Pehmeällä pilvenhattaralla †

Tänään on ollut aivan hirveä päivä. Mun pikku Cici... Englannista Ricea Cicin minulle toi n. 3vuotta sitten ja saihan tyttö meijjän kämpän lisäksi asua myös Sessin luona jonkin aikaa. Cici on toinen (Ola) jonkun muun tuomista tollereista. Haluan nähdä itse tuotavan pennun ennenkun päätän ottaa sen ja pennun vanhemmat.

Oltiin normaaliin tapaan päivällä vetämässä kimppalenkkiä ties kuinka monen koiran kanssa. Täällä päin kun ei koskaan kulje ketään eikä varsinkaan yhtään tuolla sivummalla. Mentiin kuitenkin tiestä vähän sivummalla mettässä koirien kanssa. Mutkasta kurvas juuri auto ja Cici näki jotain. Cici sinkosi suoraan auton eteen metsästä. Autoilija yritti jarruttaa, mutta ei kerinnyt. Cici kuoli heti.
Kukaan muu ei onneksi singonnut tielle, ei olisi ollut kiva katsella useampaa kuollutta koiraa tiellä.

Nainen nousi autosta ja pahoitteli todella paljon tapahtunutta. En saanut järkytykseltä sanottua mitään. Kohta siitä alkoikin hirveä itku ja mumina "Ei, ei. Ei taas.." Nainen yritti lohduttaa ja tarjosi Cicille kyydin kotiin. Neuvoin ajo-ohjeet meille ja lähdettiin koirien kanssa tarpomaan kotia kohti. En tiedä tajusiko porukka jotain vai olivatko vain juosseet niin paljon, että olivat rauhoittuneet. Kotio päästessä nainen odotti minua pihassa ja kysyi mihkä kantaisi Cicin. Katsoin häntä vähän aikaa ja vastasin kantavani Cicin itse, koska kylmettynyttä koiraa on ikävä kantaa. Vein Cicin autotallin viileyteen odottamaan, että saisin vietyä tytön tuhkattavaksi.

Nainen tarjosi minulle korvausta Cicistä sanoen "Eihän mikään voi korvata menetettyä ystävää, mutta kuitenkin..." Pyörittelin päätä, mutta nainen vaatimalla vaati, että hän maksaisi minulle 500euroa korvausta aiheuttamasta vahingosta. Joku olisi tässä vaiheessa sanonut, että se on aivan liian vähän, mutta minusta se oli aivan liikaa. Annoin tilinumeroni, että hän voisi laittaa rahat tililleni. Nainen pahoitteli vielä tapahtunutta ja lähti pois. Siinä vaiheessa karu totuus paljastui minulle vielä pahemmin. Se oli oikeasti Cici jonka olin kantanut autotalliin... Itkin niin, että en nähnyt edes eteeni.

Virallinen nimi oli BH Hk3 Ek3 RH-W B vNM-09 TK4 vFIN KVA & JVA & TVA Full Off's Felicia von Adel. Nomessa kisattiin pitkälle. Sai oikeudet VOI-luokkaan asti, mutta yhtäkään ykköstä ei keritty saamaan. Suomesta kerkisi valioitua mejästä, mutta Virossa sai vain oikeudet VOI-luokkaan ilman yhtäkään ykköstä. Niinkuin tittelirivistä saattaa huomata niin taitoi Cici vähän myös pelastuskoirakokeita.

Cici oli ehdottomasti yksi parhaimpia tollereita. Taisimpa lelliä tytön jopa vähän pilalle. Cici sai paljon enemmän tekojaan anteeksi kuin muut koiristani. Cici oli se joka sai aina kippoonsa jotain ylimääräistä ja joka jääkapille mennessäni sai yleensä pätkän nakista tai jotain. Cici olikin ainut koiristani joka muisti kerjätä joka kerta ja tasantarkkaan tiedän mistä se johtui.. Kuitenkin vaikka Cici sai paljon ylimääräistä ruokaa niin ei sille koskaan tuntunut tulevan kunnolla massaa. Onneksi Cici oli Sessillä vähän aikaa treenailemassa käytöstapoja, koska itse en vaatinut tytöltä mitään. Sessiä onkin kiittäminen siitä, että Cici saatiin leivottua tokovalioksi.
Cici olikin rakenteeltaan loisto metsästyskoira, kevyt ja pitkäjalkainen. Tyttöä lainattiinkin useamman kerran metsälle metsämiesten kanssa ja kovasti sai tyttö positiivista palautetta.

Cici oli luonteeltaan viileä vieraita kohtaan, mutta ei pelännyt heitä. Minulle oli mitä mahtavin harrastuskumppani ja tutustuessaan sai siitä myös vieraampikin harrastuskaverin. Ciciltä löytyi runsasti omaa tahtoa, mutta myös intoa tehdä. Sen kanssa oli kuitenkin yleensä ilo tehdä, koska Cici lähti aina innokkaasti kohti uusia haasteita. Siitä tuntui olevan lajiin kuin lajiin, vaativasta tokosta vähän leikkimielisempään tanssimiseen.

Koska Cici oli kaikin puolin terve (kaikki hampaat, terveet silmät, lonkat A/A, polvet & kyynäreet 0/0) ja se oli luonteen puolesta hyvä. Ulkonäkönsä puolesta se sopi loistavasti metsästykseen ja pärjäsi vielä kisoissakin hyvin. Eiköhän siinä ole riittävästi syitä pennuttaa joten Cici astutettiin joulukuun puolessa välissä 2009vuonna Marionin hienolla uroksella Acolla. M-pennut (1u, 2n) ovat menestyneet todella hienosti ja kyllä huomaa, että ne ovat perineet paljon hienoja ominaisuuksia äidiltään. Molemmat tytöistä ovat menestyneet todella mahtavasti ja sijoituksessa olevalle Nalalle on alettu jo suunnittelemaan pentuja.

Cici on nyt paremmassa paikassa ja elää ikuisesti muistoissamme. Kuitenkin rakkaamme meni aivan liian nuorena! Miksi parhaat viedään aina ensimmäisenä?
05.02.2007 - 12.01.2011 3vuotiaana