Piti niin kamalasti tehdä eilen vielä, mutta ei, en jaksanut. Käytiin koirien kanssa kyllä kimpassa juoksemassa metsässä ja riehumassa muutenkin. Rannassa otettiin vähän epävirallisemmin noutamista ja heittelin vain keppejä riehakkaalle laumalla jotka innokkaasti noutivat ja tappelivat kepeistä.
Ilta otettiinkin sitten rauhallisesti katsellen euroviisuja. Kova kannatus oli Ranskalle, mutta ei oikein menestystä niittänyt. Taisi olla 12. Ehkä, en ole ihan varma, kun suunniteltiin tollojen kanssa loppu vaiheessa elokuvan katselua :D
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
torstai 27. toukokuuta 2010
nome
Meillä on panostettu noutajakokeisiin erityisen menestyksekkäästi. Luokkasiirtoja on tullut ja uusia valioita odotellaan, esimerkiksi Tinistä jolta puuttuu vain yksi ykköstulos.
Aamulla eräs ystäväni kävi tekemässä meille laahausjälkiä kanilla, että saisin harjoitella nuorison kanssa. Ensimmäiseksi päätin ottaa mukaani Ollin. Riehaannnutin Ollin ensin ihan täysin, koska pojalla ei olisi varmasti ollut mitään motivaatiota mennä jäljellä, jos olisin vain lähettänyt sen. Päästin Ollin 10metriä ennen jäljen alkua ja poika lähti innokkaasti, tosin vähän häseltäen, etsimään jälkeä. Olli löysi jäljen äkkiä ja lähti seuraamaan. Ylimääräinen häsellys jäi pois heti, kun jälki löytyi. Olli tuli takaisin hyvä kuntoisen linnun kanssa.
Saman tein myös Arnoldin ja Priiman kanssa. Priima oli ihan täpinöissään ja lintu jäi puoleen väliin matkaa. Arnold pärjäsi ihan hyvin, mutta pari kertaa hukkui jäljeltä löytäen sen omin avuin uusiksi. Linnun toi takaisin hyvässä kunnossa.
Knossokset tulivat käymään Ferrarin kanssa juuri, kun olin palannut kauhu kolmikon kanssa jäljeltä. Elisia innostui valtavasti "Voisimmeko mekin kokeilla?" Naureskelin itsekseni, että mitä sitä nyt nomesta käyttövalio koiraa viedä laahausjäljelle, mutta ei se varmasti pahaakaan tekisi. "Joo mennään vain."
Elisia oli ihan innoissaan ja Ferrari samoin. Urosta ei tarvinnut yhtään innostaa, koska se kävi nyt jo kierroksilla. Elisia rauhoitteli Ferraria ja otti muutaman tokoliikkeen. Elisia päästi Ferrarin n. 10metrin päästä etsimään jälkeä. Uros etsi ja etsi ja millään ei meinannut löytyä. Ferrari löysi jäljen n. 10minuutin etsimisen jälkeen ja ampaisi matkaan. Uros kuitenkin eksyi jäljeltä kerran ja takaisin tullessa noudettava lintu jäi matkalle. Olin aika pettynyt Ferrariin. Ihmettelin sillä hetkellä, että miten tuosta on tullut käyttövalio. Elisiasta näki, että hänkin oli pettynyt. Noh, pitäähän se ymmärtää, että on parhaillakin huonoja päiviä :D Otimme kuitenkin uudestaan eri jäljen ja tällä kertaa se onnistui moitteettomasti. Ei eksynyt ja lintukin tuotiin ihan käteen asti.
Elisia päästi Ferrarin leikkimään tollereitteni kanssa ja menin juttelemaan Knossosien kanssa kahvi kupin ääreen. He kyselivät kauheasti, että koska Ferrarille olisi tulossa pennut. Vastasin aivan rehellisesti "En tiedä". Nartuksi olimme suunnitelleet sijoitusnarttuani Ankkaa. Knossosit olivat innokkaita ottamaan pennun ja pasakin oli puhunut, että hänkin haluaisi Ankan pennun. Ehkä kahdelle pennulle olisi kodit. Juttelimme myös siitä, että Ferrarin kanssa pitäisi jatkaa pk-puolella enemmän. Kaikki kuitenkin ajallaan.
Aamulla eräs ystäväni kävi tekemässä meille laahausjälkiä kanilla, että saisin harjoitella nuorison kanssa. Ensimmäiseksi päätin ottaa mukaani Ollin. Riehaannnutin Ollin ensin ihan täysin, koska pojalla ei olisi varmasti ollut mitään motivaatiota mennä jäljellä, jos olisin vain lähettänyt sen. Päästin Ollin 10metriä ennen jäljen alkua ja poika lähti innokkaasti, tosin vähän häseltäen, etsimään jälkeä. Olli löysi jäljen äkkiä ja lähti seuraamaan. Ylimääräinen häsellys jäi pois heti, kun jälki löytyi. Olli tuli takaisin hyvä kuntoisen linnun kanssa.
Saman tein myös Arnoldin ja Priiman kanssa. Priima oli ihan täpinöissään ja lintu jäi puoleen väliin matkaa. Arnold pärjäsi ihan hyvin, mutta pari kertaa hukkui jäljeltä löytäen sen omin avuin uusiksi. Linnun toi takaisin hyvässä kunnossa.
Knossokset tulivat käymään Ferrarin kanssa juuri, kun olin palannut kauhu kolmikon kanssa jäljeltä. Elisia innostui valtavasti "Voisimmeko mekin kokeilla?" Naureskelin itsekseni, että mitä sitä nyt nomesta käyttövalio koiraa viedä laahausjäljelle, mutta ei se varmasti pahaakaan tekisi. "Joo mennään vain."
Elisia oli ihan innoissaan ja Ferrari samoin. Urosta ei tarvinnut yhtään innostaa, koska se kävi nyt jo kierroksilla. Elisia rauhoitteli Ferraria ja otti muutaman tokoliikkeen. Elisia päästi Ferrarin n. 10metrin päästä etsimään jälkeä. Uros etsi ja etsi ja millään ei meinannut löytyä. Ferrari löysi jäljen n. 10minuutin etsimisen jälkeen ja ampaisi matkaan. Uros kuitenkin eksyi jäljeltä kerran ja takaisin tullessa noudettava lintu jäi matkalle. Olin aika pettynyt Ferrariin. Ihmettelin sillä hetkellä, että miten tuosta on tullut käyttövalio. Elisiasta näki, että hänkin oli pettynyt. Noh, pitäähän se ymmärtää, että on parhaillakin huonoja päiviä :D Otimme kuitenkin uudestaan eri jäljen ja tällä kertaa se onnistui moitteettomasti. Ei eksynyt ja lintukin tuotiin ihan käteen asti.
Elisia päästi Ferrarin leikkimään tollereitteni kanssa ja menin juttelemaan Knossosien kanssa kahvi kupin ääreen. He kyselivät kauheasti, että koska Ferrarille olisi tulossa pennut. Vastasin aivan rehellisesti "En tiedä". Nartuksi olimme suunnitelleet sijoitusnarttuani Ankkaa. Knossosit olivat innokkaita ottamaan pennun ja pasakin oli puhunut, että hänkin haluaisi Ankan pennun. Ehkä kahdelle pennulle olisi kodit. Juttelimme myös siitä, että Ferrarin kanssa pitäisi jatkaa pk-puolella enemmän. Kaikki kuitenkin ajallaan.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Näyttelyistä
Toukokuun alussa oli järjestetty Suomessa Toljottajassa KV-näyttely johonka emme kuitenkaan viitsineet lähteä. Näin jälkeen päin harmittaa, koska tuomarina oli tollereille täysin uusi tuttavuus femm.
Näyttelyyn oli osallistunut kaksi kasvattiani. Iivin Mia ja Marin Nala. Tytöt niittivät kivaa menestystä NUO:ssa. Nala sai EH3:n ja Mia ylsi PN2:ksi! Onnittelut (: Molemmat tytöt ovat aloittaneet kisauransa varsin lahjakkaasti. Kasvattaja ei voi olla muuta kuin ylpeä.
Terneen on suunnitteilla erikoisnäyttely tollereille. Tuomariksi lupautui femm ja maana on todennäköisesti Islanti tai Ranska.
Näyttelyyn oli osallistunut kaksi kasvattiani. Iivin Mia ja Marin Nala. Tytöt niittivät kivaa menestystä NUO:ssa. Nala sai EH3:n ja Mia ylsi PN2:ksi! Onnittelut (: Molemmat tytöt ovat aloittaneet kisauransa varsin lahjakkaasti. Kasvattaja ei voi olla muuta kuin ylpeä.
Terneen on suunnitteilla erikoisnäyttely tollereille. Tuomariksi lupautui femm ja maana on todennäköisesti Islanti tai Ranska.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
helmikuussa olleen näyttelyntuloksia
Olen unohtanut leijjua Suomessa olleen Greenwichin näyttelyn tuloksista. Täällä kuitenkin oli ryppisijoittuja. Tuomarina oli Veera S.
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN Harry H, Willy EH2, Beke H, Kassu EH3, Don H, Eero EH4
Pipsa EH, Vautsi ERI, Jolie T, Myrkky EVA, Ankka & Lellu H, Rollo EH, Duppe ERI, Kukka & Dina H, Vega & Geera EH, Ishu T, Nella H, Laura PN2 & SERT, Hyrrä ERI, Diiva H
NUO Äffä EH, Toni H, Matti EH, Norppa EH, Ferrari, Lexa & Cirxo EH, Luise HYL, Dusty EH
Mia EH3, Nala ERI2, Una EVA
AVO Orja H, Bruno & Urpo EH
Fiona & Pahis Eh, Mörkö ERI2, Hellu ERI4, Rosa EH, Minni H, Kettu ERI3, Vieno EH
VET Bibe VSP-vet
Miri ROP-vet
KÄY Veeti EH, Martti ROP, SERT & CACIB, Tango ERI3
Meira ERI1
VAL Ola ERI1, Digi EH2
Sexy ERI2
KAS Ternen KAS1, KP, ROP-kasvattaja (Flamant, Glasé, Laure, Maintenir)
Päivän iloiset yllätykset oli Lauran SERT ja Martin RYP3-tulos.
Jäätiin odottelemaan vielä ryhmäkehiä ja kyllä kannatti taas odotella ne. Siellä mainetta niitti Martti joka sijoittui RYP3:ksi.
Onnea valtavasti kaikille, mutta erityisesti Hensulle ja Martille (:
PEK Peggy KP & ROP-pentu
JUN Harry H, Willy EH2, Beke H, Kassu EH3, Don H, Eero EH4
Pipsa EH, Vautsi ERI, Jolie T, Myrkky EVA, Ankka & Lellu H, Rollo EH, Duppe ERI, Kukka & Dina H, Vega & Geera EH, Ishu T, Nella H, Laura PN2 & SERT, Hyrrä ERI, Diiva H
NUO Äffä EH, Toni H, Matti EH, Norppa EH, Ferrari, Lexa & Cirxo EH, Luise HYL, Dusty EH
Mia EH3, Nala ERI2, Una EVA
AVO Orja H, Bruno & Urpo EH
Fiona & Pahis Eh, Mörkö ERI2, Hellu ERI4, Rosa EH, Minni H, Kettu ERI3, Vieno EH
VET Bibe VSP-vet
Miri ROP-vet
KÄY Veeti EH, Martti ROP, SERT & CACIB, Tango ERI3
Meira ERI1
VAL Ola ERI1, Digi EH2
Sexy ERI2
KAS Ternen KAS1, KP, ROP-kasvattaja (Flamant, Glasé, Laure, Maintenir)
Päivän iloiset yllätykset oli Lauran SERT ja Martin RYP3-tulos.
Jäätiin odottelemaan vielä ryhmäkehiä ja kyllä kannatti taas odotella ne. Siellä mainetta niitti Martti joka sijoittui RYP3:ksi.
Onnea valtavasti kaikille, mutta erityisesti Hensulle ja Martille (:
maanantai 10. toukokuuta 2010
Eikka romahti yöllä
Joskus kahden aikaan yöllä soittelin eläinlääkärille Eikan takia. Poika meni todella huonoon kuntoon. Alkoi kuolaamaan todella paljon (joo, normaalistikin Eikka kuolasi, mutta ei näin paljon) ja oli muutenkin todella outo, tyhjä katse / tyhjyyteen tuijottelu ja haahuilu. Loppu illasta rauhoittui vähän, mutta oli koko ajan jotenkin "tyhjän" oloinen.
Kolmen aikaan pääsimme eläinlääkäri Reben vastaanotolle. Hän tutki Eikkaa, tunnusteli parhaansa mukaan. Sitten otettiin verikokeet jonka jälkeen Eikka romahti. Poika lakkasi hengittämästä ja olin ihan paniikissa vieressä. Rebe yritti kaikkensa, mutta ei, Eikka ei herännyt enää pöydältä. Mieletön itku heti, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Suuri persoona Eikka on poissa pysyvästi!
Eikka kerkisi saavuttamaan elämänsä aikana tittelirivin BH Jk3 vFIN KVA* RH-T B ja paljon sydämmiä. Eikka on aina ollut mielestäni "ruma" tolleri, mutta sisältä se on ollut puhdasta kultaa vaikka vähän omapäinen poika olikin.
Harmillisesti Eikan lonkat oli alkuun kuvattu A/A:ksi, mutta myöhemmin todettiin, että tulokset olivat jotenkin ihmeen kautta menneet sekaisin ja Eikan oikeat lonkkatulokset olivatkin C/C. Lonkat vaikuttivat Eikan elämään kipuiluna ja loppu ajasta söimmekin kipulääkkeitä kivun lievittämiseen.
Kipuilu ei kuitenkaan vaikuttanut Eikan luonteeseen eikä käytökseen. Pojan viimeisenä päivänä huomasi selvän muutoksen -> apaattisuus. Eikka oli aina laiska, mutta kuitenkin lähti tekemään lahjonnalla, mutta viimeisenä päivänä ei enään halunnut tehdä yhtään mitään ja lahjonta ei auttanut. Silmissä oli selvä tyhjyys. Silmien ilme pelotti minua ja niistä jotenkin tuli esille, että Eikka ei enään kauaa ole meidän kanssa.
Vaikka Eikka ei koskaan mikään suosikkini ollut enkä lellinyt sitä piloille niinkuin joitain koiriani, niin silti sen lähtö tuntui. Eikka oli hieno persoona ja nyt harmittaa, että en tehnyt pojan kanssa enemmän. Eikan mielestä parasta oli köllötellä minun kanssani katsomassa sohvalla telvisiota jota teimmekin aika usein. Koskaan en antanut mitään ylimääräisiä herkkuja Eikalle, silti poika lihoi aivan mielettömästi. Nipistin aina sen ruuasta vähän pois, silti sillä oli ylipainoa.
Eikka sai Pahiksen kanssa kaksi reipasta pentua joista kumpaakaan ei todennäköisesti tulla käyttämään jalostukseen. Pennut ovat olleet ihanan reippaita ja ainakin Bellasta on ilmennyt isänsä piirteitä, mm. jopa ärsyttäväksi menevä itsepäisyys.
On hyvin huojentavaa tietää, että Eikan on nyt hyvä olla eivätkä lonkat vaivaa sitä. Silti tuntuu tyhjälle, kun poika on poissa. Eikan ruumis lähetettiin tutkimuksiin ja kokeneet lääkärit yrittävät selvittää mikä poikaa vaivasi.
Kolmen aikaan pääsimme eläinlääkäri Reben vastaanotolle. Hän tutki Eikkaa, tunnusteli parhaansa mukaan. Sitten otettiin verikokeet jonka jälkeen Eikka romahti. Poika lakkasi hengittämästä ja olin ihan paniikissa vieressä. Rebe yritti kaikkensa, mutta ei, Eikka ei herännyt enää pöydältä. Mieletön itku heti, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Suuri persoona Eikka on poissa pysyvästi!
Eikka kerkisi saavuttamaan elämänsä aikana tittelirivin BH Jk3 vFIN KVA* RH-T B ja paljon sydämmiä. Eikka on aina ollut mielestäni "ruma" tolleri, mutta sisältä se on ollut puhdasta kultaa vaikka vähän omapäinen poika olikin.
Harmillisesti Eikan lonkat oli alkuun kuvattu A/A:ksi, mutta myöhemmin todettiin, että tulokset olivat jotenkin ihmeen kautta menneet sekaisin ja Eikan oikeat lonkkatulokset olivatkin C/C. Lonkat vaikuttivat Eikan elämään kipuiluna ja loppu ajasta söimmekin kipulääkkeitä kivun lievittämiseen.
Kipuilu ei kuitenkaan vaikuttanut Eikan luonteeseen eikä käytökseen. Pojan viimeisenä päivänä huomasi selvän muutoksen -> apaattisuus. Eikka oli aina laiska, mutta kuitenkin lähti tekemään lahjonnalla, mutta viimeisenä päivänä ei enään halunnut tehdä yhtään mitään ja lahjonta ei auttanut. Silmissä oli selvä tyhjyys. Silmien ilme pelotti minua ja niistä jotenkin tuli esille, että Eikka ei enään kauaa ole meidän kanssa.
Vaikka Eikka ei koskaan mikään suosikkini ollut enkä lellinyt sitä piloille niinkuin joitain koiriani, niin silti sen lähtö tuntui. Eikka oli hieno persoona ja nyt harmittaa, että en tehnyt pojan kanssa enemmän. Eikan mielestä parasta oli köllötellä minun kanssani katsomassa sohvalla telvisiota jota teimmekin aika usein. Koskaan en antanut mitään ylimääräisiä herkkuja Eikalle, silti poika lihoi aivan mielettömästi. Nipistin aina sen ruuasta vähän pois, silti sillä oli ylipainoa.
Eikka sai Pahiksen kanssa kaksi reipasta pentua joista kumpaakaan ei todennäköisesti tulla käyttämään jalostukseen. Pennut ovat olleet ihanan reippaita ja ainakin Bellasta on ilmennyt isänsä piirteitä, mm. jopa ärsyttäväksi menevä itsepäisyys.
On hyvin huojentavaa tietää, että Eikan on nyt hyvä olla eivätkä lonkat vaivaa sitä. Silti tuntuu tyhjälle, kun poika on poissa. Eikan ruumis lähetettiin tutkimuksiin ja kokeneet lääkärit yrittävät selvittää mikä poikaa vaivasi.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
P-pentujen kuulumiset & Eikka
Riia on reipastunut aivan valtavasti. Siitä paistaa elämänilo ja painoa on alkanut kertymään todella paljon lisää, painaa vain vähän vähemmän kun kaksi muuta neitiä. Ilukin on todella reipas nuori mies. Tässä olisi siis kaksi reipasta pentua vailla kotia. Nimen saa valita aivan itse ja ensimmäinen saa valita uroksen ja nartun väliltä "paremman", vaikka nämä ovatkin täysin tasavertaisia.
Kaksi pikkuneitiä voi oikein hyvin ja ovat todella reippaita. Vain yhdellä pennuista on jo varmaksi nimet, kolme muuta odottavat nimiään.
Eikka on ollut tänään todella outo. Tai se haahuilee ihan omituisesti ja tuijottelee tyhjää. Pitää seurailla tarkasti, tuo kun ei ole normaalia käytöstä Eikalta..
Kaksi pikkuneitiä voi oikein hyvin ja ovat todella reippaita. Vain yhdellä pennuista on jo varmaksi nimet, kolme muuta odottavat nimiään.
Eikka on ollut tänään todella outo. Tai se haahuilee ihan omituisesti ja tuijottelee tyhjää. Pitää seurailla tarkasti, tuo kun ei ole normaalia käytöstä Eikalta..
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
P-pennut & palvelua
Katselin tässä pk:n koularilistoja joista ilmeni useita luokkasiirtoja ja muutama uusi valioituminen (: Koirat-sivulle lisäsin Willyn (haku), Pomon (haku), Eikan (jälki) ja Olan (jälki) nimien eteen vFIN KVA tittelin.
Aamuyöstä syntyi Fionan pennut. Ensimmäiseksi syntyi narttu jonka jälkeen syntyi muutamien minuuttien välillä narttu ja uros. Ajattelin, että enempää pentuja ei ole tulossa, mutta kun tunnin päästä menin uudestaan katsomaan, niin laatikossa oli neljäskin pentu, narttu. Lopputulos 1u, 3n.
Valitettavasti viimeinen narttupentu Riia tuntuu aika voimattomalle joten pitää seurailla jaksaako tyttö edes huomiseen, kun on kolme ensimmäistä viikkoa päästy eteenpäin, niin Riia alkaa toivottavasti etsimään kotia, jos edes selviää sinne asti..
Urospentu Ilu etsii kotia (& nimeä).
Kukaan muu narttupennuista ei ole vielä saanut kutsumanimeä kuin Riia. Kuiskauksen & whispererin narttupennun virallinen nimi on Ternen Puissante (mahtava) ja Sessin pennun virallista nimeä ei ole vielä päätetty. Urospennun viralliseksi nimeksi mietin Ternen Poivré:a (pippurinen), mutta se ei ole vielä varmaa. Urosta kutsutaan kuitenkin Iluksi. Riiallekaan en ole vielä valinnut virallista nimeä, mutta vähän kaavailin sille nimeksi Ternen Poète:a tai Poème:a. Riippuu täysin minkä nimen Sessi valitsee pennulleen.
Fiona voi hyvin. Pentunsakin se on hoitanut todella hyvin, vaikka ensikertalainen onkin. Tuntuu kuin Fionalla olisi aikaisemminkin ollut pennut, koska se hoitaa näitä todella hyvin ja huolellisesti.
Aamuyöstä syntyi Fionan pennut. Ensimmäiseksi syntyi narttu jonka jälkeen syntyi muutamien minuuttien välillä narttu ja uros. Ajattelin, että enempää pentuja ei ole tulossa, mutta kun tunnin päästä menin uudestaan katsomaan, niin laatikossa oli neljäskin pentu, narttu. Lopputulos 1u, 3n.
Valitettavasti viimeinen narttupentu Riia tuntuu aika voimattomalle joten pitää seurailla jaksaako tyttö edes huomiseen, kun on kolme ensimmäistä viikkoa päästy eteenpäin, niin Riia alkaa toivottavasti etsimään kotia, jos edes selviää sinne asti..
Urospentu Ilu etsii kotia (& nimeä).
Kukaan muu narttupennuista ei ole vielä saanut kutsumanimeä kuin Riia. Kuiskauksen & whispererin narttupennun virallinen nimi on Ternen Puissante (mahtava) ja Sessin pennun virallista nimeä ei ole vielä päätetty. Urospennun viralliseksi nimeksi mietin Ternen Poivré:a (pippurinen), mutta se ei ole vielä varmaa. Urosta kutsutaan kuitenkin Iluksi. Riiallekaan en ole vielä valinnut virallista nimeä, mutta vähän kaavailin sille nimeksi Ternen Poète:a tai Poème:a. Riippuu täysin minkä nimen Sessi valitsee pennulleen.
Fiona voi hyvin. Pentunsakin se on hoitanut todella hyvin, vaikka ensikertalainen onkin. Tuntuu kuin Fionalla olisi aikaisemminkin ollut pennut, koska se hoitaa näitä todella hyvin ja huolellisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)