Ternet mejäilemässä

Koska halusin olla mahdollisimman kiva, hyvä ja avulias kasvattajatäti niin pistin mahdollisuuden kaikille omille kasvateilleni matkata Ranskaan mejän merkeissä. Oma lehmähän tässä oli ojassa, koska halusin nähdä omia rakkaita kasvattejani. Tarjosin kaikille majoitusmahdollisuuden meiltä (ruuat yms) ja kuljetukset lentokentältä tänne ja lentokentälle takaisin sekä mejäkokeeseen. Meillä olikin aivan mahtava 3-5päivää. Osa porukasta tuli jo päivää ennen mejäkoetta ja osa sitten lähti vasta päivää jälkeen mejäkokeen. Kiitos kovasti kaikille kasvattieni omistajille tästä mahtavasta ajasta!

Mukana oli Kurris, Milzu, Sigi, Batter, pasa, Shady, Serena, Jenna, Zellie ja Hensu sekä Marsi koiriensa kanssa. Oli aivan mieletöntä nähdä näin monta innokasta kasvatin omistajaani täällä! Ja erityisen onnellinen olin nähdessä kasvattini - kaikki niiiiiiiiiiiiiin hyvässä kunnossa ja mielettömän kiva luonteisia.

Kokeitten huoltotyö vei jonkin aikaa ja järjestelyt, mutta onneksi kivat kasvattajatuttavani auttoivat töissä. Kaikki kasvatin omistajani saapuivat paikalle kokeilta edeltävänä iltana ja pidimmekin pienet juhlat. Juomana oli vappusimaa, limsaa ja syötiin sitten munkkeja. Miksipä ei näin vapun tienoilla vähän juhlittaisikin? Porukalle pistettiin hiuksiin vedessä liukevia vappuvärejä ja kampaukset olivatkin varsin värikkäitä. Mikäpä siinä. Eihän siellä kokeissa olisi ketään muita pällistelemässä ja ihmettelemässä, että mitä h*lvettiä nuo ovat tehneet.. Paitsi tuomari, mutta sitä ei lasketa.

Ensimmäinen koepäivä oli varsin avartava, mutta keli oli aivan hirveä. Nauroin aivan katketakseni, kun porukan vedessä lähtevät vappuvärit valuivat pitkin naamaa jäljestäessä. Ei se mitään! Pääasia on, että hauskaa oli. Tulokset olivat todella kivat!

AVO1: Alfa (> VOI), Zeke, Unia, Raidi, Yadi, Zaza, Scot, Viive
AVO2: Urpo, Aesha, Alex, Viima, Repo, Happy, Zhora, Naakka, Aba, Reu
AVO3: Sari, Äffä, Dusty, Via, Zeepo, Olli, Turbo
AVO0: Jamma, Oscar, Jolla, Tarra, Nuge, Virke, Hyrrä, Benji, Lysti, Viiri, Narkki

VOI1: Lexa !!! vFRA JVA !!!
VOI2: Martti
VOI3: Sauli
VOI0: Vani, Tuffe, Kikka, Ux, Laura, Sunny

VAL1: Lissu

Alfan työskentelystä yllätyin valtavasti. En edes muista koska olisin raahannut tämän peräkammarin pojan kokeeseen, mutta nyt lähdettiin koittamaan sitten mejää. Oli iloinen yllätys, että eka päivä meni näin putkeen ja siirto VOI-luokkaan tuli. Batter tarjosi Lexan valioitumisen kunniaksi kierroksen alkoholitonta siideriä ja tätähän päätettiin illalla juhlia oikein kunnolla! Lissu teki myös hienoa työtä ja olin varsin tyytyväinen siihen ensimmäisenä päivänä - muina päivinä sitten en.

Koska rakkaat kasvatin omistajani olivat raahautuneet ilokseni aivan Ranskaan asti päätin, että heidän on pakko päästä näkemään Eiffel-torni! Soitin vakituiset koiravahtini paikalle ja otimme suunnaksi Pariisin. Matkoihin upposi hyvä tovi, mutta hauskaa oli. Pariisissa pääsimme kävelemään kauniita katuja ja nauttimaan suurkaupunkitunnelmasta. Osa matkaseurueestamme oli varsin viehättynyt näkemästään, mutta osa oli jo niin tottunut siihen täällä ramppaamisen takia, että ei tuntunut missään.

Otimme suunnaksi erään Pariisin huippuravintoloista ja lupasimme Batterin kanssa maksaa kaikkien ruuat puoliksi onnistuneen mejäpäivän ansiosta! Olihan Batter saanut uuden valion ja minä uuden valiokasvatin. Ruokailun lomassa juttelimme (mistäpä muustakaan) kuin tollereista. Kaikki olivat varsin ihastuneita Lexan pitkään titteliriviin: BH Vk1 Jk1 Hk2 vJM-09 vNJM-10 vGERJM-11 vDKJM-11 vESTJM-11 vEST, vN, vFRA & vGER JVA NOU1 vNM-09 & -10 & -11 vFIN NVA, mutta yksi iso miinus Lexassa on. Sen suku, joka on harmittanut minua suuresti. Isänpuolen suku on harvinainen, mutta emän suvusta löytyy Sunlit Put. Kuitenkin minua ei tyrmätty sanoessani, että haluan käyttää Lexaa jalostukseen, koska sillä on kuitenkin ihan kiva suku ja emä on minusta kaunis (BH RH-E vFIN NVA & JVA vFIN, vLT & vDK MVA Spring Sexy Girl). Terneen päästyämme painuimmekin kaikki takaisin nukkumaan, että jaksaisimme seuraavankin päivän.

Toisen päivän tunnelma oli todella rento ja hyvin vähän jännitettiin mitenkä jäljestäminen meni. Kaikilla oli sellainen sopiva fiilis kisaamiseen ja siitä olin todella iloinen! Kisoja tulee ja menee, joten miksipä sitä synkistelemään, jos menisi vähän huonommin tai jännittämään mitenkä menee. Onnistumisista kuitenkin pitää iloita!

AVO1: Turbo, Zeke (> VOI), Unia (> VOI), Viiri (> VOI), Reu (> VOI), Dusty, Jamma, Happy
AVO2: Aba, Narkki, Yadi, Hyrra, Naakka, Nuge, Sani, Lysti, Virke
AVO3: Jolla, Urpo, Benji
AVO0: Äffä, Alex, Via, Repo, Oscar, Viive, Viima, Zeepo, Tarra, Zhora, Zaza, Olli, Raidi, Aesha, Scot

VOI1: -
VOI2: Vani, Laura, Tuffe, Matti
VOI3: Kikka, Alfa
VOI0: Sunny, Ux, Sauli

VAL0: Lissu, Lexa

Tältä päivältä tuli kivasti luokkasiirtoja, josta olen todella iloinen! VOI-luokkalaiset (& etenkin valiot!) vähän harmittivat, mutta emme antaneet sen häiritä vaan vietimme kokeen jälkeen kunnon laatuaikaa. Illasta käytiin irtona juoksuttamassa koiria ja otettiin vähän noutoharjoituksia. Dixi oli ainoana ulkopuolisena Terneläisenä mukana ja tuntui taas rakastavan kaikkia. Dixi kiusasi koko ajan kaikkia ja roikkui kaikkien korvissa. Kivaa oli ja seura oli aivan mahtavaa!

Kolmantena päivänä porukka alkoi olla jo aivan naatti. Niin koirat kuin omistajatkin. Tulokset kuitenkin yllättivät positiivisesti!

AVO1: Zaza (> VOI), Olli, Tarra, Jamma (> VOI), Viive (> VOI), Zhora, Turbot (> VOI), Happy (> VOI), Roi, Urpo (> VOI), Jadi (> VOI)
AVO2: Alex, Ville, Raidi, Virke, Aesha, Nuge
AVO3: Jolla, Touko, Zeepo, Hyrrä, Oscar, Äffä, Viima, Via
AVO0: Aba, Benji, Scot, Naakka, Repo, Lysti, Narkki, Sani, Dusty

VOI1: Zeke, Laura, Vani & Ux (---> !!! vFRA JVA !!!)
VOI2: Unia, Reu, Matti
VOI3: -
VOI0: Alfa, Viiri, Sunny, Kikka, Sauli, Tuffe

VAL0: Lexa, Lissu

Ehdottomasti kaikista paras ja kaikkien ylpeyden aihe olisi pitänyt olla Zeke, koska herra ainoana repäisi joka päivältä ykköstuloksen! Kaksi ekaansa AVO-luokasta ja vikana päivänä VOI-luokan ekan ykkösen. Aivan mieletön jäbä! Vikan päivän ylpeys oli Ux, joka saavutti myös vFRA JVA-arvon. Valitettavasti tätä ei keritty juhlimaan, koska osalla porukasta oli hirveä kiirus lentokoneeseen, joidenka joukossa mm. pasa oli.

Niiden kanssa jotka jäivät istuttiin vain iltaa ja otettiin pienet treenit tokosta. Lähinnä häiriötä harjoiteltiin, koska oli kunnolla porukkaa. Myös jaettiin vinkkejä toisillemme mitenkä kannattaisi tehdä ja onko jossain liikkeessä hiottavaa.

Peeeeenttttuuuuuujjjaaaa

Mulle piti tulla narttupentu Alicesta, jonka pennusta oon ollut kiinnostunut sen syntymästä asti! Alice oli alkuun Marilla, jolle ilmoitin kiinnostukseni. Sitten se muutti Hensulle, jonka piti pennuttaa Alice jo varmaan viime vuoden lopulla tai tän vuoden alussa (vanha ei muista enää tälläisiä). Sit pentue vaan jäi ja nyt pentue on syntymässä ja mitä minä teen? Sijoitan narttupennun, jota oon oottanut puoltoista vuotta. Parasta tässä kuitenkin on se, että sen on oikeasti tosi paljon parempi mennä sijoitukseen kuin jäädä mulle. Oon oikeasti tosi iloinen ja tyytyväinen, että mun tuleva narttupupeloni pääsee asustamaan Marsille. Neidillä on paljon parempi ja lupaavampi tulevaisuus Marsin käsissä kuin mun luona ja jotenkin vain tuntui oikealta saada tämä neitokainen sijoitukseen! Kiitos Marsille, että lupasit ottaa pupeloni, jonka syntymäpäivää vasta odotellaan :) Isänä toimii IRL ulkomaalainen uros Samurai Boy. Pentueen laskettuaika on 01.05, joten nyt ootellaan sitten syntyykö se narttupentu. Toivottavasti... Muuten maailma murenee.

Koska mulla on niiiiiin vähän uroksia niin vähän myös jahkalen Hensun toisen pentueen suhteen. Riippuu tosi paljon myös pentueen isästä. Se on oikeastaan kaiken ratkaisu. Jos se isä on sellainen mistä pidän niin meille tulee ehdottomasti pentu. Emänä toimii Ottoni sisko Fazia. Fazia on todella kaunis ja mielettömän hyvä käyttökoira, joten ei mua haittaisi ottaa itselleni pentua siitä. Mutta se uros. Sitä nyt sit odotellaan.

Me elämme myös jänniä aikoja. Odotamme C-pentueen syntymää, jossa emänä toimii itselleni erittäin tärkeästä linjasta oleva Riia ja isänä on sit yllä mainitsemani Otto. Riia käytettiin ultrassa, jossa näkyi 3-5 pentua, mutta varmaksi ainakin kolme. Varauksia on kolmeen urospentuun, jonka lisäksi haaveilen itse uroksesta. Olen jo päättänyt pennulleni kutsumanimen. Roi. Mieleeni tulee enemmän dobermanni tai saksanpaimenkoira kuin tolleri, mutta antaahan se vähän kunnioitusta pienelle punaiselle huutaessa metsässä "ROOOOOOIIIIII!", joku voi pian oikeasti luulla, että siellä on joku suuri ja vihainen, mutta ei, siellä onkin pieni ja punainen. Minua niin harmitti, että en jättänyt P-pentueesta itselleni pentua, joten nyt olen valmistautunut ottamaan tästä pentueesta pennun. C-pennut ovat kuitenkin neljännessä polvessa omia kasvattejani. En usko, että kovin moni on päässyt tähän pisteeseen virtuaalikasvatuksessaan, joten minulle tämä on tärkeää ja merkityksellistä. Merkki siitä, että olen tehnyt jotain rodun eteen.

Näyttelykäynnit

Voitaisiin tässä purkaa muutamaa näyttelyreissua. Ekaksi otetaan vaikka Suomen näyttelyreissu, jossa tuomarina toimi Santtu.

Junnuluokassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta Peggy sai ensimmäisen virallisen näyttelytuloksensa: hyvä. Ei se mitään, koska tällä tuloksella pystymme jo anomaan valion arvoa, jos tarvitaan siihen näyttelytulosta. Aivan mielettömän upea Vava, joka on värivirheellinen & vahinkopentu, oli myös ensimmäisessä näyttelyssään. Tyttö repäisikin ERI SA tuloksen, joka ei todellakaan ole huono värivirheelliseltä!

Nuortenluokassa Äffä oli todellinen yllättäjä! Se vetäisi itselleen PU3-sijan. Ja kyllä, olin näääääääääääääääääin ylpeä pienestä pojastani! Ninja voitti luokkansa ja sai SA:n. Batterin sijoitustyttö Effy sijoittui erinomaisella luokkansa toiseksi ilman muuta mainittavaa.

AVO-uroksissa tuli kivasti erinomaisia ilman SA:ta ja luokkasijoitusta:  Latko, Sauli, Jero & Olli. Olli ja Latko ei nyt ollut mitään niin kovin ihmeellisiä, mutta Sauli yllätti! Mahtavaa, että uros sai erinomaisen. Luokan voitti Batterin omistama ja kasvattama Liffi, joka sai myös SA:n. Ja sit Nuutti ERI3 & SA!

AVO-narttujen kohdalla meinasin pyörtyä enkä tainnut olla ainut. Norma yllätti kaikki! Onhan se nätti tyttö, mutta en uskonut, että ihan näin nätti sen sijoittaessani. Norma sai kipitettyä itsensä ihan vastakkaisen sukupuolen parhaaksi! JEEJEE! Hyvä Norma.

Käyttöluokassa on alkanut olla enemmän koiria kuin ennen, mikä on todella hienoa! Siellä on ulkonäöllisesti myös upeita koiria. Uroksissa esiintyi kolme Terneä: Scot, Dusty & Raidi. Scot ERI2 SA, Dusty ERI1 SA PU4 & Raidi EH. Ei huonosti pojilta! Nartuissa esiintyi kaksi Terneä: Happy & Sani. Mukana oli myös Batterin kasvatti Serre, joka sai SA:n ja sijoittui luokkansa neljänneksi. Sani oli PN3 & Happy sai erittäin hyvän.

Kasvattajaluokassa käytiin myös pyörähtämässä Sanin (PN3), Scotin (ERI2 SA), Dustyn (PU4) & Äffän (PU3) kanssa. Ryhmä oli omasta mielestäni tosi hyvä ja kyllähän sieltä kunniapalkinto irtosi, mutta kasvattajaryhmänä toinen sija. Kuitenkin kunniapalkinto saatiin, joten voidaan olla tyytyväisiä! Batterkin sai ryhmän kasaan tuloksella KAS3.

Sitten se toinen näyttelyreissu suuntautui Iso-Britanniaan ja oli huomattavasti suurempi pettymys kuin aikaisempi. Tuomarina toimi femm. Laatumainintoja saatiin laidasta laitaan.

Pentuluokassa oli nartuissa  Peggy ja ensimmäistä kertaa Dixi. Peggy oli VSP-pentu KP:n kera, mutta meijjän pieni Dixi sijoittui vain luokkansa toiseksi ilman kunniapalkintoa! Toivotaan, että prinsessa saisi näyttelyistä edes yhden kunniapalkinnon ennen junnuluokkaan siirtymistä. Esiintyminen oli hyvää, mutta tuomari ei vain ollut vakuuttunut, että Dixille kuuluisi kunniapalkinto.

Junnuluokassa saatiin nartuissa jokunen erinomainen ja Bella sai SA:nkin sijoittuen luokan kolmanneksi. Aesha-tyttönenkin pääsi ensimmäiseen näyttelyynsä ja aloitti hienosti näyttelyuransa saaden erinomaisen. Unia oli ehdottomasti päivän ilopilkku sijoittuen narttujen kakkoseksi (PN2) ja saaden SERT:n sekä oli ROP-juniori!

NUO-luokassa ensi esiintymisen teki sijoitusurokseni Roope, josta olin todella tyytyväinen! Roope aloitti näyttelyuransa vielä lupaavammin kuin Aesha yltäen PU3:ksi!! Aivan huippua. Laura kävi ensimmäisen kerran NUO-luokassa pyörähtämässä ja saikin sieltä ERI3 SA-tuloksen. Sunny sai myös hyvän tuloksen: ERI2 SA!

Tähän väliin voisin luetella meidän kaikki tyydyttävän saaneet: Topi (NUO-u), Ferrari (NUO-u), Eino (NUO-u), Liffi (AVO-u), Trolli (AVO-u), Nuge (AVO-u), Ilpo (AVO-u), joidenka lisäksi myös hyvää sateli enempi kuin tyydyttävää. Nartuista ei yksikään saanut tyydyttävää. Einon, Nugen ja Ilpon tyydyttävän ymmärrän ja joten kuten Liffin, mutta muiden en. Trolli on musta se, joka noista kaikista vähiten ansaitsi tyydyttävän.

AVO-luokassa ei oikeastaan muuta mainittavaa kuin toi tyydyttävien määrä. No Raka oli luokkansa toinen ja sai SA:n ja Norma sit kolmas ja SA. Käyttöluokssa Dusty PU4 ja Raidi sai SA:n! Scot sai erittäin hyvän. Happy ERI3 SA ja Sani erittäin hyvä. Raidin tulos oli tosi hyvä ja siitä ollaan tosi tyytyväisiä! Happy myös pärjäsi kivasti.

 Kasvattajaryhmässä mukana oli Dusty (PU4), Unia (PN2), Sunny (ERI2 SA) & Laura (ERI3 SA). Tuli sieltä kunniapalkinto tällä ryhmällä ja KAS2-tulos. Kaiken kaikkiaan näyttelypäivästä jäi tosi laimea fiilis, mutta Unia & Roope aika hyvin pelasti sitä.

Vallu on nyt kotonaan

Vallu on nyt muuttanut omaan kotiinsa. Heillä on kuulemma lähtenyt elämä hyvin käyntiin ja uros kävi jo terveystarkastuksesa. Varsin hyvältä näyttää ja lonkatkin olivat B/A. Edelliset pupsit saatiin maailmalle ja nyt odotellaan, että saataisiin myös C-pennut maailmalle.

Vallun uusi koti

Villi-Vallumme löysi itselleen kodin Rauniosodasta. Miira lensi viikonloppuna katsomaan Vallua, koska halusi nähdä sen ensin ja varmistaa, että se varmasti on hänelle sopiva koira. Vielähän Vallu ei ole meiltä mihinkään lähtenyt, mutta tärkeintä on se, että rakastava koti on löytynyt. Vietimme Miiran kanssa hyvin viihdyttävän viikonlopun ja lisäkädethän ovat aina tarpeen. Miira näki mitä on elää kauhean tollerilauman kanssa ja samalla sai tutustua Valluun. Meillä nyt sattui olemaan vielä Elricin Ezra ja Retu meillä hoidossa, mutta eihän tässä porukassa kaksi ylimäärä koiraa tunnu missään.

Miira päätyi meille perjantai-iltana, kun kävin poimimassa hänet lähimmältä lentokentältä. Olemmekin Miiran kanssa jo vanhoja tuttuja, mutta puheenaiheemme ovat yleensä olleet aivan jotain muuta kuin tollerit. Lähinnä olmme keskustelleet eri harrastuslajeista ja törmänneet kisoissa, mutta olin enemmän kuin todella iloinen avatessani auton oven ja nähdessäni Miiran siinä. Täällä kun ei liikaa tuttuja ramppaa. Miiran hakiessani mukanani oli myös hänen tuleva uroksensa Vallu ja testasin tunnistiko Miira Vallun myös livenä pelkkien kuvien perusteella. Vallu itki saman tien takakontista "YHYY! Olen täällä! ETKÖ NÄE????"-itkuaan ja Miira katsahti sinne. Kohta hän katsahti uudestaan ja kysyi: "Onko tuo Vallu?", josta saimmekin sitten enemmän juttua aikaan kun aloin esittelemään urosta. Perjantai-ilta menikin Miiran asettuessa taloksi ja juttelessa tollereista.

Lauantaiaamuna ensimmäisenä päästettiin kaikki koirat ulkotarhoihin ja siitä sitten otettiin sellainen viidentoista koiran poppoo, jonka kanssa lähdettiin sitten irtolenkkeilemään. Perheen nuorimmainen Dixi oli aivan onnessaan Miirasta! Se käveli aivan koko ajan Miiran perässä ja vähän väliä talloi jaloille. Vallu oli myös tosi kiinnostunut Miirasta ja näytimpä Miiralle aamulenkillä kuinka pätevä noutaja Vallu on. Aamu-ulkoilun jälkeen Miira joutui osallistumaan tämän suursyöppö lauman ruokintaan. Koirat omiin porukkoihin huoneisiin ja ruokittiin viisi koiraa per. huone. Miira katseli vierestä ja taivasteli sitä koiramäärää. Pakkohan se on myöntää, että noita tollereita on talouteen astunut useampi eikä ne ihan pientämäärää syö koko porukka.

Koirien ruokinnan jälkeen puhuin Miiralle paljon Vallusta, sen suvusta, terveydestä, sijoitusjärjestelyistä ja lupaavasta kisauran alusta. Olihan uros hakenut jo mejästä tuloksia ja hyväksytyn PAKK:n & NOU:n. Vallusta tehtiin yhden pentueen sijoitus-sopimus ja narttu tultaisiin astuttamaan tilanteesta riippuen joko täällä Ranskassa tai Miiran luona. Miira piti kovasti Vallun iloisesta olemuksesta ja innokkuudesta. Hän saikin koko vierailun ajan viettää aikansa Vallu mukanaan. Ihan sama tehtiinkö ruokaa vai mitä, mutta Vallu roikkui mukana. Kävimme myös lähimmässä kaupungissa pyörimässä, jossa myös Vallu oli mukana. Suurimman osan ajasta Vallu joutui odottamaan autossa, mutta osasta reissua se pääsi myös kävelemään kadulle.

Päivästä treenattiin. Näytin mitä Vallu jo osasi ja esittelin asioita joita sen kanssa pitäisi vielä treenata hurjasti. Valluhan taitaa joten kuten tokon ALO- ja AVO-luokan liikkeet sekä peruskäytöksen, mutta silti sen kanssa on vielä paljon viilattavaa eikä se todellakaan ole mikään tasaisin ja varmin suorittaja. Paljon siis on vielä matkaa uroksen kanssa, mutta hyvä pohja on jo saatu aikaiseksi. Vallussa on se erittäin kivaa, että se rakastaa kaikkia ja se luottaa kaikkiin ihmisiin aivan koko sydämmestään. Uroksella ei ole mitään epäilyksen siementäkään ketään kohtaan.

Lauantai menikin treenatessa ja koiriin tutustuessa. Miira sai treenata myös muita koiria, esimerkiksi Dixiä, joka rakastui häneen ihan täysin. En ole koskaan nähnyt Dixin tekevän niin hyvää työtä kuin Miiran kanssa. Dixi oikeasti yritti täysillä, vaikka se ei normaalisti tee yhtään mitään ilman palkkaa, mutta Miiran kanssa se teki ihan täysillä ilman palkkaa. Se teki sen takia, että halusi miellyttää Miiraa. Melkein pistin Vallun mukana kaupan päällisiksi Dixin, kun tyttö selvästi löysi elämänsä ihmisen. Miira treenasi myös Brunoa, joka on samalta kasvattajalta kuin Vallu, mutta aivan eri linjoista. Brunohan on sata kertaa laiskempi kuin Vallu ja poikia ei voi edes kunnolla verrata keskenään - ne ovat täysin eri puista veistetty. Miiran ilmeestä näki, että häntä vähän hämmästytti Jamma. Neitokainenpisti sopan ihan sekaisin näyttäessään kuinka töitä tehdään. Se meni aivan huippukierroksilla, mutta silti teki hyvin täsmällistä työtä. Häntä heilui kuin ropelli. Miira pääsi kokeilemaan Jammaa agiradalla ja sai tosissaan pistää tossua toisen eteen, että onnistui pinkomaan tämän rasvatun salaman perässä. Hieno rata se oli, vaikka ei nyt kuitenkaan nollarata.

Koirien parissa meni koko päivä, niinkuin aina, mutta samalla keskustelimme hyvin paljon tollereista ja Miiran maailma varmasti avautuikin näitten punaisten karvapallojen kanssa. Hän sai nähdä monta erilaista ja melko samanlaista tolleria, jotka kuitenkin olivat kaikki aivan erilaisia. Luonne-eroja löytyy laidasta laitaan - laiskamatoja ja sit duracellpupuja. Miira kuitenkin sanoi lauantai-illasta, että Vallu tuntui hänelle juuri sopivalta. Valitettavasti jouduin kuljettamaan Miiran aamuyöstä lentokentälle, mutta parastahan oli se, että Miira oli täysin vakuuttunut haluavansa Vallun!

Koirakaverukset Riki & Eino

Unohdin viime päivityksessä mainita, että It's Overin A-pentue syntyi ja emänä toimi V-pentueen kasvattini Via. Itseäni kiinnostaisi kovasti pentu, mutta jotenkin vain pentu ei tunnu oikealle. Isä ei oikein ole mieleen. Olisin vaikka heti valmis kuitenkin sijoittamaan tuosta pentueesta pennun, koska haluaisin jonkun V-pentujen jälkeläisen suvun jatkajaksi. Onhan mulla kuitenkin itsellä Vian veli Viive, mutta tän herran jalostuskäyttöön (jos sitä edes tulee) menee kyllä aikaa.

Hyvin mitättömälle mainostukselle jääneet pojat Riki ja Eino ovat sellaisia melko lyhyt jalkaisia ja tynnyrimäisiä herrasmiehiä, mutta metsästysvaistot ovat tallella. Rikillä on mejästä jo yhdestä maasta oikeus VOI-luokkaan ja Eino onkin näyttänyt taitonsa pk-jäljellä, joten nenät pelaa. Pojat ovat jotenkin kovin sympaattisia ja ovatkin hoitaneet enemmän sohvakoristeen virkaa kuin harrastuskaverin. Mut poitsut on parhaat koirakaverit ikinä. Molemmat tykkäävät aivan varauksettomasti kaikista.

Ollaan käyty kolmessa eri koulussa esittelemässä koululaisille minkälaista on harrastaa koiran kanssa, joista tänään oli viimeisin reissu, jonna myös nuorukaiseni Dixi pääsi mukaan poikien kanssa. Dixi suhtautui iloisen avoimesti kaikkeen koululaisiin ja pusutti aivan jokaisen, joka tämän pienen tollerilapsukaisen otti syliinsä. Lapset olivat todella onnellisia, kun saivat taluttaa koiria. Hyvä ettei riitaa tullut siitä kuka saa taluttaa ja kuinka paljon. Se oli lapsista myös mahtavaa kun saivat käskyttää koiria istumaan ja menemään maahan. Riki, Eino ja Dixi nauttivat saadessaan paljon nameja ns tyhjästä. Meillä kun kotona vaaditaan yleensä vähän enemmän kuin yksi istumaan meno namista.

Päivän päätteeksi tämä pieni ekaluokkalaisryhmä tuli katsomaan B-pentuja ja miltä meillä näyttää. Lasten vierailun ajaksi pistin kaikki ylimääräiset koirat ulkotarhoihin ja sisälle jäi vain pentujen emä ja pennut. Namua vähän jänskätti nämä lapsoset, joten siirsin sen erilliseen huoneeseen. Kuusi viikkoiset pennut kuitenkin olivat innoissaan vierailijoista. Virke oli ensimmäisenä syömässä lasten housujen lahkeet ja Deela heti perässä. Viimeisenä, mutta ei suinkaan arkana paikalle kerkisi Benji. Benji tuntuu olevan vähän sellainen porukan hännänhuippu kun sen pitää aina tutkia joka asia ja paikka. Benji onkin pentueen uteliain tapaus. Lapset olivat aivan onnensa huipulla kun saivat istua pentujen kanssa lattialla. Kaikki kohtelivat pentuja aivan mahtavasti. Ihan kuin ne olisivat hajonneet pienestä puhalluksestakin. Lapset silittivät niitä hyvin hellävaroen ja kukaan ei nostanut pentuja, mutta pennut senkin edestä kiipeilivät kilpaa kaikkien sylissä.

Päivä oli varsin mukava. On aina ollut kiva päästää tuon lähimmän koulun lapsia käymään täällä katsomassa pentuja ja jotkut ovat käyneet jopa vanhempiensa kanssa, koska vanhemmatkin ovat halunneet nähdä ne paljon hehkutetut pennut. Eipä minulla mitään sitä vastaan ole - hyvä vain, että vieraat ihmiset käyvät paijaamassa pentuja mahdollisimman paljon. B-pennut ovat saaneet "käyttää" nenäänsäkin jo. Olen piilotellut niille nameja pitkin pentuhuonetta ja porukka on aina kaikki löytänyt ja syönyt. Innokkaita vauvat ovat kyllä etsimään ja syömään. Onneksi eivät ole lihoneet ylipainoiksiksi, mutta sellaisia pennun pyöreitä ovat, että eivät nyt mitään luuviuluja.

Vauvakuumeilua

A-pentueen narttu Aesha on nyt saanut myös sivut. Innolla odotan, että A-pennut kasvaa ja saan käyttää rakkaan Mandomieheni jälkikasvua jalostukseen!

 Toinen hyvä uutinen on se, että B-pennut pyörähtivät maailmaan nelisen viikkoa sitten (eli eilen 10.04). Emänä toimi Milzun narttu Namu, joka muutti meille heti astutuksen aikoihin, että kerkiää tottumaan meillä asustamiseen. Alku hirviintymisen jälkeen sopeutui varsin hyvin isompaankin porukkaan ja pentujaan narttu on hoitanut oikein hyvin. Pentueessa on kaksi urosta Benji ja Virke sekä yksi narttu Deela. Virken kohdalle on suuret suunnitelmat, koska haaveilen siitä jalostusurosta. Virke lähteekin Marsin luokse sijoitukseen.

Tenavia on käynyt laumaihmisiä katsomassa jo tähän mennessä. A-pentuja ei käynyt koko aikana näin moni katsomassa kuin B-pentuja. Milzu on lentänyt jo pari kertaa katsomaan rakasta Namuaan ja samalla pallotellut lapsosisa. Sieltä joukosta on hänen suosikikseen noussut vähän raskaampi uros, joten Benji on luvattu hänelle. Marsi poikkesi jo katsomassa tulevaa lapsostaan ja tykästyi sen reippaaseen luonteeseen. Neean poikkesi myös samana päivänä kuin Marsikin katsomaan lapsosia. Onneksi neean tykästyi ainokaiseen narttupentujeen, joten ei jouduttu yhtään tappelemaan kellekä menee mikäkin pentu. Marsin ja neean kanssa tuli juteltua hyvä tovi ja neean kertoikin, että hänellä ei ole ollut todella pitkään aikaan novascottia - neean omisti joskus tämän pentueen emän Namun, mutta joutui valitettavasti luopumaan siitä. Ja heidän lisäkseen piipahtamassa on käynyt kaikki tollerituttavani 200kilometrin säteeltä ja myös Batter ja pasa tuolta kylmästä Suomesta. Batter halusi nähdä Orjansa lapsoset ennenkuin ne lentävät pesästään ja hän aikoo tehdä myös toisen reissun lähempänä luovutusikää. Musta B-pennut eivät ole olleet mitään ihmeellisiä, mutta kyllä ne vain ovat saaneet ihmiset liikkeelle!

 Seuraavaksi meille tulee C-pentue varmaan toukokuulla, joka on aivan mielettömästä emästä eli Riiasta! Rakastin P-pentuja jo suunnitteluvaiheessa, koska ne olivat mun Terneläisiäni kolmannessa polvessa ja tulevat pennut ovat jo neljännen polven Ternejä! Riian emänemä on monien rakastama Meira, joka tuntui olevan aikansa parhain eikä Meiran tytär Fionakaan mikään ruma ollut! Tämä pentue on mulle niin tärkeä ja mahtava, että olen päättänyt haluta itselleni pennun tästä. Urospennusta haaveilen ja nimenkin olen jo valinnut. Hänestä saattaa tulla Ternen Choisy-le-Roi. Yksi vaihtoehto olisi antaa tämä mun unelmaurokseni sijoitukseen jollekin, mutta en tiedä uskallanko. Ootan nyt paljonko kysyntää tuolla pentueella on ja sit jos on paljonkin niin luovutan tuon mun toivelapseni vain sijoitukseen. Toivottavasti C-pentueesta syntyy himoitsemani uros - muuten itken verta sydömmestäni.

Pijonasfloo Durtuvas

Olin yhteydessä Brunon kasvattajaan Mirandaan ja Brunon kuulumisia kertoessa tuli valitettua hirvittävää urospulaa. Miranda hihkaisi heti, että ongelmaani löytyisi ratkaisu. Kiljuin riemusta ja kysyin saman tien mikä ratkaisu. Mirandalla oli minulle 3kuukauden ikäinen urospentu. Hän kertoi vanhemmista ja suvusta. Pentu oli varsin reipas tapaus ja kuulemma lupaava. En koskaan ole uskonut näihin lupaaviin pentu-uutisointeihin, koska ei sitä koskaan tiedä mitä pennusta kasvaa aikuisena.

Lähdin kuitenkin tiistaina hakemaan Vallua Ranskan maalle. Miranda oli todella iloinen, että päätin ottaa uroksen. Siinä vaiheessa täsmensin, että sijoitan sen kun vain hyvä koti löytyy. Sain nähdä Vallun vanhemmat ja ne olivat juuri niin hyviä kuin olin toivonutkin. Reissu oli todellinen pikavisiitti, koska jo parin tunnin Liettuassa majailun jälkeen suuntasin takaisin lentokentälle.

Täällä kotona Vallu on osoittautunut oikein reippaaksi pikkumieheksi. Ilolla odotan mitä tästä uroksesta kasvaa!

Horroksesta heräilyä

Olen saanut varsin pienen ajan sisään nostettua tollerikasvatustani aivan huimasti. Ollaan oltu vähän pää pensaassa pisemmän aikaan, mutta eräänä iltana ryhdistäydyin ja pistin kotisivujamme vähän järjestykseen. Erottelin urokset, nartut, eläkeläiset, sijoitukset, entiset sijoitukset, yhteisomistukset ja muistoissa olevat koirat. Ei sitä tajua kuinka paljon koiria on ennen kuin niitä oikeasti alkaa laskemaan.

Meillä on myös kaksi todella uutta tulokasta: Ilpo ja Dixi. Dixi on meidän rakkaan Ferrarimme tytär. Lupasin lainata Ferrarin Gaialle, joka muuten on ensimmäisen suvullisen tollourokseni sisko. Alkuun minun ei pentua pitänyt ottaa, mutta kotiin päätyi tuollainen sohvan valtaaja.

Riio sai myös toisen pentueen Manafka Mina'sin nimen alle. Olen luvannut lainata myös Zeepon samaisen kennelin nartulle, joten pentuja on odotettavissa keväällä tai kesällä. Zeepon siskollahan on jo yksi pentue de Veranon nimissä ja yhden pennun jalostuskäytöstä en tiedä. Vähän olen mietiskellyt, että ottaisin Zeepon pennun, mutta vielä en ole varma.

Sitten voisin kertoa menneistä pentueistamme, koska ollaan oltu niin horroksessa, että niistäkään ei ole mitään tietoa jaettu eli Ö- ja A-pentuset. Molempiin pentueisiin syntyi vain uros ja narttu. Ö-pentueesta sijoitukseen lähti ulkonäöllisesti ja käyttöominaisuuksiltaan hyvin lupaava Unia, joka on tähän menessä saavuttanut agility- ja koiratanssivalion arvot sekä oli VSP Suomen voittajanäyttelyssä junnuluokassa.

A-pentue syntyi vasta tämän kuun alussa, mutta ovat silti saavuttaneet jo luovutusiän ja muuttaneet omiin koteihinsa. A-pentueen isänä toimi minun kultakimpaleeni Mando ja emänä sitten monen ihannoima Säike. Pentueeseen tosiaan syntyi kaksi pentua - uros ja narttu, jotka lähtivät molemmat sijoitukseen. Toinen meni Unian omistajalle Sigille ja uros lähti sitten Manafka Mina'siin, jossa Riio kävi astumassa nartun. Huhtikuun aikana meille on syntymässä myös Ternen B-pennut! Kivat, evm. sukuiset vanhemmat ja yksi urospentu saadaan sijoitukseen.

Otin viikonloppureissun kohti Iso-Britanniaa. Siellä kun on kolme hyväksi todettua kasvattajaa, joten lähdimpä poikkeamaan jo edesmenneen Cicin kasvattajalla, jolla sattui olemaan pentue. Pentue, josta olin varannut urospennun. Olin nähnyt Roopesta vain vinonpinon kuvia, mutta kertaakaan en ollut urosta nähnyt. Kuvissa näkyi selvästi Roopen kauniit valkoiset merkit ja sen lupaava rakenne. Toki pennut voivat kehittyä mitenkä sattuu, mutta Roope oli pentueen lupaavin uros viidestä muusta.

Annen luona minua vastaan viipelsi iloinen tössötäjä Roope. Todella reipas ja avoin uroksen alku. Anne kertoi uroksen olevan vähän turhan touhottaja ja pää viidentenä jalkana menijä. Uros oli selvästi sopiva minulle, joten vietin pari päivää Annen luona ja siitä suuntasin kohti kotia. Uros oli varsin sähikäinen koko ajan ja nopeasti huomasin, että se tarvitsisi opettelua olemaan vain rauhassa. Roope asusti meillä vain pari päivää kunnes se matkusti sijoitukseen Shadyn luokse.