Vauvakuumetta!

Kyttäsin kuin haukka Vautsia ja odotin, koska synnytys käynnistyy. Tytsy oli jo eilen aika rauhaton ja steppasi ympäriinsä. Yöllä kahden maissa alkoi sitten synnytys. Vautsi synnytti ensin kooltaan keskiverto tytön. Sen jälkeen odoteltiin ½tuntia jonka päästä syntyi kookas poika. Sitten Vautsi rauhoittui ja oletin, että ei sieltä nyt mitään enää tule, kun ell:kin sanoi, että aivan maksimissaan kaksi pentua.

Ell tuli käymään puolentoista tunnin päästä vikan pennun syntymästä juuri silloin kun Vautsi alkoi taas ponnistella ja maailmaan pujahti todella nopeasti pieni kokoinen tyttö. Olin todella yllättynyt! Aivan maksimissaan kaksi ja tässä pentulaatikossa köllii kolme pentua.. Ell ultrasi Vautsin aivan varmuuden vuoksi eikä mitään näkynyt. Vautsi hoiti synnytyksen kunnialla ja alkoi heti huolehtimaan omista vauvoistaan.

Uros on saanut kutsumanimekseen Viive ja hänen pitäisi jäädä tänne kotio kasvamaan. Toiselle tytöistä on koti jo tiedossa ja Serenan pitäisi käydä pentu valitsemassa kun ikää on sellainen 4-6viikkoa. Yksi narttupentu olisi siis vapaana, jos jotakuta kiinnostaa.

Pakkopa minunkin puhua Liettuan voittajan tuloksista. Tuomarina oli Jenna.

Nauroin räkäisesti jo junnu-urosten jälkeen. :D Marsin ilme oli näkemisen arvoinen kun hänen suuri mahtava käyttökoiransa Raidi valittiin junnu- urosten parhaaksi! Junnu-urosten toiseksi paras oli Raidin isä eli Don joka on yhtä käyttökoira kuin Raidi.

Pienestä ja surkeasta Riiasta on kasvanut varsin hurmaava nainen! Riia muutti Milien luokse ja he kävivät nyt ekassa näyttelyssään eikä millään huonolla tuloksessa. Tyttö kiskaisi erittäin hyvän.

Junnunarttujen paras oli Vani jota vähän ennen kehää jännitti. Olihan tämä Vanin ensimmäinen näyttely ja sitten kiskotaan vielä johonkin voittajaan missä on koiria enemmän kuin liian paljon. Junnunarttujen kakkonen oli Lellu.

NUO-uroksissa ei ollut mitään ihmeellisyyksiä, mutta NUO-nartuissa oli todellinen yllättäjä. Vaikka tykkään käyttökoiramaisesta keveydestä ja jalkavuudesta niin musta Tiara ei silti ole mikään kovinkaan kaunis. Ehkä joku erittäin hyvän arvoinen maksimissaan. Tällä fiiliksellä sitten ilmoitin Tiaran liettuan voittajaan ja todellakin yllätti kun Tiara oli PN2 ja sai SERT:n!

AVO-uroksissa yllätti Liffi. Batter palvoo Liffiä (ulkonäkö on hänestä ihan keskinkertainen, mutta se on Batterista yks parhaista koirista!) joten vähän irvistellen sanon, että mä en tämänkään ulkonäöstä erityisemmin välitä ja meinasin pyörtyä kehän laidalla kun Cliff valittiin PU2:ksi ja sekin sai SERT:n. On Cliff ihan hyvän näköinen, mutta en todellakaan odottanut niin suurta menestystä Cliffille (kun valittin kuvia Cliffille niin katoin, että koska se menee käyttölajeissa niin toi kuva on ihan hyvä).

AVO-nartuista useat saivat erinomaisen, mm. Raka ja Aatos. Valioluokkalaiset (2x uros & 2x narttu) saivat kaikki erinomaiset. Tango sijoittui PU3:ksi, Ola ei sijoittunut PU-kehässä ja tytöt PN3- (Vautsi) & PN4-sijat (Sexy). Vetsku-uros Viima kävi pyörähtämässä kehässä tuloksena EH1. Miri oli ROP-veteraani.

Kun ROP & VSP valittiin niin naureskelin uudestaan. ROP oli myös Marsin koira Erika jonka piti olla niin henkeen ja vereen käyttövuffe. VSP:ksi valittiin Hensun suuri ja mahtava kotikoira Bonssi.
Nauroin kehän laidalla sitä, että Marsi jonka koirat on käyttökoiria niin olivat rotunsa paras ja rotunsa paras junnu. Sitten Hensun Bonssi oli VSP joka on hankittu tosissaan vain kotikoiraksi lämmittämään sohvaa.

Liettuan voittajassa oli neljä kasvattajaryhmää ja jännitin ihan kamalasti, että mitenkä siellä menee. Ternen kasvisryhmässä oli mukana Tango, Raidi, Vani ja Nefra. Ternen ryhmä valittiin rotunsa parhaaksi ja saatiin kunniapalkintokin!

Catacoger yritti myös ensimmäistä kertaa muodostaa kasvattajaryhmän onnistuen siinä hyvin. Ryhmässä mukana oli Liffi, Baldo, Seela ja Suke. Catacoger sijoittui heti Ternen jälkeen, mutta ei saanut kunniapalkintoa.

Kylläpäs oli hupaisa näyttely. Mutta hyviä tuloksia oli eikä kyllä mitään valittamista! Jenna on hyvä tuomari jonka takia hänet on valittu myös tollojen jalostustarkastukseen.

Yksi tuhottu sohva ja vähän tapettia

En olekaan pitkään aikaan satuillut P-pentueen Riiasta mitään. Reppana-Riiasta on kasvanut varsin hehkeä naikkonen. Riiaa kävi tänään eräs nuoripari katsomassa. Istuskelivat kolme tuntia täällä juttelemassa novascotiannoutajista ja paijaamassa Riiaa. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että ihmiset käyvät tutustumassa koiriini ja katsomassa koiraa mitä harkitsevat, mutta he antoivat sen koko ajan ymmärtää, että ovat antamassa Riialle kodin. Vielä lähtiessään he sanoivat, että käyvät vielä viikon päästä katsomassa ja sitten hakisivat Riian kotio. Kymmenen minuuttia sitten tuli viesti "Hei. Emme otakaan Riia." Olin vähän kuin puulla päähän lyöty, mutta ei se mitään. Ainakin Riia nautti saamastaan huomiosta.

Päätin lähteä tälläin pienellä porukalla lenkille illasta ja otin Riian ja Saulin mukaan. Kaksikko painatti pitkin metsiä ja välillä olin ihan varma, että parivaljakko oli karannut. Heittelin keppiä Saulille ja Riialle. Lumi vain pöllysi kun molemmat niin innoissaan hakivat.

Kotio tullessa ei ollutkaan ihan niin juhlaa. Ihmettelin hävityksen nähdessäni, että seinät eivät olleet kaatuneet. Tarra ja muut sisarukset olivat päättäneet teurastaa yhden sohvan ja samalla oli vähän tapettikin kärsinyt. Sohvan sisältö löhöili pitkin taloa ja pari tapetin palasta oli myös kauniisti esillä lattialla. Kaikki koirat pääsivätkin sitten raikkaaseen ulkoilmaan ulkotarhoihin. Onneksi siellä on suojaa niin ei tarvitse porukan palella viimassa.

Sisällä alkoi ankara siivoaminen ja jupina. Tässä oli taas yksi päivistä kun mietti kasvattamisen järkevyyttä tai näin ison koiralauman pitämistä. Tänään sainkin laitettua useamman (yhdeksän) jalkoihin jääneen kasvattini myyntiin. Ovathan ne sivulla myytävissä näkyneet, mutta nyt ne pääsivät myös muualle. Siivoamisen lomassa mietin omia vanhuksiani, lähinnä sitä, että koskahan niistä aika jättää, kun en haluaisi luopua kenestäkään. Moni vanhuksistani alkoi jo olemaan ihan vanhuksia eli liikkumaan vähän vanhusmaisemmin ja vähän oli porukka myös laiskistunut.

Siivoamisen päätyttyä lähdin hakemaan laumaa sisälle. Ihmettelin suuresti kun porukka alkoi kiljumaan minulle "IHANAA IHANAA! TULIT HAKEEN MUT POIS! OTA MUT EKA!" mitä niistä kukaan ei normaalisti tee. Päätin palata takaisin sisälle ja antaa niitten kiljua loppuun ja hakea sitten vasta sisälle. Lauman hiljennyttyä menin takaisin ulos ja tällä kertaa kaikki pitivät suut supussa.. Halusivat varmaan ulkona olevasta kylmästä viimasta sisälle. Päästin kaikki ulos häkeistään ja lähdettiin porukalla sisälle.

Loppuilta menikin sitten vain löhöillessä ja koirat ruokkiessa.

pentubuumi

Ilu eli nykyinen Ilo sai kodin. En tällekään odottanut vanhempaa harrastajaa omistajaksi, mutta Jenna otti pojan itselleen. Ihana saada Ilo asustamaan emänsä kanssa Jennalle!

Olen alkanut miettimään, että jättäisin reppana-Riian itselleni. Olen vain niin kiintynyt tyttöön ja olisipa sitten ainakin yksi jalostuskappale itsellä mitä voisin käyttää. Tosin en tiedä tarvitsenko enää yhtään jalostuskoiria, kun narttuja näyttäisi olevan ihan riittäviin omiin tarpeisiin ja vaikka lainattavaksi muillekin.

Tuosta tulikin mieleeni. Lupasin lainata Ishun Iivin Tompalle. Tomppa on vaan niin mahti poika ♥ Tykkään kovasti pojan suvusta ja sieltä löytyy vielä oma kasvattini Klasse.
Nyt kun olen vNNY:n foorumilla etsinyt kultakimpaletta itselleni suvun puolesta, niin aina sitä voi yllättyä "JAA! Tällä koiralla oli näitä koiria suvussa". Yllätyin aivan totaalisesti, kun huomasin (/muistin) Ishun suvusta löytyvän Topin jota haaveilin joskus joittenkin (L tai K-)pentujen isäksi. On se ihanaa omistaa omasta takaa kultakimpale.

Jotenkin tulee sellainen tunne, että on päässyt kasvatuksessa pitkälle, kun omia kasvatteja alkaa löytymään muidenkin kasvattajien kasvattien suvuista. Ei ole kasvattaminen (& koirien jalostus) mennyt hukkaan.

Laittelin pitkästä aikaa karvaturreihinkin pentuilmoituksen, viimeksi siellä oli K- & L-pentueitten ilmoitukset ja tässä välissä on kuitenkin ollut M-, N-, O- ja P-pentueet. Pennut menee melkein paremmin myytyä, kun niitä mainostelee vaan vNNY:n foorumilla. Eipä L- ja K-pennuille ainakaan sillon ollut erityisemmin kiinnostusta.

Sani sai uuden kodin

Sani tuli keväästä kasvattipalautuksena takaisin, mutta se ei tytön elämää lannistanut. Neiti asusti meillä reilun kuukauden ja sopeutui hyvin muihin koiriin. Laittelin Sanista sitten myynti-ilmoituksen pari päivää sitten ja tänään neitokainen pääsi jo uuteen kotiin. Yllätyin, että Sani pääsi asustamaan Marin luokse, koska ajattelin, että tyttö lähtee kuitenkin jollekin uudelle harrastajalle :D Sain tekstiviestin Marilta, kun he olivat päässeet kotionsa, että Sani on otettu hyvin vastaan. Tsemppiä kisoihin!

Vielä olisi neljä Terneä myynnissä. C-pentueen Una, K-pentueen Ruu ja P-pentueen Ilu & Riia.
Una kaipaa pysyvää eläkekotia jossa kisattaisiin aina välillä (nomea tai mejää). Muut kaipaisivat sellaista suht. aktiivista mejä- ja nomekotia.

eläinlääkärireissu

Olimme tänään P-pentujen kanssa terveystarkistuksessa. Mukana oli Riia, Ilu ja Sessin pentu Piiku. Jospa tällä vaikka saisi pennuille kodin, että ne on tarkistettu. Ei-terveystarkastukseen lähti myös Tini..

Minua suorastaan kauhistutti lähteä kolmen huligaanin kanssa terveystarkastukseen, onneksi Tini odottaisi autossa ennen omaa vuoroaan. Kaikki niin energisiä.. Odotushuoneessa kolmikko yritti sinkoilla sinne tänne kunnes päätin ottaa tiukan kurin ja järjestyksen huligaaneille. Käskin kaikkien olla nätisti maassa paikallaan ja siinähän ne sitten tapittelivat onnellisesti. Harmittelin Tiniä kovasti koko ajan ja mietin, että miten pojalle käy, mutta ajatukset eivät kauaa kerinneet Tinissä pyöriä, kun odotushuoneeseen tuli joku muukin koira. Ilu oli heti menossa katsomaan, mutta rauhallisesti käskin sen takaisin maahan ja odottamaan.

Onneksi meidän vuoromme tulikin lähes heti sen jälkeen kun koira oli tullut odotushuoneeseen. Tämä oli erittäin poikkeustapaus, että luovutin koirani apulaiselle kuvauksien ajaksi, koska minun piti mennä Tinin kanssa toiselle eläinlääkärille. Kävin hakemassa Tinin autosta ja pääsimmekin suoraan eläinlääkärin tutkittavaksi. Kerroin kuinka pojalla aina välillä jalat pettävät eikä se meinaa päästä ylös sekä sen, että Tini on todella usein todella apaattinen. Ell sanoi tämän johtuvan vanhuudesta ja sanoi, että minun pitäisi seurata kuinka Tini jaksaa vielä. Kyselin mitä mieltä ell oli lopettamisesta, niin vastaus oli "Ethän sinä nyt näin hyväkuntoista koiraa halua lopettaa?"

Kävelin Tinin kanssa autolle ja mietin eläinlääkärin viimeistä kysymystä. En halunnutkaan lopettaa, mutta minusta Tini ei oikeasti ollut hyväkuntoinen ja se oli aivan liian apaattinen nauttiakseen elämästään + että pojan jalat pettivät aina välillä. Ajattelin kuitenkin, että voinhan aina seurailla poikaa jonkin aikaa ja viedä sitten toiselle eläinlääkärille.

Kun Tini istuskeli autossa, niin lähdin katsomaan miten huligaanien terveystarkastus oli mennyt. Eläinlääkäri kertoi mielissään, että kaikki kolme olivat täysin terveitä. Kannoinkin sitten nukkuvan kolmikon autoon ja lähdimme kotio.

Sain vihdosta viimein Jätteeseen anottua näyttelyn Ranskaan. No arvatkaas mille? Tollereille. Osaanottajamäärä on nyt jo huikea eikä vip ole vielä edes mennyt.