nomeilua

Olimme Red Feloryden avajaisnomessa ja tulokset olivat mitä mahtavimpia.

Päivä alkoi NOU-luokalla josta Riio sai NOU1:n. Jullea ei oikein kiinnostanut joten tytölle tuli sitten hylätty. No uusia kisoja on tulossa, ehkä sitten.

ALO:ssa käytiin kisailemassa Ketun ja Norpan kanssa. Epäilin kovasti Kettua, koska edellisissä treeneissä se veti ihan ranttaliksi eikä sillä olisi saatui kuin kaunis ALO0. Tänään kuitenkin Kettu päätti loistaa ja nappasi ALO1:n. Tällä ykkösellä saimme oikeudet AVO-luokkaan. Norpalta oikeastaan odotin suuria, koska sen edelliset treenit menivät täydellisesti ja sillä olisi kyllä saatu ykkönen, mutta aina ei mene kaikki kuten suunnittelee ja Norppa sai ALO3:n.

AVO:ssa kisattiinkin sitten kolmen miehen voimin, kahden vanhuksen ja yhden nuoren hurjan. Mukana olivat siis Beke, Vilho ja Olli. Odotin suuria vanhuksilta. Aloitin Vilhon kanssa joka repäisikin sitten pohjat meidän AVO-luokan kisailijoilta. Vilho sai AVO3:n.. Toivoin niin ykköstä, että poika olisi saanut oikeudet VOI-luokkaan. Sitten herättelin toivoja Beken suhteen, jos se vaikka saisi toisen AVO1:nsä ja siirtyisi VOI-luokkaan. Ykkönen jäikin aivan muutamasta pisteestä kiinni ja poika sai AVO2:n. Olin niin hiiltynyt, kun kämmi johtui oikeastaan minusta.
No, kun oli Ollin vuoro, niin en odottanut enää mitään. Eihän joukon nuorin voinut niittää menestystä ja saada toista AVO1:stään.. Olin vieläkin vähän hiiltynyt kämmistäni, mutta yritin keskittyä täysillä Olliin, joka ei kuitenkaan onnistunut. Poika kuitenkin päätti näyttää, että eihän ihan turha koira ole ja repäisi toisen AVO1:nsä! Mielialani kohosi pilviin ja olin niin onnellinen, että edes yksi koirista siirtyi VOI-luokkaan.

VOI-luokasta toivoin ykkösiä, mutta tuntui, että edelliset vastoinkäymiset eivät lupailleet hyvää. Hylkeestä ja Minnistä kuitenkin tulisi valiot näillä VOI1:llä, niin ei ne nyt molemmat voineet sitä saada, jos kumpikaan. Aloitin Hylkeen kanssa joka toimi kuin unelma ja ykkönen tulla tupsahti! JEE! UUSI VALIO! Sitten menin hyvin reippaasti ja rempseästi Minnin kanssa, ajatuksena vain "jos se vika ykkönen myös Minnille".. Minni suoriutui mahtavasti ja ykkönenhän sieltä tulla tupsahti! MAHTAVAA! TOINEN KÄYTTÖVALIO! Päivä pelastettu, kiitos tehotyttöjen ja Ollin. (:

Illalla pidimmekin ihan "kunnon juhlat", jossa koirat saivat muutamat keksit ja luita ja omistaja nautti mehusta ja kekseistään. Koirahoitajamme kävivät myös mehuttelemassa ja syömässä keksejä.

Ai että olen ylpeä Hylkeestä ja Minnistä! Kaksi valiota samana päivänä.. Kuka olisi uskonut? Ja kun vielä Hylje on saanut NOU1:nsä 10.02 ja vikan VOI1:nsä 07.07. Alle puolessa vuodessa käyttövalioksi! Aivan mahtavaa..

agittajat & kasvattipalautus

Käytiin pitkästä aikaa agiliitelemässä kisoissa.

I-luokkalaiset olivat kauheita lusmuilijoita. Tai ei oikeastaan, treenaaminen on ollut vaan liian vähäistä. Lellu oli paras omista koiristani ja ylsi 12. sijalle. Hylje oli ihan vähän parempi kuin Julle. Hylje oli 30 ja Julle 31. Eiväthän nämä sijat aivan huonoja ollut kun kisaajia oli neljäkymmentä.

II-luokkalaisista löytyi suuria yllättäjiä. Kaikkien kolmen tulos yllätti iloisesti. Superyllättäjä oli Cirxo joka oli ENSIMMÄINEN neljästäkymmenestä koirasta!! Ennen rataa olin ihan varma, että sössimme jotain, koska Cirxo oli kuin duracellpupu eikä tapansa mukaan kuullut yhtään mitään. Lähtöään odottaessa uros kuitenkin rauhottui jotenkin ihmeen kaupalla ja painatti menemään radalla kuin tuulispää kuitenkin! Korvatkin vielä toimivat aivan loistavasti.

Ferrari oli kanssa "ihan hyvä" radalla. Hidas se oli Cirxon jälkeen, mutta virheitä se ei tehnyt. Tuntui mahtavalta päästä pitkästä aikaa agittamaan Ferrarin kanssa, olin kokeillut sitä vain pari päivää ennen kisoja kotona ja meni ihan hyvin silloin, mutta sillä vauhdilla ei kyllä vKUMAa olisi saatu. Onneksi poikaan sai tällä kertaa vauhtia ja tuloksena oli KOLMAS sija neljästäkymmenestä.

Ankka oli huonoin, mutta ylsi silti 12sijalle eli samalla sijalle kuin ykkösluokan parhain. Ankan kanssa oli tosi hienoa mennä radalla, koska siitä huomasi kuinka se nautti siitä ja kuinka hauskaa Ankasta oli päästä menemään agiradalla. Vauhti oli hyvä, mutta vähän oli kommunikointiongelmia ohjaajan ja koiran välillä.

Samaan kisaan oli eksynyt myös Iivi Mian kanssa. Ihailin Iivin ja Mian yhteistyötä. Se oli aivan mahtavaa katsottavaa! Ja se nopeus mikä agiradalla oli. He olivat seitsemänsiä neljästäkymmenestä ja saivat vKUMAn. Kävin kisan jälkeen juttelemassa Iivin kanssa Miasta ja sain kuulla, että tyttö on pärjännyt aivan loistavasti. Tytön tittelirivi näyttää tällä hetkellä tältä BH Hk2 Jk1 vFIN KVA RH-F A eli niinkuin saattaa huomata, niin neiti on valioitunut jo noutajakokeista! M-pennut ovat olleet kyllä aivan mahtavia! :)

Tänään asteli taas yksi kasvattipalautus kotio. Kyseessä on Lissu joka on ollut kahdella eri omistajalla minun lisäkseni. Hyvä kisapohja tytöllä ja on hyvä suku. Pitää nyt katsella pidänkö Lissun itselläni vai alanko katselemaan sille uutta kotia. Lissun edellinen omistaja Fanny aloitti nomessa neidin kanssa ja he pääsivätkin yhdessä VOI-luokkaana asti. Sitä aikaisempi omistaja Jenna kisautti neidin tokossa VOI-luokkaan ja haussa AVO-luokkaan & mejätuloksia.

Tinin hetki tähtenä

Tämä poika ei olekaan koskaan ihmeellisemmin loistanut saavutuksillaan, koska niihin ei ole ollut aihetta (ompas, vFIN JVA titteli!) . Nyt on! Tini saavutti Koruttoman nomekokeessa viimeisen VOI1:n ja tuli käyttövalioksi! Ihana mies <3

Olli on myös ihana. Poika on päässyt jo nomen AVO-luokkaan, vaikka on syntynyt vasta 04.04. Ihailen Ollin noutamista, se on vaan jotain niin parasta! Pojalla myös nenä pelittää hyvin (niinkun kaikilla näyttelytolloillani) joten kun joskus saan mejäliiton auki, niin Olli pääse sitten haistelemaan. Ehkä myös tulevaisuutta varten voitas suunnitella pk-jälkeä.

Me ollaan vaan hengailtu ja harjoiteltu nomea. Kyllä sen on nometuloksista nähnytkin, että porukka on harjoitellut vain sitä. Tokossa käynnitkin ovat jääneet kummasti, mutta kävi Kettu hakemassa kuitenkin yhden ykköstuloksen AVO:sta toukokuun 30päivä.

Knossosit kävivät päivällä Ferrarin kanssa. Olimme sopineet jo viime kerralla, että otettaisiin kunnolla häiriötreeniä. Batter ja pasa tulivat myös. pasa Ankan kanssa ja Batter Lauran kanssa. Ankka kun ei oikein ollut sisäistänyt tokonajatusta, vaikka on kisoissakin käynyt useamman kerran.

Itse otin Cirxon ja muut koirat päästin juoksemaan pihalle. Menimme ensin kokeilemaan tokojuttuja aidatulle alueelle, että muut koiristani eivät pääsisi häiritsemään. Aloitimme alkuun vieressä kulkemisella hihnatta. Elisia aloitti Ferrarin kanssa kiertämään muita koiria. Kiertäminen toimi todella hyvin ja katsekontakti oli aivan mahtava!
pasa otti sitten Ankan kanssa kiertämistä hihnatta. Ankkaa ei kiinnostanut yhtään, mutta kunniakkaasti se meni vierellä. Tosin katsekontakti oli huono, mutta muuten meni ihan kivasti.
Batterilla ja Lauralla on ollut tokotauko, vaikka kävivät 25päivä toukokuuta hakemassa ALO2:n. Batter on todennut, että Lauran kanssa toimii parhaiten tauko ja sitten kisat. Mutta takaisin aiheeseen. Laura oli tähti! Se teki seuraamisen paljon paremmin kuin Ferrari ja katsekontakti oli todella nams!
Cirxo ja minä.. En tiedä kannattaako siitä edes puhua :D ollaan otettu tokoa ties koska viimeksi (seliseli) joten sen se oli näköistäkin. Cirxo seurasi varmaan metrin välillä ja katseli mitä muut tekevät. Kerran se kävi katsomassa Lauraa. Sit ihan tosissani yritin Cirxon kanssa uusiksi, niin meni paljon paremmin ja pysyi koko ajan nätisti vieressä, tosin silti aika kaukana.

Sitten laitettiin koirat riviin makaamaan ja odottamaan. Kävin siihen hakemassa myös Jullen ja Vienon makaamaan paikalleen. Julle ja Vieno saivat näyttää vaan hyviä odotustaitojaan. Cirxon kanssa yritettiin pitää muka jotain tokomeininkiä.

Paikkamakuu onnistui hyvin eikä siinä ollut ihmeempiä härdelliä. Mentiin sitten muitten koirien sekaan jossa otettiin lisää paikkamakuuta. Lauraa vähän häiritsi muut koirat, mutta ei lähtenyt. Cirxon sain palauttaa kaksi kertaa makaamaan. Tämän jälkeen annoin Cirxon mennä ja pidettiin luovatauko. Annettiin koirien vähän aikaa riehua keskenään.

Tämän jälkeen Elisia, Batter ja pasa jatkoivat tokoilua minun seuraten vierestä. Annoin muutamia hyviä vinkkejä mitä kannattaisi tehdä ja mikä meni hyvin. Tämän jälkeen lähdettiin porukalla uittamaan koiria, että ne saisivat kunnolla riehua. Koirat nauttivat suuresti lämpimän päivän uimareissusta.

Päivä oli varsin antoisa tokotreenien ja uinnin kanssa.

kopoti, kopoti, kopoti

Troup on kotiutunut hyvin, joten lähdin talliin Jullen ja Pomon kanssa. Hain oripojalle varusteet ja aloin tallissa varustamaan sitä. Troupin kanssa otettiin vähän erää varustamisen kanssa, poika olikin pitkästä aikaa laitettuna molemmilta puolilta kiinni ettei pääsisi pyörimään niin paljon tai litistämään seinää vasten. Troup rauhoittui suht. äkkiä eikä se enään yrittänyt sinkoilla mihinkään. Varusteet niskaan ja talutin pojan ulos tallista.

Pomo ja Julle katselivat ihmeissään poikaa ja ymmärsivät pysyä kaukana orista kun se steppaili edes taas. Nousin selkään ja lähdettiin rauhallista käyntiä kävelemään pihasta metsäpolulle. Troup meinasi koko ajan lähteä ravailemaan, mutta paljon pidätteitä ja poika pysyi aisoissa. Energiaa oli vaikka muille jakaa. Aloitettiin ravailemaan josta meinasi Troup lähteä koko ajan laukkaamaan. Vielä muutama sata metriä päästiin menemään ravissa rauhallisesti, niin annoin pojalle pohkeen ja lähdettiin laukkaamaa. Troupia sai vähän väliä pidätellä, että laukka ei noussut kiidoksi. Yhtäkkiä ori säikähti jotain ja hyppäsi polulta sivummalle, juuri ja juuri pysyin kyydissä, mutta toinen jalustimistani oli lähtenyt irti. Ennen kuin sain jalan takaisin, vetäisi Troup parit pukit ja uudestaan hypyt puskaan. Tässä vaiheessa ei enään tasapaino riittänyt ja seuraavaksi löysin itseni maasta maistelemasta hiekkaa. Troupin näin laukkaavan kaukana edellä. Itse haukoin henkeä maassa ja yritin päästä pikku hiljaa ylös. Jonkin aikaa ja olin ylhäällä. Troupia ei näkynyt missään. Annoin Jullelle ja Pomolle käskyn 'Etsi' ja molemmat olivat nopeasti kuonot maassa, hajua saivat haistaa hanskoista joista ei välttämättä saanut edes kunnon hajua.

Julle ja Pomo lähtivät reippaasti nenät pitkällä etsimään Troupia. Itse yritin kävellä, jalat tuntuivat kamalan kipeiltä ja hyvä, että painoa pystyi ottamaan. Huutelin kovasti Troupia, mutta missään ei näkynyt eikä kuulunut koko hevosta. Julle alkoi haukkumaan ja yritin ottaa reippaampia askeleita. Noin puolen kilometrin päästä löytyi säikähtänyt Troup. Aloin puhumaan rauhoittavasti pojalle ja kävelin pikku hiljaa sen luokse. Käskin Pomon ja Jullen kauvemmaksi odottamaan etteivät säikäyttäisi poikaa enempää. Kun pääsin Troupin luokse, aloin selvittelemään ohjia rauhallisesti puhuen. Ohjat olivat jääneet pieneen puuhun kiinni. Selvittelyssä meni pitkät ajat ja sinä aikana Troup tuntui stressaantuvan vain enemmän ja enemmän. Suuret 'tokokoirani' odottivat kiltisti vaikka molempien teki selvästi mieli lähteä kun käänsin selkäni niille.

Sain ohjat irti ja lähdin taluttamaan oria takaisin päin, samalla katsellen oliko pojassa mitään ruhjeita eikä niitä kyllä näkynyt. Huusin Jullen ja Pomon mukaan samalla kun lähdimme kävelemään. Troupin silmistä näki, että se pelkäsi aivan valtavasti. Mikähän ihme pojan oli säikäyttänyt? Se kun ei normaalisti säikkynyt mitään. Pitkät matkat käveltyämme poika oli riittävän rauhoittunut ja kipeistä jaloista huolimatta nousin selkään. Lähdettiin kevyellä ravilla kotia kohti. Matka taittui nopeasti. Loppu matkan kuljimme käynnissä. Pihaan päästessä päästin Jullen ja Pomon sisälle ja sitten menin Troupia purkaan talliin (kuullostaapas tyhmälle :D). Heitin Troupin varusteet pois ja harjasin sen kunnolla. Hain loimen ja samalla kun laitoin sitä Troupille, niin katselin, että ei pojassa ollut oikeasti ruhjeita. Ei ollut. Sitten lähdin tallista. Loppu ilta menikin jalkoja parannellessa ja kotona ollessa huomasin, että selkäni oli varmaan tärähtänyt aika hyvin koska sekin oli kipeä. Koirien kanssa tuli kuitenkin otettua vähän tokoa vaikka paikkoja kolottikin.

Treeniä, treeniä & vapaata

Päivät ovat kuluneet kovassa treenissä jonka lisänä on ollut monia vapaapäiviä monilla eli koirilla, mutta omistajalla ei ole koskaan aikaa kunnon lepoon.

Meillä on Jullen kanssa kisailu painottunut aivan liikaa näyttelyihin. Emme ole tehneet mitään! No, on meillä oikeudet mejässä VOI-luokkaan, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Näyttelyissä saanut jopa erinomaisia ja ollut kerran jopa VSP!

Ja teimpä juuri äskön huomion, että meidän sivuilta ei löydy ollenkaan Pomoa jonka kanssa on kisauskin alkanut paljon paremmin kuin Jullen kanssa. Viralliselta nimeltäänhän tyttö on BH Jk1 Hk2 Piquantin Diktaattori. Pomolla on oikeudet mejässä VOI-luokkaan ja näyttelyissä se on saanut kerran erinomaisen. Ja tokosta on yksi ALO1n.

Tänään olemme vain laiskotelleet. Tai siis, ollaanhan me otetti normaalia arkijuttuja, mutta ei mitään kunnon kisakoulutusta ole ollut. Vieno ja Riio leikkivät tuossa äskön, niin, että kaikki vähänkin matalalla olleet tavarat löytyivät lattialla.

Ajattelin, että olisi kiva jossain vaiheessa yhdistää B- ja D-pentueista tullut suku keskenään. Varmaan Fiona ja Äffä olisi hyvä yhdistelmä, koska Marttia käytetään Pipsalla. Evil olisi toki hyvä vaihtoehto myös, mutta E-pentueessa ei ollut tyttö. Tai sitten odottelen, että nuo jatkavat sukua ja yhdistän ne sitten myöhemmin. G-pentue olisi myös hyvä pentue alkaa luomaan ns. "omaa linjaa", mutta ei tuo Ola ole sellainen 'perheen tärkeimpiä / kantakoiria' josta haluaisin ihan välttämättä luoda tuon oman linjan, koska Minni, Rosa, Hot ja Atte ovat 'kaiken alku ja juuri', siihen on sitten tullut uutena Amy ja sitten Willy, Beke, Tini ja Wins. Harmittaa niin, että en Hottista koskaan pennuttanut, mutta ei se olisi välttämättä ollutkaan sitä mitä kasvatukseltani hain tai sitten se oli maailman täydellisin koira johon yritän keksiä virheitä, että ei harmittaii niin paljon.

Nuo perheen vanhukset alkavat kyllä näyttämään vanhuuden merkkejä. No, jos jaksettaisiin vielä ravailla näyttelyissä ja aina välillä kisakentillä. Amyn kanssa me ollaan lopetettu näyttelyt jo aika päiviä sitten, koska tyttö ei tykkää yhtään käydä niissä.