Horroksesta heräilyä

Olen saanut varsin pienen ajan sisään nostettua tollerikasvatustani aivan huimasti. Ollaan oltu vähän pää pensaassa pisemmän aikaan, mutta eräänä iltana ryhdistäydyin ja pistin kotisivujamme vähän järjestykseen. Erottelin urokset, nartut, eläkeläiset, sijoitukset, entiset sijoitukset, yhteisomistukset ja muistoissa olevat koirat. Ei sitä tajua kuinka paljon koiria on ennen kuin niitä oikeasti alkaa laskemaan.

Meillä on myös kaksi todella uutta tulokasta: Ilpo ja Dixi. Dixi on meidän rakkaan Ferrarimme tytär. Lupasin lainata Ferrarin Gaialle, joka muuten on ensimmäisen suvullisen tollourokseni sisko. Alkuun minun ei pentua pitänyt ottaa, mutta kotiin päätyi tuollainen sohvan valtaaja.

Riio sai myös toisen pentueen Manafka Mina'sin nimen alle. Olen luvannut lainata myös Zeepon samaisen kennelin nartulle, joten pentuja on odotettavissa keväällä tai kesällä. Zeepon siskollahan on jo yksi pentue de Veranon nimissä ja yhden pennun jalostuskäytöstä en tiedä. Vähän olen mietiskellyt, että ottaisin Zeepon pennun, mutta vielä en ole varma.

Sitten voisin kertoa menneistä pentueistamme, koska ollaan oltu niin horroksessa, että niistäkään ei ole mitään tietoa jaettu eli Ö- ja A-pentuset. Molempiin pentueisiin syntyi vain uros ja narttu. Ö-pentueesta sijoitukseen lähti ulkonäöllisesti ja käyttöominaisuuksiltaan hyvin lupaava Unia, joka on tähän menessä saavuttanut agility- ja koiratanssivalion arvot sekä oli VSP Suomen voittajanäyttelyssä junnuluokassa.

A-pentue syntyi vasta tämän kuun alussa, mutta ovat silti saavuttaneet jo luovutusiän ja muuttaneet omiin koteihinsa. A-pentueen isänä toimi minun kultakimpaleeni Mando ja emänä sitten monen ihannoima Säike. Pentueeseen tosiaan syntyi kaksi pentua - uros ja narttu, jotka lähtivät molemmat sijoitukseen. Toinen meni Unian omistajalle Sigille ja uros lähti sitten Manafka Mina'siin, jossa Riio kävi astumassa nartun. Huhtikuun aikana meille on syntymässä myös Ternen B-pennut! Kivat, evm. sukuiset vanhemmat ja yksi urospentu saadaan sijoitukseen.

Otin viikonloppureissun kohti Iso-Britanniaa. Siellä kun on kolme hyväksi todettua kasvattajaa, joten lähdimpä poikkeamaan jo edesmenneen Cicin kasvattajalla, jolla sattui olemaan pentue. Pentue, josta olin varannut urospennun. Olin nähnyt Roopesta vain vinonpinon kuvia, mutta kertaakaan en ollut urosta nähnyt. Kuvissa näkyi selvästi Roopen kauniit valkoiset merkit ja sen lupaava rakenne. Toki pennut voivat kehittyä mitenkä sattuu, mutta Roope oli pentueen lupaavin uros viidestä muusta.

Annen luona minua vastaan viipelsi iloinen tössötäjä Roope. Todella reipas ja avoin uroksen alku. Anne kertoi uroksen olevan vähän turhan touhottaja ja pää viidentenä jalkana menijä. Uros oli selvästi sopiva minulle, joten vietin pari päivää Annen luona ja siitä suuntasin kohti kotia. Uros oli varsin sähikäinen koko ajan ja nopeasti huomasin, että se tarvitsisi opettelua olemaan vain rauhassa. Roope asusti meillä vain pari päivää kunnes se matkusti sijoitukseen Shadyn luokse.