Quattron kanssa jutellessani Viiman jalostusjutuista niin puheeksi tuli samalla tulevat yhdistelmäni. Siinä rupatellessa tajusin, että minulla ei ole oikeastaan enää yhtään evm. sukuista jalostusnarttua, joten pitihän asialle tehdä jotain.
Bluiri on tosin se ainut, jota oikeasti olin hankkimassa. Täydellinen käyttölinjaisempi narttu, josta kaavailen yhtä jalostuskoiraa käyttölinjaisten tollerieni kasvatukseen. Ehkä olisi pitänyt ottaa uros, kun narttuja olis parikin käytettävissä, mutta jos tää olis sit jomman kumman nartun urospennun morsmaikku. Pitää kuulkaa miettiä pitkälle. Hieno se joka tapauksessa on ja toivottavasti tulee olemaan odotusten arvoinen narttu. Kauhea vain ottaa se tälläiseen penturysäkkään. Ompa leikkikavereita ainakin.
No sit on Suku, josta Antti soitti Suomesta, että nyt olis kuule niin täydellinen narttupentu ettei tuu ikinä toista tälläistä vastaan. No, pitihän siihen siis tutustua. Batter lähti katsomaan pentua ja soitti samantien, että hän haluaa tän. Luotin Batterin arvostelukykyyn, kuviin ja sukuun, jonka perusteella sitten kysyin ottaako hän sen pennen sijoitukseen. Ottihan Batter. Toivotaan, että tässä tytsyssä on potentiaalia jalostuskoiraksi isona. Batterhan siitä kaipaa vähän näyttelykoiraa ja samalla nome- ja mejäkoiraa. Ehkä siitä ihan pätevä tulee. Ainahan ne Batterin koirat on päteviä mejässä ja nomessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti