On meinaan treenattu. Ja ihan törkeästi. Varsinkin itse tarvitsen aivan uuden käsittelytavan koiran koulutukseen.
Adolfilla on tiukka treenisuunnitelma. Suunnitelma kuuluu sillain, että treenataan kaikkina muina päivinä JOTAIN paitsi viikonloppuisin. Mielestäni tosi pätevä suunnitelma. Varsinkin se jotain siellä. On juostu maastoesteitä, hypitty agia, kokeiltu flyballia, nenätetty metsässä, noudettu lintuja ja hakattu päätä seinään tokon parissa.
Adolf on mielestään edennyt jo niin hyväksi, että tietää itse paremmin kaiken. Parin onnistumisen jälkeen uroo on tyytyväinen omaan paremmuuteensa, kun minä haluaisin liikkeestä vielä vähän paremman. Adolfin kanssa saa olla tosi tarkka mistä palkkaa, koska Adolf toteaa heti, että ai se meni näin. Oppii mielestään varsin nopeasti.
Adolf on mielestään luonnonlahjakkuus kaikessa. No joo, oppiihan se nopeasti, mutta minä en osaa palkata sitä riittävän oikeista suorituksista. Vähän saa kehua, jolloin ymmärtää, että ei ihan vielä ollut täydellinen suoritus, mutta kun antaa nami- tai lelupalkan niin Adolf olettaa, että nyt hän teki täysin oikein. Uros tuntuu oppivan pelkästään seuraamalla, jos treenaan jonkun muun kanssa. Hyvä esimerkki tästä on agility. Adolfilla oli hyvin hatara käsitys kuinka pitäisi treenata agia - oli sitä jo joku kerta kokeiltu. Sitten treenasin Diranin kanssa, kun Adolf seurasi tolpasta kiinni vieressä. Diranin jälkeen kokeilin Adolfia ja aiemmin vaikeat asiat olivat jotenkin loksahtaneet paikalleen. Pitää vain olla helvetin hyvä treenattava, jos Adolf seuraa vierestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti