Olen edellisten päivien aikana kerinnyt käymään kaksi kertaa Englannissa hakemassa kaksi koiraa, molemmat menivät Catacogeriin. Toinen oli englanninvinttikoira Pokre's Risky ja toinen novascotiannoutajanarttu, josta lisää löytyy alempaa.
Batterilla oli aivan kamala tollerikuume, johon ei auttanut mikään muu kuin uusi tolleri. Etsittiin sitten tulevia pentueita ja sopiva pentue löytyikin sitten Englannista. En koskaan ennen ollut pistänyt merkille Rockduck's nimistä kasvattajaa, vaikka olinkin hänen kasvattamia koiria nähnyt useissa suvuissa. Rupesin kunnolla tutkimaan hänen kasvattejaan ja ihailin sitä, kuinka hän yhdisti käyttö- ja näyttötyyppejä toisiinsa. Rockyn luona näyttikin asustavan useita hänen omia kasvattejaan ja hän selvästi vaali omaa linjaansa. Pentueessa josta katselimme pentua, oli isänä, emänä ja vanhempien eminä hänen omat kasvattinsa.
Kohta huomasinkin olevani puhelin kourassa soittamassa Ranskasta Englantiin, ihanat puhelinlaskut. Rocky vastasi, hän tuntui ystävälliseltä ja vastaili rehellisesti kysymyksiini. Hän kertoi, että pentuja oli syntynyt kahdeksan, joista viisi oli narttuja. Narttupennuista oli vielä kaksi vapaana, mutta kukaan ei ollut vielä valinnut omaa pentuaan, joten periaatteessa kaikki olivat vielä vapaana. Kysyin, että kävisikö, että tulisin huomenna käymään. Rockysta se oli ok. Sitten lopetinkin puhelun ja yritin palavasti saada lentolipun itselleni Englantiin ja takaisin. Sainkin varattua lipun, laukut kuntoon ja kauheaa vauhtia lentokentälle.
Englannissa minut otti vastaan 50ikävuotaan ehtinyt Rocky - todella ystävällinen ja oikea herrasmies. Hän kuljetti minut kotiinsa, missä minut vastaan otti reipas tollerilauma, tunsin olevani kotona! Rocky pahoitteli hieman riehakasta laumaansa. Sanoin, että ei se haitannut ja tämä lauma oli vielä pieni ja rauhallinen omaan laumaani verrattuna.
Hän vei minut katsomaan pentuja, jotka kaikki olivat aivan ihania. Urospennut veivät sydämmeni täysin, koska kaikissa oli aivan liikaa valkoista. Olin luvannut yrittää katsoa Batterille kunnon käyttökoiraa joka kuitenkin voisi saada näyttelyistä erittäin hyvää, joten hylkäsin pojat ja aloin katselemaan tyttöjä. Yksi tytöistä iski minuun erityisen paljon ja Rocky sanoikin sen pennun olevan hänestä lupaavin käyttöön. Täytimme paperit pirpanasta samana iltana.
Koska Rocky oli mukava ihminen, hän tarjosi minulle yöpaikkaa luotaan. Jouduin valitettavasti kieltäytymään, koska minun pitäisi aivan kohta olla takaisin lentokentällä. Laitoin pennun lentoboksiin ja sen autoon, sitten Rocky vei minut takaisin lentokentälle. Hyvästelin hänet ja lupasin kertoilla mahdollisimman paljon kuulumisia hänen kasvatistaan.
Pääsimme takaisin Ranskaan, jossa kävin pikaisesti kotona katsomassa omat koirani ja heidän hoitajansa. Aina yhtä ihanat koirahoitajani Erg ja Ani olivat pitäneet hyvää huolta (taas kerran!) laumastani ja pitäisivät vielä muutaman päivän huolta, koska nyt minun on kiiruhdettava! Minun pitäisi olla aivan kohta lentokentällä odottelemassa Räpääjän kanssa lentoa Suomeen!
lauantai 17. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti