Pitkästä aikaa voisin jotain blogin raapustella. Tänään päätin, että kaunis ja ihastuttavan energinen Xara-neitokainen jää sittenkin kotio kasvamaan. Onhan neitokainen aloittanut kisauraa jo varsin mallikkaasti valioituen flyballista ja kaippa se saa pikapuoliin myös puuttuvat pisteet koiratanssista. Tanssahtelemassa Xaria on käynyt kahden muun koiran kanssa erikoiskilpailussa. Upea show, jos itseään kehtaa kehua. Tanssikappaleena on ABBAn Money, money, money. Sillä jo kelpaa tanssia.
Tänään on astutettu kauan odottamani yhdistelmä: BH Hk1 RH-FL B RH-W-A vKTV-H vOVP-11 vFIN, vGER, vFRA, vSWE, vDK, vNOR, vEST, vKANS & vPOHJ JVA vFIN TVA vVPVA vFIN NVA vAVA Ternen Åfelia x BH Vk3 Hk2 Fh2 vFIN KVA & NVA RH-T B vKTV-F Ärrälän Ääliö Äpärä. Kikalla olisi ollut aivan mieletöntä jatkaa tuota kevyemmän ja "käyttölinjaisemman" tollerin kasvatusta, mutta käytin jo Kikan siskoa V2-pentueen emänä, joten toivottavasti sieltä tämä havittelemani linja jatkuu.
Isän takaa löytyy suvun puolesta vähän harvinaisempaa herkkua, mutta on tuota Äpärän emän puolen sukua nähty jo Ternen C2-pennuissa. Äpärän emä on C2-pentujen isän sisko. Äpärän emä oli loistava ja kaunis Fazia, joka kisasi menestyksekkäästi Sigitiuksen kanssa useammassa lajissa. Sigitius onkin varannut Kikka x Äpärä pennun, jotta saisi itselleen palan Faziaa takaisin. Kellekään en ole näistä pennuista luvannut koiratanssikoiraa. Sitä meinaan hakattiin niin paljon Äpärän kanssa, että sille saatiin 1-3sija. Melkein 500pistettä saatiin kerättyä ennenkuin tuo hurtta sai vihdosta viimein 1-sijan. Meinasi jo usko loppua, mutta totesin, että kyllä näillä pisteillä on pakko valioitua. Sigitius lupasikin pennustaan leipoa oikean tanssitähtösen.
Pidän valtavasti tuosta Kikka x Äpärä-yhdistelmästä. Sempä takia kaksi pentua pitäisi lähteä sijoitukseen. Toinen menee Jennalle ja toinen toivottavasti Seijalle. Seija on ollut jo pisempään hiljaiselolla, joten toivon, että intoa vielä tälle pennulle riittää. Sigitius ja Frisky ovat myös varanneet pennut. Toivottavasti pentuja tulisi siis ainakin neljä.
Sijoitimpa muuten Catacogerin I-pentueesta pennun (aikoja sitten) Seijalle. Iibi on todella viehättävä neitokainen, joka on aloittanut kisauraansa varsin vakuuttavasti. Batter on kateellisena katsellut vierestä, koska hän olisi ehdottomasti halunnut nartun, mutta sitten syntyikin kaksi narttua, jotka oli varattu muualle ja pentueen ainokainen uros Isoro, joka jäi Batterille kotio kasvamaan.
Jottei kaikki olisi aina pelkkää iloa niin Batterilta tuli myös suru-uutinen. Yksi rakkaimpia ja kaikkien aikojen menestyneimpiä kasvattejani oli nukkunut pois. BH Vk2 Jk2 Hk2 RH-FL A vOVP-10 & -11 vNM-09 & -10 & -11 vFIN
NVA vAVA vFBV vJM-09 vNJM-10 vGERJM-11&-14 vDJKM-11 vESTJM-11 vFIN, vFRA, vGER, vSWE, vNOR, vEST JVA, vDK vPOHJ & vKANS JVA Ternen Jaloux "Lexa" on ensimmäinen koira mejän historiassa, joka valioitui kaikista maista, jota mejässä voi kisata. Se oli myös kolmelta peräkkäiseltä vuodelta nomemestari ja kahdelta vuodelta oppinut vesipelastaja. Kokemusta Lexalle tuli useammankin lajin parista ja potentiaalia olisi varmasti ollut enemmänkin, mutta ohjaajan mielenkiinto ei riittänyt. Lexa oli ehdottomasti yksi upeimpia harrastuskoiria mitä olen nähnyt.
Lexa jätti jälkeensä Ternen O2-pentueen, jotka ovat näyttäneet taitojaan useammankin lajin parissa jo. Emänä pentueelle oli Ternen Miaulement "Mia", joka on ollut myöskin harrastuskoirana todella hyvä. O2-pentueeseen syntyi kaksi urosta ja yksi narttu. Adolf jäi kotiin, vaikka en uskonut tästä pentueesta tulevan "juuri sitä pentua" (koska suku on yleinen), mutta kuinkas kävikään. Annoin pikku sormen ja se vei koko käden vai miten se juttu menikään. Yksi elämäni monista miehistä. Käsittämätön koira, en olisi sen ikinä uskonut täyttävän niitä valtavia saappaita joihin se astui. Lexa jätti aivan upean pojan, josta olen todella tyytyväinen.
Eipä Adolfin veli Micka ja sisko Aple nekään mitään huonoja koiria ole. Tekevät töitä loistavasti ja ne ovat myös taitaneet hömppälajien (tanssi, fly, agi) salat. Batter ainakin on kehunut hyvin vuolain sanoin omaansa ja eipä tuo Kurriksen Aplekaan kauheasti huonommaksi ole jäänyt, vaikka kehuja ei niin ole kuulunutkaan. :) Eipä täällä siis varmaan mitään uutta ole tapahtunut, kun 2014 vuoden tammikuussa syntynyttä pentuetta pitää vatvoa :D
torstai 21. toukokuuta 2015
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Alexko muka hankala?
Alexia on aina pidetty hankala koirana. Myös Hensu ja Marsi sitä pitivät hankalana tapauksena kun tämä neiti siellä vielä asusti. En tiedä eikö se vain sit sopinut heidän käteensä vai mikä siinä oli, mutta me kisattiin Alexin kanssa ekoja yhteisiä kisojamme niin samasta tokokokeesta nappas tarvittavat ykkösensä siirtymiseen EVL:n, kun oli tuplaluokat. Pk-jälkikokeessa käytiin myös niin sieltä ALO2-tulos. Myös pelastuskoirien jälkikokeen a-osiosta tuli hyväksytty tulos.
Jotenkin tuntuu, että ollaan Alexin kanssa samalla aaltopituudella ja se sopii omiin käsiini tosi hyvin. Eihän Alex missään tapauksessa helppo koira ole ja sen kanssa on omat vaikeutensa. Se voi tehdä ihan minkälaisia toteutuksia mistä tahansa ja missä tahansa. Varma treenikaveri se ei ole, mutta ehkö toistoilla siitä saa edes suht hyvän ja varman tekijän. Ihmisten kanssa tosi rento, mutta näyttää vieraille ihmisille keskisormea ihan samoin tien, jos sitä yrittää käskyttää.
Kodittomana olis seuraavat kasvatit:
Ternen Bayonne
Ternen Clermont-Ferrand
Ternen Créteil
Ternen Chaville
Ternen Eure
Ternen Foix
Ternen Kiwi
Ternen Kandahar
Ternen Youcef
Ternen Äba
Ternen Zaza
Ternen Zhora
Ternen Via
Ternen Vivant
Kisatuloksia voi googletella ja katsella mejän ja nomen tulospalveluista.
Jotenkin tuntuu, että ollaan Alexin kanssa samalla aaltopituudella ja se sopii omiin käsiini tosi hyvin. Eihän Alex missään tapauksessa helppo koira ole ja sen kanssa on omat vaikeutensa. Se voi tehdä ihan minkälaisia toteutuksia mistä tahansa ja missä tahansa. Varma treenikaveri se ei ole, mutta ehkö toistoilla siitä saa edes suht hyvän ja varman tekijän. Ihmisten kanssa tosi rento, mutta näyttää vieraille ihmisille keskisormea ihan samoin tien, jos sitä yrittää käskyttää.
Kodittomana olis seuraavat kasvatit:
Ternen Bayonne
Ternen Clermont-Ferrand
Ternen Créteil
Ternen Chaville
Ternen Eure
Ternen Foix
Ternen Kiwi
Ternen Kandahar
Ternen Youcef
Ternen Äba
Ternen Zaza
Ternen Zhora
Ternen Via
Ternen Vivant
Kisatuloksia voi googletella ja katsella mejän ja nomen tulospalveluista.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Kohti vaahterasiirapin maata
Koirat oli lennätetty osissa kuluneen viikon ajan ennen näyttelyä, jotta päästiin Kanadan voittajaan koko porukalla.Olihan siinä taas urakkaa sinnekin lähteä, mutta onneksi rakkaat tolleritutut ottivat mieluusti koiriani vastaan Kanadan päässä!
Pentuluokkalaiset olivat aika söpiksiä! Enkä edes muista, koska tollereissa olisi ollut NELJÄ pentua pentuluokassa. Siskokset Veila & Pirre päättivät pistää leikiksi kehän reunalla odotellessa luokan alkua. Eikä kehässä sitten meinannut ainakaan Pirrellä tulla mitään eteenpäin menosta, kun olisi halunnut vaan jatkaa leikkiä siskolikan kanssa! Veila oli hienolla esiintymisellä luokkansa toinen saaden kunniapalkinnon ja Pirre kolmas, mutta ilman kunniapalkintoa - johtuikohan huonosta esiintymisestä...
Junnu-uroksissa ei mitään mainittavaa, mutta junnunartuissa sitäkin enemmän! Ensinnäkin kaikki junnunartuissa sijoitetut oli Ternen omia tyttöjä! Taputukset tästä kaikille hienosti esiintyneille nuorille naisille. Unia on jo monet kehät kiertänyt ja esiintyykin aina edukseen Sigin kanssa. Unia menestyikin näyttelyssä todella hyvin ja päätyi paras narttu ykköseksi ja loppumittelöissä vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Samalla valioitui myös Kanadasta ja nappasi junnuvoittajan ja voittajatittelin. Dolly & Kurris päätyivät junnunarttujen toiseksi ja samalla myös viipottivat paras narttu kehässä toiseksi ja saivat SERTIN! Taisipa olla aivan Dollyn ensimmäinen SERT! Aika hienoa junnutytöiltä 128koirasta sertit! Junnunarttujen kolmas Aesha ja neljäs Gia, jotka kumpikin palkittiin SA:lla! Fiini sai myös erinomaisen, mutta ei luokkasijoille päässyt, vaikka saikin myös SA:n.
Nuorten luokan uroksista voisin nostaa esille Yadin ja Pärskyn. Yadi oli luokkansa kolmas ja Pärsky neljäs, mutta kumpainenkin jäi ilman SA:ta. Nuoren luokan nartuissa juuri tuotu käyttönarttuni Bluiri nappasi hyvän, mutta sehän riittää täydellisesti käyttölajeista valioitumiseen! Eipä niissä oikein muuta mainittavaa sitten ollutkaan.
Avoimen uroksissa sitten vasta olikin yllättäjä kerrakseen. Rico yllätti positiivisesti voittamalla kaikki urokset ja olemalla rotunsa paras. Miellyttävä reissu siis, kun VSP on oma kasvatti ja ROP oma koira. Avoimen luokan toiseksi paras oli Sablis ja kolmas sitten Unto, joista kumpikin palkittiin SA:lla. Erinomaiset ilman SA:ta saivat myös Adolf, Twisti ja Ketku. AVO-nartuissa ei oikein mitään mainittavaa. Norma luokkansa kolmas ja sai SA:n, mutta eipä sen ihmeempiä.
Käyttöuroksissa ex-sijoitusurokseni Roope voitti luokan, sai SA:n ja sijoittui PU-kehässä neljänneksi. Myös Shadyn omistama Kiri olikin sitten luokkansa kolmas ja sai myös SA:n. Käyttönartuissa ei ihmeempiä. Ketulle, Serrelle ja Liinalle erit ilman sa:ta. Vetskuissa Digne oli roppiveteraani ja sai myös SA:n. Jesse vetsku-uroksissa toinen ja sai kanssa sa:n.
Kasvattajaryhmiä oli viisi, joista yksi ei saanut ryhmää kasaan eli neljä jäi jäljelle. Rico esiintyi Kupariketun kasvattajaryhmässä ja Niki de la Doradon ryhmässä. Ternen ryhmässä oli mukana Unia (VSP, ROP-jun), Bigne (ROP-vet), Jesse (ERI2 SA vetskuissa) ja Dolly (PN2 SERT). Kovassa mittelössä Terne jäi toiseksi, mutta sai kunniapalkinnon. Olen kuitenkin erityisen ylpeä siitä, että meidän kasvattajaryhmässä oli mukana kaksi veteraania ja kaksi junnua! Ja nämä kaikki äärettömän hienoja koiria.
Vierailin pitkästä aikaa Ryanin luona Ryanoid's-kennelissä, josta minulla on Roki. Oli ilo nähdä Rokin emä vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Sitten silmiini pisti upea 3-vuotias uros Ryanoid's My Special Red Nose "Redi", johon päätä pahkaa rakastuin. Ryan kertoi minulle kovasti uroksen taustoista. Sieltä löytyi upeita, hyvä luonteisia ja lähes joka lajiin soveltuvia koiria, jotka noutivat todella hyvin ja niitä oli käytetty käytännön metsästykseen. Tämän lisäksi niillä oli myös hyvä ulkonäkö. Aloin utelemaan myisikö Ryan Redin minulle, mutta vastaus oli kieltävä. Vaihdoin taktiikkaa ja kysyin lainaisiko hän sen minulle siksi aikaa, että kisailisin sen kanssa Suomesta ainakin nomevalioksi. Tähän hän vastasi kyllä ja Redi pääsi lähtemään mukaan saman tien.
Ryan lähti minun ja Redin mukaan käymään Mary-Annen luona Canmable's-kennelissä. Tarkoitukseni oli mennä tutustumaan Mary-Annen koiriin ja kenties käyttää yhtä urosta niistä jalostukseen hamassa tulevaisuudessa. Mutta sielläkin silmiini pisti erityisesti yksi uros! Canmable's Snowdrop "Drop" oli myös hyvä sukuinen ja hyvä luonteinen uros, jota Mary-Annen mies oli käyttänyt metsällä. Sitä siinä katselin ja mietiskelin, kun Ryan ja Mary-Annen tulivat tupakkatauoltaan sisälle. Ryan oli kertonut Mary-Annelle suunnitelmastamme Rediä kohtaan ja Mary-Anne oli nähnyt kuinka katselin Dropia. Mary-Anne ehdotti minulle samaa kuin Redin kanssa. Kisaisin sen Suomessa ainakin nomevalioksi ja sitten se tulisi takaisin Kanadaan. Sisälläni joku järjen ääni yritti huutaa "EIIIIIIIIII!" mutta huomasin sanovani Kyllä. Pojan nimeksi tosin muokkautui heti Troppi, kun sain sitä itse puhua.
Kaiken kaikkiaan aivan upea reissu ja kyllä kannatti lähteä! En tiennyt edes tarvitsevani kahta uutta urosta, mutta näköjään tarvitsin.
Pentuluokkalaiset olivat aika söpiksiä! Enkä edes muista, koska tollereissa olisi ollut NELJÄ pentua pentuluokassa. Siskokset Veila & Pirre päättivät pistää leikiksi kehän reunalla odotellessa luokan alkua. Eikä kehässä sitten meinannut ainakaan Pirrellä tulla mitään eteenpäin menosta, kun olisi halunnut vaan jatkaa leikkiä siskolikan kanssa! Veila oli hienolla esiintymisellä luokkansa toinen saaden kunniapalkinnon ja Pirre kolmas, mutta ilman kunniapalkintoa - johtuikohan huonosta esiintymisestä...
Junnu-uroksissa ei mitään mainittavaa, mutta junnunartuissa sitäkin enemmän! Ensinnäkin kaikki junnunartuissa sijoitetut oli Ternen omia tyttöjä! Taputukset tästä kaikille hienosti esiintyneille nuorille naisille. Unia on jo monet kehät kiertänyt ja esiintyykin aina edukseen Sigin kanssa. Unia menestyikin näyttelyssä todella hyvin ja päätyi paras narttu ykköseksi ja loppumittelöissä vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Samalla valioitui myös Kanadasta ja nappasi junnuvoittajan ja voittajatittelin. Dolly & Kurris päätyivät junnunarttujen toiseksi ja samalla myös viipottivat paras narttu kehässä toiseksi ja saivat SERTIN! Taisipa olla aivan Dollyn ensimmäinen SERT! Aika hienoa junnutytöiltä 128koirasta sertit! Junnunarttujen kolmas Aesha ja neljäs Gia, jotka kumpikin palkittiin SA:lla! Fiini sai myös erinomaisen, mutta ei luokkasijoille päässyt, vaikka saikin myös SA:n.
Nuorten luokan uroksista voisin nostaa esille Yadin ja Pärskyn. Yadi oli luokkansa kolmas ja Pärsky neljäs, mutta kumpainenkin jäi ilman SA:ta. Nuoren luokan nartuissa juuri tuotu käyttönarttuni Bluiri nappasi hyvän, mutta sehän riittää täydellisesti käyttölajeista valioitumiseen! Eipä niissä oikein muuta mainittavaa sitten ollutkaan.
Avoimen uroksissa sitten vasta olikin yllättäjä kerrakseen. Rico yllätti positiivisesti voittamalla kaikki urokset ja olemalla rotunsa paras. Miellyttävä reissu siis, kun VSP on oma kasvatti ja ROP oma koira. Avoimen luokan toiseksi paras oli Sablis ja kolmas sitten Unto, joista kumpikin palkittiin SA:lla. Erinomaiset ilman SA:ta saivat myös Adolf, Twisti ja Ketku. AVO-nartuissa ei oikein mitään mainittavaa. Norma luokkansa kolmas ja sai SA:n, mutta eipä sen ihmeempiä.
Käyttöuroksissa ex-sijoitusurokseni Roope voitti luokan, sai SA:n ja sijoittui PU-kehässä neljänneksi. Myös Shadyn omistama Kiri olikin sitten luokkansa kolmas ja sai myös SA:n. Käyttönartuissa ei ihmeempiä. Ketulle, Serrelle ja Liinalle erit ilman sa:ta. Vetskuissa Digne oli roppiveteraani ja sai myös SA:n. Jesse vetsku-uroksissa toinen ja sai kanssa sa:n.
Kasvattajaryhmiä oli viisi, joista yksi ei saanut ryhmää kasaan eli neljä jäi jäljelle. Rico esiintyi Kupariketun kasvattajaryhmässä ja Niki de la Doradon ryhmässä. Ternen ryhmässä oli mukana Unia (VSP, ROP-jun), Bigne (ROP-vet), Jesse (ERI2 SA vetskuissa) ja Dolly (PN2 SERT). Kovassa mittelössä Terne jäi toiseksi, mutta sai kunniapalkinnon. Olen kuitenkin erityisen ylpeä siitä, että meidän kasvattajaryhmässä oli mukana kaksi veteraania ja kaksi junnua! Ja nämä kaikki äärettömän hienoja koiria.
Vierailin pitkästä aikaa Ryanin luona Ryanoid's-kennelissä, josta minulla on Roki. Oli ilo nähdä Rokin emä vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Sitten silmiini pisti upea 3-vuotias uros Ryanoid's My Special Red Nose "Redi", johon päätä pahkaa rakastuin. Ryan kertoi minulle kovasti uroksen taustoista. Sieltä löytyi upeita, hyvä luonteisia ja lähes joka lajiin soveltuvia koiria, jotka noutivat todella hyvin ja niitä oli käytetty käytännön metsästykseen. Tämän lisäksi niillä oli myös hyvä ulkonäkö. Aloin utelemaan myisikö Ryan Redin minulle, mutta vastaus oli kieltävä. Vaihdoin taktiikkaa ja kysyin lainaisiko hän sen minulle siksi aikaa, että kisailisin sen kanssa Suomesta ainakin nomevalioksi. Tähän hän vastasi kyllä ja Redi pääsi lähtemään mukaan saman tien.
Ryan lähti minun ja Redin mukaan käymään Mary-Annen luona Canmable's-kennelissä. Tarkoitukseni oli mennä tutustumaan Mary-Annen koiriin ja kenties käyttää yhtä urosta niistä jalostukseen hamassa tulevaisuudessa. Mutta sielläkin silmiini pisti erityisesti yksi uros! Canmable's Snowdrop "Drop" oli myös hyvä sukuinen ja hyvä luonteinen uros, jota Mary-Annen mies oli käyttänyt metsällä. Sitä siinä katselin ja mietiskelin, kun Ryan ja Mary-Annen tulivat tupakkatauoltaan sisälle. Ryan oli kertonut Mary-Annelle suunnitelmastamme Rediä kohtaan ja Mary-Anne oli nähnyt kuinka katselin Dropia. Mary-Anne ehdotti minulle samaa kuin Redin kanssa. Kisaisin sen Suomessa ainakin nomevalioksi ja sitten se tulisi takaisin Kanadaan. Sisälläni joku järjen ääni yritti huutaa "EIIIIIIIIII!" mutta huomasin sanovani Kyllä. Pojan nimeksi tosin muokkautui heti Troppi, kun sain sitä itse puhua.
Kaiken kaikkiaan aivan upea reissu ja kyllä kannatti lähteä! En tiennyt edes tarvitsevani kahta uutta urosta, mutta näköjään tarvitsin.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Uusia tulokkaita
Meillä on laumakoko lisääntynyt aikalailla omista ja muitten kasvateista, mutta on yksi uros, jonka haluan erityisesti nostaa esille. Pitko ja Skrim muuttivat meille aika samoihin aikoihin Sigiltä. Kumpaakin pojista on koulutettu aika samalla tavalla, mutta Skrimiä vähän enemmän ja silti Pitko pistää parastaan. Minusta tuntuu, että tässä on se koira, joka vetää vertoja jo Mandolle. Mandon tassun jälkien seuraajan piti olla Adolf, mutta ei se ole niin hyvä. Ei läheskään. Ihan kiva treenikaveri, mutta aivan liian hankala ja pärjäämätön ollakseen niin mahtava kuin Mandomies.
Pitkon kanssa ensimmäinen tokokoe oli sellainen, jossa oli alokasluokassa tuplaluokat. No, poika meni ja teki töitä täydellisesti => kummastakin ykköstulos. AVO-luokassa kaksi koetta, joissa kummassakin tuplaluokat. Tokoiltiin koko sydämmen kyllyydestä ja tuloksena kolme AVO1-tulosta neljästä startista (hyyyss... ei niitä tartte kun kaks...). Agista Pitko nappasi kahdelta peräkkäiseltä päivältä tulokset II-luokkaan. Pelastuksessa myös kisattu. Ekalla PESO läpi ja samoin myös PEHA A & B. PAKK kerrasta lävitse. Paljoa ei kai parempaa koiraa voisi toivoa?
Pentuna pidin Skrimistä paljon enemmän. Pistin sen varaan oikeastaan kaiken ja treenasin sitä enemmän, koska pidin sen suvusta hiukkasen enemmän. Minkä takia? No siksi, että sen suvussa löytyi enemmän Ternejä! Alkuun Skrim oli se jota treenasin koko ajan enemmän. Se, jonka kanssa tein paljon enemmän. Pitko jäi ehkä vähän vähemmällä huomiolle, mutta sitten se alkoi vetään joka kisasta moitteettomia tuloksia. Toisin kuin Skrim, joka junnaa edelleenkin vähän paikallaan - annetaan kuitenkin anteeksi nuorelle urokselle. Skrim on vähän kovempi ja tietää enemmän mitä tahtoo. Pitko taasen on kiltti, kuuliainen, miellyttämishaluinen ja ehkä jopa vähän turhan herkkis. Vähän kovempi luonne ei olisi pahitteeksi Pitkon kohdalla, mutta ei se missään tapauksessa liian herkkä ole. Pitko on aina ollut vähän vaatimattomampi, mutta Skrim taas sellainen kovistelija ja joka paikassa esillä oleva. Silti Pitko on noussut näistä omaksi suosikikseni ja treenaakin nykyisin ihan yhtä paljon kuin Skrim.
Pitkon kanssa ensimmäinen tokokoe oli sellainen, jossa oli alokasluokassa tuplaluokat. No, poika meni ja teki töitä täydellisesti => kummastakin ykköstulos. AVO-luokassa kaksi koetta, joissa kummassakin tuplaluokat. Tokoiltiin koko sydämmen kyllyydestä ja tuloksena kolme AVO1-tulosta neljästä startista (hyyyss... ei niitä tartte kun kaks...). Agista Pitko nappasi kahdelta peräkkäiseltä päivältä tulokset II-luokkaan. Pelastuksessa myös kisattu. Ekalla PESO läpi ja samoin myös PEHA A & B. PAKK kerrasta lävitse. Paljoa ei kai parempaa koiraa voisi toivoa?
Pentuna pidin Skrimistä paljon enemmän. Pistin sen varaan oikeastaan kaiken ja treenasin sitä enemmän, koska pidin sen suvusta hiukkasen enemmän. Minkä takia? No siksi, että sen suvussa löytyi enemmän Ternejä! Alkuun Skrim oli se jota treenasin koko ajan enemmän. Se, jonka kanssa tein paljon enemmän. Pitko jäi ehkä vähän vähemmällä huomiolle, mutta sitten se alkoi vetään joka kisasta moitteettomia tuloksia. Toisin kuin Skrim, joka junnaa edelleenkin vähän paikallaan - annetaan kuitenkin anteeksi nuorelle urokselle. Skrim on vähän kovempi ja tietää enemmän mitä tahtoo. Pitko taasen on kiltti, kuuliainen, miellyttämishaluinen ja ehkä jopa vähän turhan herkkis. Vähän kovempi luonne ei olisi pahitteeksi Pitkon kohdalla, mutta ei se missään tapauksessa liian herkkä ole. Pitko on aina ollut vähän vaatimattomampi, mutta Skrim taas sellainen kovistelija ja joka paikassa esillä oleva. Silti Pitko on noussut näistä omaksi suosikikseni ja treenaakin nykyisin ihan yhtä paljon kuin Skrim.
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Pari uutta hassua nassua
Quattron kanssa jutellessani Viiman jalostusjutuista niin puheeksi tuli samalla tulevat yhdistelmäni. Siinä rupatellessa tajusin, että minulla ei ole oikeastaan enää yhtään evm. sukuista jalostusnarttua, joten pitihän asialle tehdä jotain.
Bluiri on tosin se ainut, jota oikeasti olin hankkimassa. Täydellinen käyttölinjaisempi narttu, josta kaavailen yhtä jalostuskoiraa käyttölinjaisten tollerieni kasvatukseen. Ehkä olisi pitänyt ottaa uros, kun narttuja olis parikin käytettävissä, mutta jos tää olis sit jomman kumman nartun urospennun morsmaikku. Pitää kuulkaa miettiä pitkälle. Hieno se joka tapauksessa on ja toivottavasti tulee olemaan odotusten arvoinen narttu. Kauhea vain ottaa se tälläiseen penturysäkkään. Ompa leikkikavereita ainakin.
No sit on Suku, josta Antti soitti Suomesta, että nyt olis kuule niin täydellinen narttupentu ettei tuu ikinä toista tälläistä vastaan. No, pitihän siihen siis tutustua. Batter lähti katsomaan pentua ja soitti samantien, että hän haluaa tän. Luotin Batterin arvostelukykyyn, kuviin ja sukuun, jonka perusteella sitten kysyin ottaako hän sen pennen sijoitukseen. Ottihan Batter. Toivotaan, että tässä tytsyssä on potentiaalia jalostuskoiraksi isona. Batterhan siitä kaipaa vähän näyttelykoiraa ja samalla nome- ja mejäkoiraa. Ehkä siitä ihan pätevä tulee. Ainahan ne Batterin koirat on päteviä mejässä ja nomessa.
Bluiri on tosin se ainut, jota oikeasti olin hankkimassa. Täydellinen käyttölinjaisempi narttu, josta kaavailen yhtä jalostuskoiraa käyttölinjaisten tollerieni kasvatukseen. Ehkä olisi pitänyt ottaa uros, kun narttuja olis parikin käytettävissä, mutta jos tää olis sit jomman kumman nartun urospennun morsmaikku. Pitää kuulkaa miettiä pitkälle. Hieno se joka tapauksessa on ja toivottavasti tulee olemaan odotusten arvoinen narttu. Kauhea vain ottaa se tälläiseen penturysäkkään. Ompa leikkikavereita ainakin.
No sit on Suku, josta Antti soitti Suomesta, että nyt olis kuule niin täydellinen narttupentu ettei tuu ikinä toista tälläistä vastaan. No, pitihän siihen siis tutustua. Batter lähti katsomaan pentua ja soitti samantien, että hän haluaa tän. Luotin Batterin arvostelukykyyn, kuviin ja sukuun, jonka perusteella sitten kysyin ottaako hän sen pennen sijoitukseen. Ottihan Batter. Toivotaan, että tässä tytsyssä on potentiaalia jalostuskoiraksi isona. Batterhan siitä kaipaa vähän näyttelykoiraa ja samalla nome- ja mejäkoiraa. Ehkä siitä ihan pätevä tulee. Ainahan ne Batterin koirat on päteviä mejässä ja nomessa.
torstai 13. helmikuuta 2014
Eläkeläinen se vaan pistää parastaan
Ilmoitin koiriani ensimmäistä kertaa vepeen sääntöuudistuksen jälkeen, joka tosin tapahtui jo 21. maaliskuuta 2012. Minulla aina menee vähän aikaa sopeutua uusiin sääntöihin ja en jaksa lukea niitä. Sitten vain tulee yhtäkkiä sellainen olo, että nyt on pakko päästä kisaamaan.
Lähdin koirineni Hard Icen vesipelastuskisaan ja tulihan sieltä kotiinkahdeksan ykköstulosta eli tauko teki vain hyvää. Haluan kuitenkin näistä nostaa esille - taas kerran - Mandon. En todellakaan uskonut valioitumiseen tällä reissulla - ei yhtään ykköstä VOI-luokasta ja kisoissa on käyty varmaan viimeisen kerran vesipelastusmestaruudessa 2011. Lähdettiimpä kuitenkin. Ei voittamaan, mutta katsomaan pitääkö vielä paljonkin treenata ja mitä.
Minun olisi pitänyt vain luottaa Mandomieheeni enemmän. Sehän on tähti. On ollut aina ja aina tulee olemaankin. Johan se osoitti sen noutajien flyballpäivillä valioitumalla flyballista. Mando on osallistunut kaksi kertaa vesipelastusmestaruuteen. Ensimmäisellä kerralla se sai "vain" vuoden oppinut vesipelastajatittelin, mutta toisella kerralla paransi olemalla koko AVO-luokan paras. Saikin siis sinä vuonna oppineen vesipelastajatittelin lisäksi vuoden vesipelastajatittelin. Mando ei siis koskaan ole ollut mikään huono vepekoira.
VOI-luokassa oli kova taso ja monta koirakkoa. En uskonut omien koirieni menestykseen, mutta A-luokassa Sauli ja Mando tekivät kummatkin ykköstuloksen. Saulille kaksi pistettä enemmän kuin Mandolle, mutta kummallekkin ykköset! Olin aikas onnellinen tästä ja muutenkin kisan ykkösistä, koska vepekokeissa ei olla pitkiin aikoihin käynyt. B-osiossa nämä tasaisen varmat suorittajat eivät jaksaneet keskittyä enää, mutta Mandopa jaksoi! Se suoritti A-osiosta aivan täydellisen kopion kaikkine virheineen ja sai samat pisteet kuin A-osiostakin eli 95pistettä. Näillä pisteillä se B-osiossa voitti koko luokan ja tuli VESIPELASTUSVALIOKSI! Olen niin ylpeä Mandosta, että melkein itkettää. Olin jo unohtanut kuinka hienoa tämän koiran kanssa on kisata!
Hieno uros ja kunnioitettava tittelirivi: BH Jk3 Vk2 vFIN KVA RH-FL B RH-F B RH-W A vNM-10 vFIN KVA vKTV vFRAJM-11 vJM-12 vESTJM-13 vFIN, vFRA, vGER, vEST & vKANS JVA vAVA vFIN TVA vFBV vOVP-10 vOVP-11 vVVP-11 vVPVA vESTW-10 vFINW-10
Ja tuon uroksen luonne ja työskentelyinto on jotain käsittämätöntä! Tämän uroksen haluan säilyvän Ternen suvuissa aina.
Mandon tytär Aesha ei ole mikään ihmeellinen mejäkoira, mutta muuten aivan loistava kisatykki! Aeshalla on oikeus Norjassa mejässä VOI-luokkaan ja Suomesta tytsy on hakenut yhden AVO1-tuloksen. Aesha on viidestä eri lajista valio, jonka lisäksi se on ulkonäöllisesti kaunis koira, josta onkin todisteena neljän eri maan muotovalion arvot ja Viron junnuvoittaja & voittajatittelit. Aeshalla ei ole vielä pentuja, mutta se on sijoitusnarttuni, joten eiköhän joskus hamassa tulevaisuudessa ole tulossa pikku-Aeshoja. Loistava narttu! Aeshan tittelirivi BH Hk3 RH-E Tk4 vFIN NVA, KVA & TVA vAVA vKTV-F vjESTW-12 vESTW-12 vEST, vFIN, vISL & vUSA MVA
Mandon poika Reux on ollut mieletön mejäkoira niinkuin kaikki tämän suvun urokset. Reux valioitui viidestä eri lajista, jonka lisäksi mejästä neljästä eri maasta ja oli myös kansainvälinen muotovalio. Keräsi näyttelyistä elämänsä aikana ainakin neljä SA:ta ja on myös voittanut luokkansa. Reux on ollut I-pentueen isänä, johon syntyi kolme pentua: Reli, Kiri ja Iines. Reli ja Kiri ovat menestyneet loistavasti kisoissa, mutta Iines ei ole vielä kenttiä kerinnyt valloittamaan. Reli oli juuri isänä Ternen N-pennuille, jossa oli kaksi pentua: Nantte ja Nio. Reli (ex), Iines & Nantte ovat sijoituskoiria, joten Mando tulee näkymään ainakin niiden kautta suvuissa. Reuxin tittelirivi: BH Jk1 Hk3 RH-T B RH-F B RH-FL A vGERJM-12 vFRAJM-12 vJM-12 vFIN, vGER, vFRA vSWE & vKANS JVA vFIN NVA, KVA & TVA vFBV
Mandon pennutkin ovat niin upeita, että niitä on ollut ilo käyttää jalostukseen. Ja on ollut ihanaa, että kasvatin omistajat ovat olleet niin aktiivisia!
Lähdin koirineni Hard Icen vesipelastuskisaan ja tulihan sieltä kotiinkahdeksan ykköstulosta eli tauko teki vain hyvää. Haluan kuitenkin näistä nostaa esille - taas kerran - Mandon. En todellakaan uskonut valioitumiseen tällä reissulla - ei yhtään ykköstä VOI-luokasta ja kisoissa on käyty varmaan viimeisen kerran vesipelastusmestaruudessa 2011. Lähdettiimpä kuitenkin. Ei voittamaan, mutta katsomaan pitääkö vielä paljonkin treenata ja mitä.
Minun olisi pitänyt vain luottaa Mandomieheeni enemmän. Sehän on tähti. On ollut aina ja aina tulee olemaankin. Johan se osoitti sen noutajien flyballpäivillä valioitumalla flyballista. Mando on osallistunut kaksi kertaa vesipelastusmestaruuteen. Ensimmäisellä kerralla se sai "vain" vuoden oppinut vesipelastajatittelin, mutta toisella kerralla paransi olemalla koko AVO-luokan paras. Saikin siis sinä vuonna oppineen vesipelastajatittelin lisäksi vuoden vesipelastajatittelin. Mando ei siis koskaan ole ollut mikään huono vepekoira.
VOI-luokassa oli kova taso ja monta koirakkoa. En uskonut omien koirieni menestykseen, mutta A-luokassa Sauli ja Mando tekivät kummatkin ykköstuloksen. Saulille kaksi pistettä enemmän kuin Mandolle, mutta kummallekkin ykköset! Olin aikas onnellinen tästä ja muutenkin kisan ykkösistä, koska vepekokeissa ei olla pitkiin aikoihin käynyt. B-osiossa nämä tasaisen varmat suorittajat eivät jaksaneet keskittyä enää, mutta Mandopa jaksoi! Se suoritti A-osiosta aivan täydellisen kopion kaikkine virheineen ja sai samat pisteet kuin A-osiostakin eli 95pistettä. Näillä pisteillä se B-osiossa voitti koko luokan ja tuli VESIPELASTUSVALIOKSI! Olen niin ylpeä Mandosta, että melkein itkettää. Olin jo unohtanut kuinka hienoa tämän koiran kanssa on kisata!
Hieno uros ja kunnioitettava tittelirivi: BH Jk3 Vk2 vFIN KVA RH-FL B RH-F B RH-W A vNM-10 vFIN KVA vKTV vFRAJM-11 vJM-12 vESTJM-13 vFIN, vFRA, vGER, vEST & vKANS JVA vAVA vFIN TVA vFBV vOVP-10 vOVP-11 vVVP-11 vVPVA vESTW-10 vFINW-10
Ja tuon uroksen luonne ja työskentelyinto on jotain käsittämätöntä! Tämän uroksen haluan säilyvän Ternen suvuissa aina.
Mandon tytär Aesha ei ole mikään ihmeellinen mejäkoira, mutta muuten aivan loistava kisatykki! Aeshalla on oikeus Norjassa mejässä VOI-luokkaan ja Suomesta tytsy on hakenut yhden AVO1-tuloksen. Aesha on viidestä eri lajista valio, jonka lisäksi se on ulkonäöllisesti kaunis koira, josta onkin todisteena neljän eri maan muotovalion arvot ja Viron junnuvoittaja & voittajatittelit. Aeshalla ei ole vielä pentuja, mutta se on sijoitusnarttuni, joten eiköhän joskus hamassa tulevaisuudessa ole tulossa pikku-Aeshoja. Loistava narttu! Aeshan tittelirivi BH Hk3 RH-E Tk4 vFIN NVA, KVA & TVA vAVA vKTV-F vjESTW-12 vESTW-12 vEST, vFIN, vISL & vUSA MVA
Mandon poika Reux on ollut mieletön mejäkoira niinkuin kaikki tämän suvun urokset. Reux valioitui viidestä eri lajista, jonka lisäksi mejästä neljästä eri maasta ja oli myös kansainvälinen muotovalio. Keräsi näyttelyistä elämänsä aikana ainakin neljä SA:ta ja on myös voittanut luokkansa. Reux on ollut I-pentueen isänä, johon syntyi kolme pentua: Reli, Kiri ja Iines. Reli ja Kiri ovat menestyneet loistavasti kisoissa, mutta Iines ei ole vielä kenttiä kerinnyt valloittamaan. Reli oli juuri isänä Ternen N-pennuille, jossa oli kaksi pentua: Nantte ja Nio. Reli (ex), Iines & Nantte ovat sijoituskoiria, joten Mando tulee näkymään ainakin niiden kautta suvuissa. Reuxin tittelirivi: BH Jk1 Hk3 RH-T B RH-F B RH-FL A vGERJM-12 vFRAJM-12 vJM-12 vFIN, vGER, vFRA vSWE & vKANS JVA vFIN NVA, KVA & TVA vFBV
Mandon pennutkin ovat niin upeita, että niitä on ollut ilo käyttää jalostukseen. Ja on ollut ihanaa, että kasvatin omistajat ovat olleet niin aktiivisia!
perjantai 24. tammikuuta 2014
Meidän käyttölinjan kantanartusta
Vähän Lelluhellun kuulumisia. Eli tosiaan joku saattaa muistaakin Ternen R-pennut eli ensimmäiset oikeasti käyttölinjaisemmat kasvattini niin Lellu toimi sen pentueen emänä.
Eli kyseessä on siis BH Hk1 Jk3 RH-E vFIN TVA vKTV-F FGDCh vAVA vMEVA vFRAJM-10 vFRA JVA Helmen Ainut Lelu. 1-polvinen narttu, jonka vanhempia ei käytetty kuin kerran jalostukseen ja Lellu on ainut siitä pentueesta, jota on jalostukseen käytetty.
Mutta syy miksi halusin Lellusta kirjoittaa on se, että tytsy on ensimmäinen Ternen maastoestevalio (kaikista virtuaalikoiristani toinen maastoestevalio ikinä)! Lellu kävi nopeasti hakemassa itselleen pari MeKUMAa tammikuussa. Ensimmäisen 14.1 ja toisen 18.1. eli ei suurempia tarvinnut sit kisaamisen aloitettua niitä MeKUMIA ootella. Ensimmäiset kisat on käyty 2009vuonna (haettiin kolme MeKUMAa), yksi MeKUMA haettu 2012 ja sit nämä vikat. Olihan tuossa taas kisauralla mittaa, mutta ei olla koskaan kovin aktiivisia oltu maastoesteiden saralla.
Tarkoitus nartun kanssa on vielä hakea mejästä FIN-VOI1 niin tulis Suomen jälkivalioksi. Katsotaan jaksettasko hakea vielä Saksan maaltakin kaikki kolme ykköstä. Vähän kutsuisi myös hakea pk-jälkeltä yksi VOI1 niin olis sit myös käyttövalio. Nomesta myös haetaan kaksi vikaa VOI1:stä niin sit voidaan päästää tämä UPEA käyttökoira eläkepäiville.
Lellun pojat Repo & Raidi ovat olleet aivan loistavia harrastuskoiria ja kummallakin on yhdet pennut teetetty eikä nämä pennutkaan ole jättäneet ketään kylmäksi! Valitettavasti niiden sisko ei saanut elää kovinkaan pitkään ja manehtyi varsin nuorena tapaturman seurauksena, mutta kerkisi tämä neitokainen kisaamaan itsensä käyttövalioksi nomesta ja vähän tokoilemaan.
Eli kyseessä on siis BH Hk1 Jk3 RH-E vFIN TVA vKTV-F FGDCh vAVA vMEVA vFRAJM-10 vFRA JVA Helmen Ainut Lelu. 1-polvinen narttu, jonka vanhempia ei käytetty kuin kerran jalostukseen ja Lellu on ainut siitä pentueesta, jota on jalostukseen käytetty.
Mutta syy miksi halusin Lellusta kirjoittaa on se, että tytsy on ensimmäinen Ternen maastoestevalio (kaikista virtuaalikoiristani toinen maastoestevalio ikinä)! Lellu kävi nopeasti hakemassa itselleen pari MeKUMAa tammikuussa. Ensimmäisen 14.1 ja toisen 18.1. eli ei suurempia tarvinnut sit kisaamisen aloitettua niitä MeKUMIA ootella. Ensimmäiset kisat on käyty 2009vuonna (haettiin kolme MeKUMAa), yksi MeKUMA haettu 2012 ja sit nämä vikat. Olihan tuossa taas kisauralla mittaa, mutta ei olla koskaan kovin aktiivisia oltu maastoesteiden saralla.
Tarkoitus nartun kanssa on vielä hakea mejästä FIN-VOI1 niin tulis Suomen jälkivalioksi. Katsotaan jaksettasko hakea vielä Saksan maaltakin kaikki kolme ykköstä. Vähän kutsuisi myös hakea pk-jälkeltä yksi VOI1 niin olis sit myös käyttövalio. Nomesta myös haetaan kaksi vikaa VOI1:stä niin sit voidaan päästää tämä UPEA käyttökoira eläkepäiville.
Lellun pojat Repo & Raidi ovat olleet aivan loistavia harrastuskoiria ja kummallakin on yhdet pennut teetetty eikä nämä pennutkaan ole jättäneet ketään kylmäksi! Valitettavasti niiden sisko ei saanut elää kovinkaan pitkään ja manehtyi varsin nuorena tapaturman seurauksena, mutta kerkisi tämä neitokainen kisaamaan itsensä käyttövalioksi nomesta ja vähän tokoilemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)