kopoti, kopoti, kopoti

Troup on kotiutunut hyvin, joten lähdin talliin Jullen ja Pomon kanssa. Hain oripojalle varusteet ja aloin tallissa varustamaan sitä. Troupin kanssa otettiin vähän erää varustamisen kanssa, poika olikin pitkästä aikaa laitettuna molemmilta puolilta kiinni ettei pääsisi pyörimään niin paljon tai litistämään seinää vasten. Troup rauhoittui suht. äkkiä eikä se enään yrittänyt sinkoilla mihinkään. Varusteet niskaan ja talutin pojan ulos tallista.

Pomo ja Julle katselivat ihmeissään poikaa ja ymmärsivät pysyä kaukana orista kun se steppaili edes taas. Nousin selkään ja lähdettiin rauhallista käyntiä kävelemään pihasta metsäpolulle. Troup meinasi koko ajan lähteä ravailemaan, mutta paljon pidätteitä ja poika pysyi aisoissa. Energiaa oli vaikka muille jakaa. Aloitettiin ravailemaan josta meinasi Troup lähteä koko ajan laukkaamaan. Vielä muutama sata metriä päästiin menemään ravissa rauhallisesti, niin annoin pojalle pohkeen ja lähdettiin laukkaamaa. Troupia sai vähän väliä pidätellä, että laukka ei noussut kiidoksi. Yhtäkkiä ori säikähti jotain ja hyppäsi polulta sivummalle, juuri ja juuri pysyin kyydissä, mutta toinen jalustimistani oli lähtenyt irti. Ennen kuin sain jalan takaisin, vetäisi Troup parit pukit ja uudestaan hypyt puskaan. Tässä vaiheessa ei enään tasapaino riittänyt ja seuraavaksi löysin itseni maasta maistelemasta hiekkaa. Troupin näin laukkaavan kaukana edellä. Itse haukoin henkeä maassa ja yritin päästä pikku hiljaa ylös. Jonkin aikaa ja olin ylhäällä. Troupia ei näkynyt missään. Annoin Jullelle ja Pomolle käskyn 'Etsi' ja molemmat olivat nopeasti kuonot maassa, hajua saivat haistaa hanskoista joista ei välttämättä saanut edes kunnon hajua.

Julle ja Pomo lähtivät reippaasti nenät pitkällä etsimään Troupia. Itse yritin kävellä, jalat tuntuivat kamalan kipeiltä ja hyvä, että painoa pystyi ottamaan. Huutelin kovasti Troupia, mutta missään ei näkynyt eikä kuulunut koko hevosta. Julle alkoi haukkumaan ja yritin ottaa reippaampia askeleita. Noin puolen kilometrin päästä löytyi säikähtänyt Troup. Aloin puhumaan rauhoittavasti pojalle ja kävelin pikku hiljaa sen luokse. Käskin Pomon ja Jullen kauvemmaksi odottamaan etteivät säikäyttäisi poikaa enempää. Kun pääsin Troupin luokse, aloin selvittelemään ohjia rauhallisesti puhuen. Ohjat olivat jääneet pieneen puuhun kiinni. Selvittelyssä meni pitkät ajat ja sinä aikana Troup tuntui stressaantuvan vain enemmän ja enemmän. Suuret 'tokokoirani' odottivat kiltisti vaikka molempien teki selvästi mieli lähteä kun käänsin selkäni niille.

Sain ohjat irti ja lähdin taluttamaan oria takaisin päin, samalla katsellen oliko pojassa mitään ruhjeita eikä niitä kyllä näkynyt. Huusin Jullen ja Pomon mukaan samalla kun lähdimme kävelemään. Troupin silmistä näki, että se pelkäsi aivan valtavasti. Mikähän ihme pojan oli säikäyttänyt? Se kun ei normaalisti säikkynyt mitään. Pitkät matkat käveltyämme poika oli riittävän rauhoittunut ja kipeistä jaloista huolimatta nousin selkään. Lähdettiin kevyellä ravilla kotia kohti. Matka taittui nopeasti. Loppu matkan kuljimme käynnissä. Pihaan päästessä päästin Jullen ja Pomon sisälle ja sitten menin Troupia purkaan talliin (kuullostaapas tyhmälle :D). Heitin Troupin varusteet pois ja harjasin sen kunnolla. Hain loimen ja samalla kun laitoin sitä Troupille, niin katselin, että ei pojassa ollut oikeasti ruhjeita. Ei ollut. Sitten lähdin tallista. Loppu ilta menikin jalkoja parannellessa ja kotona ollessa huomasin, että selkäni oli varmaan tärähtänyt aika hyvin koska sekin oli kipeä. Koirien kanssa tuli kuitenkin otettua vähän tokoa vaikka paikkoja kolottikin.