"Mitkäs p'rkeleet nuo ovat?" kuului Pekan kasvattajan, Morriksen, huudahtus. Hän kun on tuntenut minut vannoutuneena tollerikasvattajana joka ei ikuna vilkaisisikaan muihin rotuihin, no mitä nyt nurkkiin oli pari mäykkyräykytintä eksynyt.
Perkeleillä hän tarkoitti Patea ja Nancyä :D Vastaukseni oli, että ne ovat uudet rakkaani.
Mäykyistä tulikin mieleen, että meidän pienimuotoinen "projekti" Prêt sai ensimmäiset mäykkypennut nimensä alle. Pentuja syntyi neljä, kaksi urosta ja kaksi narttua. Pentueesta kotiin jää yksi poika, Prêt Hefaistos "Erno." Samalla tapahtui hyvin valitettava tapahtuma, Lily menehtyi synnytyksen aikana.
Pentueen yksi narttu pentu on vielä nimeämättä ja tässä on harkinnassa, etsiikö hän uutta omistajaa vai jääkö hän minulle vai meneekö kenties alkuperäiselle varaajalleen. Houkutus olisi suuri jättää myös tyttö itselle, koska se niin kovasti muisuttaa Lilyä, mutta saattaa kyllä jäädä kaniiniksi tai kääpiöksi.
Ensimmäinen mäyräkoirani oli Distians Big Ability joka tuli minulle vasta aikuisena. Ja tuntuu pahalta, että hän menehtyi. Minulla on jo nyt ikävä Lilyä joka tuntui piristävän niin kovin synkkiä päiviä. Kaipaus on suuri ja toivon, että joskus saan tavata vielä yhden tälläisen mahtava persoonan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti