Meillä on uusi agilityvalio! Pitkästä aikaa ihan omassa talossa ja oma kisaama (Ferraria ei lasketa kun eihän se meillä asu).
Arvatkaas kuka tää neiti on? No HYLJE! OOn niin supertyytyväinen Hylkeeseen. Se on aivan loistosti menestynyt kaikessa mitä sen kanssa on kokeiltu (no mejässä ollaan edetty aika huonosti). Koiratanssisssakin Hylje on käynyt tanssahtaankin saaden 24pistettä.
En vähään aikaan ole jaksanut kertoilla hyviä näyttelytuloksia, mutta tämän haluan julkistaa ihan ehdottomasti! Kyllä varmaan joskus saadaan koko näyttelyntulokset myös blogiin kaikkien ihasteltavaksi, mutta näin kiireesti haluan kertoa tämän!
Vierailtiin Suomen voittajassa jossa tuomarina oli Veera S.
Rotunsa parhaaksi ylsi Mandomies! Joten saatiin lisätä nimen eteen vFINW-10 titteli. Olin todella ylpeä kun Mando pääsi rotunsa parhaaksi. Ryhmäkehässä käytiin juoksemassa, mutta ei sieltä mitään menestystä tullut. VSP-junnuksi pääsi Laura. PN-sijoituksia ei junnukehässä tullut.
VSP:ksi ylsi Kettu! Voitteko kuvitella.. K-e-t-t-u! Ketusta tulikin sillä reissulla vFIN MVA! Kaksi Ketun SERTeistä on Voittajanäyttelyistä. Toinen Suomen voittajasta (Veera S.) ja toinen Maailman voittajasta -09 (Pilvi)!!! Yksi SERT on sitten kainsainvälisestä näyttelystä (Kati).
PN-kehässä sijoittu Ketun lisäksi Nala PN4:ksi. PU-kehässä yllätyin, että Ola ylsi PU2:ksi.
Kasvattajaryhmäkin saatiin kasaan. Mukana oli Ux (Nerveux EH4), Laura (Laure VSP-jun), Narkki (Narcose ERI4) ja Nala (Maintenir PN4). Ryhmä oli musta kiva, mutta yllätti, että ryhmään otettiin erittäin hyvän saanut Ux eikä erinomaisen saanutta Ollia tai Sania. Sijoituttiin toiseksi (ei huonolle hävitty, Nuuskuttajat KASV1 (ryhmässä oli myös Mando)) ja KP saatiin!
Siinäpä olikin ne suurimmat uutiset Suomen voittajasta. Todellakin ollaan tyytyväisiä!
maanantai 31. tammikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
Huono alkuvuosi, hyvä loppuvuosi?
Useampi päivä sitten tuli Hensulta suru-uutinen. J-pentueen nuorukainen Jolie oli kuollut tulipalossa.
BH Hk2 Jk1 Ek1 Vk1 RH-F B Ternen Joie "Jolie"
23.07.2009 - 16.01.2011
Jolie asusti minulla aika pitkään ennekuin muutti Hensun luokse. Jolie oli aivan mahtava harrastuskaveri ja todellinen käyttökoira sisimmältään. Tytön kanssa kerittiin nuoresta iästä huolimatta kuitenkin niittämään mainetta pelastuksessa (RH-E, RH-F A & RH-F B) ja tokossa sai yhden ykköstuloksen. PK-puolella Jolie niitti menestystä myös jonkun verran: ALO1 & AVO2 Hk1, ALO2 Jk1, ALO3 Ek1 & ALO1 Vk1. Olen ollut todella ylpeä Jolien pk-menestykseen. Tytössä olisi ollut potenttiaali varmasti valioksi asti. NOU-luokan on suorittanut hyväksytysti. Kävi pari kertaa mejäkokeissa ja yhden ykköstuloksen sai.
Ainut miinus Joliessa oli sen valkovoittoisuus (hylkäävä virhe). Jolien velikin on aika valkovoittoinen. Hyvin innokkaita työkoiria molemmat.
Vaikka J-pentue ei suvultaan ehkä maailman paras ole omassa mittapuussani niin silti olen omalla tavallani tyytyväinen siihen. Vaikka sieltä löytyy yleisiä koiria (nämä normaalit: Sunlit Put & Hole In The Head) niin isänpuoli on melko harvinainen ja sieltä ei löydy ollenkaan Utuhaukun-koiria.
Oli aina ilo nähdä iloisesti häntää heiluttava Jolie näyttelyissä tai kisoissa. Se oli jotenkin aina niin pirteä ja iloinen (onhan Jolien nimi suomeksi ilo).
Kovasti voimia Hensulle ja täälläkin suunnalla tuntuu pahalle!
BH Hk2 Jk1 Ek1 Vk1 RH-F B Ternen Joie "Jolie"
23.07.2009 - 16.01.2011
Jolie asusti minulla aika pitkään ennekuin muutti Hensun luokse. Jolie oli aivan mahtava harrastuskaveri ja todellinen käyttökoira sisimmältään. Tytön kanssa kerittiin nuoresta iästä huolimatta kuitenkin niittämään mainetta pelastuksessa (RH-E, RH-F A & RH-F B) ja tokossa sai yhden ykköstuloksen. PK-puolella Jolie niitti menestystä myös jonkun verran: ALO1 & AVO2 Hk1, ALO2 Jk1, ALO3 Ek1 & ALO1 Vk1. Olen ollut todella ylpeä Jolien pk-menestykseen. Tytössä olisi ollut potenttiaali varmasti valioksi asti. NOU-luokan on suorittanut hyväksytysti. Kävi pari kertaa mejäkokeissa ja yhden ykköstuloksen sai.
Ainut miinus Joliessa oli sen valkovoittoisuus (hylkäävä virhe). Jolien velikin on aika valkovoittoinen. Hyvin innokkaita työkoiria molemmat.
Vaikka J-pentue ei suvultaan ehkä maailman paras ole omassa mittapuussani niin silti olen omalla tavallani tyytyväinen siihen. Vaikka sieltä löytyy yleisiä koiria (nämä normaalit: Sunlit Put & Hole In The Head) niin isänpuoli on melko harvinainen ja sieltä ei löydy ollenkaan Utuhaukun-koiria.
Oli aina ilo nähdä iloisesti häntää heiluttava Jolie näyttelyissä tai kisoissa. Se oli jotenkin aina niin pirteä ja iloinen (onhan Jolien nimi suomeksi ilo).
Kovasti voimia Hensulle ja täälläkin suunnalla tuntuu pahalle!
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Katkeroitunut Lootuksen omistaja
RAKA KISAA VIÄKIN ALO-LUOKASSA VAIKKA ON KIERTÄNYT VAIKKA KUINKA MONTA KISAA ja kuinkas kävikään Lootuksen kanssa... Ilmotin sen kolmeen ALO-luokkaan ja tytöllä komeilee nimen edessä TK1. Ja vielä peräkkäisiltä päiviltä. Katkera? NO KYLLÄ! :D
Käytiin Lootuksen kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä tokokokeessa (17-19.1.). Ekalta päivältä sai 152p. ja II-palkinto tuli. Kahelta vikalta päivältä saikin sitten I-palkinnot ja nyt nimen eessä on tosiaan se TK1.
Mua vaan niin tympii, että ollaan kierretty Rakan kanssa 10-20tokokoetta ja yhdestäkään ei oo tullut ykköstulosta. Tyttöä ei varmaan oo vaan luotu tokoilemaan, mutta sitten meijjän varhaiseläkeläinen vetäsee ittensä kolmessa päivässä kolmesta kokeesta AVO-luokkaan. Lootushan ei oo todellakaan tullut mulle miksikään kisakoiraksi. Tarkoitus oli varhaiseläkeläiselle sopivaa tahtia kisailla nomesta valioksi, mutta tää varhaiseläkeläinen on tykittänyt pelastuksessa ja tokossa. Mitäs menin ilmoittamaan tytön tokokokeeseen. Ilmoitin sen vain fiiliksillä "No käydään hakeen pari hylkyä" ja PYH! Lootus oli niin toimiva.
Muut iloittee kun koira menestyy ja mää täällä inisen "YHYYY! Se sai TK1:n, elämä on kamalaa"-tyylisesti :D
Ajattelin alottaa agitähti Cirxoni kanssa koiratanssin.. Ei alkanut kovin lupaavasti. Ekasta kisasta kaksi pistettä ja hylättyhän sieltä siis napsahti. En tiedä jaksanko nähä Cirxon kanssa yhtä paljoo tanssin suhteen kuin Mandon kanssa.
Julian kanssa on mennyt hyvin. Tyttö on kasvanut valtavasti ja viisastunut. Juliasta tulikin mieleen Nancyn pentusuunnitelmat.
Meille on tulossa partacollieita yhdistelmästä
BH Jk1 Tk1 VOVP-10 RH-E Showman Brittle Champion x BH Hk2 Jk2 SchH3 RH T-B RH-W A Merry Berry's Valency
Toi on kyllä ehdottomasti hieno yhdistelmä! Virtuaalimaailmassa ei oo kyllä yhtään liikaa ees noin suvullisia partacollieita aktiivisina kisakentillä. Paimennuksesta olisi tarkoitus kisata Nancy valioksi ennen pentuja. Onhan sillä oikeudet AI-luokkaan. Toivottavasti ei mene kauan.
Käytiin Lootuksen kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä tokokokeessa (17-19.1.). Ekalta päivältä sai 152p. ja II-palkinto tuli. Kahelta vikalta päivältä saikin sitten I-palkinnot ja nyt nimen eessä on tosiaan se TK1.
Mua vaan niin tympii, että ollaan kierretty Rakan kanssa 10-20tokokoetta ja yhdestäkään ei oo tullut ykköstulosta. Tyttöä ei varmaan oo vaan luotu tokoilemaan, mutta sitten meijjän varhaiseläkeläinen vetäsee ittensä kolmessa päivässä kolmesta kokeesta AVO-luokkaan. Lootushan ei oo todellakaan tullut mulle miksikään kisakoiraksi. Tarkoitus oli varhaiseläkeläiselle sopivaa tahtia kisailla nomesta valioksi, mutta tää varhaiseläkeläinen on tykittänyt pelastuksessa ja tokossa. Mitäs menin ilmoittamaan tytön tokokokeeseen. Ilmoitin sen vain fiiliksillä "No käydään hakeen pari hylkyä" ja PYH! Lootus oli niin toimiva.
Muut iloittee kun koira menestyy ja mää täällä inisen "YHYYY! Se sai TK1:n, elämä on kamalaa"-tyylisesti :D
Ajattelin alottaa agitähti Cirxoni kanssa koiratanssin.. Ei alkanut kovin lupaavasti. Ekasta kisasta kaksi pistettä ja hylättyhän sieltä siis napsahti. En tiedä jaksanko nähä Cirxon kanssa yhtä paljoo tanssin suhteen kuin Mandon kanssa.
Julian kanssa on mennyt hyvin. Tyttö on kasvanut valtavasti ja viisastunut. Juliasta tulikin mieleen Nancyn pentusuunnitelmat.
Meille on tulossa partacollieita yhdistelmästä
BH Jk1 Tk1 VOVP-10 RH-E Showman Brittle Champion x BH Hk2 Jk2 SchH3 RH T-B RH-W A Merry Berry's Valency
Toi on kyllä ehdottomasti hieno yhdistelmä! Virtuaalimaailmassa ei oo kyllä yhtään liikaa ees noin suvullisia partacollieita aktiivisina kisakentillä. Paimennuksesta olisi tarkoitus kisata Nancy valioksi ennen pentuja. Onhan sillä oikeudet AI-luokkaan. Toivottavasti ei mene kauan.
tiistai 18. tammikuuta 2011
revittyä sisälmystä
Tänään tokoiltiin oikein urakalla Lootuksen kanssa. Pakkasin autoon myös Mandon ja Rakan. Siitä sit hurautin kolmen koiran voimin n. 70kilometriä, että päästiin tokoilemaan ihan kunnon ryhmään, että saataisiin kunnolla häiriötä. Mike tuli myös Gurun kanssa sinne.
Raahasin yhden kevythäkin seinän viereen ja saivat Raka & Mando siellä odotella vuoroaan. Ryhmäämme kuului kahdeksan koirakkoa: minä & Lootus, Mike & Guru, saksanpaimenkoirat uros Romeo & narttu Quinta, valkoinenpaimenkoirauros Mercedes, islanninlammaskoirauros Rabie, bullmastiffinarttu Babe ja schipperkeuros Vito. Kaikki osasivat vähintään ALO-luokan liikkeet ja kaikki olivat saaneet (paitsi Guru) jo vähintään yhden I-tuloksen tokosta.
Alussa koirille (tai ainakin Lootukselle & Gurulle) täysin vieras ohjaaja testasi koirien luoksepäästävyyden. Lootuksella & Gurulla ei mitään moitittavaa. Hyvin meni!
Seuraavaksi otettiin paikallamakuu. Hyvin meni maahan ja makasi muutenkin hienosti paikallaan, vaikka Vito lähtikin vierestä ja tuli nuuskuttamaan tytsyä. Hyvin silti keskittyi eikä häiriintynyt yhtään Vitosta. Viton omistajalla vähän taisi kärähtää siihen, että EVL:ssä kisaava koira päätti lähteä paikallaolosta. Sen näki hänen kasvoiltaan.
Gurun paikallaolo näytti toimivan hyvin. Yllätyin suorastaan, koska poika ei ole koskaan ollut vieraitten koirien seassa paikallaan vaan aina pelkästään tuttujen. Mikekin kehui treenien jälkeen kuinka hienosti Guru oli ollut koko ajan!
Seuraavaksi ohjelmistossa oli irtona seuraaminen. Omistajat mutkittelivat koiriensa kanssa kaikkien muitten välistä. Mike & Guru olivat ainoot jotka menivät hihnassa ensin. Guru meni aivan loistosti ja piti koko ajan katsekontaktia. Vähän seurasi kyllä vinosti, mutta muuten hyvä! Toisella kerralla Mike päätti koittaa meneekö Guru irtona yhtä hyvin ja itse väittäisin, että Guru meni jopa paremmin ilman hihnaa.
Lootuksen seuraaminen oli vino ja katsekontakti tippui parikin kertaa. Tyttö ei oikein muutenkaan ollut ihan huippuvireessä. Siksi vaihdoinkin puolessa välissä treenejä Rakaan joka olikin ihan tykki! Saatiin Rakankin kanssa pujotella muut koirat ja se meni tosi hyvin. En oo koskaan nähnyt Rakalla niin hyvää seuraamista.
Koitettiin treenien aikana myös estehyppyä. Rakalta se onnistui aivan loistosti. Oon tosi tyytyväinen siihen! Gurua ei oikein kiinnostanut ja hyppäs kauheen vinosti eikä millään olis enää kiinnostanut tulla takasin. Taisi olla vähän liian pitkät treenit Gurulle.
Loppuun otettiin vielä paikallaolo. Gurua ei osallistunut siihen, koska Mike päätti lopettaa siihen, kun pojalla oli vielä edes vähän kivaa. Raka oli mieletön. En oo nähnyt sillä koskaan niin hyvää paikkaoloo mitä se oli treeneissä! Rakalla olikin tälläinen "en oo koskaan nähnyt"-päivä ja olin tosi tyytyväinen treenien jälkeen tytöstä. Vaihdoin Rakan kesken paikallaolon Mandoon ja Mando pysyi paikallaan kuin tatti.
Treenien päätteeksi poikkesin pikaisesti Miken pihassa. Hän haki Ruun ulos. Poika oli muuttunut viime kerrasta kun sen olen nähnyt. Se oli saanut massaa enemmän ja sillä oli aivan järkyttävä karvanlähtö. Karvanlähtö ei kuitenkaan haitannut (koskapa haittaisi..) Rakan, Mandon, Lootuksen & Gurun leikkimistä. Oli ilo nähdä kuinka koirat leikkivät niin riemuissaan keskenään ja vauhtiakin riitti. Jouduin kuitenkin lähtemään melko nopeasti, odottihan minua melko pitkä kotimatka!
Ja kotona odotti kaaos. En kyllä sillain tiedä, ei se kaaos kovin paha ollut. Eteisessä minua oli vastassa revitty koirien peti. Kaikki sisälmykset tuhantena silppuna. Sen vieressä istui iloisesti häntää heiluttaen Don. No ihan sama! Ei sillä nyt niin kauheasti ole väliä kuka sen repi ja muutenkin se oli tarkoitus heittää roskiin.
Raahasin yhden kevythäkin seinän viereen ja saivat Raka & Mando siellä odotella vuoroaan. Ryhmäämme kuului kahdeksan koirakkoa: minä & Lootus, Mike & Guru, saksanpaimenkoirat uros Romeo & narttu Quinta, valkoinenpaimenkoirauros Mercedes, islanninlammaskoirauros Rabie, bullmastiffinarttu Babe ja schipperkeuros Vito. Kaikki osasivat vähintään ALO-luokan liikkeet ja kaikki olivat saaneet (paitsi Guru) jo vähintään yhden I-tuloksen tokosta.
Alussa koirille (tai ainakin Lootukselle & Gurulle) täysin vieras ohjaaja testasi koirien luoksepäästävyyden. Lootuksella & Gurulla ei mitään moitittavaa. Hyvin meni!
Seuraavaksi otettiin paikallamakuu. Hyvin meni maahan ja makasi muutenkin hienosti paikallaan, vaikka Vito lähtikin vierestä ja tuli nuuskuttamaan tytsyä. Hyvin silti keskittyi eikä häiriintynyt yhtään Vitosta. Viton omistajalla vähän taisi kärähtää siihen, että EVL:ssä kisaava koira päätti lähteä paikallaolosta. Sen näki hänen kasvoiltaan.
Gurun paikallaolo näytti toimivan hyvin. Yllätyin suorastaan, koska poika ei ole koskaan ollut vieraitten koirien seassa paikallaan vaan aina pelkästään tuttujen. Mikekin kehui treenien jälkeen kuinka hienosti Guru oli ollut koko ajan!
Seuraavaksi ohjelmistossa oli irtona seuraaminen. Omistajat mutkittelivat koiriensa kanssa kaikkien muitten välistä. Mike & Guru olivat ainoot jotka menivät hihnassa ensin. Guru meni aivan loistosti ja piti koko ajan katsekontaktia. Vähän seurasi kyllä vinosti, mutta muuten hyvä! Toisella kerralla Mike päätti koittaa meneekö Guru irtona yhtä hyvin ja itse väittäisin, että Guru meni jopa paremmin ilman hihnaa.
Lootuksen seuraaminen oli vino ja katsekontakti tippui parikin kertaa. Tyttö ei oikein muutenkaan ollut ihan huippuvireessä. Siksi vaihdoinkin puolessa välissä treenejä Rakaan joka olikin ihan tykki! Saatiin Rakankin kanssa pujotella muut koirat ja se meni tosi hyvin. En oo koskaan nähnyt Rakalla niin hyvää seuraamista.
Koitettiin treenien aikana myös estehyppyä. Rakalta se onnistui aivan loistosti. Oon tosi tyytyväinen siihen! Gurua ei oikein kiinnostanut ja hyppäs kauheen vinosti eikä millään olis enää kiinnostanut tulla takasin. Taisi olla vähän liian pitkät treenit Gurulle.
Loppuun otettiin vielä paikallaolo. Gurua ei osallistunut siihen, koska Mike päätti lopettaa siihen, kun pojalla oli vielä edes vähän kivaa. Raka oli mieletön. En oo nähnyt sillä koskaan niin hyvää paikkaoloo mitä se oli treeneissä! Rakalla olikin tälläinen "en oo koskaan nähnyt"-päivä ja olin tosi tyytyväinen treenien jälkeen tytöstä. Vaihdoin Rakan kesken paikallaolon Mandoon ja Mando pysyi paikallaan kuin tatti.
Treenien päätteeksi poikkesin pikaisesti Miken pihassa. Hän haki Ruun ulos. Poika oli muuttunut viime kerrasta kun sen olen nähnyt. Se oli saanut massaa enemmän ja sillä oli aivan järkyttävä karvanlähtö. Karvanlähtö ei kuitenkaan haitannut (koskapa haittaisi..) Rakan, Mandon, Lootuksen & Gurun leikkimistä. Oli ilo nähdä kuinka koirat leikkivät niin riemuissaan keskenään ja vauhtiakin riitti. Jouduin kuitenkin lähtemään melko nopeasti, odottihan minua melko pitkä kotimatka!
Ja kotona odotti kaaos. En kyllä sillain tiedä, ei se kaaos kovin paha ollut. Eteisessä minua oli vastassa revitty koirien peti. Kaikki sisälmykset tuhantena silppuna. Sen vieressä istui iloisesti häntää heiluttaen Don. No ihan sama! Ei sillä nyt niin kauheasti ole väliä kuka sen repi ja muutenkin se oli tarkoitus heittää roskiin.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Simsalapim ja leipä katosi
Sain Cicin tuhkat tänään hakea. Ripottelin ne tallin sivulle jossa Cici tykkäsi makailla ja katsella kun muut riehuivat. Se oli minusta täydellinen paikka Cicille.
Sitten vähän muihin aiheisiin.
Raka on ollut pisemmän puoleisella näyttelytauolla, koska kehäkäytös oli aika karmaisevaa (lue: se on tippunut ilmoituskoodeista). Ekassa näyttelyssään Raka osasi käyttäytyä aj saikin erinomaisen, mutta seuraavat näyttelyt menivät niin penkin alle käytöksen takia paitsi Rockhead Toller'sin näyttelyreissu jossa Jenny esitti Rakan. Rakan kanssa olen nyt kierrellyt erilaisissa tapahtumissa ja pyytänyt ihmisiä käsittelemään sitä. Ollaan parit mätsärit kierretty eikä siellä ole ollut mitään ongelmaa. Ehkä me voitaisiin kohta puoliin uskaltautua jo näyttelyyn.
Kiitin tänään kovasti Brunoa. Jätin talon ainoan leipäpaketin pöydälle, koska normaalisti meiltä ei lähde pöydiltä mitään. Kävin sitten heittämässä heposet ulos ja tulin takaisin sisälle. Siinä ajassa Bruno tuli ovella vastaan puoliksi syödyn leipäpaketin kanssa. Joo, ehkä olisi pieni mahdollisuus, että se olisi ollut joku muu, mutta Brunoa epäilen kaikista eniten.
Repo saavutti koiratanssivalion arvon. Taitaapa olla ensimmäinen oma kisaamani kasvatti josta tuli vKTV! Aika ylpeä voisin olla eikä tarvittu edes mitään pitkää kisaamista.
Sitten vähän muihin aiheisiin.
Raka on ollut pisemmän puoleisella näyttelytauolla, koska kehäkäytös oli aika karmaisevaa (lue: se on tippunut ilmoituskoodeista). Ekassa näyttelyssään Raka osasi käyttäytyä aj saikin erinomaisen, mutta seuraavat näyttelyt menivät niin penkin alle käytöksen takia paitsi Rockhead Toller'sin näyttelyreissu jossa Jenny esitti Rakan. Rakan kanssa olen nyt kierrellyt erilaisissa tapahtumissa ja pyytänyt ihmisiä käsittelemään sitä. Ollaan parit mätsärit kierretty eikä siellä ole ollut mitään ongelmaa. Ehkä me voitaisiin kohta puoliin uskaltautua jo näyttelyyn.
Kiitin tänään kovasti Brunoa. Jätin talon ainoan leipäpaketin pöydälle, koska normaalisti meiltä ei lähde pöydiltä mitään. Kävin sitten heittämässä heposet ulos ja tulin takaisin sisälle. Siinä ajassa Bruno tuli ovella vastaan puoliksi syödyn leipäpaketin kanssa. Joo, ehkä olisi pieni mahdollisuus, että se olisi ollut joku muu, mutta Brunoa epäilen kaikista eniten.
Repo saavutti koiratanssivalion arvon. Taitaapa olla ensimmäinen oma kisaamani kasvatti josta tuli vKTV! Aika ylpeä voisin olla eikä tarvittu edes mitään pitkää kisaamista.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Pehmeällä pilvenhattaralla †
Tänään on ollut aivan hirveä päivä. Mun pikku Cici... Englannista Ricea Cicin minulle toi n. 3vuotta sitten ja saihan tyttö meijjän kämpän lisäksi asua myös Sessin luona jonkin aikaa. Cici on toinen (Ola) jonkun muun tuomista tollereista. Haluan nähdä itse tuotavan pennun ennenkun päätän ottaa sen ja pennun vanhemmat.
Oltiin normaaliin tapaan päivällä vetämässä kimppalenkkiä ties kuinka monen koiran kanssa. Täällä päin kun ei koskaan kulje ketään eikä varsinkaan yhtään tuolla sivummalla. Mentiin kuitenkin tiestä vähän sivummalla mettässä koirien kanssa. Mutkasta kurvas juuri auto ja Cici näki jotain. Cici sinkosi suoraan auton eteen metsästä. Autoilija yritti jarruttaa, mutta ei kerinnyt. Cici kuoli heti.
Kukaan muu ei onneksi singonnut tielle, ei olisi ollut kiva katsella useampaa kuollutta koiraa tiellä.
Nainen nousi autosta ja pahoitteli todella paljon tapahtunutta. En saanut järkytykseltä sanottua mitään. Kohta siitä alkoikin hirveä itku ja mumina "Ei, ei. Ei taas.." Nainen yritti lohduttaa ja tarjosi Cicille kyydin kotiin. Neuvoin ajo-ohjeet meille ja lähdettiin koirien kanssa tarpomaan kotia kohti. En tiedä tajusiko porukka jotain vai olivatko vain juosseet niin paljon, että olivat rauhoittuneet. Kotio päästessä nainen odotti minua pihassa ja kysyi mihkä kantaisi Cicin. Katsoin häntä vähän aikaa ja vastasin kantavani Cicin itse, koska kylmettynyttä koiraa on ikävä kantaa. Vein Cicin autotallin viileyteen odottamaan, että saisin vietyä tytön tuhkattavaksi.
Nainen tarjosi minulle korvausta Cicistä sanoen "Eihän mikään voi korvata menetettyä ystävää, mutta kuitenkin..." Pyörittelin päätä, mutta nainen vaatimalla vaati, että hän maksaisi minulle 500euroa korvausta aiheuttamasta vahingosta. Joku olisi tässä vaiheessa sanonut, että se on aivan liian vähän, mutta minusta se oli aivan liikaa. Annoin tilinumeroni, että hän voisi laittaa rahat tililleni. Nainen pahoitteli vielä tapahtunutta ja lähti pois. Siinä vaiheessa karu totuus paljastui minulle vielä pahemmin. Se oli oikeasti Cici jonka olin kantanut autotalliin... Itkin niin, että en nähnyt edes eteeni.
Virallinen nimi oli BH Hk3 Ek3 RH-W B vNM-09 TK4 vFIN KVA & JVA & TVA Full Off's Felicia von Adel. Nomessa kisattiin pitkälle. Sai oikeudet VOI-luokkaan asti, mutta yhtäkään ykköstä ei keritty saamaan. Suomesta kerkisi valioitua mejästä, mutta Virossa sai vain oikeudet VOI-luokkaan ilman yhtäkään ykköstä. Niinkuin tittelirivistä saattaa huomata niin taitoi Cici vähän myös pelastuskoirakokeita.
Cici oli ehdottomasti yksi parhaimpia tollereita. Taisimpa lelliä tytön jopa vähän pilalle. Cici sai paljon enemmän tekojaan anteeksi kuin muut koiristani. Cici oli se joka sai aina kippoonsa jotain ylimääräistä ja joka jääkapille mennessäni sai yleensä pätkän nakista tai jotain. Cici olikin ainut koiristani joka muisti kerjätä joka kerta ja tasantarkkaan tiedän mistä se johtui.. Kuitenkin vaikka Cici sai paljon ylimääräistä ruokaa niin ei sille koskaan tuntunut tulevan kunnolla massaa. Onneksi Cici oli Sessillä vähän aikaa treenailemassa käytöstapoja, koska itse en vaatinut tytöltä mitään. Sessiä onkin kiittäminen siitä, että Cici saatiin leivottua tokovalioksi.
Cici olikin rakenteeltaan loisto metsästyskoira, kevyt ja pitkäjalkainen. Tyttöä lainattiinkin useamman kerran metsälle metsämiesten kanssa ja kovasti sai tyttö positiivista palautetta.
Cici oli luonteeltaan viileä vieraita kohtaan, mutta ei pelännyt heitä. Minulle oli mitä mahtavin harrastuskumppani ja tutustuessaan sai siitä myös vieraampikin harrastuskaverin. Ciciltä löytyi runsasti omaa tahtoa, mutta myös intoa tehdä. Sen kanssa oli kuitenkin yleensä ilo tehdä, koska Cici lähti aina innokkaasti kohti uusia haasteita. Siitä tuntui olevan lajiin kuin lajiin, vaativasta tokosta vähän leikkimielisempään tanssimiseen.
Koska Cici oli kaikin puolin terve (kaikki hampaat, terveet silmät, lonkat A/A, polvet & kyynäreet 0/0) ja se oli luonteen puolesta hyvä. Ulkonäkönsä puolesta se sopi loistavasti metsästykseen ja pärjäsi vielä kisoissakin hyvin. Eiköhän siinä ole riittävästi syitä pennuttaa joten Cici astutettiin joulukuun puolessa välissä 2009vuonna Marionin hienolla uroksella Acolla. M-pennut (1u, 2n) ovat menestyneet todella hienosti ja kyllä huomaa, että ne ovat perineet paljon hienoja ominaisuuksia äidiltään. Molemmat tytöistä ovat menestyneet todella mahtavasti ja sijoituksessa olevalle Nalalle on alettu jo suunnittelemaan pentuja.
Cici on nyt paremmassa paikassa ja elää ikuisesti muistoissamme. Kuitenkin rakkaamme meni aivan liian nuorena! Miksi parhaat viedään aina ensimmäisenä?
05.02.2007 - 12.01.2011 3vuotiaana
Oltiin normaaliin tapaan päivällä vetämässä kimppalenkkiä ties kuinka monen koiran kanssa. Täällä päin kun ei koskaan kulje ketään eikä varsinkaan yhtään tuolla sivummalla. Mentiin kuitenkin tiestä vähän sivummalla mettässä koirien kanssa. Mutkasta kurvas juuri auto ja Cici näki jotain. Cici sinkosi suoraan auton eteen metsästä. Autoilija yritti jarruttaa, mutta ei kerinnyt. Cici kuoli heti.
Kukaan muu ei onneksi singonnut tielle, ei olisi ollut kiva katsella useampaa kuollutta koiraa tiellä.
Nainen nousi autosta ja pahoitteli todella paljon tapahtunutta. En saanut järkytykseltä sanottua mitään. Kohta siitä alkoikin hirveä itku ja mumina "Ei, ei. Ei taas.." Nainen yritti lohduttaa ja tarjosi Cicille kyydin kotiin. Neuvoin ajo-ohjeet meille ja lähdettiin koirien kanssa tarpomaan kotia kohti. En tiedä tajusiko porukka jotain vai olivatko vain juosseet niin paljon, että olivat rauhoittuneet. Kotio päästessä nainen odotti minua pihassa ja kysyi mihkä kantaisi Cicin. Katsoin häntä vähän aikaa ja vastasin kantavani Cicin itse, koska kylmettynyttä koiraa on ikävä kantaa. Vein Cicin autotallin viileyteen odottamaan, että saisin vietyä tytön tuhkattavaksi.
Nainen tarjosi minulle korvausta Cicistä sanoen "Eihän mikään voi korvata menetettyä ystävää, mutta kuitenkin..." Pyörittelin päätä, mutta nainen vaatimalla vaati, että hän maksaisi minulle 500euroa korvausta aiheuttamasta vahingosta. Joku olisi tässä vaiheessa sanonut, että se on aivan liian vähän, mutta minusta se oli aivan liikaa. Annoin tilinumeroni, että hän voisi laittaa rahat tililleni. Nainen pahoitteli vielä tapahtunutta ja lähti pois. Siinä vaiheessa karu totuus paljastui minulle vielä pahemmin. Se oli oikeasti Cici jonka olin kantanut autotalliin... Itkin niin, että en nähnyt edes eteeni.
Virallinen nimi oli BH Hk3 Ek3 RH-W B vNM-09 TK4 vFIN KVA & JVA & TVA Full Off's Felicia von Adel. Nomessa kisattiin pitkälle. Sai oikeudet VOI-luokkaan asti, mutta yhtäkään ykköstä ei keritty saamaan. Suomesta kerkisi valioitua mejästä, mutta Virossa sai vain oikeudet VOI-luokkaan ilman yhtäkään ykköstä. Niinkuin tittelirivistä saattaa huomata niin taitoi Cici vähän myös pelastuskoirakokeita.
Cici oli ehdottomasti yksi parhaimpia tollereita. Taisimpa lelliä tytön jopa vähän pilalle. Cici sai paljon enemmän tekojaan anteeksi kuin muut koiristani. Cici oli se joka sai aina kippoonsa jotain ylimääräistä ja joka jääkapille mennessäni sai yleensä pätkän nakista tai jotain. Cici olikin ainut koiristani joka muisti kerjätä joka kerta ja tasantarkkaan tiedän mistä se johtui.. Kuitenkin vaikka Cici sai paljon ylimääräistä ruokaa niin ei sille koskaan tuntunut tulevan kunnolla massaa. Onneksi Cici oli Sessillä vähän aikaa treenailemassa käytöstapoja, koska itse en vaatinut tytöltä mitään. Sessiä onkin kiittäminen siitä, että Cici saatiin leivottua tokovalioksi.
Cici olikin rakenteeltaan loisto metsästyskoira, kevyt ja pitkäjalkainen. Tyttöä lainattiinkin useamman kerran metsälle metsämiesten kanssa ja kovasti sai tyttö positiivista palautetta.
Cici oli luonteeltaan viileä vieraita kohtaan, mutta ei pelännyt heitä. Minulle oli mitä mahtavin harrastuskumppani ja tutustuessaan sai siitä myös vieraampikin harrastuskaverin. Ciciltä löytyi runsasti omaa tahtoa, mutta myös intoa tehdä. Sen kanssa oli kuitenkin yleensä ilo tehdä, koska Cici lähti aina innokkaasti kohti uusia haasteita. Siitä tuntui olevan lajiin kuin lajiin, vaativasta tokosta vähän leikkimielisempään tanssimiseen.
Koska Cici oli kaikin puolin terve (kaikki hampaat, terveet silmät, lonkat A/A, polvet & kyynäreet 0/0) ja se oli luonteen puolesta hyvä. Ulkonäkönsä puolesta se sopi loistavasti metsästykseen ja pärjäsi vielä kisoissakin hyvin. Eiköhän siinä ole riittävästi syitä pennuttaa joten Cici astutettiin joulukuun puolessa välissä 2009vuonna Marionin hienolla uroksella Acolla. M-pennut (1u, 2n) ovat menestyneet todella hienosti ja kyllä huomaa, että ne ovat perineet paljon hienoja ominaisuuksia äidiltään. Molemmat tytöistä ovat menestyneet todella mahtavasti ja sijoituksessa olevalle Nalalle on alettu jo suunnittelemaan pentuja.
Cici on nyt paremmassa paikassa ja elää ikuisesti muistoissamme. Kuitenkin rakkaamme meni aivan liian nuorena! Miksi parhaat viedään aina ensimmäisenä?
05.02.2007 - 12.01.2011 3vuotiaana
maanantai 10. tammikuuta 2011
Uusia valioita *hurei!*
Uusia valioita:
vFIN TVA Full Off's Felicia von Adel (BH Hk1 Ek3 vFIN KVA & JVA & TVA)
vFIN TVA Nuuskuttajan Convallaria (BH Jk3 Hk2 vFIN KVA & TVA vjKREW-08)
vKTV Nuuskuttajan Syyssävel (RH-E vKTV)
Säikestä tuli "vikassa" kisassaan valio pistein 256. Saa nähdä jatketaanko Säiken kanssa vielä koiratanssissa. Tytsyllä olis hyvät mahikset erikoisvalionarvoon, mutta en mä tiedä. Se kun on kuitenkin niin turha arvo.
Kassu oli hyvin vikassa tokokisassaan luokan paras eli LKV. Cici sit "vaan" sai ykköstuloksen ja tuli valioksi.
Koiria olisi vaikka millä mitalla mitä voisi pennuttaa ja vielä ihan kivasti menestyneitäkin, mutta ei. Kysyntää ei ole enkä halua heti alkuvuodelle montaa eri pentuetta.
Hensun kanssa soiteltiin ja puhuttiin Tiarasta. Hän lupasi lainata sen Cirxon tai Riion seuralaiseksi.
Tiara on kisaillut tokossa (1x ALO1) ja mejässä. Vesipelastuksen sove on suoritettu hyväksytysti. Näyttelyistä saanut parhaillaan ERI3:n ja muutenkin erinomaista tullut, mutta myös erittäin hyvää (myös yksi hyvä). Kisannut ilman mainittavaa menestystä myös yhden flyballkisan. Nomessa oikeus ALO-luokkaan. Tiaran nimen edessä komeilee myös RH-E.
vFIN TVA Full Off's Felicia von Adel (BH Hk1 Ek3 vFIN KVA & JVA & TVA)
vFIN TVA Nuuskuttajan Convallaria (BH Jk3 Hk2 vFIN KVA & TVA vjKREW-08)
vKTV Nuuskuttajan Syyssävel (RH-E vKTV)
Säikestä tuli "vikassa" kisassaan valio pistein 256. Saa nähdä jatketaanko Säiken kanssa vielä koiratanssissa. Tytsyllä olis hyvät mahikset erikoisvalionarvoon, mutta en mä tiedä. Se kun on kuitenkin niin turha arvo.
Kassu oli hyvin vikassa tokokisassaan luokan paras eli LKV. Cici sit "vaan" sai ykköstuloksen ja tuli valioksi.
Koiria olisi vaikka millä mitalla mitä voisi pennuttaa ja vielä ihan kivasti menestyneitäkin, mutta ei. Kysyntää ei ole enkä halua heti alkuvuodelle montaa eri pentuetta.
Hensun kanssa soiteltiin ja puhuttiin Tiarasta. Hän lupasi lainata sen Cirxon tai Riion seuralaiseksi.
Tiara on kisaillut tokossa (1x ALO1) ja mejässä. Vesipelastuksen sove on suoritettu hyväksytysti. Näyttelyistä saanut parhaillaan ERI3:n ja muutenkin erinomaista tullut, mutta myös erittäin hyvää (myös yksi hyvä). Kisannut ilman mainittavaa menestystä myös yhden flyballkisan. Nomessa oikeus ALO-luokkaan. Tiaran nimen edessä komeilee myös RH-E.
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Hehkumista
Kolmen päivän päästä pitäisi syntyä meidän partatyttö-Julia! Toivotaan nyt, että sieltä ees tyttö syntyy.. Voi kamala! Kuvitelkaa jos syntyisi vain uroksia eikä yhtään narttua... YYH! Kyselin Nancylle urosta lainaan. Saa nähdä mitä vastataan vai vastataanko mitään.
Ollaan mietitty muuttoa Ranskasta taas, mutta en mä tiedä.. Meillä on aivan mahtavat tilat täällä niin miksi muuttaa sitten johkin kauas pois? Tälläsen koiramäärän lennättäminenkin esim. Suomeen olisi aivan liikaa ja siihen päälle vielä tavarat. Mihinkä edes haluaisimme muuttaa? Espanjaan? Sveitsiin? Italiaan? Norjaan? Me haluttaisiin ehdottomasti paikkaan missä olisi paljon lunta ja pakkasta! Eli varmaan johkin pohjoismaista tai Venäjälle. Vai pitäisikö muuttaa Viroon?
Otettiin tänään Tarran kanssa seuraamista. Seuraaminen oli aivan huippu! Se veti vertojaan tokosta valioituneen Ferrarin seuraamiselle jolla on aina ollut aivan mahtavat seuraamiset. Olin kyllä niin ylpeä Tarrasta!
Ollaan mietitty muuttoa Ranskasta taas, mutta en mä tiedä.. Meillä on aivan mahtavat tilat täällä niin miksi muuttaa sitten johkin kauas pois? Tälläsen koiramäärän lennättäminenkin esim. Suomeen olisi aivan liikaa ja siihen päälle vielä tavarat. Mihinkä edes haluaisimme muuttaa? Espanjaan? Sveitsiin? Italiaan? Norjaan? Me haluttaisiin ehdottomasti paikkaan missä olisi paljon lunta ja pakkasta! Eli varmaan johkin pohjoismaista tai Venäjälle. Vai pitäisikö muuttaa Viroon?
Otettiin tänään Tarran kanssa seuraamista. Seuraaminen oli aivan huippu! Se veti vertojaan tokosta valioituneen Ferrarin seuraamiselle jolla on aina ollut aivan mahtavat seuraamiset. Olin kyllä niin ylpeä Tarrasta!
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Viiksikarvoja
Viiteen agilitykisaan lähtenyt ilmottautumiset! Toivottavasti saadaan jotain menestystäkin. Myös muutamiin muihin kisoihin (flyball, koiratanssi, pelastus, nome, mejä, toko) on lähtenyt tollojen ilmottautumisia.
AI NIIN! Tein varauksen! Arvatkaa minkä rotuinen? Ette varmasti osaa arvata. Noh? Joko tiedät? Se on sellainen pitkäkarvainen, sillä on "partaa" ja se paimentaa. Ja se on ihan kuin Nancy! Meille tulee partacollie. Kaunis neitokainen on varattu ja nimeksi haaveillaan Xyliaa. Todennäköisesti kutsumanimeksi tulee Julia.
AI NIIN! Tein varauksen! Arvatkaa minkä rotuinen? Ette varmasti osaa arvata. Noh? Joko tiedät? Se on sellainen pitkäkarvainen, sillä on "partaa" ja se paimentaa. Ja se on ihan kuin Nancy! Meille tulee partacollie. Kaunis neitokainen on varattu ja nimeksi haaveillaan Xyliaa. Todennäköisesti kutsumanimeksi tulee Julia.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Nuorisopäivä
Tänään oli nuorisopäivä. Lootus, Repo, Säike, Raka, Tarra ja Burb joutuivat päivän treeniryhmään. Olin jo edellisenä iltana raahannut kymmenen häkkiä treenihalliimme, että tänään saisin ottaa useamman koiran odottamaan omaa vuoroaan.
Päätin aloittaa Säiken kanssa. Hiottiin ensin vähän koiratanssijuttuja. Siinä Säike loisti! Eihän se ole mikään ihme, koska Säikestä koiratanssi on parasta maailmassa. Sit kun piti vaivihkaa siirtyä koiratanssista tokojuttuihin niin Säike huomasi heti. Vire laski kuin lehmän häntä. Seuraamiset oli pelkkää lahnailua vaikka kuinka yritin jutella tytölle innostavasti ja villitä sitä. Päätin sitten päästää Burbin häkistä pois ja Säike virkistyi heti. Se alkoi kyttäilemään Burbia "KOSKA PÄÄSEN LEIKKIMÄÄN!!!?"-tyylisesti ja innokkuutta tekemiseenkin alkoi löytyä enemmän. Burb vaan tutki treenihallia ja Säike seurasi sivusta sitä ja teki kaikki heti ensimmäisellä käskyllä. Päästin Säiken ja Burbin sitten leikkimään ulos. Säike kovasti oli leikkimässä, mutta Burb meni vaan omia teitään nuuskuttamassa.
Säiken jälkeen otin Tarran treenimään. Ensin otettiin vähän seuraamista mikä oli erinomaista jonka jälkeen paikalla makuuta. Paikkamakuun aikana rakentelin surutta agiradan tynkää toiseen päähän hallia. Tarrasta näki, että se alkoi innostumaan esteistä. Radalle tuli sarja, putki, pöytä, kepit, keinu, muuri ja rengas. Käskin Tarran luokse ja sieltähän se säntäsi oikein innokkaasti, nätisti muisti tulla sivullekin. Otettiin muutamia pikkuhyppyjä ennen kunnon rataa. Jankattiin myös vähän keinua koska se on ollut Tarralle vähän ongelma kun välillä vähän jännittää se. Tällä kertaa keinun kanssa ei ollut ongelmaa. Otettiin vain kerran rata, koska se onnistui täydellisesti! Vähän enemmän vauhtia olisin toivonut ja tiukempia kaarroksia, mutta muuten täydellinen oli. Sit otettiin vielä vähän seuraamista ja liikkeestä istumista, maahan menoa ja seisomista. Kaikki onnistui hyvin. Tänään oli ihan selvästi Tarran päivä!
Lootuksen kanssa otettiin vain muutamia seuraamisia ja sitten agiradalla hiottiin keppejä. Muutaman kerran myös hettelin damia ja Lootus toi hienosti käteen joka kerta! Oikein onnistunut pienimuotoinen treenitovi Lootuksen kanssa.
Repon ja Rakan, porukan ehdottomasti pahimpien säheltäjien, kanssa otettiinkin sitten oikein pitkät paikkamakuut. Burb toimi häiriönä. Se kävi välillä hyppimässä vieressä ja nyppimässä makaajien korvista. Hyvin silti pysyivät kumpainenkin. Rakan jäädessä makaamaan otin Repon kanssa seuraamista. Vähän oli kaukana, mutta muuten meni hyvin. Sit vapautin Rakan ja lähettiin koirien kanssa kotio. Saivat matkalla painattaa villeinä ja vapaina täysin ilman käskytystä!
Päätin aloittaa Säiken kanssa. Hiottiin ensin vähän koiratanssijuttuja. Siinä Säike loisti! Eihän se ole mikään ihme, koska Säikestä koiratanssi on parasta maailmassa. Sit kun piti vaivihkaa siirtyä koiratanssista tokojuttuihin niin Säike huomasi heti. Vire laski kuin lehmän häntä. Seuraamiset oli pelkkää lahnailua vaikka kuinka yritin jutella tytölle innostavasti ja villitä sitä. Päätin sitten päästää Burbin häkistä pois ja Säike virkistyi heti. Se alkoi kyttäilemään Burbia "KOSKA PÄÄSEN LEIKKIMÄÄN!!!?"-tyylisesti ja innokkuutta tekemiseenkin alkoi löytyä enemmän. Burb vaan tutki treenihallia ja Säike seurasi sivusta sitä ja teki kaikki heti ensimmäisellä käskyllä. Päästin Säiken ja Burbin sitten leikkimään ulos. Säike kovasti oli leikkimässä, mutta Burb meni vaan omia teitään nuuskuttamassa.
Säiken jälkeen otin Tarran treenimään. Ensin otettiin vähän seuraamista mikä oli erinomaista jonka jälkeen paikalla makuuta. Paikkamakuun aikana rakentelin surutta agiradan tynkää toiseen päähän hallia. Tarrasta näki, että se alkoi innostumaan esteistä. Radalle tuli sarja, putki, pöytä, kepit, keinu, muuri ja rengas. Käskin Tarran luokse ja sieltähän se säntäsi oikein innokkaasti, nätisti muisti tulla sivullekin. Otettiin muutamia pikkuhyppyjä ennen kunnon rataa. Jankattiin myös vähän keinua koska se on ollut Tarralle vähän ongelma kun välillä vähän jännittää se. Tällä kertaa keinun kanssa ei ollut ongelmaa. Otettiin vain kerran rata, koska se onnistui täydellisesti! Vähän enemmän vauhtia olisin toivonut ja tiukempia kaarroksia, mutta muuten täydellinen oli. Sit otettiin vielä vähän seuraamista ja liikkeestä istumista, maahan menoa ja seisomista. Kaikki onnistui hyvin. Tänään oli ihan selvästi Tarran päivä!
Lootuksen kanssa otettiin vain muutamia seuraamisia ja sitten agiradalla hiottiin keppejä. Muutaman kerran myös hettelin damia ja Lootus toi hienosti käteen joka kerta! Oikein onnistunut pienimuotoinen treenitovi Lootuksen kanssa.
Repon ja Rakan, porukan ehdottomasti pahimpien säheltäjien, kanssa otettiinkin sitten oikein pitkät paikkamakuut. Burb toimi häiriönä. Se kävi välillä hyppimässä vieressä ja nyppimässä makaajien korvista. Hyvin silti pysyivät kumpainenkin. Rakan jäädessä makaamaan otin Repon kanssa seuraamista. Vähän oli kaukana, mutta muuten meni hyvin. Sit vapautin Rakan ja lähettiin koirien kanssa kotio. Saivat matkalla painattaa villeinä ja vapaina täysin ilman käskytystä!
Nomemestareita
Ihan joulukuun lopussa oltiin taistelemassa 2010vuoden nomemestaruudesta! Hyvin meni, mutta ainahan olisi voinut mennä vielä paremmin.
ALO1: Hifki, Lauri, Ruu, Nefra, Kassu, Liffi & Pekka vNM-10
ALO2: Ishu, Dusty, Trolli, Äffä, Cirxo, Frankie, Norppa, Baldo, Julle, Evil
ALO3: Bruno, Rine, Duppe, Riia, Pomo, Säike, Arnold, Nella, Luise
ALO0: Välkky, Sauli, Alfa, Eero, Urpo
AVO1: Repo, Laura, Mörkö, Zeepo, Kettu & Riio vNM-10
AVO3: Narkki
VOI1: Mando (--> vFIN KVA), Mansikka, Kukka, Harry, Hyrrä & Vilho vNM-10
VOI2: Diiva, Lissu, Ux,
VOI3: Lellu, Hupu, Don, Dora, Orja, Peggy
VOI0: Yeye, Cici, Raka, Riemu, Priima
VAL1: Pahis, Lexa, Beke, Ferrari & Mia vNM-10
VAL2: Bläkkäri, Räpääjä, Hellu
VAL3: Sexy, Hylje, Miri, Apila, Olli, Jara, Minni
VAL0: Digi, Ankka
AVO-luokan musta lammas oli Narkki. Se oli luokkansa ainut joka ei saanut ykköstulosta. No eihän sitä kaikki ihan kaikkea voi osata.
Ei kyllä parempaa paikkaa olisi voinut saada vikaa VOI1:stä! Mando tosiaan päätti loistaa ja hoitaa homman kotiin. Kokeen päätteeksi kilisteltiin vähän tuttujen kanssa todella onnistunutta päivää ja Mandomiehen valioitumista.
Kivasti tuli ykköstuloksia ja olen varsin ylpeä porukkaan. VAL-luokkalaiset olivat aika pettymys. Ajattelin, että jo valioksi päässeet koirat osaisivat hommansa, mutta kyllä siellä vaan tuli enemmän VAL3:a kuin VAL1:ä.
ALO1: Hifki, Lauri, Ruu, Nefra, Kassu, Liffi & Pekka vNM-10
ALO2: Ishu, Dusty, Trolli, Äffä, Cirxo, Frankie, Norppa, Baldo, Julle, Evil
ALO3: Bruno, Rine, Duppe, Riia, Pomo, Säike, Arnold, Nella, Luise
ALO0: Välkky, Sauli, Alfa, Eero, Urpo
AVO1: Repo, Laura, Mörkö, Zeepo, Kettu & Riio vNM-10
AVO3: Narkki
VOI1: Mando (--> vFIN KVA), Mansikka, Kukka, Harry, Hyrrä & Vilho vNM-10
VOI2: Diiva, Lissu, Ux,
VOI3: Lellu, Hupu, Don, Dora, Orja, Peggy
VOI0: Yeye, Cici, Raka, Riemu, Priima
VAL1: Pahis, Lexa, Beke, Ferrari & Mia vNM-10
VAL2: Bläkkäri, Räpääjä, Hellu
VAL3: Sexy, Hylje, Miri, Apila, Olli, Jara, Minni
VAL0: Digi, Ankka
AVO-luokan musta lammas oli Narkki. Se oli luokkansa ainut joka ei saanut ykköstulosta. No eihän sitä kaikki ihan kaikkea voi osata.
Ei kyllä parempaa paikkaa olisi voinut saada vikaa VOI1:stä! Mando tosiaan päätti loistaa ja hoitaa homman kotiin. Kokeen päätteeksi kilisteltiin vähän tuttujen kanssa todella onnistunutta päivää ja Mandomiehen valioitumista.
Kivasti tuli ykköstuloksia ja olen varsin ylpeä porukkaan. VAL-luokkalaiset olivat aika pettymys. Ajattelin, että jo valioksi päässeet koirat osaisivat hommansa, mutta kyllä siellä vaan tuli enemmän VAL3:a kuin VAL1:ä.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Ei alkanut vuosi niinkuin toivottiin
Eilen oli tullut Jennalta viesti, että Fiona on nukkunut pois.
"Fiona eli terveenä koko elämänsä ajan. Vanhuuden vaivoja (kuuroutta) ei esiintynyt. Mamma kisasi viimeiseen asti ja pärjäsi aina. Tänään jäi Fionan lenkki lyhyemmäksi ja se lähti kotiin ennen Iloa ja Happyä joiden kanssa jatkoimme lenkin loppuun asti. Soitin kotiin, jotta tietäisivät päästää Fionan sisälle. Kaikki oli hyvin kun tulimme kotiin Fiona nukkui omalla pedillä. Tuntia myöhemmin kutsuin koiria kun olisin niille luut antanut järsittäväksi Ilo ja Happy juoksivat heti, mutta Fiona ei enää ollut kanssamme. Se sai lähteä viimeiselle matkalle omalta pediltään rauhallisena."
Ternen Flamme
10.10.08 - 02.01.10
"Fiona eli terveenä koko elämänsä ajan. Vanhuuden vaivoja (kuuroutta) ei esiintynyt. Mamma kisasi viimeiseen asti ja pärjäsi aina. Tänään jäi Fionan lenkki lyhyemmäksi ja se lähti kotiin ennen Iloa ja Happyä joiden kanssa jatkoimme lenkin loppuun asti. Soitin kotiin, jotta tietäisivät päästää Fionan sisälle. Kaikki oli hyvin kun tulimme kotiin Fiona nukkui omalla pedillä. Tuntia myöhemmin kutsuin koiria kun olisin niille luut antanut järsittäväksi Ilo ja Happy juoksivat heti, mutta Fiona ei enää ollut kanssamme. Se sai lähteä viimeiselle matkalle omalta pediltään rauhallisena."
Ternen Flamme
10.10.08 - 02.01.10
lauantai 1. tammikuuta 2011
vuosi 2010
Taas on aika kääntää pää menneeseen ja miettiä mitä sitä viime vuonna saavutettiinkaan vai saavutettiinko mitään.
Otetaan ikävät uutiset ensiksi. Menetin monta mahtavaa koiraa! Tänä vuonna meni kuusi koiraa joista neljä (Willy, Rosa, Tini & Eikka) oli täysin omiani, yksi sijoitusnarttu (Vega) ja oma kasvatti (Bibe).
Neljästä omasta koirastani remmissä mukana oli ollut alusta asti Rosa ja Willy sekä vähän myöhemmin tullut Tini. Eikka olikin sitten kaikista uusin. Rosan ja Willyn kuolema tuntui äärettömän pahalle juuri sen takia, että he olivat opettamassa minua alkuun tollojen parissa ja aiheuttivat sen, että aloin kasvattamaan tolloja.
Sitten siirrytään iloisempiin aiheisiin!
Pentueita meillä syntyi tänä vuonna kahdeksan joissa oli yhteensä 25pentua, 12urosta ja 13narttua.
N-pentue syntyi heti alkuvuodesta ja sen pentueen pennut ovat loistaneet kisakentillä sekä näyttelyissä. Neljästä hyvästä pennusta on vaikeuksia valita ketä sitä haluaisikaan käyttää jalostukseen koska itselläni on mahdollisuus käyttää kolmea pentua joten valinnan vaikeus on suuri.
O-pojat syntyivätkin sitten heti huhtikuun alussa. Onni on ollut vähän kisatauoilla, mutta Olli on painanut menemään sitäkin enemmän. Tuloksina vFIN KVA nomesta ja erinomaisia näyttelyistä (pari sertiäkin on tullut).
P-pentue syntyi sitten viides toukokuuta eli samana päivänä kun itsekin vietän syntymäpäiviäni. Tämä pentue oli sellainen jota olen odottanut kauan! Harmikseni kuitenkin yksi tytöistä etsii kotia ja muita on näkynyt hyvin vähän kisakentillä.
Q-pentue oli toinen pentue mitä odotin kuin kuuta nousevaa. Suvultaan se on ihan keskiverto, mutta minulle siitä tekee tärkeän se, että siellä on omia kasvattejan! Q-pennut ovat aloittaneet ihan lupaavasti kisauran ja kyllä niistä varmasti vielä tulee jotain suurta kuhan kerkiävät vähän vielä kasvamaan. Pennut kun kuitenkin ovat syntyneet vasta elokuun alussa.
R-pentue on sitten se kolmas pentue mitä olen odottanut kuin kuuta taivaalta! R-pennut syntyivät syyskuun puolessa välissä. Ehdottomasti käyttölinjaisista vanhemmista tullut pentue josta olen kovin ylpeä. Kaikki kolme pääsivät vanhemmille harrastajille ja ovat vähän saaneet kisaillakin, mutta aika laiskasti. Kaikista pennuista on kasvanut ihanan jalkavia ja erinomaisesti käyttöön soveltuvia yksilöitä luonteensakin puolesta.
S-pennut ovat olleet aika pettymys. Yhdellä pennuista ei ole vieläkään sivuja vaikka ovat syntyneet lokakuussa ja toisen sivuissa kesti kohtuuttoman kauan. Pentueesta jäi kotio kasvamaan Sauli jolta odotan paljon, että voi sitten jatkaa tuota ihanaa sukua.
Marraskuulle piti sijoittua vuoden viimeinen pentue T-pentue joka oli suvultaan aivan mahtava ja odotin tätä, mutta sitten alkoi harmittamaan kun pennuista pyörii edelleen kaikki kotona. Tarkoitushan oli jättää vain yksi pentu kotiin, mutta nyt ne ovat kaikki täällä.
Vaikka T-pentueen piti olla vuoden viimeinen pentue niin kerkisi U-pentuekin vielä syntymään tänä vuonna joulukuun puolessa välissä. Tätä pentuetta odotin valtavasti myös! Olen alusta asti halunnut yhdistää nuo vanhemmat.
Monta pentuetta oli taas tänäkin vuonna, mutta kaikki sellaisia suuresti suunniteltuja enkä ole pettynyt yhteenkään pentueeseen sukujen puolesta. Kaikki pentueet ovat olleet täydellisiä, mutta kotien kanssa on ollutkin sitten vähän ongelmia. Aika moni pentu tai nuori aikuinen on vailla kotia, että jos kiinnostaa niin heitelkää mailia vaikka.
Perheeseen muutti uusia tolloja, kuusi urosta ja kahdeksan narttua + mäykkynarttu. Sijoituskoiria lähti enemmän kuin riittävästi. Prêtin nimen alle syntyi myös Ruusulaji-pentue josta jäi yksi mäykkytyttönen kotio kasvamaan. Burb on tässä hoitanut enemmän sylikoiran virkaa kuin kisakoiran.
Vuoden ehdottomasti paras hankinta oli Mando kenenkään muun kasvatteja väheksymättä. Mandomiehen lellimisestä voin varmaan vaan syyttää sen superaktiivista treenaamista jonka takia muut koirat ovat jääneet vähän varjoon ja Mandomies on niittänyt menestystä kun muut ovat homehtuneet kotona. Mandomies oli sellainen minkä ostopäätöksen kanssa seilailin tosi pahasti. Kiinnostus oli aika nollissa kaikkeen ja olisi tehnyt mieli vain löhöillä ulkona koirien kanssa ilman mitään kisoja ja treenejä. Kuitenkin kun aina katsoin pojan sukua niin mun oli pakko saada tämä pentu! Mandon oton jälkeen en ole kyllä hetkeäkään katunut päätöstäni, uros on osoittautunut niin mahtavaksi kisakaveriksi.
Ehdottomasti vuoden suurimmat epäonnistumisen hetket tuntu tulevan Mandon tanssiharrastuksen kanssa. Joku varmaan muistaakin meidän koiratanssiputkessa vierailun ja sen kuinka mulla paloi koko reissuun kiinni (& Mandoon) ekoina päivinä. Mando on vaan niin tahvo välillä, että ei hyvä tosikaan! Mando kuitenkin kerkisi keräämään alle puolessa vuodessa seuraavan näköisen tittelirivin BH RH-E TK1 VOVP-10 vKTV NOU1 vNM-10 vFIN KVA vESTW-10. Vaikka suurimmat epäonnistumisen hetket on ollut Mandon kanssa niin kanssa suurimpia onnistumisen hetkiäkin on ollut sen kanssa (mm. vKTV!).
Vuoden toiseksi suurimmat epäonnistumiset on tuntunut tulevan Rakan kanssa. Ainut missä tyttö pärjää ihan suhteellisen hyvin on nome (eli mitä valitan tässä?). Rakalla on nomesta oikeudet VOI-luokkaan ja sehän on tolloille se omin lajin joten eihän mulla pitäisi olla mitään ongelmaa. Muissa lajeissa kisaamisen olen melkein ajatellut hylkääväni kun tässä tytössä on vaan liikaa vauhtia ja liian vähän ajattelukykyä.
Vuodessa saavutettiin paljon. Saatiin lukuisia uusia valioita monissa eri lajeissa ja voittajatitteleitä. Hyvä luonteisia muksujakin on lähtenyt maailmalle ehkä jopa vähän liikaa. Kamala kun ei enää edes muista mitä kaikkea hienoa on tapahtunut 2010 vuonna!
Voisin nostaa vielä esille Mandon RYHMÄSSÄ SIJOITTUMISEN Viron voittajassa! Kyl RYP2 on ihan muistamisen arvoinen juttu. Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on Peggyn BIS2-pentu sijoitus Islannissa Jailbreakin KV-näyttelyssä!
Käyttöpuolelta mieleen jäi Vuoden vesipelastaja - 10 kisassa saavutettu sijoitus 2/7 kasvattajaryhmällä! Ei nämä Ternet ihan huonoja pelastajia ole.
Todella pentujen tuoksuinen vuosi on ollut ja olenkin nauttinut täysin rinnoin kun olen saanut leikkiä muksujen kanssa ja pyöritellä niitä ympyrää! On ollut niin hienoa roudata juuri luovutusikään tulleita muksuja kaupunkikävelyille.
Mitähän mä keksisin ens vuodelle? Ainakin nimiin pitäisi keksiä joku uusi juttu :D
Otetaan ikävät uutiset ensiksi. Menetin monta mahtavaa koiraa! Tänä vuonna meni kuusi koiraa joista neljä (Willy, Rosa, Tini & Eikka) oli täysin omiani, yksi sijoitusnarttu (Vega) ja oma kasvatti (Bibe).
Neljästä omasta koirastani remmissä mukana oli ollut alusta asti Rosa ja Willy sekä vähän myöhemmin tullut Tini. Eikka olikin sitten kaikista uusin. Rosan ja Willyn kuolema tuntui äärettömän pahalle juuri sen takia, että he olivat opettamassa minua alkuun tollojen parissa ja aiheuttivat sen, että aloin kasvattamaan tolloja.
Sitten siirrytään iloisempiin aiheisiin!
Pentueita meillä syntyi tänä vuonna kahdeksan joissa oli yhteensä 25pentua, 12urosta ja 13narttua.
N-pentue syntyi heti alkuvuodesta ja sen pentueen pennut ovat loistaneet kisakentillä sekä näyttelyissä. Neljästä hyvästä pennusta on vaikeuksia valita ketä sitä haluaisikaan käyttää jalostukseen koska itselläni on mahdollisuus käyttää kolmea pentua joten valinnan vaikeus on suuri.
O-pojat syntyivätkin sitten heti huhtikuun alussa. Onni on ollut vähän kisatauoilla, mutta Olli on painanut menemään sitäkin enemmän. Tuloksina vFIN KVA nomesta ja erinomaisia näyttelyistä (pari sertiäkin on tullut).
P-pentue syntyi sitten viides toukokuuta eli samana päivänä kun itsekin vietän syntymäpäiviäni. Tämä pentue oli sellainen jota olen odottanut kauan! Harmikseni kuitenkin yksi tytöistä etsii kotia ja muita on näkynyt hyvin vähän kisakentillä.
Q-pentue oli toinen pentue mitä odotin kuin kuuta nousevaa. Suvultaan se on ihan keskiverto, mutta minulle siitä tekee tärkeän se, että siellä on omia kasvattejan! Q-pennut ovat aloittaneet ihan lupaavasti kisauran ja kyllä niistä varmasti vielä tulee jotain suurta kuhan kerkiävät vähän vielä kasvamaan. Pennut kun kuitenkin ovat syntyneet vasta elokuun alussa.
R-pentue on sitten se kolmas pentue mitä olen odottanut kuin kuuta taivaalta! R-pennut syntyivät syyskuun puolessa välissä. Ehdottomasti käyttölinjaisista vanhemmista tullut pentue josta olen kovin ylpeä. Kaikki kolme pääsivät vanhemmille harrastajille ja ovat vähän saaneet kisaillakin, mutta aika laiskasti. Kaikista pennuista on kasvanut ihanan jalkavia ja erinomaisesti käyttöön soveltuvia yksilöitä luonteensakin puolesta.
S-pennut ovat olleet aika pettymys. Yhdellä pennuista ei ole vieläkään sivuja vaikka ovat syntyneet lokakuussa ja toisen sivuissa kesti kohtuuttoman kauan. Pentueesta jäi kotio kasvamaan Sauli jolta odotan paljon, että voi sitten jatkaa tuota ihanaa sukua.
Marraskuulle piti sijoittua vuoden viimeinen pentue T-pentue joka oli suvultaan aivan mahtava ja odotin tätä, mutta sitten alkoi harmittamaan kun pennuista pyörii edelleen kaikki kotona. Tarkoitushan oli jättää vain yksi pentu kotiin, mutta nyt ne ovat kaikki täällä.
Vaikka T-pentueen piti olla vuoden viimeinen pentue niin kerkisi U-pentuekin vielä syntymään tänä vuonna joulukuun puolessa välissä. Tätä pentuetta odotin valtavasti myös! Olen alusta asti halunnut yhdistää nuo vanhemmat.
Monta pentuetta oli taas tänäkin vuonna, mutta kaikki sellaisia suuresti suunniteltuja enkä ole pettynyt yhteenkään pentueeseen sukujen puolesta. Kaikki pentueet ovat olleet täydellisiä, mutta kotien kanssa on ollutkin sitten vähän ongelmia. Aika moni pentu tai nuori aikuinen on vailla kotia, että jos kiinnostaa niin heitelkää mailia vaikka.
Perheeseen muutti uusia tolloja, kuusi urosta ja kahdeksan narttua + mäykkynarttu. Sijoituskoiria lähti enemmän kuin riittävästi. Prêtin nimen alle syntyi myös Ruusulaji-pentue josta jäi yksi mäykkytyttönen kotio kasvamaan. Burb on tässä hoitanut enemmän sylikoiran virkaa kuin kisakoiran.
Vuoden ehdottomasti paras hankinta oli Mando kenenkään muun kasvatteja väheksymättä. Mandomiehen lellimisestä voin varmaan vaan syyttää sen superaktiivista treenaamista jonka takia muut koirat ovat jääneet vähän varjoon ja Mandomies on niittänyt menestystä kun muut ovat homehtuneet kotona. Mandomies oli sellainen minkä ostopäätöksen kanssa seilailin tosi pahasti. Kiinnostus oli aika nollissa kaikkeen ja olisi tehnyt mieli vain löhöillä ulkona koirien kanssa ilman mitään kisoja ja treenejä. Kuitenkin kun aina katsoin pojan sukua niin mun oli pakko saada tämä pentu! Mandon oton jälkeen en ole kyllä hetkeäkään katunut päätöstäni, uros on osoittautunut niin mahtavaksi kisakaveriksi.
Ehdottomasti vuoden suurimmat epäonnistumisen hetket tuntu tulevan Mandon tanssiharrastuksen kanssa. Joku varmaan muistaakin meidän koiratanssiputkessa vierailun ja sen kuinka mulla paloi koko reissuun kiinni (& Mandoon) ekoina päivinä. Mando on vaan niin tahvo välillä, että ei hyvä tosikaan! Mando kuitenkin kerkisi keräämään alle puolessa vuodessa seuraavan näköisen tittelirivin BH RH-E TK1 VOVP-10 vKTV NOU1 vNM-10 vFIN KVA vESTW-10. Vaikka suurimmat epäonnistumisen hetket on ollut Mandon kanssa niin kanssa suurimpia onnistumisen hetkiäkin on ollut sen kanssa (mm. vKTV!).
Vuoden toiseksi suurimmat epäonnistumiset on tuntunut tulevan Rakan kanssa. Ainut missä tyttö pärjää ihan suhteellisen hyvin on nome (eli mitä valitan tässä?). Rakalla on nomesta oikeudet VOI-luokkaan ja sehän on tolloille se omin lajin joten eihän mulla pitäisi olla mitään ongelmaa. Muissa lajeissa kisaamisen olen melkein ajatellut hylkääväni kun tässä tytössä on vaan liikaa vauhtia ja liian vähän ajattelukykyä.
Vuodessa saavutettiin paljon. Saatiin lukuisia uusia valioita monissa eri lajeissa ja voittajatitteleitä. Hyvä luonteisia muksujakin on lähtenyt maailmalle ehkä jopa vähän liikaa. Kamala kun ei enää edes muista mitä kaikkea hienoa on tapahtunut 2010 vuonna!
Voisin nostaa vielä esille Mandon RYHMÄSSÄ SIJOITTUMISEN Viron voittajassa! Kyl RYP2 on ihan muistamisen arvoinen juttu. Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on Peggyn BIS2-pentu sijoitus Islannissa Jailbreakin KV-näyttelyssä!
Käyttöpuolelta mieleen jäi Vuoden vesipelastaja - 10 kisassa saavutettu sijoitus 2/7 kasvattajaryhmällä! Ei nämä Ternet ihan huonoja pelastajia ole.
Todella pentujen tuoksuinen vuosi on ollut ja olenkin nauttinut täysin rinnoin kun olen saanut leikkiä muksujen kanssa ja pyöritellä niitä ympyrää! On ollut niin hienoa roudata juuri luovutusikään tulleita muksuja kaupunkikävelyille.
Mitähän mä keksisin ens vuodelle? Ainakin nimiin pitäisi keksiä joku uusi juttu :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)