Koirakaverukset Riki & Eino

Unohdin viime päivityksessä mainita, että It's Overin A-pentue syntyi ja emänä toimi V-pentueen kasvattini Via. Itseäni kiinnostaisi kovasti pentu, mutta jotenkin vain pentu ei tunnu oikealle. Isä ei oikein ole mieleen. Olisin vaikka heti valmis kuitenkin sijoittamaan tuosta pentueesta pennun, koska haluaisin jonkun V-pentujen jälkeläisen suvun jatkajaksi. Onhan mulla kuitenkin itsellä Vian veli Viive, mutta tän herran jalostuskäyttöön (jos sitä edes tulee) menee kyllä aikaa.

Hyvin mitättömälle mainostukselle jääneet pojat Riki ja Eino ovat sellaisia melko lyhyt jalkaisia ja tynnyrimäisiä herrasmiehiä, mutta metsästysvaistot ovat tallella. Rikillä on mejästä jo yhdestä maasta oikeus VOI-luokkaan ja Eino onkin näyttänyt taitonsa pk-jäljellä, joten nenät pelaa. Pojat ovat jotenkin kovin sympaattisia ja ovatkin hoitaneet enemmän sohvakoristeen virkaa kuin harrastuskaverin. Mut poitsut on parhaat koirakaverit ikinä. Molemmat tykkäävät aivan varauksettomasti kaikista.

Ollaan käyty kolmessa eri koulussa esittelemässä koululaisille minkälaista on harrastaa koiran kanssa, joista tänään oli viimeisin reissu, jonna myös nuorukaiseni Dixi pääsi mukaan poikien kanssa. Dixi suhtautui iloisen avoimesti kaikkeen koululaisiin ja pusutti aivan jokaisen, joka tämän pienen tollerilapsukaisen otti syliinsä. Lapset olivat todella onnellisia, kun saivat taluttaa koiria. Hyvä ettei riitaa tullut siitä kuka saa taluttaa ja kuinka paljon. Se oli lapsista myös mahtavaa kun saivat käskyttää koiria istumaan ja menemään maahan. Riki, Eino ja Dixi nauttivat saadessaan paljon nameja ns tyhjästä. Meillä kun kotona vaaditaan yleensä vähän enemmän kuin yksi istumaan meno namista.

Päivän päätteeksi tämä pieni ekaluokkalaisryhmä tuli katsomaan B-pentuja ja miltä meillä näyttää. Lasten vierailun ajaksi pistin kaikki ylimääräiset koirat ulkotarhoihin ja sisälle jäi vain pentujen emä ja pennut. Namua vähän jänskätti nämä lapsoset, joten siirsin sen erilliseen huoneeseen. Kuusi viikkoiset pennut kuitenkin olivat innoissaan vierailijoista. Virke oli ensimmäisenä syömässä lasten housujen lahkeet ja Deela heti perässä. Viimeisenä, mutta ei suinkaan arkana paikalle kerkisi Benji. Benji tuntuu olevan vähän sellainen porukan hännänhuippu kun sen pitää aina tutkia joka asia ja paikka. Benji onkin pentueen uteliain tapaus. Lapset olivat aivan onnensa huipulla kun saivat istua pentujen kanssa lattialla. Kaikki kohtelivat pentuja aivan mahtavasti. Ihan kuin ne olisivat hajonneet pienestä puhalluksestakin. Lapset silittivät niitä hyvin hellävaroen ja kukaan ei nostanut pentuja, mutta pennut senkin edestä kiipeilivät kilpaa kaikkien sylissä.

Päivä oli varsin mukava. On aina ollut kiva päästää tuon lähimmän koulun lapsia käymään täällä katsomassa pentuja ja jotkut ovat käyneet jopa vanhempiensa kanssa, koska vanhemmatkin ovat halunneet nähdä ne paljon hehkutetut pennut. Eipä minulla mitään sitä vastaan ole - hyvä vain, että vieraat ihmiset käyvät paijaamassa pentuja mahdollisimman paljon. B-pennut ovat saaneet "käyttää" nenäänsäkin jo. Olen piilotellut niille nameja pitkin pentuhuonetta ja porukka on aina kaikki löytänyt ja syönyt. Innokkaita vauvat ovat kyllä etsimään ja syömään. Onneksi eivät ole lihoneet ylipainoiksiksi, mutta sellaisia pennun pyöreitä ovat, että eivät nyt mitään luuviuluja.