2011vuosi alkaa olla ohi, taas on aika uuden vuoden

Vuosi kääntyy 2012vuodeksi ja nyt on taas aika tuumailla saimmeko mitään järkevää aikaan. Uusia valioita tuli useammassa käyttölajissa (esim. agi, toko) unohtamatta muotovalioitumisia ja lukuisia voittajatitteleitä niin käyttö- kuin näyttöpuolella.

Suurin saavutus taisi olla kasvatuksen puolella. Kävimme kaikki aakkoset lävitse. Viimeinen Ö-pentue syntyi 20.12. Tänä vuonna meille syntyi seitsemän pentuetta, joka on aika vakiomäärä vuosittain, vaikka ajatuksena minusta tuntuikin, että pentuja on ollut tänä vuonna vähän. Seitsemässä pentueessamme on ollut yhteensä 19pentua, joista 9uroksia ja 10narttuja, joten sukupuolijakauma on loppujen lopuksi ollut aika tasainen. Kaikki pentueet ovat tänä vuonna olleet omasta mielestäni todella hyviä eikä niistä mikään pentue kaduta. Z-pentuetta harkitsin pitkään, koska emä on suvultaan sen verran yleisempi. Holhosin myös maailmaan Catacogerin F-pennut, joittenka sukutaulu oli omaan makuuni liian sukusiittoinen, mutta hyvin pennut lensivät pesästään.

Itkulta ei tänäkään vuonna vältytty, mutta oman perheen rakkaita menetettiin normaalia vähemmän. Ensimmäisenä menetin rakkaan pikku Cicini ja toisena matkaan lähti Ola. Kasvatteja menehtyi myös vuoden varrella, joka on todellinen harmi, mutta se vain on karu totuus, että kukaan ei elä ikuisesti.

Tämän vuoden yksi parhaimpia ostoja oli täysin käyttökoiraksi otettu Ässä. Myös Otto on raivannut paikan sydämmeeni. Näistä kuitenkaan kumpikaan ei ole tehnyt niin lähtemätöntä vaikutusta kuin 2010vuonna hankittu Mando, vaikka näiden lisäksi on myös muita hyviä koiria tullut otettua.

Esille haluan nostaa myös nousuni vNNY:n ylläpitoon, joka oli minulle suuri askel, vaikka monen mielestä en varmasti ole mitään ihmeellistä yhdistyksen eteen tehnyt. Itselleni tämä kuitenkin merkitsee paljon, koska novascotiannoutajat ovat lähellä sydäntäni ja olen mielestäni tehnyt niiden eteen 2007vuodesta asti hyvää kasvatustyötä. Ensimmäisen novascotipentueenihan olen kasvattanut 2007vuoden heinäkuussa, joten ensi vuonna ensimmäisestä pentueestani tulee kuluneeksi viisi vuotta ja Ternekin täyttää tammikuussa viisi vuotta. HUI! Aikahan menee kuin siivillä. Myös ensimmäinen vNNY:ssä järjestämäni erikoisnäyttely jäi mieleen valtavana odotuksena, koska tuomarina tollereilla toimi Serena, joka vasta aloitti tuomaroinnin ja oli kuitenkin tollerien parissa pyörinyt. Toivon, että 2012vuoden erikoisnäyttely menee yhtä hyvin järjestelyjen osalta ja saan viettää vielä monta iloista vuotta vNNY:n ohjaksissa!

Näyttelyissä vuoden saavutus tuntui tapahtuvan ryhmänäyttelyssä, vaikkakin ei tollerille vaan parta-Julialle. Tollerien menestyksen multihuipentuma tapahtui myöskin ryhmänäyttelyssä, josta saavutettiin uusi Espanjan muotovalio, Liffi RYP/BIS1, Terne BIS1-kasvattaja, Miri BIS1-veteraani ja BIS2-pennuksi päätyi Peggy. Tarinaa tapahtuneesta.

Kaiken kaikkiaan kyllä erittäin onnistunut ja hyvä vuosi!