Ruu(ko) sai kodin?

Nyt on kaikilla Q-pennuilla nimet. Tyttö on Ternen Qui ja pojat Ternen Quinte & Ternen Quinze. Kutsumanimet ovat vielä vähän auki, mutta tytöstä tulee ainakin Lysti. Toista pojista olen alkanut puhumaan Zeepona, se poika joka etsii kotia.

Jenny & Pedro ovat istuneet monta tuntia Q-pentujen kanssa. Pennut ovatkin saaneet erittäin hyvää hoitoa. Q-pennut onkin sosiaalistettu aivan superhyvin, kun joku juuri aloittanut ekaluokkaryhmä kävi katsomassa Ternessä koiria ja samalla lapset pääsivät ihastelemaan myös pentuja. Kaikki kolme pentua olivat aivan haltijoissaan vierailijoistaan. Onhan pennuilla ikää jo 4viikkoa ja alkaa maailma vähän laajentua. Zeepo varsinkin oli innoissaan lapsista ja harmittaa suuresti, jos poika ei pääse lapsien kanssa oleskelemaan uudessa kodissaan.

Koska talossa oli juuri pennut, niin pitihän sitä suunnata katsomaan toisia pikkuisia tollerivauvoja. Pekan kasvattajan, Miken, luona oli syntynyt SEITSEMÄN tolleripentua. No eihän se oikeasti ole paljon, mutta tuntuu paljolta, kun itsellä pyörii kotona jaloissa "vain" kolme (ja nekin todellisia täystuhoja, varsinkin kun kasvavat).

Suuntasimme siis (Jenny & Pedro lähtivät mukaan) Miken luokse katsomaan Pekan siskontytön pentuja. Pennut olivat niin ihania ja mikä parasta, niistä suurin osa oli jopa liian valkoisia! Hyvä etten kantanut niitä jo salaa takin sisällä omaan pentulaatikkooni Vienolle. Oli mahtavaa jutella pitkästä aikaa (& kunnolla) Miken kanssa. Hän kyseli kovasti olisiko minulla mitään hänelle sopivaa pentua tai nuorta aikuista. Aloin sitten kertomaan Ruusta ja Mike kiinnostui aivan valtavasti. Hän ihastui suuresti pojan sukuun ja halusi ehdottomasti nähdä Ruun. Kerroin kyllä Mikelle, että Ruu on vähän näyttelybroilerin näköinen, mutta Mike sanoi, että se ei haittaa (mitä ihmettelin suuresti, koska hän on henkeen ja vereen käyttöihminen).

Mike ei voinut antaa asian olla ja hän lähtikin suoraa meidän perässä Terneen. Jenny & Pedro päättivät ottaa muutaman koiran ja lähteä niiden kanssa lenkille, mistä en ollut yhtään pahoillani. Se on mukava, että on nuoria ja innokaita koirien kanssa peuhaajia.
Enhän minä nyt suoraa voinut Mikeä päästää Ruuta katsomaan, vaan teimme pakollisen pentuekierroksen ja Mike melkein jo lupasi ottaa Zeepon itselleen. Sitten päästiin ihastelemaan vanhuksia tai no miten sen itse haluaa ilmaista, onhan niistä osa varsin villiä nuorisoa. Muistin siinä samalla kertoa Mikelle, että ei Ruu ihan huono käyttökoira ole, onhan sillä BH, Hk1 ja NOU1 sekä jokunen ykkönen mejästä (+ usea huonompi tulos mejästä kuin ykkönen). Mike katseli koiria ja kyseli "Onko se tuo?" ja melkein joka kerta sain sanoa "Ei, ei se ole Ruu."

Mike meinasi jo luovuttaa asenteella "En halua koiraa, jos en löydä sitä tästä massasta", mutta sitten Ruu änki Miken syliin ja nuoli Miken naaman ihan puhtaaksi ja märäksi. Mike kysyi kummastellen "Kukas tämä on?" ja minä riemusta hihkuen "No sehän on RUU!" Mike katsoi ihmeissään, että tälläinenkö pusukone olikin kyseessä.. Päätimme suunnata ulos ottamaan muutamia noutoja. Mike heitti ja Ruu toi aina jokaisen käteen. Sitten kokeilimme myös noutamista vedestä joka toimi aivan moitteettomasti. Mike oli aivan myyty Ruun hienoon käytökseen ja mahtaviin noutoihin. Hän oli valmis ottamaan heti pojan mukaan ja lupasin, että hän saisi sen koeajalle, koska Ruussa on paljon myös (huonoja) puolia joita se ei näytä ensimmäisellä kerralla. Pihassa sitten katselin, kun rakas pikkuruiseni (joka täytti IRL vuoden 8.8.) laitettiin autoon ja kovasti Mike lupasi kertoa kuulumisia. En minä Mikeä epäillyt lainkaan, vaan sitä, että halusinko oikeasti luopua Ruusta.. Nyt kun se vihdosta viimein saisi kodin, niin aloin epäilemään haluanko antaa sen pois.. Halusin. Ruu saisi paljon paremman kodin Miken luolta joka oikeasti metsästää tollojensa kanssa.

Kyyneleitä pyyhkiessäni silmistä perävalot katosivat kaukaisen mutkan taakse. Eihän nämä mitkään hyvästit ole, mutta silti Ruun pois antaminen tuntui kumman oudolta..