljoa ei kai parempaa koiraa voisi toivoa?
Pentuna pidin Skrimistä paljon enemmän. Pistin sen varaan oikeastaan kaiken ja treenasin sitä enemmän, koska pidin sen suvusta hiukkasen enemmän. Minkä takia? No siksi, että sen suvussa löytyi enemmän Ternejä! Alkuun Skrim oli se jota treenasin koko ajan enemmän. Se, jonka kanssa tein paljon enemmän. Pitko jäi ehkä vähän vähemmällä huomiolle, mutta sitten se alkoi vetään joka kisasta moitteettomia tuloksia. Toisin kuin Skrim, joka junnaa edelleenkin vähän paikallaan - annetaan kuitenkin anteeksi nuorelle urokselle. Skrim on vähän kovempi ja tietää enemmän mitä tahtoo. Pitko taasen on kiltti, kuuliainen, miellyttämishaluinen ja ehkä jopa vähän turhan herkkis. Vähän kovempi luonne ei olisi pahitteeksi Pitkon kohdalla, mutta ei se missään tapauksessa liian herkkä ole. Pitko on aina ollut vähän vaatimattomampi, mutta Skrim taas sellainen kovistelija ja joka paikassa esillä oleva. Silti Pitko on noussut näistä omaksi suosikikseni ja treenaakin nykyisin ihan yhtä paljon kuin Skrim.
Pitkon kanssa ensimmäinen tokokoe oli sellainen, jossa oli alokasluokassa tuplaluokat. No, poika meni ja teki töitä täydellisesti => kummastakin ykköstulos. AVO-luokassa kaksi koetta, joissa kummassakin tuplaluokat. Tokoiltiin koko sydämmen kyllyydestä ja tuloksena kolme AVO1-tulosta neljästä startista (hyyyss... ei niitä tartte kun kaks...). Agista Pitko nappasi kahdelta peräkkäiseltä päivältä tulokset II-luokkaan. Pelastuksessa myös kisattu. Ekalla PESO läpi ja samoin myös PEHA A & B. PAKK kerrasta lävitse. Paljoa ei kai parempaa koiraa voisi toivoa?
Pentuna pidin Skrimistä paljon enemmän. Pistin sen varaan oikeastaan kaiken ja treenasin sitä enemmän, koska pidin sen suvusta hiukkasen enemmän. Minkä takia? No siksi, että sen suvussa löytyi enemmän Ternejä! Alkuun Skrim oli se jota treenasin koko ajan enemmän. Se, jonka kanssa tein paljon enemmän. Pitko jäi ehkä vähän vähemmällä huomiolle, mutta sitten se alkoi vetään joka kisasta moitteettomia tuloksia. Toisin kuin Skrim, joka junnaa edelleenkin vähän paikallaan - annetaan kuitenkin anteeksi nuorelle urokselle. Skrim on vähän kovempi ja tietää enemmän mitä tahtoo. Pitko taasen on kiltti, kuuliainen, miellyttämishaluinen ja ehkä jopa vähän turhan herkkis. Vähän kovempi luonne ei olisi pahitteeksi Pitkon kohdalla, mutta ei se missään tapauksessa liian herkkä ole. Pitko on aina ollut vähän vaatimattomampi, mutta Skrim taas sellainen kovistelija ja joka paikassa esillä oleva. Silti Pitko on noussut näistä omaksi suosikikseni ja treenaakin nykyisin ihan yhtä paljon kuin Skrim.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)