Perheen yksi suuri persoona on poissa! Eilen lähti Ola viimeiselle matkalleen. Olin jo pisemmän aikaa katsellut, että Ola oli mennyt huonompaan kuntoon vanhuuden takia ja varasin jo viikonloppuna ajan keskiviikolle viimeistä matkaa varten. Nyt Ola on vapaa!
Ola oli ainut koira jonka otin Terneen sijoitukseen. Sijoitussopimus oli poikkeava. Pennut syntyivät Ternen nimiin ja Sessi sai yhden pennun siitä itselleen. Ola on Ternen G-pentueen isä. Yhdistelmä oli aivan loistava! Vanhemmat periyttivät todella hyviä ominaisuuksia kakruille.
Itselleni en jättänyt G-pentueesta pentua, mutta ajankuluessa kotio tuli Olan tytär Lissu. Olen ollut todella onnellinen, että päätin ottaa Lissun. Siinä on niin paljon samaa kuin isässään! Olan menetys oli kova paikka, mutta jotenkin oloani helpottaa Lissu joka kantaa isänsä muistoa. Lisäksi minulla on Olan pojantytär Lootus. Vaikka Ola olikin yksi parhaimpia näyttelykoiriani niin silti Lissu & Lootus ovat täysin käyttökoiria.
Muistan kun näin Olan ensimmäisen kerran. Se oli jo melkein vuoden ikäinen todella reipas aikuinen. Sen iloinen tössötus, koko ajan huiskuava häntä ja pusuttelu tekivät minuun vaikutuksen heti enkä voinut vastustaa Olan hurmaavaa olemusta enää hetkeäkään. Ola lähti mukaani enkä ole koskaan katunut sitä!
Ola oli yksi parhaimpia näyttelykoiriani ja se valittiin vuoden 2008 komeimmaksi tolleriksi (vVKT-08). Muotovalion arvojen lisäksi Ola oli mahtava nenänkäyttäjä jolla pääsikin Suomen jälkivalioksi. Pk-koirana Ola oli yksi parhaimmistani! Metsäjäljen lisäksi Ola on valioitunut pk-jäljeltä. Tokoa kävimme kokeilemassa ja sieltä saavutettiin jopa yksi ykköstulos ALO-luokasta.
Virallisemmin Ola tunnettiin BH Jk3 Hk1 vFIN KVA vVKT-08 vGBR, vLT, vSWE, vDK, vEST, vFIN MVA & JVA Viaje's Volador Varón :na. Luonteestaan Ola tuli myös tunnetuksi! Varmaan kaikkia näyttelytuomareita Ola pusutti. Ola oli todellinen pusukone ja aina tilaisuuden tullen muiskautti pusun. Ola oli "liian" ystävällinen ja se rakasti varauksettomasti kaikkia. Vietimme useita iltoja Olan kanssa sohvalla tv:n ääressä. Olan päivän kohokohta oli se, kun se pääsi sohvalle ja tuli siitä syliin. Sylissä ollessaan Ola antoi pari pusua ja sitten käpertyi syliini nukkumaan.
Menettäminen on aina kamalaa, mutta jotenkin Olan menetys on melko siedettävää, koska tiedän, että näin on parempi eikä poitsu joutunut kärsimään. Minulla on myös niin paljon ihania muistoja Olasta, että ne auttavat jaksamaan. Ainut vain, että nämä ihanat muistot saavat itkemään..
12.12.2007 - 26.05.2011 16vuotiaana
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti