revittyä sisälmystä

Tänään tokoiltiin oikein urakalla Lootuksen kanssa. Pakkasin autoon myös Mandon ja Rakan. Siitä sit hurautin kolmen koiran voimin n. 70kilometriä, että päästiin tokoilemaan ihan kunnon ryhmään, että saataisiin kunnolla häiriötä. Mike tuli myös Gurun kanssa sinne.

Raahasin yhden kevythäkin seinän viereen ja saivat Raka & Mando siellä odotella vuoroaan. Ryhmäämme kuului kahdeksan koirakkoa: minä & Lootus, Mike & Guru, saksanpaimenkoirat uros Romeo & narttu Quinta, valkoinenpaimenkoirauros Mercedes, islanninlammaskoirauros Rabie, bullmastiffinarttu Babe ja schipperkeuros Vito. Kaikki osasivat vähintään ALO-luokan liikkeet ja kaikki olivat saaneet (paitsi Guru) jo vähintään yhden I-tuloksen tokosta.

Alussa koirille (tai ainakin Lootukselle & Gurulle) täysin vieras ohjaaja testasi koirien luoksepäästävyyden. Lootuksella & Gurulla ei mitään moitittavaa. Hyvin meni!

Seuraavaksi otettiin paikallamakuu. Hyvin meni maahan ja makasi muutenkin hienosti paikallaan, vaikka Vito lähtikin vierestä ja tuli nuuskuttamaan tytsyä. Hyvin silti keskittyi eikä häiriintynyt yhtään Vitosta. Viton omistajalla vähän taisi kärähtää siihen, että EVL:ssä kisaava koira päätti lähteä paikallaolosta. Sen näki hänen kasvoiltaan.

Gurun paikallaolo näytti toimivan hyvin. Yllätyin suorastaan, koska poika ei ole koskaan ollut vieraitten koirien seassa paikallaan vaan aina pelkästään tuttujen. Mikekin kehui treenien jälkeen kuinka hienosti Guru oli ollut koko ajan!

Seuraavaksi ohjelmistossa oli irtona seuraaminen. Omistajat mutkittelivat koiriensa kanssa kaikkien muitten välistä. Mike & Guru olivat ainoot jotka menivät hihnassa ensin. Guru meni aivan loistosti ja piti koko ajan katsekontaktia. Vähän seurasi kyllä vinosti, mutta muuten hyvä! Toisella kerralla Mike päätti koittaa meneekö Guru irtona yhtä hyvin ja itse väittäisin, että Guru meni jopa paremmin ilman hihnaa.

Lootuksen seuraaminen oli vino ja katsekontakti tippui parikin kertaa. Tyttö ei oikein muutenkaan ollut ihan huippuvireessä. Siksi vaihdoinkin puolessa välissä treenejä Rakaan joka olikin ihan tykki! Saatiin Rakankin kanssa pujotella muut koirat ja se meni tosi hyvin. En oo koskaan nähnyt Rakalla niin hyvää seuraamista.

Koitettiin treenien aikana myös estehyppyä. Rakalta se onnistui aivan loistosti. Oon tosi tyytyväinen siihen! Gurua ei oikein kiinnostanut ja hyppäs kauheen vinosti eikä millään olis enää kiinnostanut tulla takasin. Taisi olla vähän liian pitkät treenit Gurulle.

Loppuun otettiin vielä paikallaolo. Gurua ei osallistunut siihen, koska Mike päätti lopettaa siihen, kun pojalla oli vielä edes vähän kivaa. Raka oli mieletön. En oo nähnyt sillä koskaan niin hyvää paikkaoloo mitä se oli treeneissä! Rakalla olikin tälläinen "en oo koskaan nähnyt"-päivä ja olin tosi tyytyväinen treenien jälkeen tytöstä. Vaihdoin Rakan kesken paikallaolon Mandoon ja Mando pysyi paikallaan kuin tatti.

Treenien päätteeksi poikkesin pikaisesti Miken pihassa. Hän haki Ruun ulos. Poika oli muuttunut viime kerrasta kun sen olen nähnyt. Se oli saanut massaa enemmän ja sillä oli aivan järkyttävä karvanlähtö. Karvanlähtö ei kuitenkaan haitannut (koskapa haittaisi..) Rakan, Mandon, Lootuksen & Gurun leikkimistä. Oli ilo nähdä kuinka koirat leikkivät niin riemuissaan keskenään ja vauhtiakin riitti. Jouduin kuitenkin lähtemään melko nopeasti, odottihan minua melko pitkä kotimatka!

Ja kotona odotti kaaos. En kyllä sillain tiedä, ei se kaaos kovin paha ollut. Eteisessä minua oli vastassa revitty koirien peti. Kaikki sisälmykset tuhantena silppuna. Sen vieressä istui iloisesti häntää heiluttaen Don. No ihan sama! Ei sillä nyt niin kauheasti ole väliä kuka sen repi ja muutenkin se oli tarkoitus heittää roskiin.

Joulua agin merkeissä

Tämän päivän suurin (& yleisin) teko on ollut varmasti monille koiran omistajille tuttu "pidä koirat kaukana keittiöstä"-ajatus. Sitä meillä on tämä päivä toteutettu kun joulukalkkuna ja muut jouluruuat on lojunut hellan päällä. Meillä pidettiin jouluruokailu Knossosien (Ferrarin perhe), Miken (Pekan kasvattaja, Ruun & Gurun omistaja), Kraigin (Yeyen kasvattaja) ja Larsin (Yeyen omistaja) kesken. En ole varmaan koskaan tehnyt joulun takia näin paljon kuin tänä vuonna, mutta pitihän sitä antaa hyvä kuva itsestä joulun viettäjänä.

Lars oli ottanut Yeyen mukaan, Knossosit Ferrarin ja Mike Ruun sekä Gurun. Kraig tuli täysin ilman koiraa. Voitte varmaan arvata mistä keskustelimme syödessämme? No kerrotaampa, tolloista. Mike oli käyttänyt maanantaina Gurun terveystarkastuksessa ja poika oli täydellistä A-luokkaa (lonkat: A/A, kyynereet: 0:0, polvet: 0/0, silmät: terveet). Sovittiin Miken kanssa, että hän ja Guru alkaisivat käymään aktiivisesti treeneissä meillä niin jos poika joskus menestyisi kunnolla niin sitä voisi joku lainata nartulleen jalostuskäyttöön. Catacogerin C-pentueen Hifki, Liffi & Rine ovat suorittaneet NOU-luokan hyväksytysti ja ilmoitettu nomemestaruuteen ALO-luokkaan. NOU-luokan suorittamiseen ja nomesta valioitumiseen tähdätään Gurun & Yeyenkin kanssa.

Ruoka tuntui maistuvan kaikille ja kyllä siitä koiratkin saivat oman osansa (tosin koirille tehtynä versiona niinkuin viime vuonnakin --> lihaisia luita, rustoja...). Tämän jälkeen alkoi pakollinen koirien hiplailu. Kraig halusi nähdä Yeyen ihan kunnolla ja kopeloi sen aivan pohjavillaa myöten, kurkisti suuhun ja juoksutti. Yeyellä ei ollut mitään ongelmaa tämän kanssa, mutta sen jälkeen Kraig halusi nähdä Larsin & Yeyen agikehityksen. Lähdimmepä siis agikentälleni ja mukaan nappasin Cirxon ja Zeepon. Zeepon kyllä annoin samantien Elisille.

Lars jännitti aivan kamalasti, enemmän mitä koskaan missään kisoissa. Olivathan Lars & Yeye kiertänyt useamman mölliagin ja Yeye startannut parissa kisassa varsin lahjakkaasti. Kaisailin radan ja muut lämmittelivät koiriensa (+ Cirxon) kanssa. Tein aika helpon radanpätkän.

Elis ja Zeepo aloittivat. Käännökset olivat hyvät ja tiukat eikä niissä todellakaan ollut mitään turhaa tilaa. Mitään isompia kämmejä ei sattunut ja kepeille meni hyvin. Vauhti oli koko ajan tosi hyvä ja aika oli vielä parempi!

Lars ja Yeye.. Eka rata meni ihan puihin. Siellä tippui pari rimaa ja käännökset olivat tosi löysiä / loivia. Yeye saattoi myös sinkoutua välillä ihan väärää estettä kohden. Vauhtia oli, mutta virheitä sitäkin enemmän. Kraigin ilmeestä näki, että hän ei todellakaan ollut tyytyväinen. Otin Yeyen itselleni ja annoin Larsille Cirxon. Cirxo on todella herkkä ohjaamiselle ja se tulkitsee ihan pienistäkin liikkeistä mitä pitäisi tehdä. Poika oli juuri saanut oikeudet III-luokkaan joten radan piti olla pojalle helppo.

Lars & Cirxo vetivät rataa ja minä käskytin Yeyeä (istu, maahan, odota, sivulle, hae, tänne...) sivummalla. Sivu silmällä katselin, että Lars & Cirxo vetivät todella hyvän radan ja Miken huutaessa ajan olin enemmän kuin tyytyväinen. Lars ei ollut jännittänyt, koska muuten Cirxo olisi "räjähtänyt käsiin". Kuitenkin Yeyen hänelle antaessani huomasin, että Larsin jännittäminen nousi heti pilviin. Sanoin hänelle "Koitan itse mennä yhden radan Yeyen kanssa, ok?" johon Lars nyökkäsi.

Käskin Yeyen alussa maahan ja siellä se makasi ja tapitti, että koska saa lähteä. Luvan saatuaan Yeye lähti kuin raketti. Todella nopea ja sulava liikkeinen tyttö tykitti menemään kuin paraskin agiliitäjä. Useamman koiran kouluttaneenakin meinasin välillä olla myöhässä radalla, mutta onneksi Yeye osasi lukea ohjaajaa vaikka huitoisi kuinka kaukana. Turhia sinkoiluja ei tällä kertaa tullut eikä yhtäkään rimaa pudonnut. Yeye painoi täysillä! Aika oli mahtava, koska tällä kertaa käännökset olivat tosi onnistuneita. Kraigin huulilla näkyi hymy tyytyväisyydestä onnistuneeseen suoritukseen.

Lars otti ohjat Yeyen kanssa ja tällä kertaa hän oli varmempi, koska oli nähnyt, että Yeye oikeasti osaa tehdä! Tällä kertaa Larsin & Yeyen rata oli todellista iloa silmälle. Yeye teki pienet & tiukat käännöset, oli nopea, seurasi ohjausta ja totteli ohjausta vielä paremmin. Lars pysyi hyvin mukana, mutta kuitenkin Yeye totteli myös kauempaa tulleita käskyjä. Olin todella tyytyväinen rataan ja niin oli Kraigkin.

Mike & Ruukin näyttivät osaamistaan. Heidän yhteistyönsä pelasi todella hyvin, mutta Ruu tuntui vähän löysäilevän. Olen nähnyt paljon parempia ja nopeampia ratoja Ruulta, mutta oli tämäkin rata kuitenkin ihan ok (mutta pitäisi olla erinomainen!) ja tyydyttävä nopeudeltaan. Ei tuolla radalla kuitenkaan palkintosijoille pääsisi.
Heidän toinen ratansa oli parempi, mutta samat ongelmat olivat kuin ekassakin radassa. Ruuta ei ihan selvästi kiinnostanut agi pätkääkään tänään.

Sillä välin kun olimme tykitelleet radalla oli Elisia hakenut minulle Rakan ja Lootuksen ja lämmitellyt niiden kanssa. Elisia oli joskus satunnaisesti treenaillut (/ kokeillut) Rakaa agikoirana joten ihan surutta passitin heidät kokeilemaan rataa.

Heti alussa Raka teki virheen.. Se nyki lähdössä. Pienestäkin sanasta se meinasi ampaista liikkeelle. Ehkeivät kaikki katso sitä virheeksi, mutta itse en sulattanut sitä. Piti istua paikallaan kuin tatti. Elisia sitten jutteli kanssani niitä näitä ja odottimme niin kauan, että Raka lopetti nykimisen. Elisian ja Rakan agi oli sujuvaa, mutta vähän häiritsi se, että Raka osui juuri ja juuri kontaktipinnoille A-esteellä. Jotain Raka könysi myös ennen rengasta. Muuten rata oli hyvä ja aika samoin.

Päätin koittaa Lootuksen kanssa vähän agia. Iivi oli kertonut, että tytsy oli treenannut agia paljon ja kisannutkin parissa kisassa (+ jokusessa maastoestekisassa) joista yhdestä oli saanut vKUMA:n. Tein aika helpon hyppyradan tytölle jonka se meni moitteettomasti! Ehkäpä jatkan sittenkin tytön kanssa agissa enkä nomessa. Hmm.. Pitää harkita. Elin uskossa, että mulla on käsissäni koira joka on kisannut vain pelastuskoirakokeissa ja pienellä tutkimisella selvisi, että Lootus on startannut agissa, maastoesteillä ja pk-haussa eli BH komeilee myös nimen edessä (kun sen vaan löytäisi jostain). :D

Päivän päätteeksi juttelimme vielä lisää tollereista ja agilitystä. Illan mittaan ihmiset katoilivat (heti kun olivat käyneet katsomassa jäljellä olevia U-pentuja!) ja sovimme, että joskus uudestaan tälläinen.

Pentuhuuma(ko) laskeutumassa

Tässä on kyllä useampi päivä mennyt pentujen kuulumisten kertoilemiseen, mutta minkäs sille voi. Guru, Rine, Turbo, Dera ja Tarra ovat treenailleet ahkerasti noutamista. Kaikki Catacogerin C-pennut ja Tarra on ilmoitettu kahteen eri NOU-luokkaan, että toivottavasti kaikki pääsevät edes toisesta kokeesta lävitse.

Mike tuli hakemaan Gurua tänään Ruun kanssa. Vähän pelleiltiin porukan kanssa tai siis kokeiltiin kersojen kanssa sitä noutamista Ruu-sedän johdolla. Kaikilla kakaroilla oli innokasta noutamista ja ihan yllätti, että suurin osa toi käteen asti paitsi Tarra. Vieteltiin mukava ilta Miken kanssa kahvikupposten ääressä.

U-pennuille etsiskelin jo nimiäkin tässä. Varauksia on jo ihan kivasti (3/4). Yksi pennuista on menossa labbispuolelta tutulle Quattrolle. Hienoa saada vaavi hälle ja vielä sijoitukseen :) Sit kun on vielä ihan uusi näitten tollojen parissa. Vielä parempi.
Kaikki kolme pentua saavat todella hyvät kodit. Toinen pennuista menee Marille ja sit yksi menee pasalle. pasa ja Quattro ovat varanneet urokset ja Marille on tilauksessa narttu. Toivottavasti pentuja syntyy ainakin tuo kolme! Olisihan se mahtavaa jos sieltä se neljäskin pyörähtäisi, mutta mistäs sille koti sitten kun T-pennuista pyörii molemmat täällä jaloissa.

Ai niin! En ole tainnut pitkään aikaan mainitakkaan U-pentueen vanhempia. Isänähän toimii AIVAN HUIPPU Ferrari ja emänä toinen huippu Ankka. Olen niin äärettömän tyytyväinen noihin vanhempiin. Molemmilla pitkä tittelirivi nimen edessä (varsinkin Ferrarilla: BH Hk3 Ek2 Jk2 Vk1 vFIN TVA vJM-09 NOU1 vNM-09 vFIN KVA vKTV vGBR JVA joka on myös agista yhtä vKUMAa vaille valio), terveitä, evm. sukuisia (tuovat uutta sukua) ja hyvä luonteisia. Harkitten tota Ferrarin käyttöä vielä uudestaankin, mutta se tapahtuu ehkä joskus vuoden päästä kun näen miten noita pentuja tullaan käyttämään. Tai sitten jätän käyttämättä uudestaan.

