keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Mistä näitä koiria oikein tulee?

Vierailimpa Suomen maalla aivan yllättäin ma-ti aikavälillä. Oikeastaan tiesin, että mun on pakko lähteä Suomeen käymään, koska tarkoitus oli hakea kolme koiraa mukaan. Vierailimpa samalla Catacogerissa katsomassa kasvattejani, mutta päämääränä oli Nuuskuttaja.

Vein suruvalittelut Nalasta, koska valitettavasti tyttö oli kuollut sunnuntaina. Mari piti niin hienoa huolta Nalasta ja pärjäsivät hienosti kisoissa. Jäi yhtä EVL1:n ykköstä vaille tokovalion arvosta ja vepessä oli oikeudet AVO-luokkaan sekä mejästä useampi ykkönen.

Toiseksi pillitin siitä, että Mari lopetti kasvattamisen. Pentusuunnitelmia oli ja eipä varmaan kukaan osannut odottaa tätä, mutta kun aika ei riitä niin pakkohan sitä on koirista luopua ja jättää kasvatustyö. Mari, me terneläiset tulemme kaipaamaan sinua koko sydämmestämme kasvatuksen parissa! Monta hienoa pentuetta Marin kanssa yhteistyössä saatiin maailmalle (koirien lainailua) ja todella hyviä koiria olen saanut Marilta.

Juttelimme Marin kanssa pitkän tovin kasvatuksesta ja harmittelin kovasti sitä, että Mari lopettaa. Paijailin myös hänen koiriaan siinä ja vaikeaa teki jättää ne sinne odottamaan omaa kotia. Useampi tanskandoggikin etsi uutta kotia ja vähän houkuttaisi sellainen, mutta eiköhän noissa punaisissa ole jo ihan riittävästi. Jotain juttelimme myös Inkkukinkusta jonka emänä toimi oma narttuni Apila. Inkku on Marin viimeisestä tolleripentueesta. Silloin ei tuntunut olevan ajatustakaan, että Joulu-pentue olisi viimeinen Marin kasvattama joulupentue.

Haikein mielin jätin Sanin (T. Narration) sinne odottamaan, että hyvä ja rakas koti löytyisi. Voi pikkuista Sania kun joutuu vaihtamaan kotia taas. Tämä taitaa olla sen kolmas tai neljäs koti. Myös Batterin kasvatti Seela (C. Desiree) odottelee omaa kotiaan. Onneksi tytsy on vielä niin nuori, että uusi koti ei tule tuottamaan ongelmaa. Naakka eli nykyinen Natu löysi itselleen rakastavan kodin Serenan luota.

Mukaani Nuuskuttajasta lähti oma kasvattini Zeke, Rallikaistan Jero ja evm. sukuinen Ninja. Nuuskuttajasta suuntasin takaisin Catacogeriin. Treenailin jonkin verran Tuffen kanssa ja samalla Jero, Ninja ja Zeke pääsivät juoksemaan pihalle. Pakko kyllä sanoa, että Tuffesta on tullut varsin pätevä tokokoira. Se tekee mielellään ja erityisesti seuraaminen on parantunut jossa aikaisemmin oli ongelmana, että seurasi aivan liian kaukana ja jätätti. Näin myös juuri isäksi tulleen Liffin joka ei ole muuttunut sitten yhtään. Ihan samanlainen kaistapää kuin aina ennenkin.

Oli ihanaa nähdä rakas Aurani! Voi että mä niin rakastan tytsyäni. Siksipä pakkasin Aurankin vaihteeksi Ranskaa katselemaan. Aura oli revetä liitoksistaan kun näki minut Catacogerilla. Tässä on elämäni vinttikoira ja toista samanlaista ei varmasti tule vastaan. Pakkopa oli myös Miri ottaa mukaan, koska tärppipäivät olisivat ihan juuri ja se pitäisi viedä vielä Italiaankin heilastelemaan.

Samalla reissulla kun Miri mennään astuttamaan niin mukaan lähtee urospentu Dolce Terne de Verano jota Hensu kuvailee seuraavasti "Viidentenä, mut ei suinkaan vähäisimpänä syntyi reipas ja iso poika 360g. Hyvin touhukas ja tomera poika joka jaksaa tehdä. Erinomainen noutajan alku joka tekee ohjaajalleen ei itselleen. Eläinlääkärin mukaan aikuisena normaali kokoinen." eli kuullostaa ihan hyvälle pennulle! Ja tässä samalla tuli mieleen, että empä ole vieläkään saanut Retulle (Deinzense Revitään Haavat Auki) tehtyä sivua joten jospa sitten samalla kun tuolle meidän tulevalle poitsulle teen sivut.

Koiramäärä kasvaa taas kevyesti viidellä koiralle. Ai ai ai. No ei se mitään! Ne on vaan uroksia joita muutenkin on vähemmän. Pitäisi joku päivä kasata (½vuotta tätä olen suunnitellut joten kyllä mä kohta sen teen!) vNNY:n foorumin jalostusosioon uroksia ja narttuja joita voisin tarjota muille. Kuitenkin siinä käy niin, että en malta antaa tota enkä tota, koska haluan yhdistää sen tohon yms. "Ei meidän Martta ole sopiva kellekään urokselle joten en viitsi lainata enkä käyttää itse"-ajatuksen ei pidä antaa siinä vaiheessa vallata. Noita koiria kun kuitenkin on. Ainakin narttuja on sen verran, että voisin lainata tai etsiä urosta niille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti