Agikisoja on NIIIIIIN vähän! Harmittaa, mutta itse en jaksa järjestää (pitäs järkkäillä kissapuolella kisoja). Ainahan se on toki hyvä valittaa. Kisoja vois toki olla, mutta onko päivittäjät liian laiskoja? Ainakin marrasputkeen on anottu agia :) Sinne siis (kun se ensin hyväksytään).
Erityisesti mua harmittaa sen takia, että mun agitykit Yeye, Repo ja Zeepo eivät ole päässeet kisakentille. Tai no en mä nyt agitykeistä tiedä, mutta kotona ne menee radalla kuin tuulispäät ja suuremmatkin ammattilaiset. Kisoissa sijotukset ei ookkaan ollut sitten niin miellyttäviä, niissä vähissä kisoissa missä on käyty. Jännityksen piikkiin siis.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Amerikan m-e-n-e-s-t-y-j-ä!
Ranskan voittaja lähestyy päivä päivältä! Enää kolme päivää siihen. Toivottavasti kaikki onnistuu hyvin.
Piipahdimme Amerikan voittajassa jossa ensimmäistä kertaa tuomaroi Mariza. Onhan hän meijjän pivikoja tuokkinut, mutta ei kertaakaan ennen näitä valokuvallisia :) Hienoa saada uuden tuomarin mielipide koirista!
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN Harry EH, Willy PU2 ROP-jun vjAMW-10, Beke ERI2, Kassu EH4, Don H, Eero & Zeepo EH
Ankka H, Lellu EH, Rollo ERI4, Duppe ERI, Kukka & Geera EH, Laura PN2 VSP-jun vjAMW-10, Hyrrä ERI2, Diiva & Sani EH
NUO
Äffä, Matti, Norppa, Ferrari, Lexa, Cirxo, Luise & Toni EH, Dusty ERI4, Mando EH
Mia & Nala EH, Säike ERI1, Sexy EH, Mansikka ERI2, Ux ERI4, Nefra ERI3
AVO
Olli & Orja EH, Bruno ERI1 PU3, Urpo & Ola EH
Priima, Mörkö, Hellu, Minni, Kettu & Pahis EH, Rosa HYL (kuollut), Vieno PN1 ROP (!!!) SERT CACIB vAMW-10, Denis ERI
VET
n. Dotemirrio Corruzione ERI1 ROP-vet
KAS
Ternen KAS1 KP ROP-kasvattaja (Ternen Laure, Ternen Nerveux, Ternen Herbe, Ternen Mural)
Päivän totaalinen yllättäjä oli Vieno! En yhtään osannut odottaa, että tytsy veisi koko potin kun harvemmin saa edes erinomaisen. Kyllä sitä juhlittiin ja huudettiin kehän laidalla (ja nyt hävettää). Voin vieläkin tuntea sen fiiliksen kun Vieno oli paras narttu-kehässä neljän parhaan joukossa :D Melkein pyörryin kun neiti valittiin ekaksi! Tolloihmiset varmaan katsoivat kaikki, että toi sekosi ihan lopullisesti.. Ei ollut enää mitään väliä vaikka Vieno olisi VSP, kun se kuitenkin voitti KAIKKI nartut! Sit kun neidistä tuli vielä ROP! VAUVAUVAUVAUVAUVAU! Heti piti Hensullekin infota, että kasvattis vähän menesty.
Toinen joka yllätti ihan törkeästi oli Bruno. Yllätyin kun se voitti luokkansa ja vielä enemmän yllätyin kun Bruno sijoitettiin pu-kehässä!
Aivan mahtava päivä! :)
Piipahdimme Amerikan voittajassa jossa ensimmäistä kertaa tuomaroi Mariza. Onhan hän meijjän pivikoja tuokkinut, mutta ei kertaakaan ennen näitä valokuvallisia :) Hienoa saada uuden tuomarin mielipide koirista!
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN Harry EH, Willy PU2 ROP-jun vjAMW-10, Beke ERI2, Kassu EH4, Don H, Eero & Zeepo EH
Ankka H, Lellu EH, Rollo ERI4, Duppe ERI, Kukka & Geera EH, Laura PN2 VSP-jun vjAMW-10, Hyrrä ERI2, Diiva & Sani EH
NUO
Äffä, Matti, Norppa, Ferrari, Lexa, Cirxo, Luise & Toni EH, Dusty ERI4, Mando EH
Mia & Nala EH, Säike ERI1, Sexy EH, Mansikka ERI2, Ux ERI4, Nefra ERI3
AVO
Olli & Orja EH, Bruno ERI1 PU3, Urpo & Ola EH
Priima, Mörkö, Hellu, Minni, Kettu & Pahis EH, Rosa HYL (kuollut), Vieno PN1 ROP (!!!) SERT CACIB vAMW-10, Denis ERI
VET
n. Dotemirrio Corruzione ERI1 ROP-vet
KAS
Ternen KAS1 KP ROP-kasvattaja (Ternen Laure, Ternen Nerveux, Ternen Herbe, Ternen Mural)
Päivän totaalinen yllättäjä oli Vieno! En yhtään osannut odottaa, että tytsy veisi koko potin kun harvemmin saa edes erinomaisen. Kyllä sitä juhlittiin ja huudettiin kehän laidalla (ja nyt hävettää). Voin vieläkin tuntea sen fiiliksen kun Vieno oli paras narttu-kehässä neljän parhaan joukossa :D Melkein pyörryin kun neiti valittiin ekaksi! Tolloihmiset varmaan katsoivat kaikki, että toi sekosi ihan lopullisesti.. Ei ollut enää mitään väliä vaikka Vieno olisi VSP, kun se kuitenkin voitti KAIKKI nartut! Sit kun neidistä tuli vielä ROP! VAUVAUVAUVAUVAUVAU! Heti piti Hensullekin infota, että kasvattis vähän menesty.
Toinen joka yllätti ihan törkeästi oli Bruno. Yllätyin kun se voitti luokkansa ja vielä enemmän yllätyin kun Bruno sijoitettiin pu-kehässä!
Aivan mahtava päivä! :)
perjantai 22. lokakuuta 2010
Kiirettä pitää
Päätin tänäkin vuonna järjestää piirretyn Ranskan voittajan. Ilmottautumisia on satanut monia kymmeniä ja tuomareita on pitänyt etsiä. Tänään aloin jo suunnittelemaan (ei varmaan olisi kannattanut aloittaa aikaisemmin...) mitenkä sijoitan kehät pihamaalle. Onneksi tutut ja tuntemattomat ovat luvanneet tulla talkooväeksi rakentelemaan kehiä, leipomaan leipiä yms. ja myymään niitä kojulle. 10 eri romukauppiasta (hihnat, pannat, kipot...) on ottanut yhteyttä ja päädyin ottamaan kolme eri myyjää (yksi hihnoille ja sen sellaisille, yksi luille ja muille koiran ruuille, yksi ihmisten karkeille). Kyllä on taas riittänyt tekemistä. Sivussa on pitänyt sitten vielä treenata koiria ja ilmoittaa omia tappajia kisoihin.
Säiken kanssa olemme alkaneet treenaamaan ihan kunnolla koiratanssia. Ekassa kisassaan (mihinkä ilmoitin sen vain ajatuksella, että käydään koittamassa) kiskaisi täydet 50pistettä. Ei se mikään huono tanssija ole. Koiratanssi onkin ainut laji missä Säike oikeasti syttyy ja haluaa tehdä.
Olen palavasti alkanut harkita, että hankkisin meille Terneen pari rottaa (kolme poikaa). Saa nähdä tuleeko niitä koskaan. Ainakin olen aloittanut jo tutustumaan rottiin.
Nomepuolella on mennyt todella hyvin! Luokkasiirtoja on tullut aivan valtavasti ja uusia valioitakin on saatu juhlia. vFIN KVA tittelin nimensä eteen ovat saaneet Bläkkäri, Hellu ja Räpääjä.
Beke ja Orja ovat yhden VOI1:n päässä vFIN KVA arvosta.
Säiken kanssa olemme alkaneet treenaamaan ihan kunnolla koiratanssia. Ekassa kisassaan (mihinkä ilmoitin sen vain ajatuksella, että käydään koittamassa) kiskaisi täydet 50pistettä. Ei se mikään huono tanssija ole. Koiratanssi onkin ainut laji missä Säike oikeasti syttyy ja haluaa tehdä.
Olen palavasti alkanut harkita, että hankkisin meille Terneen pari rottaa (kolme poikaa). Saa nähdä tuleeko niitä koskaan. Ainakin olen aloittanut jo tutustumaan rottiin.
Nomepuolella on mennyt todella hyvin! Luokkasiirtoja on tullut aivan valtavasti ja uusia valioitakin on saatu juhlia. vFIN KVA tittelin nimensä eteen ovat saaneet Bläkkäri, Hellu ja Räpääjä.
Beke ja Orja ovat yhden VOI1:n päässä vFIN KVA arvosta.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Viron voittajan tulokset
vESTW-10 olikin varsin antoisa ja omalla tavallaan jotenkin yllättävä reissu. Tuomarina oli pitkästä aikaa Jerry.
novascotiannoutaja
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN Harry EH2, Willy H, Beke H, Kassu EH, Don H, Eero EH4, Zeepo EH
Ankka EVA, Lellu EH, Rollo, Duppe & Kukka ERI, Vega ERI4, Geera & Laura ERI, Hyrrä, Sani & Diiva EH, Pipsa & Jolie EH, Myrkky HYL, Vautsi ROP-jun vjESTW-10 PN2 SERT --> EST MVA!
NUO
Äffä ERI, Toni & Matti EH, Norppa ERI, Ferrari EH, Lexa EVA, Cirxo, Dusty & Luise EH, Mando PU1 SERT CACIB ROP vESTW-10 RYP2, Onni ERI3
Sexy, Mansikka & Ux ERI, Nefra ERI3, Lysti ERI, Nala ERI2, Mia ERI
AVO
Olli ERI1 PU2 SERT, Orja, Bruno, Rabe, Baldo & Urpo EH
Priima ERI, Pahis EH, Mörkö & Hellu ERI, Rosa EVA (kuollut), Minni ERI, Kettu ERI3, Vieno ERI4, Denis EH
KÄY Tango ERI2 PU3, Martti ERI3
VET
Bibe ERI1 ROP-vet
Miri ERI1 VSP-vet
VAL Ola ERI1
KAS
Ternen KAS1 KP ROP-kasvattaja (Ternen Glasé, Ternen Octroi, Ternen Maintenir, Ternen Nerf)
Päivä oli aivan mahtava! Erinomaisia tuli valtavasti ja myös hyvän saaneet saivat arvostelun. Päivästä jäi todella hyvä maku suuhun jonka kruunasi Vautsin vEST MVA ja Mandomiehen RYHMÄSSÄ SIJOITTUMINEN! Vieläpä kakkoseksi.. JEEJEEJEEJEE!
novascotiannoutaja
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN Harry EH2, Willy H, Beke H, Kassu EH, Don H, Eero EH4, Zeepo EH
Ankka EVA, Lellu EH, Rollo, Duppe & Kukka ERI, Vega ERI4, Geera & Laura ERI, Hyrrä, Sani & Diiva EH, Pipsa & Jolie EH, Myrkky HYL, Vautsi ROP-jun vjESTW-10 PN2 SERT --> EST MVA!
NUO
Äffä ERI, Toni & Matti EH, Norppa ERI, Ferrari EH, Lexa EVA, Cirxo, Dusty & Luise EH, Mando PU1 SERT CACIB ROP vESTW-10 RYP2, Onni ERI3
Sexy, Mansikka & Ux ERI, Nefra ERI3, Lysti ERI, Nala ERI2, Mia ERI
AVO
Olli ERI1 PU2 SERT, Orja, Bruno, Rabe, Baldo & Urpo EH
Priima ERI, Pahis EH, Mörkö & Hellu ERI, Rosa EVA (kuollut), Minni ERI, Kettu ERI3, Vieno ERI4, Denis EH
KÄY Tango ERI2 PU3, Martti ERI3
VET
Bibe ERI1 ROP-vet
Miri ERI1 VSP-vet
VAL Ola ERI1
KAS
Ternen KAS1 KP ROP-kasvattaja (Ternen Glasé, Ternen Octroi, Ternen Maintenir, Ternen Nerf)
Päivä oli aivan mahtava! Erinomaisia tuli valtavasti ja myös hyvän saaneet saivat arvostelun. Päivästä jäi todella hyvä maku suuhun jonka kruunasi Vautsin vEST MVA ja Mandomiehen RYHMÄSSÄ SIJOITTUMINEN! Vieläpä kakkoseksi.. JEEJEEJEEJEE!
torstai 14. lokakuuta 2010
Koiratanssista joskus ehkä valioituva Mando?
S-pennut ovat kasvaneet aivan valtavasti. Enää kaksi viikkoa kun tytöt lähtevät omiin koteihinsa Zellien ja Tanian luokse. Sauli on esitellyt jo taitojaan, poika ottaa mahtavasti katsekontaktia! Ehkä tästä pojasta voisi tulla jotain tokossa.. Tai sitten ei.
Huomasimpa juuri, että seuraavat pentueet (jotka ajoittuvat vielä tälle vuodelle) ovat T- ja U-pentue. Kohtahan meiltä loppuu kirjaimet.. Mitäs sitten? Onko Ternen ura siinä vai jatketaanko uusilla nimillä (vaikka ranskalaisilla etunimillä)? Vai siirtyykö Terne vaan kisaamaan ja antaa koirat sitten jalostukseen muille?
Ensi vuodelle on suunnitteilla pentuja ainakin seuraavista yhdistelmistä
Hero x Vautsi
Capo x Nala
Hensu lupasi kivasti lainata sijoituksessa olevalle Vautsille Heroaan ja Mari lupasi lainata sijoituksessa olevalle Nalalle Capoaan. Vähän lentelen tässä siivellä, kun sijoituspennun omistajat lainaavat myös uroksen nartuille. Kiitos <3 Mandomiehen koiratanssikalenteria. En muistanutkaan, että meillä oli alkuun noin suuria vastoinkäymisiä. Neljästä ensimmäisestä kisasta hylätty :D Ihme, että olen jaksanut jatkaa pojan kanssa kisaamista. Koiratanssiurallaan Mando on käynyt tällä hetkellä kymmenessä kisassa joista KUUDESTA on tullut hylätty, mut sit taas kun poika pärjää, niin se oikeasti pärjää! Ollaan saatu neljästä hyväksytystä 2x 29, 25 ja 14pistettä eli yks tollanen mikä on mennyt alle 20pisteen.
Mando on ilmoitettu kuuteen koiratanssiin. Jos niistä kaikista tulee hylätty, niin voisin suunnitella koiratanssiuran lopettamista Mandon kanssa. En vaan ymmärrä miksi noita hylättyjä tulee tai mikä koiratanssikisoissa on niin paha.. Mandomies rakastaa tanssimista (kotona), mutta koiratanssikisoissa se on jotenkin solmussa. Kaikki muut kisat tykittää menemään, mutta koiratanssi.. Ihan ihme otus.
Päätin samalla päivitellä myös Diivan koiratanssikalenterin. Samalla nauroin omalle tyhmyydelleni. Olen pyörittänyt Mandoa kisoissa ja Diivaa vain muutamassa. Tokassa kisassaan Diiva nappasikin vaatimattomasti 50pistettä.. Miksi siis en ole ilmoitellut Mandon tilalla Diivaa?
Sitten järkeennyin ja huomasin, että kyllä Diivakin niitä hylkyjä on napsinut (tosin vain neljä) ja on ollut useammassa kisassa samaan aikaan kun Mando. Diivalla on 115pistettä ja Mandolla 97pistettä useammasta kisasta. Saa nähdä kumpi valioituu ensin vai nauranko "huippu tanssijoilleni" jotka eivät koskaan saa 250pistettä täyteen.
Meinasin juuri alkaa mollaamaan Lellun tanssitaitoja, mutta sitten laskinkin tytön pisteen. Hups.. Niitähän on kertynyt jo 271! Hienosti on saavutettu uusi koiratanssivalio! Olkaamme siis onnellisia ja toivokaamme, että Diiva ja Mandomies yltävät joskus samaan. Onneksi en ilmoittanut Lellua koiratanssiputkeen nimeltä Blood on the Dance Floor!!.. Olisi voinut ketuttaa, kun olisi ajatellut, että tytön tilalle olisi voinut saada jonkun joka ei ole vielä valioitunut (tai aloittanut edes uraansa).
Huomasimpa juuri, että seuraavat pentueet (jotka ajoittuvat vielä tälle vuodelle) ovat T- ja U-pentue. Kohtahan meiltä loppuu kirjaimet.. Mitäs sitten? Onko Ternen ura siinä vai jatketaanko uusilla nimillä (vaikka ranskalaisilla etunimillä)? Vai siirtyykö Terne vaan kisaamaan ja antaa koirat sitten jalostukseen muille?
Ensi vuodelle on suunnitteilla pentuja ainakin seuraavista yhdistelmistä
Hero x Vautsi
Capo x Nala
Hensu lupasi kivasti lainata sijoituksessa olevalle Vautsille Heroaan ja Mari lupasi lainata sijoituksessa olevalle Nalalle Capoaan. Vähän lentelen tässä siivellä, kun sijoituspennun omistajat lainaavat myös uroksen nartuille. Kiitos <3 Mandomiehen koiratanssikalenteria. En muistanutkaan, että meillä oli alkuun noin suuria vastoinkäymisiä. Neljästä ensimmäisestä kisasta hylätty :D Ihme, että olen jaksanut jatkaa pojan kanssa kisaamista. Koiratanssiurallaan Mando on käynyt tällä hetkellä kymmenessä kisassa joista KUUDESTA on tullut hylätty, mut sit taas kun poika pärjää, niin se oikeasti pärjää! Ollaan saatu neljästä hyväksytystä 2x 29, 25 ja 14pistettä eli yks tollanen mikä on mennyt alle 20pisteen.
Mando on ilmoitettu kuuteen koiratanssiin. Jos niistä kaikista tulee hylätty, niin voisin suunnitella koiratanssiuran lopettamista Mandon kanssa. En vaan ymmärrä miksi noita hylättyjä tulee tai mikä koiratanssikisoissa on niin paha.. Mandomies rakastaa tanssimista (kotona), mutta koiratanssikisoissa se on jotenkin solmussa. Kaikki muut kisat tykittää menemään, mutta koiratanssi.. Ihan ihme otus.
Päätin samalla päivitellä myös Diivan koiratanssikalenterin. Samalla nauroin omalle tyhmyydelleni. Olen pyörittänyt Mandoa kisoissa ja Diivaa vain muutamassa. Tokassa kisassaan Diiva nappasikin vaatimattomasti 50pistettä.. Miksi siis en ole ilmoitellut Mandon tilalla Diivaa?
Sitten järkeennyin ja huomasin, että kyllä Diivakin niitä hylkyjä on napsinut (tosin vain neljä) ja on ollut useammassa kisassa samaan aikaan kun Mando. Diivalla on 115pistettä ja Mandolla 97pistettä useammasta kisasta. Saa nähdä kumpi valioituu ensin vai nauranko "huippu tanssijoilleni" jotka eivät koskaan saa 250pistettä täyteen.
Meinasin juuri alkaa mollaamaan Lellun tanssitaitoja, mutta sitten laskinkin tytön pisteen. Hups.. Niitähän on kertynyt jo 271! Hienosti on saavutettu uusi koiratanssivalio! Olkaamme siis onnellisia ja toivokaamme, että Diiva ja Mandomies yltävät joskus samaan. Onneksi en ilmoittanut Lellua koiratanssiputkeen nimeltä Blood on the Dance Floor!!.. Olisi voinut ketuttaa, kun olisi ajatellut, että tytön tilalle olisi voinut saada jonkun joka ei ole vielä valioitunut (tai aloittanut edes uraansa).
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Islannin vierailu
Syyskuun ensimmäisenä päivänä vierailimme Islannin voittajassa jossa tuomarina toimi Lania.
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN
Harry EH, Willy vjISW-10 & VSP-jun, Beke ERI3, Kassu, Don & Eero EH, Zeepo EH4
Ankka H, Lellu ERI, Rollo & Duppe ERI, Kukka, Vega, Laura, Hyrrä, Diiva & Geera EH, Pipsa ERI4, Jolie EH, Vautsi PN2 SERT vjISW-10 & ROP-jun --> vIS MVA, Myrkky EVA, Sani EH
NUO Onni ERI2, Äffä EH, Toni H, Matti ERI, Norppa EH, Ferrari EH, Lexa EVA, Cirxo & Luise EH, Dusty ERI, Mando EH
Sexy ERI1 PN4, Mansikka ERI4, Ux, Nefra, Mia & Nala ERI, Lysti ERI3
AVO Rabe & Baldo Eh, Ola ERI4, Olli ERI2, Orja EH, Bruno ERI, Urpo EH
Priima, Pahis & Mörkö EH, Rosa EVA, Minni & Kettu ERI, Vieno & Denis EH
KÄY Tango ERI2 PU2 SERT -> vIS MVA!, Martti ERI3 PU4
VET
Bibe ROP-vet
Miri EH1
KAS
Ternen - KASV1 KP ROP-kasvattaja (Ternen Glasé, Ternen Flamant, Ternen Qui, Ternen Octroi)
Onnea valtavasti Hensulle uusista muotovalioista! Hyvin samalla reissulla kahdesta koirasta Islannin muotovaliot. (: Hyvin tuli erinomaisia ja tyytyväisiä ollaan.
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN
Harry EH, Willy vjISW-10 & VSP-jun, Beke ERI3, Kassu, Don & Eero EH, Zeepo EH4
Ankka H, Lellu ERI, Rollo & Duppe ERI, Kukka, Vega, Laura, Hyrrä, Diiva & Geera EH, Pipsa ERI4, Jolie EH, Vautsi PN2 SERT vjISW-10 & ROP-jun --> vIS MVA, Myrkky EVA, Sani EH
NUO Onni ERI2, Äffä EH, Toni H, Matti ERI, Norppa EH, Ferrari EH, Lexa EVA, Cirxo & Luise EH, Dusty ERI, Mando EH
Sexy ERI1 PN4, Mansikka ERI4, Ux, Nefra, Mia & Nala ERI, Lysti ERI3
AVO Rabe & Baldo Eh, Ola ERI4, Olli ERI2, Orja EH, Bruno ERI, Urpo EH
Priima, Pahis & Mörkö EH, Rosa EVA, Minni & Kettu ERI, Vieno & Denis EH
KÄY Tango ERI2 PU2 SERT -> vIS MVA!, Martti ERI3 PU4
VET
Bibe ROP-vet
Miri EH1
KAS
Ternen - KASV1 KP ROP-kasvattaja (Ternen Glasé, Ternen Flamant, Ternen Qui, Ternen Octroi)
Onnea valtavasti Hensulle uusista muotovalioista! Hyvin samalla reissulla kahdesta koirasta Islannin muotovaliot. (: Hyvin tuli erinomaisia ja tyytyväisiä ollaan.
tiistai 12. lokakuuta 2010
Ruotsin tuliaisia
Uusia voittajanäyttelyitä on tullut kuin sieniä sateella eikä vanhojen tuloksia ole keretty vielä edes kertomaan. Elokuussa olimme Ruotsin voittajassa jossa tuomarina oli Veera S.
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN
Harry, Don & Beke H, Willy EH, Kassu EH4, Eero EH4, Zeepo H
Ankka T, Lellu H, Rollo, Duppe & Kukka EH, Dina H, Vega & Geera EH, Ishu T, Nella H, Laura ERI2 & PN4, Hyrrä EH, Diiva H, Pipsa & Vautsi EH, Jolie HYL, Myrkky EVA, Sani ERI4
NUO
Äffä & Matti EH, Toni H, Norppa ERI, Ferrari & Lexa H, Cirxo ERI, Luise HYL, Dusty EH, Onni EH, Mando ERI1, PU2 & SERT
Sexy ERI3, Mansikka EH, Ux ERI2, Nefra H, Mia EH, Nala ERI4, Lysti H
AVO
Ola EH, Digi ERI4, Orja EH, Bruno & Urpo H, Rabe EH, Baldo H
Priima & Pahis H, Mörkö ERI, Hellu EH, Rosa EVA (kuollut), Minni H, Kettu ERI4, Vieno EH, Denis H, Raka H
KÄY
Tango EH3, Martti PU1, SERT, ROP, CACIB & vSWEW-10 -> vSWE MVA
VET
Bibe ROP-vet
Miri EH1
KAS
Ternen - KAS2, KP (Flamant, Hurler, Laure, Nerveux)
Martin Ruotsista valioituminen teki päivästä aivan mahtavan! Myös Mandon eka SERT oli juhlistamisen arvoinen ja käytiinkin vähän isommalla porukalla ravintolassa syömässä Ruotsalaista ruokaa. Juttu luisti ja arvata saattaa mistä tolleristit puhuivat, no tollereista tietenkin! Tulevia pentusuunnitelmia puitiin lävitse ja mietittiin tulevia näyttelyitä. Hienoa oli.
Hensulle onnea Martin menestyksestä!
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN
Harry, Don & Beke H, Willy EH, Kassu EH4, Eero EH4, Zeepo H
Ankka T, Lellu H, Rollo, Duppe & Kukka EH, Dina H, Vega & Geera EH, Ishu T, Nella H, Laura ERI2 & PN4, Hyrrä EH, Diiva H, Pipsa & Vautsi EH, Jolie HYL, Myrkky EVA, Sani ERI4
NUO
Äffä & Matti EH, Toni H, Norppa ERI, Ferrari & Lexa H, Cirxo ERI, Luise HYL, Dusty EH, Onni EH, Mando ERI1, PU2 & SERT
Sexy ERI3, Mansikka EH, Ux ERI2, Nefra H, Mia EH, Nala ERI4, Lysti H
AVO
Ola EH, Digi ERI4, Orja EH, Bruno & Urpo H, Rabe EH, Baldo H
Priima & Pahis H, Mörkö ERI, Hellu EH, Rosa EVA (kuollut), Minni H, Kettu ERI4, Vieno EH, Denis H, Raka H
KÄY
Tango EH3, Martti PU1, SERT, ROP, CACIB & vSWEW-10 -> vSWE MVA
VET
Bibe ROP-vet
Miri EH1
KAS
Ternen - KAS2, KP (Flamant, Hurler, Laure, Nerveux)
Martin Ruotsista valioituminen teki päivästä aivan mahtavan! Myös Mandon eka SERT oli juhlistamisen arvoinen ja käytiinkin vähän isommalla porukalla ravintolassa syömässä Ruotsalaista ruokaa. Juttu luisti ja arvata saattaa mistä tolleristit puhuivat, no tollereista tietenkin! Tulevia pentusuunnitelmia puitiin lävitse ja mietittiin tulevia näyttelyitä. Hienoa oli.
Hensulle onnea Martin menestyksestä!
maanantai 11. lokakuuta 2010
La Prunella Des Yeux - Silmäterä
Ainahan sitä sanotaan, että aurinko paistaa risukasaankin. Kuukauden päivät olen käynyt agittamassa Yeyen kanssa. Se on mitä mahtavin agikoira ja sellaista juuri hainkin, mutta koska kaikilla asioilla on kääntöpuoli, niin oma aikani ei riitä pentujen ja tulokkaiden kanssa Yeyen treenaamiseen. Se kun oikeasti tarvitsee aktiiviteettiä enemmän mitä monet muut koirani ja paljon enemmän aivotyöskentelyä.
Yeye asusti siis meillä lähes kuukauden jonka jälkeen muutti Larsin luo. Lars kävi ihastelemassa ihastelemassa samalla myös S-pentuja joista hänen oli vähän niinkuin tarkoitus ottaa uros, mutta mukaan lähtikin Yeye sijoitukseen.
Yeyen tulevaisuus on agia, agia, agia. Siinä sivussa sitten jotain nenätyöskentelyä mejän parissa ja noutoja nomessa.
S-pennut syntyivät eilen. Pentueeseen syntyi kaksi narttua ja yksi uros. Pentueen ainut uros, joka tuntee nimen Sauli, jäi kasvamaan kotio.
Yeye asusti siis meillä lähes kuukauden jonka jälkeen muutti Larsin luo. Lars kävi ihastelemassa ihastelemassa samalla myös S-pentuja joista hänen oli vähän niinkuin tarkoitus ottaa uros, mutta mukaan lähtikin Yeye sijoitukseen.
Yeyen tulevaisuus on agia, agia, agia. Siinä sivussa sitten jotain nenätyöskentelyä mejän parissa ja noutoja nomessa.
S-pennut syntyivät eilen. Pentueeseen syntyi kaksi narttua ja yksi uros. Pentueen ainut uros, joka tuntee nimen Sauli, jäi kasvamaan kotio.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Good boy and goodbye
Meillä on täällä tapahtunut kauheuksia (taas). Ensimmäinen suvullinen tolleriurokseni Willy vietti monta päivää teho-osastolla..
Lähdettiin vähän vieraampaan maastoon köpöttelemään 26.9. eli viime kuun puolella. Tollot nauttivat vapaudesta ja uusista maisemista, vauhtiakin oli enemmän kuin riittävästi. Kivien päältä hyppivät alas ja puskat rämisivät.
Sitten alkaa kuulumaan korvia riipaiseva kiljunta. Ensimmäiset ajatukset olivat "Kuka, mikä, missä?" Kauhealla juoksulla sitten huudon suuntaan.. Eräältä kiveltä katsahdin alas ja siinä Willy tönöttää metalliputken kanssa. Metalliputki oli mennyt ikävästi lävitse oikean puoleisesta kainalosta ja tullut ulos vähän ylempää. Ihmettelin siinä vaiheessa jo, että poika ei ollut kuollut..
Kännykässä ei kenttää yhtään enkä uskaltanut siirtää Willyä. Olin ihan shokissa "mitä mä teen?" ja yritin vaan saada itseni rauhalliseksi. Aloin sitten puhumaan Willylle rauhoittavasti jota sattui aivan varmasti tosi törkeesti ja kun vielä vähän yritti rimpuilla. Willy onneksi rauhoittui ja kiipesin läheisen puun päälle soittamaan eläinlääkärille mitä teen. Ne ohjeisti mua siirtämään Willyn mahdollisimman vähällä liikuttamisella autolle (onnistuu varmasti keskellä metsää... ja ilman muita ihmisiä) ja suoraan eläinlääkäriin.
Sain Willyn (& sen s**tanan putken) jollain ihmeen kaupalla autoon ja mielestäni melkein jopa niin vähällä liikuttamisella kuin mahdollista. Willy pääsi matkustamaan etupenkille kun muut pölkyt riehuivat takatilassa. Onneksi eräs tuttuni suostui matkalta ottamaan muut tollot mukanaan meille, että sain rauhassa jatkaa matkaa Willyn kanssa eläinlääkäriin.
Eläinlääkärissä Willy otettiin heti vastaan, se haettiin paareilla autolta. Pojasta näki jo, että kaikki ei ollut ihan hyvin.. Willy vain makasi ja tuijotti tyhjyyteen. Hengitti hyvin epätasaisesti. Eläinlääkärit veivät Willyn heti leikattavaksi ja samalla laitettiin poika tiputukseen. He aloittivat putken irrottamisen joka ei olekaan niin yksinkertaista (saattaa aiheuttaa pahoja verenvuotoja ja lisävahinkoa yms.).
Putken poiston jälkeen sain kuulla, että putken poistaminen oli aiheuttanut todella pahan verenvuodon joka kuitenkin saatiin tyrehdetettyä, mutta verenhukka oli suuri. Pari kylkiluuta oli murtunut ja niskassa oli jotain häikkää. Veriarvot olivat koholla ja pelättiin verenmyrkytystä.
Verenmyrkytyshän sitten tuli / oli. Willyä hoidettiin siis myös senkin takia, vaikka putkestakin oli koitunut pahat vahingot. Lääkkeitä poikaan tuupattiin enemmän kuin ihan helvetisti. Paranemisennuste oli kuitenkin hyvä.
3.10. Willy romahti uudestaan. Suoraan sanottuna kaikki oli päin p*rsettä, veriarvot, haava oli tulehtunut ja sitä rataa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi minulle "Vielä on toivoa!" Katsoin eläinlääkäriä hetken tokaisten "Sä vain yrität piristää. Kuinka suuret toiveet oikeasti on?" Ell hetken katseli minua ja hiljaa kuiskasi "Mahdollisuudet selvitä on ehkä 30prosenttia". Itkin mielessäni, sydämeni vuoti verta ja sanoin elämäni vaikeimmat sanat "Lopetetaan Willy ettei sen tarvitse kärsiä enempää.."
Sain hyvästellä Willyn. Viimeisen kerran sain halata sitä ja tuntea pojan lämmön. Ell kysyi "Oletko valmis?" johon olisin halunnut vastata, että tälläisessä ei koskaan voi olla valmis. Nyökkäsin hiljaa kyynelten valuessa poskea pitkin, en halunnut päästää irti Willystä vielä, mutta kun pakko.. Sain irrottaa poikani letkuista ja muista härveleistä jotka käytännössä antoivat sille elämän. Ell kuitenkin (varmasti vain) oloani helpottaakseen pisti lopetuspiikin. Siinä jouduin taas vierestä katsomaan kuinka entinen nuori hurjani vaipui ikiuneen.
Sain taas soitella tuhkausfirmalle, tyyliin "Hei minä täällä taas..." He pahoittelivat tapahtunutta ja kertoivat, että saisin seuraavana päivänä tuoda Willyn sinne. Yön Willy joutui viettämään viileässä autotallissa... Vein pojan tuhkausfirmalle ja tänään sain hakea tuhkat pois. Nyt Willyn tuhkat on ripoteltu järven rannalle. Siellä se saa juosta ikuisesti ja nauttia uimisesta. Willyn parhaan kaverin Aten tuhkat on ripoteltu myös samalle rannalle.
Willy oli yksi rakkaimmista tollereistani, toinen tolleriurokseni ja ensimmäinen suvullinen urokseni. Sen pois meno tuntui aivan äärettömän pahalle. Willy kuitenkin jätti jälkeensä yhden pentueellisen (u & n). Saa nähdä tuleeko näistä pennuista joku jättämään joskus jälkeläisiä. Luonteeltaan Willy oli mitä mahtavin. Todella kiltti ja ihmisrakas eikä purissut vieraillekaan uroksille. Todellinen lahja kasvattajalle, koska omisti myös hyvän ulkonäön.
Willy saavutti paljon, josta todisteena on sen pitkä tittelirivi BH Hk3 vFIN KVA NOU1 vFIN KVA vFIN JVA vjGBRW-07 vJMV-07 vjSWEW-08 vJMV-08 vjBELW-08 vjDKW-08 vjFRAW-10 jossa on muutamia junnuvoittajatitteleitä. Poika kuitenkin saavutti pk-hausta ja nomesta vFIN KVA arvon. Nenäkään ei ollut mikään huono jonka todistaa vFIN JVA arvo. Hieno koira muuten, mutta suvussa esiintyi hitusen sukusiitosta ja yleisiä koiria. Muuten Willy olisi ollut kultakoru jalostukselle.
Ehkä tästä kaipuusta pääsee vielä joskus.. Willy oli kuitenkin vasta reilu yhdeksän vuotias. Sillä olisi ollut edessä vielä monta onnellista vuotta.
Lähdettiin vähän vieraampaan maastoon köpöttelemään 26.9. eli viime kuun puolella. Tollot nauttivat vapaudesta ja uusista maisemista, vauhtiakin oli enemmän kuin riittävästi. Kivien päältä hyppivät alas ja puskat rämisivät.
Sitten alkaa kuulumaan korvia riipaiseva kiljunta. Ensimmäiset ajatukset olivat "Kuka, mikä, missä?" Kauhealla juoksulla sitten huudon suuntaan.. Eräältä kiveltä katsahdin alas ja siinä Willy tönöttää metalliputken kanssa. Metalliputki oli mennyt ikävästi lävitse oikean puoleisesta kainalosta ja tullut ulos vähän ylempää. Ihmettelin siinä vaiheessa jo, että poika ei ollut kuollut..
Kännykässä ei kenttää yhtään enkä uskaltanut siirtää Willyä. Olin ihan shokissa "mitä mä teen?" ja yritin vaan saada itseni rauhalliseksi. Aloin sitten puhumaan Willylle rauhoittavasti jota sattui aivan varmasti tosi törkeesti ja kun vielä vähän yritti rimpuilla. Willy onneksi rauhoittui ja kiipesin läheisen puun päälle soittamaan eläinlääkärille mitä teen. Ne ohjeisti mua siirtämään Willyn mahdollisimman vähällä liikuttamisella autolle (onnistuu varmasti keskellä metsää... ja ilman muita ihmisiä) ja suoraan eläinlääkäriin.
Sain Willyn (& sen s**tanan putken) jollain ihmeen kaupalla autoon ja mielestäni melkein jopa niin vähällä liikuttamisella kuin mahdollista. Willy pääsi matkustamaan etupenkille kun muut pölkyt riehuivat takatilassa. Onneksi eräs tuttuni suostui matkalta ottamaan muut tollot mukanaan meille, että sain rauhassa jatkaa matkaa Willyn kanssa eläinlääkäriin.
Eläinlääkärissä Willy otettiin heti vastaan, se haettiin paareilla autolta. Pojasta näki jo, että kaikki ei ollut ihan hyvin.. Willy vain makasi ja tuijotti tyhjyyteen. Hengitti hyvin epätasaisesti. Eläinlääkärit veivät Willyn heti leikattavaksi ja samalla laitettiin poika tiputukseen. He aloittivat putken irrottamisen joka ei olekaan niin yksinkertaista (saattaa aiheuttaa pahoja verenvuotoja ja lisävahinkoa yms.).
Putken poiston jälkeen sain kuulla, että putken poistaminen oli aiheuttanut todella pahan verenvuodon joka kuitenkin saatiin tyrehdetettyä, mutta verenhukka oli suuri. Pari kylkiluuta oli murtunut ja niskassa oli jotain häikkää. Veriarvot olivat koholla ja pelättiin verenmyrkytystä.
Verenmyrkytyshän sitten tuli / oli. Willyä hoidettiin siis myös senkin takia, vaikka putkestakin oli koitunut pahat vahingot. Lääkkeitä poikaan tuupattiin enemmän kuin ihan helvetisti. Paranemisennuste oli kuitenkin hyvä.
3.10. Willy romahti uudestaan. Suoraan sanottuna kaikki oli päin p*rsettä, veriarvot, haava oli tulehtunut ja sitä rataa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi minulle "Vielä on toivoa!" Katsoin eläinlääkäriä hetken tokaisten "Sä vain yrität piristää. Kuinka suuret toiveet oikeasti on?" Ell hetken katseli minua ja hiljaa kuiskasi "Mahdollisuudet selvitä on ehkä 30prosenttia". Itkin mielessäni, sydämeni vuoti verta ja sanoin elämäni vaikeimmat sanat "Lopetetaan Willy ettei sen tarvitse kärsiä enempää.."
Sain hyvästellä Willyn. Viimeisen kerran sain halata sitä ja tuntea pojan lämmön. Ell kysyi "Oletko valmis?" johon olisin halunnut vastata, että tälläisessä ei koskaan voi olla valmis. Nyökkäsin hiljaa kyynelten valuessa poskea pitkin, en halunnut päästää irti Willystä vielä, mutta kun pakko.. Sain irrottaa poikani letkuista ja muista härveleistä jotka käytännössä antoivat sille elämän. Ell kuitenkin (varmasti vain) oloani helpottaakseen pisti lopetuspiikin. Siinä jouduin taas vierestä katsomaan kuinka entinen nuori hurjani vaipui ikiuneen.
Sain taas soitella tuhkausfirmalle, tyyliin "Hei minä täällä taas..." He pahoittelivat tapahtunutta ja kertoivat, että saisin seuraavana päivänä tuoda Willyn sinne. Yön Willy joutui viettämään viileässä autotallissa... Vein pojan tuhkausfirmalle ja tänään sain hakea tuhkat pois. Nyt Willyn tuhkat on ripoteltu järven rannalle. Siellä se saa juosta ikuisesti ja nauttia uimisesta. Willyn parhaan kaverin Aten tuhkat on ripoteltu myös samalle rannalle.
Willy oli yksi rakkaimmista tollereistani, toinen tolleriurokseni ja ensimmäinen suvullinen urokseni. Sen pois meno tuntui aivan äärettömän pahalle. Willy kuitenkin jätti jälkeensä yhden pentueellisen (u & n). Saa nähdä tuleeko näistä pennuista joku jättämään joskus jälkeläisiä. Luonteeltaan Willy oli mitä mahtavin. Todella kiltti ja ihmisrakas eikä purissut vieraillekaan uroksille. Todellinen lahja kasvattajalle, koska omisti myös hyvän ulkonäön.
Willy saavutti paljon, josta todisteena on sen pitkä tittelirivi BH Hk3 vFIN KVA NOU1 vFIN KVA vFIN JVA vjGBRW-07 vJMV-07 vjSWEW-08 vJMV-08 vjBELW-08 vjDKW-08 vjFRAW-10 jossa on muutamia junnuvoittajatitteleitä. Poika kuitenkin saavutti pk-hausta ja nomesta vFIN KVA arvon. Nenäkään ei ollut mikään huono jonka todistaa vFIN JVA arvo. Hieno koira muuten, mutta suvussa esiintyi hitusen sukusiitosta ja yleisiä koiria. Muuten Willy olisi ollut kultakoru jalostukselle.
Ehkä tästä kaipuusta pääsee vielä joskus.. Willy oli kuitenkin vasta reilu yhdeksän vuotias. Sillä olisi ollut edessä vielä monta onnellista vuotta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)