kamala päivä

Olen jo pitkään täällä teille kertoillut, että Tini on huonossa kunnossa. Paha sanoa oliko suurin syy näissä helteissä vai jossain muussa..

Tänään lähin heti aamusta Tinin kanssa eläinlääkäriin, kun pojan jalat pettivät eikä päässyt taaskaan ylös. Normaalisti on päässyt itse parin minuutin päästä ylös, mutta ei nyt. Jalat eivät kantaneet enää yhtään. Eläinlääkäri uskotteli minulle, että kaikki on hyvin niinkuin viimeksikin kun käytiin. Ärähdin sitten takaisin "Kaikki ei tosiaankaan ole hyvin, kun koiran jalat pettävät vähän väliä ja se on noin apaattinen." Silloin ell tuli jotenkin tajuihinsa "Onko se oikeasti niin paha?" johon tuli tiukka vastaus "ON!"

Ell tutki Tiniä, väänteli ja käänteli. Nyt Tini seisoi taas omilla jaloillaan. Ell sanoi "Kaiken pitäisi olla kunnossa". Sitten aloin selittämään, että en halua katsoa kuinka koira kärsii, kuinka se on apaattinen ja kuinka se ei pysty kunnolla liikkumaan. Sitten ell kysyi samaa kuin viimeksikin "Haluatko lopettaa noin hyvä kuntoisen vanhuksen?" katsoin eläinlääkäriä pitkään ja kysyin "Haluaisitko itse elää liikkumatta ja tuntea kipuja?" ell sanoi sitten "Ei sillä pitäisi olla pahoja kipuja." mutisin jotain "Niin, ei pahoja kipuja, mutta on kuitenkin. Ja ei pitäisi olla.." ja jatkoin kysymällä "Luuletko, että kukaan omistaja haluaa lopettaa koiransa?" Ell alkoi ymmärtämään vihdosta viimein pointtini, kun itkin jo täysin Tinin turkkia vasten. Miksi eläinlääkärin piti tehdä tästä näin vaikeaa?

Ell pyysi minua jättämään hyvästit Tinille ja lupasi, että se pääsisi nyt parempaan paikkaan missä ei ole kipuja. Ell painoi lopetuspiikin Tinin niskaan ja pikku hiljaa poika vaipui uneen josta ei enää herännyt. Kannoin kyyneleet silmissä oman poikani autoon ja yritin saada itseni kasaan, että voisin ajaa kotiin..

Tini kerkisi saavuttamaan elämässään paljon, vaikka se ei oikeasti koskaan mitenkään kirkkaasti loistanutkaan. Tinin titteliriviin kertyi RH-E vFIN JVA & KVA. Pojan kanssa ei koskaan saatu suoritettua PAKKia, se jäi aina muutamasta pisteestä kiinni.

Tini oli koko ikänsä terve ja sen terveystulokset olivat ihan priimaa. Pari viimeistä kuukauttaan Tini oli hyvin rauhallinen ja välillä apaattinen, mutta eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että se on täysin terve. Nyt olen onnellinen, koska tiedän, että Tiniin ei satu enää ja sen on hyvä olla.

Suvultaan Tini oli omanlaisensa kultakimpale, mutta ei kuitenkaan mikään 100pisteen jalostuskoira. Suvusta löytyi Sunlit Put, mutta en antanut sen koskaan häiritä minua.. Tiniä kun en halunnut jalostukseen käyttää. Se oli aina minulle enemmän rakastettava sohvan valtaaja kuin mahtava jalostuskoira jota pitäisi hikihatussa kisata ja kouluttaa.

Tulen varmasti ikuisesti tuntemaan syyllisyyttä Tinin lopettamisesta, koska ell kyseenalaisti sitä niin paljon. Toivon silti, että tein oikean päätöksen. Toivon, että Tinin on oikeasti hyvä olla nyt..