Täällä elellään jänniä hetkiä. Ihan koska tahansa Vautsi saattaa pyöräyttää Ternen V-pentueen maailmaan. Vautsi käytettiin ultrassa jossa näkyi ainakin yksi pentu. Eläinlääkäri selitti kuinka mahassa on aivan maksimissaan kaksi pentua. Vähän harmittaa, että näin hyvän yhdistelmän pentumäärä jää pieneksi.
Me ollaan Mandomiehen kanssa hinkattu vepeä ihan törkeitä määriä. Kaikki on toiminut kotona aivan loistavasti (vähän kuin koiratanssi.....), mutta kisoissa sitten tekee jonkun jäätymisen. En tiedä tuleeko Mandomiehestä koskaan mitään supermahtavaa vepekoiraa. Vepe vaan ei tunnu olevan sen laji. Kuitenkin ollaan nyt kisattu jonkun verran vepeä ja ½vuoden yrittämisen jälkeen saatiin toinen ALO1:n ja siirto AVO-luokkaan! Oon tosi ylpeä poitsusta. Agista Mandomies on pitänyt vähän taukoa, mutta nyt olisi tarkoitus palata entistä treenatumpana agikentille!
Ehkä Mandomies kerkiää joskus ajattelemaan naisiakin. Sitten kun siitä on leivottu agilityvalio eli menee todennäköisesti vielä piiiiiiiitkäääääään. Mun suuret haaveeni olisi saada Mandosta ennen tytön etsintää vepe-, toko-, flyball- ja agivalio. Saa nähdä saadaanko me noista edes puolia (no ainakin toko- & agivalio!). Mandoo kohtaan oon asettanut tavoitteet todella korkealle. Se on mun yksi parhaimpia harrastuskoiria ja se on kuitenkin saanut näyttelyistäkin kaksi voittajatitteliä.
Raka on tosissaan kunnostautunut ns. turhissa lajeissa, mutta on se sen lisäksi menestynyt nomessa. Rakan nimen eteen saatiin lisätä kuun alussa vFIN KVA-titteli nomesta ja uskon, että kohta siinä komeilee vAVA-titteli. Meiltä puuttuu vain yksi vKUMA valion arvosta, että eiköhän se tässä joskus tulla saamaan!
Vani sai kodin! Neiti on S-pentueesta ja etsinyt todella pitkään kotia. Olin aivan mielissäni kun Batter suostui tytön ottamaan Catacogeriin. Vanin lisäksi hänen mukaansa lähti Tuffe etsimään Suomeen kotia. Tuffe on siis edelleen myynnissä. Oon nähnyt Batterin ja Tuffen agitreenivideoita! Ne on aivan mahtavia. Tytsy on edistynyt valtavasti vaikka se ei aikaisemminkaan mikään huono ollut.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raka. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Katkeroitunut Lootuksen omistaja
RAKA KISAA VIÄKIN ALO-LUOKASSA VAIKKA ON KIERTÄNYT VAIKKA KUINKA MONTA KISAA ja kuinkas kävikään Lootuksen kanssa... Ilmotin sen kolmeen ALO-luokkaan ja tytöllä komeilee nimen edessä TK1. Ja vielä peräkkäisiltä päiviltä. Katkera? NO KYLLÄ! :D
Käytiin Lootuksen kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä tokokokeessa (17-19.1.). Ekalta päivältä sai 152p. ja II-palkinto tuli. Kahelta vikalta päivältä saikin sitten I-palkinnot ja nyt nimen eessä on tosiaan se TK1.
Mua vaan niin tympii, että ollaan kierretty Rakan kanssa 10-20tokokoetta ja yhdestäkään ei oo tullut ykköstulosta. Tyttöä ei varmaan oo vaan luotu tokoilemaan, mutta sitten meijjän varhaiseläkeläinen vetäsee ittensä kolmessa päivässä kolmesta kokeesta AVO-luokkaan. Lootushan ei oo todellakaan tullut mulle miksikään kisakoiraksi. Tarkoitus oli varhaiseläkeläiselle sopivaa tahtia kisailla nomesta valioksi, mutta tää varhaiseläkeläinen on tykittänyt pelastuksessa ja tokossa. Mitäs menin ilmoittamaan tytön tokokokeeseen. Ilmoitin sen vain fiiliksillä "No käydään hakeen pari hylkyä" ja PYH! Lootus oli niin toimiva.
Muut iloittee kun koira menestyy ja mää täällä inisen "YHYYY! Se sai TK1:n, elämä on kamalaa"-tyylisesti :D
Ajattelin alottaa agitähti Cirxoni kanssa koiratanssin.. Ei alkanut kovin lupaavasti. Ekasta kisasta kaksi pistettä ja hylättyhän sieltä siis napsahti. En tiedä jaksanko nähä Cirxon kanssa yhtä paljoo tanssin suhteen kuin Mandon kanssa.
Julian kanssa on mennyt hyvin. Tyttö on kasvanut valtavasti ja viisastunut. Juliasta tulikin mieleen Nancyn pentusuunnitelmat.
Meille on tulossa partacollieita yhdistelmästä
BH Jk1 Tk1 VOVP-10 RH-E Showman Brittle Champion x BH Hk2 Jk2 SchH3 RH T-B RH-W A Merry Berry's Valency
Toi on kyllä ehdottomasti hieno yhdistelmä! Virtuaalimaailmassa ei oo kyllä yhtään liikaa ees noin suvullisia partacollieita aktiivisina kisakentillä. Paimennuksesta olisi tarkoitus kisata Nancy valioksi ennen pentuja. Onhan sillä oikeudet AI-luokkaan. Toivottavasti ei mene kauan.
Käytiin Lootuksen kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä tokokokeessa (17-19.1.). Ekalta päivältä sai 152p. ja II-palkinto tuli. Kahelta vikalta päivältä saikin sitten I-palkinnot ja nyt nimen eessä on tosiaan se TK1.
Mua vaan niin tympii, että ollaan kierretty Rakan kanssa 10-20tokokoetta ja yhdestäkään ei oo tullut ykköstulosta. Tyttöä ei varmaan oo vaan luotu tokoilemaan, mutta sitten meijjän varhaiseläkeläinen vetäsee ittensä kolmessa päivässä kolmesta kokeesta AVO-luokkaan. Lootushan ei oo todellakaan tullut mulle miksikään kisakoiraksi. Tarkoitus oli varhaiseläkeläiselle sopivaa tahtia kisailla nomesta valioksi, mutta tää varhaiseläkeläinen on tykittänyt pelastuksessa ja tokossa. Mitäs menin ilmoittamaan tytön tokokokeeseen. Ilmoitin sen vain fiiliksillä "No käydään hakeen pari hylkyä" ja PYH! Lootus oli niin toimiva.
Muut iloittee kun koira menestyy ja mää täällä inisen "YHYYY! Se sai TK1:n, elämä on kamalaa"-tyylisesti :D
Ajattelin alottaa agitähti Cirxoni kanssa koiratanssin.. Ei alkanut kovin lupaavasti. Ekasta kisasta kaksi pistettä ja hylättyhän sieltä siis napsahti. En tiedä jaksanko nähä Cirxon kanssa yhtä paljoo tanssin suhteen kuin Mandon kanssa.
Julian kanssa on mennyt hyvin. Tyttö on kasvanut valtavasti ja viisastunut. Juliasta tulikin mieleen Nancyn pentusuunnitelmat.
Meille on tulossa partacollieita yhdistelmästä
BH Jk1 Tk1 VOVP-10 RH-E Showman Brittle Champion x BH Hk2 Jk2 SchH3 RH T-B RH-W A Merry Berry's Valency
Toi on kyllä ehdottomasti hieno yhdistelmä! Virtuaalimaailmassa ei oo kyllä yhtään liikaa ees noin suvullisia partacollieita aktiivisina kisakentillä. Paimennuksesta olisi tarkoitus kisata Nancy valioksi ennen pentuja. Onhan sillä oikeudet AI-luokkaan. Toivottavasti ei mene kauan.
tiistai 18. tammikuuta 2011
revittyä sisälmystä
Tänään tokoiltiin oikein urakalla Lootuksen kanssa. Pakkasin autoon myös Mandon ja Rakan. Siitä sit hurautin kolmen koiran voimin n. 70kilometriä, että päästiin tokoilemaan ihan kunnon ryhmään, että saataisiin kunnolla häiriötä. Mike tuli myös Gurun kanssa sinne.
Raahasin yhden kevythäkin seinän viereen ja saivat Raka & Mando siellä odotella vuoroaan. Ryhmäämme kuului kahdeksan koirakkoa: minä & Lootus, Mike & Guru, saksanpaimenkoirat uros Romeo & narttu Quinta, valkoinenpaimenkoirauros Mercedes, islanninlammaskoirauros Rabie, bullmastiffinarttu Babe ja schipperkeuros Vito. Kaikki osasivat vähintään ALO-luokan liikkeet ja kaikki olivat saaneet (paitsi Guru) jo vähintään yhden I-tuloksen tokosta.
Alussa koirille (tai ainakin Lootukselle & Gurulle) täysin vieras ohjaaja testasi koirien luoksepäästävyyden. Lootuksella & Gurulla ei mitään moitittavaa. Hyvin meni!
Seuraavaksi otettiin paikallamakuu. Hyvin meni maahan ja makasi muutenkin hienosti paikallaan, vaikka Vito lähtikin vierestä ja tuli nuuskuttamaan tytsyä. Hyvin silti keskittyi eikä häiriintynyt yhtään Vitosta. Viton omistajalla vähän taisi kärähtää siihen, että EVL:ssä kisaava koira päätti lähteä paikallaolosta. Sen näki hänen kasvoiltaan.
Gurun paikallaolo näytti toimivan hyvin. Yllätyin suorastaan, koska poika ei ole koskaan ollut vieraitten koirien seassa paikallaan vaan aina pelkästään tuttujen. Mikekin kehui treenien jälkeen kuinka hienosti Guru oli ollut koko ajan!
Seuraavaksi ohjelmistossa oli irtona seuraaminen. Omistajat mutkittelivat koiriensa kanssa kaikkien muitten välistä. Mike & Guru olivat ainoot jotka menivät hihnassa ensin. Guru meni aivan loistosti ja piti koko ajan katsekontaktia. Vähän seurasi kyllä vinosti, mutta muuten hyvä! Toisella kerralla Mike päätti koittaa meneekö Guru irtona yhtä hyvin ja itse väittäisin, että Guru meni jopa paremmin ilman hihnaa.
Lootuksen seuraaminen oli vino ja katsekontakti tippui parikin kertaa. Tyttö ei oikein muutenkaan ollut ihan huippuvireessä. Siksi vaihdoinkin puolessa välissä treenejä Rakaan joka olikin ihan tykki! Saatiin Rakankin kanssa pujotella muut koirat ja se meni tosi hyvin. En oo koskaan nähnyt Rakalla niin hyvää seuraamista.
Koitettiin treenien aikana myös estehyppyä. Rakalta se onnistui aivan loistosti. Oon tosi tyytyväinen siihen! Gurua ei oikein kiinnostanut ja hyppäs kauheen vinosti eikä millään olis enää kiinnostanut tulla takasin. Taisi olla vähän liian pitkät treenit Gurulle.
Loppuun otettiin vielä paikallaolo. Gurua ei osallistunut siihen, koska Mike päätti lopettaa siihen, kun pojalla oli vielä edes vähän kivaa. Raka oli mieletön. En oo nähnyt sillä koskaan niin hyvää paikkaoloo mitä se oli treeneissä! Rakalla olikin tälläinen "en oo koskaan nähnyt"-päivä ja olin tosi tyytyväinen treenien jälkeen tytöstä. Vaihdoin Rakan kesken paikallaolon Mandoon ja Mando pysyi paikallaan kuin tatti.
Treenien päätteeksi poikkesin pikaisesti Miken pihassa. Hän haki Ruun ulos. Poika oli muuttunut viime kerrasta kun sen olen nähnyt. Se oli saanut massaa enemmän ja sillä oli aivan järkyttävä karvanlähtö. Karvanlähtö ei kuitenkaan haitannut (koskapa haittaisi..) Rakan, Mandon, Lootuksen & Gurun leikkimistä. Oli ilo nähdä kuinka koirat leikkivät niin riemuissaan keskenään ja vauhtiakin riitti. Jouduin kuitenkin lähtemään melko nopeasti, odottihan minua melko pitkä kotimatka!
Ja kotona odotti kaaos. En kyllä sillain tiedä, ei se kaaos kovin paha ollut. Eteisessä minua oli vastassa revitty koirien peti. Kaikki sisälmykset tuhantena silppuna. Sen vieressä istui iloisesti häntää heiluttaen Don. No ihan sama! Ei sillä nyt niin kauheasti ole väliä kuka sen repi ja muutenkin se oli tarkoitus heittää roskiin.
Raahasin yhden kevythäkin seinän viereen ja saivat Raka & Mando siellä odotella vuoroaan. Ryhmäämme kuului kahdeksan koirakkoa: minä & Lootus, Mike & Guru, saksanpaimenkoirat uros Romeo & narttu Quinta, valkoinenpaimenkoirauros Mercedes, islanninlammaskoirauros Rabie, bullmastiffinarttu Babe ja schipperkeuros Vito. Kaikki osasivat vähintään ALO-luokan liikkeet ja kaikki olivat saaneet (paitsi Guru) jo vähintään yhden I-tuloksen tokosta.
Alussa koirille (tai ainakin Lootukselle & Gurulle) täysin vieras ohjaaja testasi koirien luoksepäästävyyden. Lootuksella & Gurulla ei mitään moitittavaa. Hyvin meni!
Seuraavaksi otettiin paikallamakuu. Hyvin meni maahan ja makasi muutenkin hienosti paikallaan, vaikka Vito lähtikin vierestä ja tuli nuuskuttamaan tytsyä. Hyvin silti keskittyi eikä häiriintynyt yhtään Vitosta. Viton omistajalla vähän taisi kärähtää siihen, että EVL:ssä kisaava koira päätti lähteä paikallaolosta. Sen näki hänen kasvoiltaan.
Gurun paikallaolo näytti toimivan hyvin. Yllätyin suorastaan, koska poika ei ole koskaan ollut vieraitten koirien seassa paikallaan vaan aina pelkästään tuttujen. Mikekin kehui treenien jälkeen kuinka hienosti Guru oli ollut koko ajan!
Seuraavaksi ohjelmistossa oli irtona seuraaminen. Omistajat mutkittelivat koiriensa kanssa kaikkien muitten välistä. Mike & Guru olivat ainoot jotka menivät hihnassa ensin. Guru meni aivan loistosti ja piti koko ajan katsekontaktia. Vähän seurasi kyllä vinosti, mutta muuten hyvä! Toisella kerralla Mike päätti koittaa meneekö Guru irtona yhtä hyvin ja itse väittäisin, että Guru meni jopa paremmin ilman hihnaa.
Lootuksen seuraaminen oli vino ja katsekontakti tippui parikin kertaa. Tyttö ei oikein muutenkaan ollut ihan huippuvireessä. Siksi vaihdoinkin puolessa välissä treenejä Rakaan joka olikin ihan tykki! Saatiin Rakankin kanssa pujotella muut koirat ja se meni tosi hyvin. En oo koskaan nähnyt Rakalla niin hyvää seuraamista.
Koitettiin treenien aikana myös estehyppyä. Rakalta se onnistui aivan loistosti. Oon tosi tyytyväinen siihen! Gurua ei oikein kiinnostanut ja hyppäs kauheen vinosti eikä millään olis enää kiinnostanut tulla takasin. Taisi olla vähän liian pitkät treenit Gurulle.
Loppuun otettiin vielä paikallaolo. Gurua ei osallistunut siihen, koska Mike päätti lopettaa siihen, kun pojalla oli vielä edes vähän kivaa. Raka oli mieletön. En oo nähnyt sillä koskaan niin hyvää paikkaoloo mitä se oli treeneissä! Rakalla olikin tälläinen "en oo koskaan nähnyt"-päivä ja olin tosi tyytyväinen treenien jälkeen tytöstä. Vaihdoin Rakan kesken paikallaolon Mandoon ja Mando pysyi paikallaan kuin tatti.
Treenien päätteeksi poikkesin pikaisesti Miken pihassa. Hän haki Ruun ulos. Poika oli muuttunut viime kerrasta kun sen olen nähnyt. Se oli saanut massaa enemmän ja sillä oli aivan järkyttävä karvanlähtö. Karvanlähtö ei kuitenkaan haitannut (koskapa haittaisi..) Rakan, Mandon, Lootuksen & Gurun leikkimistä. Oli ilo nähdä kuinka koirat leikkivät niin riemuissaan keskenään ja vauhtiakin riitti. Jouduin kuitenkin lähtemään melko nopeasti, odottihan minua melko pitkä kotimatka!
Ja kotona odotti kaaos. En kyllä sillain tiedä, ei se kaaos kovin paha ollut. Eteisessä minua oli vastassa revitty koirien peti. Kaikki sisälmykset tuhantena silppuna. Sen vieressä istui iloisesti häntää heiluttaen Don. No ihan sama! Ei sillä nyt niin kauheasti ole väliä kuka sen repi ja muutenkin se oli tarkoitus heittää roskiin.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Simsalapim ja leipä katosi
Sain Cicin tuhkat tänään hakea. Ripottelin ne tallin sivulle jossa Cici tykkäsi makailla ja katsella kun muut riehuivat. Se oli minusta täydellinen paikka Cicille.
Sitten vähän muihin aiheisiin.
Raka on ollut pisemmän puoleisella näyttelytauolla, koska kehäkäytös oli aika karmaisevaa (lue: se on tippunut ilmoituskoodeista). Ekassa näyttelyssään Raka osasi käyttäytyä aj saikin erinomaisen, mutta seuraavat näyttelyt menivät niin penkin alle käytöksen takia paitsi Rockhead Toller'sin näyttelyreissu jossa Jenny esitti Rakan. Rakan kanssa olen nyt kierrellyt erilaisissa tapahtumissa ja pyytänyt ihmisiä käsittelemään sitä. Ollaan parit mätsärit kierretty eikä siellä ole ollut mitään ongelmaa. Ehkä me voitaisiin kohta puoliin uskaltautua jo näyttelyyn.
Kiitin tänään kovasti Brunoa. Jätin talon ainoan leipäpaketin pöydälle, koska normaalisti meiltä ei lähde pöydiltä mitään. Kävin sitten heittämässä heposet ulos ja tulin takaisin sisälle. Siinä ajassa Bruno tuli ovella vastaan puoliksi syödyn leipäpaketin kanssa. Joo, ehkä olisi pieni mahdollisuus, että se olisi ollut joku muu, mutta Brunoa epäilen kaikista eniten.
Repo saavutti koiratanssivalion arvon. Taitaapa olla ensimmäinen oma kisaamani kasvatti josta tuli vKTV! Aika ylpeä voisin olla eikä tarvittu edes mitään pitkää kisaamista.
Sitten vähän muihin aiheisiin.
Raka on ollut pisemmän puoleisella näyttelytauolla, koska kehäkäytös oli aika karmaisevaa (lue: se on tippunut ilmoituskoodeista). Ekassa näyttelyssään Raka osasi käyttäytyä aj saikin erinomaisen, mutta seuraavat näyttelyt menivät niin penkin alle käytöksen takia paitsi Rockhead Toller'sin näyttelyreissu jossa Jenny esitti Rakan. Rakan kanssa olen nyt kierrellyt erilaisissa tapahtumissa ja pyytänyt ihmisiä käsittelemään sitä. Ollaan parit mätsärit kierretty eikä siellä ole ollut mitään ongelmaa. Ehkä me voitaisiin kohta puoliin uskaltautua jo näyttelyyn.
Kiitin tänään kovasti Brunoa. Jätin talon ainoan leipäpaketin pöydälle, koska normaalisti meiltä ei lähde pöydiltä mitään. Kävin sitten heittämässä heposet ulos ja tulin takaisin sisälle. Siinä ajassa Bruno tuli ovella vastaan puoliksi syödyn leipäpaketin kanssa. Joo, ehkä olisi pieni mahdollisuus, että se olisi ollut joku muu, mutta Brunoa epäilen kaikista eniten.
Repo saavutti koiratanssivalion arvon. Taitaapa olla ensimmäinen oma kisaamani kasvatti josta tuli vKTV! Aika ylpeä voisin olla eikä tarvittu edes mitään pitkää kisaamista.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Nuorisopäivä
Tänään oli nuorisopäivä. Lootus, Repo, Säike, Raka, Tarra ja Burb joutuivat päivän treeniryhmään. Olin jo edellisenä iltana raahannut kymmenen häkkiä treenihalliimme, että tänään saisin ottaa useamman koiran odottamaan omaa vuoroaan.
Päätin aloittaa Säiken kanssa. Hiottiin ensin vähän koiratanssijuttuja. Siinä Säike loisti! Eihän se ole mikään ihme, koska Säikestä koiratanssi on parasta maailmassa. Sit kun piti vaivihkaa siirtyä koiratanssista tokojuttuihin niin Säike huomasi heti. Vire laski kuin lehmän häntä. Seuraamiset oli pelkkää lahnailua vaikka kuinka yritin jutella tytölle innostavasti ja villitä sitä. Päätin sitten päästää Burbin häkistä pois ja Säike virkistyi heti. Se alkoi kyttäilemään Burbia "KOSKA PÄÄSEN LEIKKIMÄÄN!!!?"-tyylisesti ja innokkuutta tekemiseenkin alkoi löytyä enemmän. Burb vaan tutki treenihallia ja Säike seurasi sivusta sitä ja teki kaikki heti ensimmäisellä käskyllä. Päästin Säiken ja Burbin sitten leikkimään ulos. Säike kovasti oli leikkimässä, mutta Burb meni vaan omia teitään nuuskuttamassa.
Säiken jälkeen otin Tarran treenimään. Ensin otettiin vähän seuraamista mikä oli erinomaista jonka jälkeen paikalla makuuta. Paikkamakuun aikana rakentelin surutta agiradan tynkää toiseen päähän hallia. Tarrasta näki, että se alkoi innostumaan esteistä. Radalle tuli sarja, putki, pöytä, kepit, keinu, muuri ja rengas. Käskin Tarran luokse ja sieltähän se säntäsi oikein innokkaasti, nätisti muisti tulla sivullekin. Otettiin muutamia pikkuhyppyjä ennen kunnon rataa. Jankattiin myös vähän keinua koska se on ollut Tarralle vähän ongelma kun välillä vähän jännittää se. Tällä kertaa keinun kanssa ei ollut ongelmaa. Otettiin vain kerran rata, koska se onnistui täydellisesti! Vähän enemmän vauhtia olisin toivonut ja tiukempia kaarroksia, mutta muuten täydellinen oli. Sit otettiin vielä vähän seuraamista ja liikkeestä istumista, maahan menoa ja seisomista. Kaikki onnistui hyvin. Tänään oli ihan selvästi Tarran päivä!
Lootuksen kanssa otettiin vain muutamia seuraamisia ja sitten agiradalla hiottiin keppejä. Muutaman kerran myös hettelin damia ja Lootus toi hienosti käteen joka kerta! Oikein onnistunut pienimuotoinen treenitovi Lootuksen kanssa.
Repon ja Rakan, porukan ehdottomasti pahimpien säheltäjien, kanssa otettiinkin sitten oikein pitkät paikkamakuut. Burb toimi häiriönä. Se kävi välillä hyppimässä vieressä ja nyppimässä makaajien korvista. Hyvin silti pysyivät kumpainenkin. Rakan jäädessä makaamaan otin Repon kanssa seuraamista. Vähän oli kaukana, mutta muuten meni hyvin. Sit vapautin Rakan ja lähettiin koirien kanssa kotio. Saivat matkalla painattaa villeinä ja vapaina täysin ilman käskytystä!
Päätin aloittaa Säiken kanssa. Hiottiin ensin vähän koiratanssijuttuja. Siinä Säike loisti! Eihän se ole mikään ihme, koska Säikestä koiratanssi on parasta maailmassa. Sit kun piti vaivihkaa siirtyä koiratanssista tokojuttuihin niin Säike huomasi heti. Vire laski kuin lehmän häntä. Seuraamiset oli pelkkää lahnailua vaikka kuinka yritin jutella tytölle innostavasti ja villitä sitä. Päätin sitten päästää Burbin häkistä pois ja Säike virkistyi heti. Se alkoi kyttäilemään Burbia "KOSKA PÄÄSEN LEIKKIMÄÄN!!!?"-tyylisesti ja innokkuutta tekemiseenkin alkoi löytyä enemmän. Burb vaan tutki treenihallia ja Säike seurasi sivusta sitä ja teki kaikki heti ensimmäisellä käskyllä. Päästin Säiken ja Burbin sitten leikkimään ulos. Säike kovasti oli leikkimässä, mutta Burb meni vaan omia teitään nuuskuttamassa.
Säiken jälkeen otin Tarran treenimään. Ensin otettiin vähän seuraamista mikä oli erinomaista jonka jälkeen paikalla makuuta. Paikkamakuun aikana rakentelin surutta agiradan tynkää toiseen päähän hallia. Tarrasta näki, että se alkoi innostumaan esteistä. Radalle tuli sarja, putki, pöytä, kepit, keinu, muuri ja rengas. Käskin Tarran luokse ja sieltähän se säntäsi oikein innokkaasti, nätisti muisti tulla sivullekin. Otettiin muutamia pikkuhyppyjä ennen kunnon rataa. Jankattiin myös vähän keinua koska se on ollut Tarralle vähän ongelma kun välillä vähän jännittää se. Tällä kertaa keinun kanssa ei ollut ongelmaa. Otettiin vain kerran rata, koska se onnistui täydellisesti! Vähän enemmän vauhtia olisin toivonut ja tiukempia kaarroksia, mutta muuten täydellinen oli. Sit otettiin vielä vähän seuraamista ja liikkeestä istumista, maahan menoa ja seisomista. Kaikki onnistui hyvin. Tänään oli ihan selvästi Tarran päivä!
Lootuksen kanssa otettiin vain muutamia seuraamisia ja sitten agiradalla hiottiin keppejä. Muutaman kerran myös hettelin damia ja Lootus toi hienosti käteen joka kerta! Oikein onnistunut pienimuotoinen treenitovi Lootuksen kanssa.
Repon ja Rakan, porukan ehdottomasti pahimpien säheltäjien, kanssa otettiinkin sitten oikein pitkät paikkamakuut. Burb toimi häiriönä. Se kävi välillä hyppimässä vieressä ja nyppimässä makaajien korvista. Hyvin silti pysyivät kumpainenkin. Rakan jäädessä makaamaan otin Repon kanssa seuraamista. Vähän oli kaukana, mutta muuten meni hyvin. Sit vapautin Rakan ja lähettiin koirien kanssa kotio. Saivat matkalla painattaa villeinä ja vapaina täysin ilman käskytystä!
lauantai 1. tammikuuta 2011
vuosi 2010
Taas on aika kääntää pää menneeseen ja miettiä mitä sitä viime vuonna saavutettiinkaan vai saavutettiinko mitään.
Otetaan ikävät uutiset ensiksi. Menetin monta mahtavaa koiraa! Tänä vuonna meni kuusi koiraa joista neljä (Willy, Rosa, Tini & Eikka) oli täysin omiani, yksi sijoitusnarttu (Vega) ja oma kasvatti (Bibe).
Neljästä omasta koirastani remmissä mukana oli ollut alusta asti Rosa ja Willy sekä vähän myöhemmin tullut Tini. Eikka olikin sitten kaikista uusin. Rosan ja Willyn kuolema tuntui äärettömän pahalle juuri sen takia, että he olivat opettamassa minua alkuun tollojen parissa ja aiheuttivat sen, että aloin kasvattamaan tolloja.
Sitten siirrytään iloisempiin aiheisiin!
Pentueita meillä syntyi tänä vuonna kahdeksan joissa oli yhteensä 25pentua, 12urosta ja 13narttua.
N-pentue syntyi heti alkuvuodesta ja sen pentueen pennut ovat loistaneet kisakentillä sekä näyttelyissä. Neljästä hyvästä pennusta on vaikeuksia valita ketä sitä haluaisikaan käyttää jalostukseen koska itselläni on mahdollisuus käyttää kolmea pentua joten valinnan vaikeus on suuri.
O-pojat syntyivätkin sitten heti huhtikuun alussa. Onni on ollut vähän kisatauoilla, mutta Olli on painanut menemään sitäkin enemmän. Tuloksina vFIN KVA nomesta ja erinomaisia näyttelyistä (pari sertiäkin on tullut).
P-pentue syntyi sitten viides toukokuuta eli samana päivänä kun itsekin vietän syntymäpäiviäni. Tämä pentue oli sellainen jota olen odottanut kauan! Harmikseni kuitenkin yksi tytöistä etsii kotia ja muita on näkynyt hyvin vähän kisakentillä.
Q-pentue oli toinen pentue mitä odotin kuin kuuta nousevaa. Suvultaan se on ihan keskiverto, mutta minulle siitä tekee tärkeän se, että siellä on omia kasvattejan! Q-pennut ovat aloittaneet ihan lupaavasti kisauran ja kyllä niistä varmasti vielä tulee jotain suurta kuhan kerkiävät vähän vielä kasvamaan. Pennut kun kuitenkin ovat syntyneet vasta elokuun alussa.
R-pentue on sitten se kolmas pentue mitä olen odottanut kuin kuuta taivaalta! R-pennut syntyivät syyskuun puolessa välissä. Ehdottomasti käyttölinjaisista vanhemmista tullut pentue josta olen kovin ylpeä. Kaikki kolme pääsivät vanhemmille harrastajille ja ovat vähän saaneet kisaillakin, mutta aika laiskasti. Kaikista pennuista on kasvanut ihanan jalkavia ja erinomaisesti käyttöön soveltuvia yksilöitä luonteensakin puolesta.
S-pennut ovat olleet aika pettymys. Yhdellä pennuista ei ole vieläkään sivuja vaikka ovat syntyneet lokakuussa ja toisen sivuissa kesti kohtuuttoman kauan. Pentueesta jäi kotio kasvamaan Sauli jolta odotan paljon, että voi sitten jatkaa tuota ihanaa sukua.
Marraskuulle piti sijoittua vuoden viimeinen pentue T-pentue joka oli suvultaan aivan mahtava ja odotin tätä, mutta sitten alkoi harmittamaan kun pennuista pyörii edelleen kaikki kotona. Tarkoitushan oli jättää vain yksi pentu kotiin, mutta nyt ne ovat kaikki täällä.
Vaikka T-pentueen piti olla vuoden viimeinen pentue niin kerkisi U-pentuekin vielä syntymään tänä vuonna joulukuun puolessa välissä. Tätä pentuetta odotin valtavasti myös! Olen alusta asti halunnut yhdistää nuo vanhemmat.
Monta pentuetta oli taas tänäkin vuonna, mutta kaikki sellaisia suuresti suunniteltuja enkä ole pettynyt yhteenkään pentueeseen sukujen puolesta. Kaikki pentueet ovat olleet täydellisiä, mutta kotien kanssa on ollutkin sitten vähän ongelmia. Aika moni pentu tai nuori aikuinen on vailla kotia, että jos kiinnostaa niin heitelkää mailia vaikka.
Perheeseen muutti uusia tolloja, kuusi urosta ja kahdeksan narttua + mäykkynarttu. Sijoituskoiria lähti enemmän kuin riittävästi. Prêtin nimen alle syntyi myös Ruusulaji-pentue josta jäi yksi mäykkytyttönen kotio kasvamaan. Burb on tässä hoitanut enemmän sylikoiran virkaa kuin kisakoiran.
Vuoden ehdottomasti paras hankinta oli Mando kenenkään muun kasvatteja väheksymättä. Mandomiehen lellimisestä voin varmaan vaan syyttää sen superaktiivista treenaamista jonka takia muut koirat ovat jääneet vähän varjoon ja Mandomies on niittänyt menestystä kun muut ovat homehtuneet kotona. Mandomies oli sellainen minkä ostopäätöksen kanssa seilailin tosi pahasti. Kiinnostus oli aika nollissa kaikkeen ja olisi tehnyt mieli vain löhöillä ulkona koirien kanssa ilman mitään kisoja ja treenejä. Kuitenkin kun aina katsoin pojan sukua niin mun oli pakko saada tämä pentu! Mandon oton jälkeen en ole kyllä hetkeäkään katunut päätöstäni, uros on osoittautunut niin mahtavaksi kisakaveriksi.
Ehdottomasti vuoden suurimmat epäonnistumisen hetket tuntu tulevan Mandon tanssiharrastuksen kanssa. Joku varmaan muistaakin meidän koiratanssiputkessa vierailun ja sen kuinka mulla paloi koko reissuun kiinni (& Mandoon) ekoina päivinä. Mando on vaan niin tahvo välillä, että ei hyvä tosikaan! Mando kuitenkin kerkisi keräämään alle puolessa vuodessa seuraavan näköisen tittelirivin BH RH-E TK1 VOVP-10 vKTV NOU1 vNM-10 vFIN KVA vESTW-10. Vaikka suurimmat epäonnistumisen hetket on ollut Mandon kanssa niin kanssa suurimpia onnistumisen hetkiäkin on ollut sen kanssa (mm. vKTV!).
Vuoden toiseksi suurimmat epäonnistumiset on tuntunut tulevan Rakan kanssa. Ainut missä tyttö pärjää ihan suhteellisen hyvin on nome (eli mitä valitan tässä?). Rakalla on nomesta oikeudet VOI-luokkaan ja sehän on tolloille se omin lajin joten eihän mulla pitäisi olla mitään ongelmaa. Muissa lajeissa kisaamisen olen melkein ajatellut hylkääväni kun tässä tytössä on vaan liikaa vauhtia ja liian vähän ajattelukykyä.
Vuodessa saavutettiin paljon. Saatiin lukuisia uusia valioita monissa eri lajeissa ja voittajatitteleitä. Hyvä luonteisia muksujakin on lähtenyt maailmalle ehkä jopa vähän liikaa. Kamala kun ei enää edes muista mitä kaikkea hienoa on tapahtunut 2010 vuonna!
Voisin nostaa vielä esille Mandon RYHMÄSSÄ SIJOITTUMISEN Viron voittajassa! Kyl RYP2 on ihan muistamisen arvoinen juttu. Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on Peggyn BIS2-pentu sijoitus Islannissa Jailbreakin KV-näyttelyssä!
Käyttöpuolelta mieleen jäi Vuoden vesipelastaja - 10 kisassa saavutettu sijoitus 2/7 kasvattajaryhmällä! Ei nämä Ternet ihan huonoja pelastajia ole.
Todella pentujen tuoksuinen vuosi on ollut ja olenkin nauttinut täysin rinnoin kun olen saanut leikkiä muksujen kanssa ja pyöritellä niitä ympyrää! On ollut niin hienoa roudata juuri luovutusikään tulleita muksuja kaupunkikävelyille.
Mitähän mä keksisin ens vuodelle? Ainakin nimiin pitäisi keksiä joku uusi juttu :D
Otetaan ikävät uutiset ensiksi. Menetin monta mahtavaa koiraa! Tänä vuonna meni kuusi koiraa joista neljä (Willy, Rosa, Tini & Eikka) oli täysin omiani, yksi sijoitusnarttu (Vega) ja oma kasvatti (Bibe).
Neljästä omasta koirastani remmissä mukana oli ollut alusta asti Rosa ja Willy sekä vähän myöhemmin tullut Tini. Eikka olikin sitten kaikista uusin. Rosan ja Willyn kuolema tuntui äärettömän pahalle juuri sen takia, että he olivat opettamassa minua alkuun tollojen parissa ja aiheuttivat sen, että aloin kasvattamaan tolloja.
Sitten siirrytään iloisempiin aiheisiin!
Pentueita meillä syntyi tänä vuonna kahdeksan joissa oli yhteensä 25pentua, 12urosta ja 13narttua.
N-pentue syntyi heti alkuvuodesta ja sen pentueen pennut ovat loistaneet kisakentillä sekä näyttelyissä. Neljästä hyvästä pennusta on vaikeuksia valita ketä sitä haluaisikaan käyttää jalostukseen koska itselläni on mahdollisuus käyttää kolmea pentua joten valinnan vaikeus on suuri.
O-pojat syntyivätkin sitten heti huhtikuun alussa. Onni on ollut vähän kisatauoilla, mutta Olli on painanut menemään sitäkin enemmän. Tuloksina vFIN KVA nomesta ja erinomaisia näyttelyistä (pari sertiäkin on tullut).
P-pentue syntyi sitten viides toukokuuta eli samana päivänä kun itsekin vietän syntymäpäiviäni. Tämä pentue oli sellainen jota olen odottanut kauan! Harmikseni kuitenkin yksi tytöistä etsii kotia ja muita on näkynyt hyvin vähän kisakentillä.
Q-pentue oli toinen pentue mitä odotin kuin kuuta nousevaa. Suvultaan se on ihan keskiverto, mutta minulle siitä tekee tärkeän se, että siellä on omia kasvattejan! Q-pennut ovat aloittaneet ihan lupaavasti kisauran ja kyllä niistä varmasti vielä tulee jotain suurta kuhan kerkiävät vähän vielä kasvamaan. Pennut kun kuitenkin ovat syntyneet vasta elokuun alussa.
R-pentue on sitten se kolmas pentue mitä olen odottanut kuin kuuta taivaalta! R-pennut syntyivät syyskuun puolessa välissä. Ehdottomasti käyttölinjaisista vanhemmista tullut pentue josta olen kovin ylpeä. Kaikki kolme pääsivät vanhemmille harrastajille ja ovat vähän saaneet kisaillakin, mutta aika laiskasti. Kaikista pennuista on kasvanut ihanan jalkavia ja erinomaisesti käyttöön soveltuvia yksilöitä luonteensakin puolesta.
S-pennut ovat olleet aika pettymys. Yhdellä pennuista ei ole vieläkään sivuja vaikka ovat syntyneet lokakuussa ja toisen sivuissa kesti kohtuuttoman kauan. Pentueesta jäi kotio kasvamaan Sauli jolta odotan paljon, että voi sitten jatkaa tuota ihanaa sukua.
Marraskuulle piti sijoittua vuoden viimeinen pentue T-pentue joka oli suvultaan aivan mahtava ja odotin tätä, mutta sitten alkoi harmittamaan kun pennuista pyörii edelleen kaikki kotona. Tarkoitushan oli jättää vain yksi pentu kotiin, mutta nyt ne ovat kaikki täällä.
Vaikka T-pentueen piti olla vuoden viimeinen pentue niin kerkisi U-pentuekin vielä syntymään tänä vuonna joulukuun puolessa välissä. Tätä pentuetta odotin valtavasti myös! Olen alusta asti halunnut yhdistää nuo vanhemmat.
Monta pentuetta oli taas tänäkin vuonna, mutta kaikki sellaisia suuresti suunniteltuja enkä ole pettynyt yhteenkään pentueeseen sukujen puolesta. Kaikki pentueet ovat olleet täydellisiä, mutta kotien kanssa on ollutkin sitten vähän ongelmia. Aika moni pentu tai nuori aikuinen on vailla kotia, että jos kiinnostaa niin heitelkää mailia vaikka.
Perheeseen muutti uusia tolloja, kuusi urosta ja kahdeksan narttua + mäykkynarttu. Sijoituskoiria lähti enemmän kuin riittävästi. Prêtin nimen alle syntyi myös Ruusulaji-pentue josta jäi yksi mäykkytyttönen kotio kasvamaan. Burb on tässä hoitanut enemmän sylikoiran virkaa kuin kisakoiran.
Vuoden ehdottomasti paras hankinta oli Mando kenenkään muun kasvatteja väheksymättä. Mandomiehen lellimisestä voin varmaan vaan syyttää sen superaktiivista treenaamista jonka takia muut koirat ovat jääneet vähän varjoon ja Mandomies on niittänyt menestystä kun muut ovat homehtuneet kotona. Mandomies oli sellainen minkä ostopäätöksen kanssa seilailin tosi pahasti. Kiinnostus oli aika nollissa kaikkeen ja olisi tehnyt mieli vain löhöillä ulkona koirien kanssa ilman mitään kisoja ja treenejä. Kuitenkin kun aina katsoin pojan sukua niin mun oli pakko saada tämä pentu! Mandon oton jälkeen en ole kyllä hetkeäkään katunut päätöstäni, uros on osoittautunut niin mahtavaksi kisakaveriksi.
Ehdottomasti vuoden suurimmat epäonnistumisen hetket tuntu tulevan Mandon tanssiharrastuksen kanssa. Joku varmaan muistaakin meidän koiratanssiputkessa vierailun ja sen kuinka mulla paloi koko reissuun kiinni (& Mandoon) ekoina päivinä. Mando on vaan niin tahvo välillä, että ei hyvä tosikaan! Mando kuitenkin kerkisi keräämään alle puolessa vuodessa seuraavan näköisen tittelirivin BH RH-E TK1 VOVP-10 vKTV NOU1 vNM-10 vFIN KVA vESTW-10. Vaikka suurimmat epäonnistumisen hetket on ollut Mandon kanssa niin kanssa suurimpia onnistumisen hetkiäkin on ollut sen kanssa (mm. vKTV!).
Vuoden toiseksi suurimmat epäonnistumiset on tuntunut tulevan Rakan kanssa. Ainut missä tyttö pärjää ihan suhteellisen hyvin on nome (eli mitä valitan tässä?). Rakalla on nomesta oikeudet VOI-luokkaan ja sehän on tolloille se omin lajin joten eihän mulla pitäisi olla mitään ongelmaa. Muissa lajeissa kisaamisen olen melkein ajatellut hylkääväni kun tässä tytössä on vaan liikaa vauhtia ja liian vähän ajattelukykyä.
Vuodessa saavutettiin paljon. Saatiin lukuisia uusia valioita monissa eri lajeissa ja voittajatitteleitä. Hyvä luonteisia muksujakin on lähtenyt maailmalle ehkä jopa vähän liikaa. Kamala kun ei enää edes muista mitä kaikkea hienoa on tapahtunut 2010 vuonna!
Voisin nostaa vielä esille Mandon RYHMÄSSÄ SIJOITTUMISEN Viron voittajassa! Kyl RYP2 on ihan muistamisen arvoinen juttu. Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on Peggyn BIS2-pentu sijoitus Islannissa Jailbreakin KV-näyttelyssä!
Käyttöpuolelta mieleen jäi Vuoden vesipelastaja - 10 kisassa saavutettu sijoitus 2/7 kasvattajaryhmällä! Ei nämä Ternet ihan huonoja pelastajia ole.
Todella pentujen tuoksuinen vuosi on ollut ja olenkin nauttinut täysin rinnoin kun olen saanut leikkiä muksujen kanssa ja pyöritellä niitä ympyrää! On ollut niin hienoa roudata juuri luovutusikään tulleita muksuja kaupunkikävelyille.
Mitähän mä keksisin ens vuodelle? Ainakin nimiin pitäisi keksiä joku uusi juttu :D
perjantai 13. elokuuta 2010
plaa plaa plaa
Kaivoin oikein urakalla vanhoja tokotuloksia. Selailujen lomassa muistini virkistyi ja sain huomata, että Ishu on suorittanut ALO & AVO-luokat saaden pelkkiä luokkavoittoja eli Ishulla on neljä luokkavoittoa tuolta alaluokista! Minusta tämä on ihan kunnioitettava saavutus.
Ishu on laittanut järjestykseen kauhu kakaransa Rakaa. Raka on yrittänyt ihan tosissaan päästä lauman pomoksi, mutta sitten on rakas äityli tullut väliin ja tiputtanut tytön ihan maan tasalle. Ei tässä talossa ihan nuoriso valtaa saa.
Mikeltä tuli illalla viesti, että Ruun kanssa on mennyt aivan mahtavasti. Ruu oli iskenyt itselleen tytönkin, Pekan siskontytön jolla oli pennut. Ruu oli myös onnessaan katsellut pentuja.
Ishu on laittanut järjestykseen kauhu kakaransa Rakaa. Raka on yrittänyt ihan tosissaan päästä lauman pomoksi, mutta sitten on rakas äityli tullut väliin ja tiputtanut tytön ihan maan tasalle. Ei tässä talossa ihan nuoriso valtaa saa.
Mikeltä tuli illalla viesti, että Ruun kanssa on mennyt aivan mahtavasti. Ruu oli iskenyt itselleen tytönkin, Pekan siskontytön jolla oli pennut. Ruu oli myös onnessaan katsellut pentuja.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Mandomies & Raka
Saanen esitellä teille uusimman urokseni Mandoliinimiehen. Rakastan Mandoa jo nyt, se on niin ihastuttavan reipas. Mulla on sellainen tunne, että tästä pojasta tulee jotain suurta. Ainakin mejän ja nomen osalta.
Mando on jotenkin niin ihana. Se on aina valmis tekemään, mutta osaa rauhoittua. Uudet asiat se kohtaa suurella innolla ja asiat mitkä muita pelottaa, on Mandosta enemmän kun todella kiinnostavia. "Lähistöllä" asuva Jenny & Pedro ovat käyneet hakemassa Mandoa lenkille ja kehuneet kuinka kiva koira se on ja kuinka ihana sen kanssa on lenkkeillä, kun voi huoletta pitää irti.
Jenny & Pedro ovat käyneet Mandon & Rakan kanssa myös keskustassa. Pedro on vienyt vähän hihnassa sinkoilevaa Rakaa ja Jenny ihanasti kävelevää Mandoa. He ovat kulkeneet julkisilla ja molemmat nuorisosta ovat julkisilla kulkemisessa jo kuin vanhoja konkareita.
Pedro on sanonut, että Raka vähän alkuun arasteli julkiseen menemistä, mutta sitten taas Mando käveli sisään kuin olisi omistanut koko paikan.
Poika suoritti hyväksytysti NOU-luokan heti ensimmäisessä nomekokeessaan ja sai ekassa kokeessa nimensä eteen BH:n, samassa kisassa Diiva sai myös BH:n nimensä eteen. Käytiin myös Rakan ja Mandon kanssa koittamassa tokoa. Mando sai ALO2:n pistein 156 ja Raka hylätty 94pisteellä.
Mandoon olin todella tyytyväinen, koska en pojan kanssa ole vielä erityisemmin kerinnyt treenaamaan ja ihan yllättäen vain päätin pojan & Rakan ilmoittaan tokoon asenteella "no, katsotaan." Mandolla oli paikalla makuu vähän hakusessa ja nousi seisomaan siinä, toinen mikä meni huonosti oli maahanmeno. Sit jostain muista puuttui vähän pisteitä.
Sitkö mietitään mikä meni Rakan kanssa hyvin :D Ainut missä Raka loisti oli paikalla makuu. Siinähän se oli kuin tatti eikä liikkunut mihkään ja katsekontakti oli tosi hyvä. Kaikki muut menikin sitten ihan penkin alle.
Mando on jotenkin niin ihana. Se on aina valmis tekemään, mutta osaa rauhoittua. Uudet asiat se kohtaa suurella innolla ja asiat mitkä muita pelottaa, on Mandosta enemmän kun todella kiinnostavia. "Lähistöllä" asuva Jenny & Pedro ovat käyneet hakemassa Mandoa lenkille ja kehuneet kuinka kiva koira se on ja kuinka ihana sen kanssa on lenkkeillä, kun voi huoletta pitää irti.
Jenny & Pedro ovat käyneet Mandon & Rakan kanssa myös keskustassa. Pedro on vienyt vähän hihnassa sinkoilevaa Rakaa ja Jenny ihanasti kävelevää Mandoa. He ovat kulkeneet julkisilla ja molemmat nuorisosta ovat julkisilla kulkemisessa jo kuin vanhoja konkareita.
Pedro on sanonut, että Raka vähän alkuun arasteli julkiseen menemistä, mutta sitten taas Mando käveli sisään kuin olisi omistanut koko paikan.
Poika suoritti hyväksytysti NOU-luokan heti ensimmäisessä nomekokeessaan ja sai ekassa kokeessa nimensä eteen BH:n, samassa kisassa Diiva sai myös BH:n nimensä eteen. Käytiin myös Rakan ja Mandon kanssa koittamassa tokoa. Mando sai ALO2:n pistein 156 ja Raka hylätty 94pisteellä.
Mandoon olin todella tyytyväinen, koska en pojan kanssa ole vielä erityisemmin kerinnyt treenaamaan ja ihan yllättäen vain päätin pojan & Rakan ilmoittaan tokoon asenteella "no, katsotaan." Mandolla oli paikalla makuu vähän hakusessa ja nousi seisomaan siinä, toinen mikä meni huonosti oli maahanmeno. Sit jostain muista puuttui vähän pisteitä.
Sitkö mietitään mikä meni Rakan kanssa hyvin :D Ainut missä Raka loisti oli paikalla makuu. Siinähän se oli kuin tatti eikä liikkunut mihkään ja katsekontakti oli tosi hyvä. Kaikki muut menikin sitten ihan penkin alle.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Raka, Mia & Nala
Suomen maalla oli käynyt Usagin näyttelyssä Mia ja Nala. Tuomarina toimi femm. Mia sai erinomaisen ja oli luokkansa kolmas. Nala sai erittäin hyvän eikä sijoittunut. Luokassa oli viisi koiraa joista neljä sai erinomaiset. Hienosti hoidettu Mari & Iivi!
Pikku-Raka oli tänään ensimmäistä kertaa uimassa. Meidän 10viikon ikäinen vaavinkainen NOUTI aivan mahtavasti! Heittelin lelua sille ja otti niin nätisti suuhun ja toi todella nätisti suoraan käteen. Aivan mahtava nuori naisen alku. Uskon tästä tulevan vielä todella mahtava noutaja! Tai sitten otetaan jotain takapakkia ja pilaan koko mahtavan noutajan. Toivottavasti ei!
Pikku-Raka oli tänään ensimmäistä kertaa uimassa. Meidän 10viikon ikäinen vaavinkainen NOUTI aivan mahtavasti! Heittelin lelua sille ja otti niin nätisti suuhun ja toi todella nätisti suoraan käteen. Aivan mahtava nuori naisen alku. Uskon tästä tulevan vielä todella mahtava noutaja! Tai sitten otetaan jotain takapakkia ja pilaan koko mahtavan noutajan. Toivottavasti ei!
torstai 22. heinäkuuta 2010
Pate & Raka
Perheen tokottaja Pate on (niinkuin varmasti tiedättekin) ollut Hensulla ja harjoittelemassa paljon tokojuttuja. Useamman kuukauden tokotauon jälkeen he starttasivat taas EVL:ssä ja tuloksena oli toinen ykkönen! KP Patella jo onkin joten tarvittaisiin enää yksi ykköstulos ja pojasta tulee tokovalio. Kiitos Hensu!
Saanen esitellä teille perheen uuden kaunokaisen Rakan. Hän on Sunburn'sin E-pentueesta jossa emänä oli narttuni Ishu ja isänä Iivin oma koira & kasvatti Tommi.
Halusin aivan mahtavasta suvusta olevan koiran ja sen sain Rakan myötä. Sen suku on aivan valloittava, katsokaa vaikka tytön sivuilta jos ette itse usko! Suvusta löytyy G-pentueen kasvattipoika Klasse ja sitten emän puolelta aivan huippu-uros Topi.
Saa nähdä mitä tästä tytöstä tulee..
Saanen esitellä teille perheen uuden kaunokaisen Rakan. Hän on Sunburn'sin E-pentueesta jossa emänä oli narttuni Ishu ja isänä Iivin oma koira & kasvatti Tommi.
Halusin aivan mahtavasta suvusta olevan koiran ja sen sain Rakan myötä. Sen suku on aivan valloittava, katsokaa vaikka tytön sivuilta jos ette itse usko! Suvusta löytyy G-pentueen kasvattipoika Klasse ja sitten emän puolelta aivan huippu-uros Topi.
Saa nähdä mitä tästä tytöstä tulee..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)