todella rankka yö

Ensimmäisiin virtuaalitollereihini lukeutuva Amy aloitti maailman valloituksensa 17.08.06 ja siitä asti tyttönen asusti minulla. Mutkia oli matkassa alussa, kun Amyn kasvattaja Nikke olikin vähän tiukempi kun muut. Meinasi Amy minulta lähteä, mutta aloitimme aktiivisemman kisaamisen ja Nikke oli tyytyväinen, tyttönen sai sitten jäädä meille.

22.11. olimme vielä Amyn kanssa nomemestaruus 2009 ja se oli todella virkeä. Todella täynnä elämänilo viimeisiin päiviinsä asti. Ja sitten tulee tälläinen 'yllätys'.

Marraskuun viimeinen päivä oli rauhallinen keskiyöhön asti, mutta kun päivä ja kuukausi vaihtui, alkoi yksi hullunmylly. Amy alkoi oksentamaan verta jolloin soitin heti eläinlääkärille. Hän lupasi tulla niin nopeasti kuin vain pääsi. Amy ei jaksanut enään mitään, vaan lyyhistyi makaamaan. Raukka oli täysin kasassa kivusta. Ennen kuin eläinlääkäri tuli, tiesin jo, että Amyä ei olisi minulla enään kohta. Kun eläinlääkäri tuli paikalle, hän tutki Amyn ja kertoi minulle sen, minkä tiesin ja mitä pelkäsin, mitään ei voitu enään tehdä. Tämän jälkeen Amy nukutettiin ikiuneen. Pidin tyttöäni niin kauan sylissä, että sen sydän lakkasi lyömästä. Siihen asti olin pysynyt kasassa, mutta sitten kaikki petti, en päässyt enään edes ylös jalkojeni tärinältä. Mielessäni pyöri vain ajatus "En enään koskaan saisi rakastani takaisin." Itku ei ole tuntunut millään loppuvan, mutta ainahan sanotaan, että aika auttaa, mutta ei koskaan paranna täysin. No, ainakin Amyllä on parempi olla.

Koska Amy on (oli) minulle tärkeä, päätin, että tuhkaan tytön. Amy lähetettiinkin jo tänään tuhkattavaksi. Kun tuhkat tulevat, ne ripotellaan Amyn lempipaikkaan eli Ternen lähellä olevan järven rantaan. Rakkaudella muistaen. <3

Amyn pois lähtö avasi silmäni täysin. Minulla on laumallinen vanhuksia enkä tiedä yhtään, koska kukakin on lähdössä. Kaikkihan nuo voivat hyvin nyt, mutta mitä huominen tuo tullessaan? Perheen vanhimpiinhan kuuluu uroksissa Willy, Beke ja Tiny sekä nartuissa Minni, Rosa ja Dina.

Sitten kun tässä viimeisen kuukauden (parin) aikana on mennyt monta hienoa tolleria paremmille metsästysmaille -> Marilta Teppo, Hensulta Tommi ja Marsilta tänään Melli. Sitten oli vielä Deinzensen ekat pennut, joista kuoli kaksi pentua. Kyllä on ollut rankkaa aikaa tolleriväellä.

Meillä on tässä jo parisen kuukautta ollut Juskulta hoidossa kasvattini Eetu ja Hupu, en vain ole muistanut mainita sitä teille. Pojat ovat Juskun kiireiden takia vielä jonkin aikaa meillä. Hyvin ovat viihtyneet ja muutamissa kisoissakin on tullut käytyä.

Meille on varattu Iiviltä narttupentu. Emänä on Iivin ihastuttava Tähti ja isänä Englantilainen uros Sixtynine's Blood on Blood. Sitten 2010vuonna meille on tulossa pentu de Veranosta ja Kirschestä.

Hyljätty on minun mielestäni aivan ihana koira, mutta muut koirani pitävät sitä jonain pahana eivätkä hyväksy sitä ollenkaan. Onneksi Aura on meillä vielä jonkun aikaa, niin on Hylkeellä edes joku kaveri. Houkuttaisi niin jättää Aura asustamaan meille, mutta en voi, kun muut tollerit kohtelevat sitä niin rajusti.