Olen myös unohtanut oman pentutohinan keskellä ilmoittaa, että Kukka oli jalostuslainassa Iivillä. Isänä pennuilla oli Iivin tosi hieno uros Sverre. Pentuja syntyi kolme (1u, 2n) söpistelijää ja he olivat Sunburn'sin F-pentuja. Pennut saivat kaikki hyvät ja lupaavat kodit. Minä jäänkin sitten odottelemaan Iivin F-pentueen sijoitusnartun pentuja kun en tästä pentueesta pentua ottanut. Saa nähdä mitä Kukan lapsosista tulee. Toivottavasti yhtä hyviä kuin isänsä ja äidin saavutukset voi korvata vaikka käyttötuloksilla :)

treenailua

Lellu on puolessa välissä kantoaikaansa. Vielä saman verran ja pentujen pitäisi syntyä. Käytiin tänään eläinlääkärissä ultrassa ja ultan mukaan pentuja olisi tulossa vain kaksi. Jos näin käy, niin itselleni ei pentua sitten jää. Toivotaan siis parasta, että pentuja tulee vähän enemmän kuin kaksi (: Olen kyllä hyvin onnellinen, jos pentumäärä pysyy vain kolmessa, koska kolmelle pennulle on jo koti.

Mike & Ruu päättivät tulla käymään meijjän agireeneissä. Meijjän yksityinen valmentaja Reim otti mielellään välillä vähän isomman porukan kuin pelkästään Elisian & Zeepon. Itsekin päätin roudautua paikalle (jep, ihan omalle agikentälle jaksoin mennä :D) Cirxon kanssa.

Lämmittelynä kävimme juoksemassa "ihan pienen" (2km) hölkkälenkin ja olin jo ihan kuoleman partaalla, ei toi juokseminen ole ihan omin harrastus. Sit otettiin muutamia helppoja hyppyjä vähän lämmittelyksi. Jokaiselle jaettiin oma pieni radan pätkä (n. 3estettä) mitä piti mennä alkuun ja kaikki kiersivät 5 erilaista ratapätkää. Kaikilla näytti menevän hyvin ja Reim kävi aina välillä neuvomassa mitä kannattaisi tehdä toisin.

Sitten tehtiin yksi pisempi rata jonka aloittivat Mike & Ruu. Pari kertaa Ruu kävi haistelemassa kauempana ja pari rimaakin tippui, mutta sitten iski joku agipiikki ja alkoi menemään todella hyvin! Käännökset olivat todella hyviä ja kaukaakin ohjaaminen onnistui todella hyvin. Mike ja Ruu siirtyivät loppu ajaksi sivummalle treenailemaan lyhyempiä ratapätkiä joten Zeepo sai vähän häiriötä agittamiseensa.

Elisia ja Zeepo toimivat alusta asti hienosti. Zeepo päästeli ihan täysillä menemään ja käännökset menivät todella hyvin & tiukasti. Tässä pojassa on kyllä tyyliä agikentällä! Ainut vain, että kisatilanteet tuntuvat Zeepoa stressaavan.. Se jännittää aivan törkeästi kaikissa kisoissa. Taidamme alkaa kiertämään erilaisissa epävirallisissa tapahtumissa jos jännitys vaikka vähän lieventyisi.

Viimeisinä mentiin Cirxon kanssa vähän agittamaan. Cirxo vain painatti menemään ja pienestäkin liikkeestä ampaisi aina oikealle esteelle. Poika on joku niin mahtava agikaveri! Musta tuntuu, että Cirxo elää agille.

Lopuksi kaikki menivät muutaman esteen ja siitä käytiin sellainen pieni hölkkäkävelylenkki metsässä jossa oli mukana myös Ferrari, Nancy ja Nella. Nella oli vähän sitä mieltä, että Ruu on aivan liian tungetteleva ja vähän ärähti pojalle, että nyt jäitä munille. Nancy jolkotteli yksikseen jossainn ojan pohjilla ja oli loppujen lopuksi niin mudassa, että päätin pestä sen.

Päivä oli todella mukava ja rauhallinen! Oli hienoa nähdä, että Mikellä ja Ruulla menee hyvin.

plaa plaa plaa

Kaivoin oikein urakalla vanhoja tokotuloksia. Selailujen lomassa muistini virkistyi ja sain huomata, että Ishu on suorittanut ALO & AVO-luokat saaden pelkkiä luokkavoittoja eli Ishulla on neljä luokkavoittoa tuolta alaluokista! Minusta tämä on ihan kunnioitettava saavutus.

Ishu on laittanut järjestykseen kauhu kakaransa Rakaa. Raka on yrittänyt ihan tosissaan päästä lauman pomoksi, mutta sitten on rakas äityli tullut väliin ja tiputtanut tytön ihan maan tasalle. Ei tässä talossa ihan nuoriso valtaa saa.

Mikeltä tuli illalla viesti, että Ruun kanssa on mennyt aivan mahtavasti. Ruu oli iskenyt itselleen tytönkin, Pekan siskontytön jolla oli pennut. Ruu oli myös onnessaan katsellut pentuja.

Ruu(ko) sai kodin?

Nyt on kaikilla Q-pennuilla nimet. Tyttö on Ternen Qui ja pojat Ternen Quinte & Ternen Quinze. Kutsumanimet ovat vielä vähän auki, mutta tytöstä tulee ainakin Lysti. Toista pojista olen alkanut puhumaan Zeepona, se poika joka etsii kotia.

Jenny & Pedro ovat istuneet monta tuntia Q-pentujen kanssa. Pennut ovatkin saaneet erittäin hyvää hoitoa. Q-pennut onkin sosiaalistettu aivan superhyvin, kun joku juuri aloittanut ekaluokkaryhmä kävi katsomassa Ternessä koiria ja samalla lapset pääsivät ihastelemaan myös pentuja. Kaikki kolme pentua olivat aivan haltijoissaan vierailijoistaan. Onhan pennuilla ikää jo 4viikkoa ja alkaa maailma vähän laajentua. Zeepo varsinkin oli innoissaan lapsista ja harmittaa suuresti, jos poika ei pääse lapsien kanssa oleskelemaan uudessa kodissaan.

Koska talossa oli juuri pennut, niin pitihän sitä suunnata katsomaan toisia pikkuisia tollerivauvoja. Pekan kasvattajan, Miken, luona oli syntynyt SEITSEMÄN tolleripentua. No eihän se oikeasti ole paljon, mutta tuntuu paljolta, kun itsellä pyörii kotona jaloissa "vain" kolme (ja nekin todellisia täystuhoja, varsinkin kun kasvavat).

Suuntasimme siis (Jenny & Pedro lähtivät mukaan) Miken luokse katsomaan Pekan siskontytön pentuja. Pennut olivat niin ihania ja mikä parasta, niistä suurin osa oli jopa liian valkoisia! Hyvä etten kantanut niitä jo salaa takin sisällä omaan pentulaatikkooni Vienolle. Oli mahtavaa jutella pitkästä aikaa (& kunnolla) Miken kanssa. Hän kyseli kovasti olisiko minulla mitään hänelle sopivaa pentua tai nuorta aikuista. Aloin sitten kertomaan Ruusta ja Mike kiinnostui aivan valtavasti. Hän ihastui suuresti pojan sukuun ja halusi ehdottomasti nähdä Ruun. Kerroin kyllä Mikelle, että Ruu on vähän näyttelybroilerin näköinen, mutta Mike sanoi, että se ei haittaa (mitä ihmettelin suuresti, koska hän on henkeen ja vereen käyttöihminen).

Mike ei voinut antaa asian olla ja hän lähtikin suoraa meidän perässä Terneen. Jenny & Pedro päättivät ottaa muutaman koiran ja lähteä niiden kanssa lenkille, mistä en ollut yhtään pahoillani. Se on mukava, että on nuoria ja innokaita koirien kanssa peuhaajia.
Enhän minä nyt suoraa voinut Mikeä päästää Ruuta katsomaan, vaan teimme pakollisen pentuekierroksen ja Mike melkein jo lupasi ottaa Zeepon itselleen. Sitten päästiin ihastelemaan vanhuksia tai no miten sen itse haluaa ilmaista, onhan niistä osa varsin villiä nuorisoa. Muistin siinä samalla kertoa Mikelle, että ei Ruu ihan huono käyttökoira ole, onhan sillä BH, Hk1 ja NOU1 sekä jokunen ykkönen mejästä (+ usea huonompi tulos mejästä kuin ykkönen). Mike katseli koiria ja kyseli "Onko se tuo?" ja melkein joka kerta sain sanoa "Ei, ei se ole Ruu."

Mike meinasi jo luovuttaa asenteella "En halua koiraa, jos en löydä sitä tästä massasta", mutta sitten Ruu änki Miken syliin ja nuoli Miken naaman ihan puhtaaksi ja märäksi. Mike kysyi kummastellen "Kukas tämä on?" ja minä riemusta hihkuen "No sehän on RUU!" Mike katsoi ihmeissään, että tälläinenkö pusukone olikin kyseessä.. Päätimme suunnata ulos ottamaan muutamia noutoja. Mike heitti ja Ruu toi aina jokaisen käteen. Sitten kokeilimme myös noutamista vedestä joka toimi aivan moitteettomasti. Mike oli aivan myyty Ruun hienoon käytökseen ja mahtaviin noutoihin. Hän oli valmis ottamaan heti pojan mukaan ja lupasin, että hän saisi sen koeajalle, koska Ruussa on paljon myös (huonoja) puolia joita se ei näytä ensimmäisellä kerralla. Pihassa sitten katselin, kun rakas pikkuruiseni (joka täytti IRL vuoden 8.8.) laitettiin autoon ja kovasti Mike lupasi kertoa kuulumisia. En minä Mikeä epäillyt lainkaan, vaan sitä, että halusinko oikeasti luopua Ruusta.. Nyt kun se vihdosta viimein saisi kodin, niin aloin epäilemään haluanko antaa sen pois.. Halusin. Ruu saisi paljon paremman kodin Miken luolta joka oikeasti metsästää tollojensa kanssa.

Kyyneleitä pyyhkiessäni silmistä perävalot katosivat kaukaisen mutkan taakse. Eihän nämä mitkään hyvästit ole, mutta silti Ruun pois antaminen tuntui kumman oudolta..

Sani sai uuden kodin

Sani tuli keväästä kasvattipalautuksena takaisin, mutta se ei tytön elämää lannistanut. Neiti asusti meillä reilun kuukauden ja sopeutui hyvin muihin koiriin. Laittelin Sanista sitten myynti-ilmoituksen pari päivää sitten ja tänään neitokainen pääsi jo uuteen kotiin. Yllätyin, että Sani pääsi asustamaan Marin luokse, koska ajattelin, että tyttö lähtee kuitenkin jollekin uudelle harrastajalle :D Sain tekstiviestin Marilta, kun he olivat päässeet kotionsa, että Sani on otettu hyvin vastaan. Tsemppiä kisoihin!

Vielä olisi neljä Terneä myynnissä. C-pentueen Una, K-pentueen Ruu ja P-pentueen Ilu & Riia.
Una kaipaa pysyvää eläkekotia jossa kisattaisiin aina välillä (nomea tai mejää). Muut kaipaisivat sellaista suht. aktiivista mejä- ja nomekotia.