tihutöitä

Olin käymässä päivällä kaupassa. Jätin koirat ulkotarhoihin odottelemaan, niinkuin aina ennenkin. Hevoset laitoin myös talliin, eihän sitä tiedä koskaan mitä sillä välin käy, kun on kaupassa. Ja tämä todisti sen.

Aina välillä täällä 'omassa mettässä' liikkuu jotain mopopoikia jotka revittelevät mopoillaan tuhatta ja sataa hiekkateillä. Ei heistä ole ennen ollut haittaa, mitä nyt muutama nokkakolari on meinannut tulla.

Kun palasin kaupasta, oli kaikkien koiratarhojen ovet auki samoin kun pihan portti. Tallin ovi oli myös auki. Siinä vaiheessa kiehahti lopullisesti, kun näin, että osa hevosten heinistä oli levitelty pitkin pihaa.
Pihassa oli kuitenkin suuurin osa koirista ja Olle. Ainoat jotka puuttuivat oli pojista Don & Riio sekä tytöistä Nancy, Lellu ja Nella. Ja olihan Bracokin teillä tietämättömillä.

Laittelin koirat takaisin ulkotarhoihin ja vannoin ostavani kunnon munalukot oviin ettei kukaan tulisi päästämään koiria uudestaan irti niin, että pääsisivät itsekseen lähtemään. Huutelin kurkku suorana samalla ulkona koiria. Nancy ja Nella saapuivatkin aivan heti pihaan, kun muut koirat olivat jo tarhassa. Aloin varustamaan Ollea, että lähtisin etsimään sen kanssa Bracoa. Siinä samalla Riio päätti saapua pihaan. Ja saman tien pääsi poika kehujen kera ulkotarhaan. Enään puuttui Braco, Don ja Lellu. Ja ei ollut mitään pelkoa, että Don ja Lellu tulisivat ennen iltaa, kun olivat kerta kaksistaan päässeet tekemään metsälenkkiään.

Sain Ollen varustettua ja nousinkin selkään. Rattoisa Bracon etsintä alkoi, minulla oli pahat aavistukset missä poika oli. Köpöteltiin reipasta käyntiä alkuverryttelyksi jonka jälkeen ravailtiin pitkät pätkät, varmaan kahden kilometrin päässä olevalle omenapuulle joka sijaitsi vanhan ja ränsistyneen farmin pihassa, siellä ei enään asunut ketään. Eipä ollut yllätys, kuka sieltä omenapuun alta löytyi! Bracohan se siellä. Huutelin pari kertaa poikaa ja se laukkasi ylväästi kaulakaarella luokseni. Taputtelin poikaa ja vetäisin Ollen suitset Bracon päähän. Laitoin Ollelle riimun ja riimuun kiinni riimunarun. Vaihdoin hevosta ikään kuin lennossa Ollesta Bracoon. Tämä olikin eka kerta, kun menin Bracolla ilman satulaa maastossa. Aloitettiin reipas käyntiköpöttely rantaan samalla huudellen Lellua ja Donia. Kummastakaan ei kuulunut mitään.

Rantaan päästyämme ei näkynyt ketään. Oikaistiin metsään ja jatkettiin reipasta käyntiä polkua pitkin kunnes kuului Lellun kimeä haukunta. Se olikin sitten Braco umpimettään kävelemään Ollen kanssa ja suunnistaminen ääntä kohti. Braco välillä vähän kompuroi, kun ei ole koskaan aikaisemmin mennyt umpimettässä (ilman polkua siis) ratsastajan kanssa. Huutelin Lellua ja Donia samalla ja kohtahan se paha pari painatti metsästä. Hyppäsin saman tien alas Bracon selästä odottamaan, että Don ja Lellu juoksisivat luokseni. Kun paha pari tuli luokse, nappasin höyhenen kevyen Lellun syliin ja nostin sen istumaan Ollen satulaan. Itse punnersin takaisin Bracon selkään. Don hölkkäsi vieressä, kun kuitenkin karkurikaveri joutui istumaan hevosen selässä eikä päässyt pojan kanssa riehumaan.

Kotio päästyä olikin varsin uupunutta porukkaa. Lellu ja Don nukkuivat vieretysten sohvalla, kun muut koirat riehuivat ulkona. Nyt vaan toivotaan, että mopopojat eivät tule uudestaan riehumaan tänne. Jos tulevat, ilmoitan kyllä poliisille.