Peeeeenttttuuuuuujjjaaaa

Mulle piti tulla narttupentu Alicesta, jonka pennusta oon ollut kiinnostunut sen syntymästä asti! Alice oli alkuun Marilla, jolle ilmoitin kiinnostukseni. Sitten se muutti Hensulle, jonka piti pennuttaa Alice jo varmaan viime vuoden lopulla tai tän vuoden alussa (vanha ei muista enää tälläisiä). Sit pentue vaan jäi ja nyt pentue on syntymässä ja mitä minä teen? Sijoitan narttupennun, jota oon oottanut puoltoista vuotta. Parasta tässä kuitenkin on se, että sen on oikeasti tosi paljon parempi mennä sijoitukseen kuin jäädä mulle. Oon oikeasti tosi iloinen ja tyytyväinen, että mun tuleva narttupupeloni pääsee asustamaan Marsille. Neidillä on paljon parempi ja lupaavampi tulevaisuus Marsin käsissä kuin mun luona ja jotenkin vain tuntui oikealta saada tämä neitokainen sijoitukseen! Kiitos Marsille, että lupasit ottaa pupeloni, jonka syntymäpäivää vasta odotellaan :) Isänä toimii IRL ulkomaalainen uros Samurai Boy. Pentueen laskettuaika on 01.05, joten nyt ootellaan sitten syntyykö se narttupentu. Toivottavasti... Muuten maailma murenee.

Koska mulla on niiiiiin vähän uroksia niin vähän myös jahkalen Hensun toisen pentueen suhteen. Riippuu tosi paljon myös pentueen isästä. Se on oikeastaan kaiken ratkaisu. Jos se isä on sellainen mistä pidän niin meille tulee ehdottomasti pentu. Emänä toimii Ottoni sisko Fazia. Fazia on todella kaunis ja mielettömän hyvä käyttökoira, joten ei mua haittaisi ottaa itselleni pentua siitä. Mutta se uros. Sitä nyt sit odotellaan.

Me elämme myös jänniä aikoja. Odotamme C-pentueen syntymää, jossa emänä toimii itselleni erittäin tärkeästä linjasta oleva Riia ja isänä on sit yllä mainitsemani Otto. Riia käytettiin ultrassa, jossa näkyi 3-5 pentua, mutta varmaksi ainakin kolme. Varauksia on kolmeen urospentuun, jonka lisäksi haaveilen itse uroksesta. Olen jo päättänyt pennulleni kutsumanimen. Roi. Mieleeni tulee enemmän dobermanni tai saksanpaimenkoira kuin tolleri, mutta antaahan se vähän kunnioitusta pienelle punaiselle huutaessa metsässä "ROOOOOOIIIIII!", joku voi pian oikeasti luulla, että siellä on joku suuri ja vihainen, mutta ei, siellä onkin pieni ja punainen. Minua niin harmitti, että en jättänyt P-pentueesta itselleni pentua, joten nyt olen valmistautunut ottamaan tästä pentueesta pennun. C-pennut ovat kuitenkin neljännessä polvessa omia kasvattejani. En usko, että kovin moni on päässyt tähän pisteeseen virtuaalikasvatuksessaan, joten minulle tämä on tärkeää ja merkityksellistä. Merkki siitä, että olen tehnyt jotain rodun eteen.