Mä alan uskomaan, että tästä kahjosta tulee vielä jotain. (: Onneksi sillä on ihana nuori tyttönen joka sitä jaksaa kouluttaa riittävästi! Jos joku ei vielä ymmärtänyt, niin puhun Ferrarista. Se on vaan jotenkin niin ihastuttavan reipas poika, vaikka päässä ei välillä tunnu järki paljoa päätä pakottavan.
Michael on ollut niin ylpeä Ferrarista, että kaipaisi poikaa vähän pentuhommiin tuonne Englannin puolelle. Onhan pojalla agista kaksi vKUMAa, noutajien taipumuskoe suoritettu hyväksytysti, oikeus Suomen mejäkisoissa VOI-luokkaan ja erinomainen näyttelyistä. Pitää yrittää saada Michael vielä odottamaan, kun haluaisin pojalle ainakin BH'n ja RH-E'n ennen ensimmäistä pentuetta. Miksei myös TK1 ja vFIN JVA titteleitä.. Ehkä Michael jaksaa odottaa.
Mää oon saanut pidettyä Ferrarin jälkeen kiinni siitä, että yhtäkään evm. sukuista koiraa ei tule. Mutta nyt mua alkoi niin houkuttamaan uusi Passionatelainen<3 Sitähän lähdin katsomaan enkä tälläistä "piski-Ferraria". Mutta loppujen lopuksi, kumpi oli parempi ostos, tälläinen nuori uros vai Passionaten pentu? Varmaan tuo nuori uros. Mut se Passionatelainen, varsinkin, jos olisi ollut samanlaiset vanhemmat mitä Atte oli. Äääv.. Kattellaan sitten taas kun kaikille tolloilla on BH't, NOU1't ja RH-E't nimen edessä, niin voisi olla kiva tuo Passionatelainen. Passionate Hunting Duck.. Siinä on joku niin mahtava koira. Awwww... Hyvä etten jo puhelimeen tarttunut ja soittanut Passionaten omistajalle, että lähettää Ranskaan tuon koiransa.. Ehkä mä selviä... Ehkä.. Ehkä en.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti