Kävimme Ferrarin kanssa Iso-Britanniassa kasvattajasetää ja erikoisnäyttelyä katsomassa. Ferrari ei osallistunut näyttelyyn, mutta oli näyttelyfiiliksessä mukana ja olipa se jonkun tytön mukana junior handlerissa. Sijoittuivat toiseksi. Michaelin kanssa siinä höpöteltiin ja katselin hänen kasvattiurostaan Motorcars' Edgy Geezeriä. Uros oli saanut nimekseen Eino, koska oli asunut pari kuukautta Suomessa jonka jälkeen Michael oli saanut soiton, etä perhe ei enää halunnut pitää urosta. Michael oli hakenut itse Einon pois Suomesta ja nyt se asusti hänen luonaan.
Jotenkin teki mieli nauraa Einolle. Se oli niin kauhian pieni ja jotenkin pullamainen, mutta todella suloinen! Ihastuinkin Einon luonteeseen heti sen nähtyäni. Poika tuli syliin ja pusutti. Ihana!
Michael tuli tökkäämään Einon hihnan käteeni, kun otimme rennosti Ferrarin kanssa. Hän totesi minulle "Vie se kehään. Sen vuoro on ihan justiinsa." ja sitten Michael olikin jo poissa. Meidät huudettiin kehään ja Eino käyttäytyi todella hienosti. Sitä kuitenkin rokotettiin lyhyistä jaloista. Eino hyppäsi syliin meidän poistuessa kehästä jota en odottanut joten kaaduin hienosti. Michael juoksi jostain huudellen "Ei kai sattunut? Oletko kunnossa?" Pahoittelin Einon huonoa menestystä, mutta ei se Michaelia haitannut. Hän halusi vain nähdä mitenkä se menee vieraan kanssa.
Michael juoksutteli Ferraria ja minä keskityin paijaamaan Einoa. Istuimme Einon kanssa hyvän tovin kehän laidalla. Se luonne!
Rotunsa parhaaksi valittiin veteraaniuros Blue Food joka on U-pentujen emänemänisä. Vastakkaisen sukupuolen parhaaksi valittiin Motorcars' Purple joka on Ferrarin tytär. PN2:ksi sijoittui myös Ferrarin tytär Motorcars' Red. PU2:ksi oli Ferrarin poika Motorcars' Brown. Yksi Ferrarin pojista, Motorcars' Grey, sai erittäin hyvän. Muita Ferrarin jälkeläisiä ei näyttelyssä ollutkaan. Todella hienoja ja ovat perineet ulkonäkönsä jostain muualta kuin Ferrarilta.
Sain viettään yön Michaelin luona ja kylläpä tuntui kotoisalta kun oli punaisia ympärillä ja Ferrari. Michael tyrkkäsi Einon kanssamme nukkumaan ja huikkasi samalla, että lähtisikö uros mukanani Ranskaan. Se kun etsii hyvää kotia. Mutisin jotain siihen suuntaan viittaavaa kuin "Michael.. oot juoninut tätä koko päivän" ja vastasin sitten kertovani päätökseni aamulla. Yö menikin pyöriessä ja miettiessä urosta joka nukkui samassa sängyssä. Ulkonäöltään se ei ollut mikään lupaavin, mutta luonne oli yksi parhaimpia. Olin saanut myös illasta treenata Einon kanssa vähän ja into oli valtava tehdä. Pisempään olen miettinyt evm. sukuista urosta kun noita evm. sukuisia narttuja on enemmänkin.
Huonosti nukutun yön jälkeen pääsin katettuun pöytään jossa aamupalalautaseni kohdalla oli kauppakirja Einosta. Michael sanoi "Saat sen ilmaiseksi". vastasin "Hyvästä koirasta olen aina valmis maksamaan". Tässä vaiheessa Michael alkoi luetella Einon virheitä ja loppuun totesi "Joten jos haluat sekundan niin saat ilmaiseksi". Oikeastihan Einossa ei ole kuin ulkonäöllisiä virheitä. Se on vähän kuin edesmennyt Einarini. Ihmekkös, että niillä on niin samanlaiset nimet..
Teimme sopimuksen Einosta joka onnekseni mahtui vielä samalle lennolle minun ja Ferrarin kanssa.
En varmasti enää ikinä lähde Iso-Britannian näyttelyyn. Ekalla reissulla sieltä lähti Ferrari mukaan, koska vaan rakastuin ja tällä kerralla sitten Eino, joka myytiin "väkipakolla" minulle. Pitäisi varmaan olla vahvempi ja osata sanoa "kiitos, ei".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti